EU-komissio http://pirkkoruohonenlerner.puheenvuoro.uusisuomi.fi/taxonomy/term/139916/all Wed, 19 Dec 2018 17:03:41 +0200 fi EU:n jumala ja peto hakusessa http://arialsio.puheenvuoro.uusisuomi.fi/266128-eun-jumala-ja-peto-hakusessa <p>EU on instituutio sinä missä kaikki muutkin, sen sisällä on jumalia ja mörköjä. Jumalat saavat tehdä mitä tahtovat, heitä ei koske häpeä eikä rangaistukset.</p><p>Lainsäätäjät säätävät lakeja eivät ole lakiensa orjia, tee aina kuten lainsäätäjä neuvoo, älä niin kuin lainsäätäjä itse elää.</p><p>EU:n luottamusnokkamies Jean-Claude Juncker on noussut useasti otsikoihin hilpeän iskiaksensa myötä. Mitä suurempi on miehellä selkäsärky sitä tuuheampi on tervehdittävän tukka. Iskias kun laittaa suukottelemaan ja läpsimään kaveria poskelle, kuten myös pörhäyttämään tukasta.</p><p>Tämä kaikki on vain keulakuvaa, jota joudumme valitettavasti katsomaan sivusta, sillä ei tuohon ongelmaan näytä olevan ratkaisua. Iskiasta ei saada hoidettua, vaikka työyhteisö on Euroopan kermaa.</p><p>Jean-Clauden lähin virkamies ja Jean-Clauden entinen kampanjapäällikkö Martin Selmayr on tunnustettu strategi, mutta itse en näe tässä suurta eurooppalaista strategiaa, kun pääkomissaari tekee johtamastaan unionista naurunalaisen.</p><p>Martin Selmayrin suhteet Angela Merkeliin ovat erinomaiset, saksalaisena Selmayr pitää tietysti muutenkin saksalaisten puolta, vaikka se suomalaisten komissaarien toimissa ei ole kotiinpäin vetämisenä lainkaan sallittua.</p><p>Martin Selmayr onkin virkamies, joten hänen on hoidettava suhteita eri tavoin kun luottamusmiesten. Martinin ei tarvitse ottaa äänestäjiä huomioon, eikä paljon muutakaan, mikäli lukee ja uskoo eurooppalaista lehdistöä. Siellä hänen valintaansa pidetään kiistan alaisena. Onko Selmayr velkaa valinnastaan Junckerille, mene ja tiedä, mutta sormien lävitse mies katsoo esimiehensä iskiasvaivoja.</p><p>EU:n artiklassa todetaan, että komission pääsihteeri ei ole poliittinen päällikkö, vaan elinikäinen virkamies. Miksi sitten poliittisesta kampanjapäälliköstä leivottiin elinikäinen virkamies jos ei varsin poliittisessa&nbsp; tarkoituksessa?</p><p>On muistettava, että saksalaiset ovat 18 prosenttia koko EU:sta. Heidän edustuksensa EU:n työntekijöinä on vain 8 % kaikista EU:n henkilöistä. Laskelma ei osoita hierarkiaa, eli onko komission pääsihteeri jyvitetty yhdeksi henkilöksi, vai onko hänellä ehkä valtaa enemmän kuin laki sallii?</p><p>Laatu korvaa määrän sanotaan, mutta onko tässä nyt siltikään kyse laadusta, vain ainoastaan määräysvallasta ja vaikuttamisesta. Voihan pääsihteeri olla laadullisesti hyvä huolehtimaan pienen piirin asioista, kun laaduntarkkailua ei tarpeeksi ole.</p><p>Kerrotaan parlamentin käytävillä sellaistakin kaskua, että Selmayr ja jumalan väliltä on löydetty eroavaisuus. Jumala ei luule olevansa Selmayr, vaikka Selmayr uskookin olevansa jumala.</p><p>EU:n jäsenmaissa monesti asetetaan saksalaisuus voimatekijäksi ja toiset jäsenmaat ovatkin kompensoineet omia henkilöitä suhteessa enemmän EU:n sisäpiiriin ja uskottelevat näin pitävänsä sakemannit kurissa. Nyt Saksa on saamassa värisuoran, jos Jean-Claude Junckerin seuraaja on saksalainen.</p><p>Suomalaiset hukkuvat Brysselin yöhön kuin pieru Saharaan, meitä ei auta edes se, että olemme Merkelin kavereita. Meitä vahvempia on niin paljon käytävillä, että meidän on parempi olla vain kusi sukassa ja antaa presidenttimme tukea iskiaisvaivoistaan kärsivää Junckeria. Ei auta mennä osoittamaan sormella, että hei tuo jätkähän on kännissä kuin käki.</p><p>Belgialaiset, puolalaiset, kreikkalaiset ja italialaiset ovat onnistuneet saamaan vahvan aseman henkilöstössä. Saksalaiset ovat ehkä viisampana antaneet enemmistön muiden käsiin mutta pitävät vallan tiukasti omissa käsissään. Jean-Claude Juncker istuu tukevasti saksalaisen pääsihteerin Martin Selmayrin taskussa. Niin pitkään kun Martin haluaa iskiasvaivaista Jean-Claudea katsella Juncker saa sooloilla miten haluaa.</p><p>Mikäli saksalaiset puuttuvat peliin se tapahtuu, muiden maiden on turha hötkyillä horjuttavansa pääkomissaarin asemaa. Hiljaisuus on myöntymisen merkki. Ei tarvita kuin Merkelin katse ja puudeliarmeja istuu ja antaa tassua.</p><p>Se miksi Merkel tai Selmayr haluaa, että EU näyttää naurettavalta, Yhdysvaltoihin, Kiinaan tai Venäjälle. On vain voiman osoitusta, siitä, että pellen takana on Saksa ja vain Saksa. Saksalaisille on aivan sama kuka heille nauraa kunhan vain he ovat se jäsenmaa joka päättää kaikesta.</p><p>Jos EU olisi vahvempi, se ei ehkä olisi niin helposti Merkelin hanskassa, sekasortoista koneistoa on helpompi johtaa takaa. Edestä EU:ta ei ole johdettu siten sen perustamisen.</p><p>&nbsp;</p><p>&quot;The Beast of Berlaymont&quot; eli kuka on se peto joka johtaa Eurooppaa, Jean-Claude Juncker se ei voi olla?</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> EU on instituutio sinä missä kaikki muutkin, sen sisällä on jumalia ja mörköjä. Jumalat saavat tehdä mitä tahtovat, heitä ei koske häpeä eikä rangaistukset.

Lainsäätäjät säätävät lakeja eivät ole lakiensa orjia, tee aina kuten lainsäätäjä neuvoo, älä niin kuin lainsäätäjä itse elää.

EU:n luottamusnokkamies Jean-Claude Juncker on noussut useasti otsikoihin hilpeän iskiaksensa myötä. Mitä suurempi on miehellä selkäsärky sitä tuuheampi on tervehdittävän tukka. Iskias kun laittaa suukottelemaan ja läpsimään kaveria poskelle, kuten myös pörhäyttämään tukasta.

Tämä kaikki on vain keulakuvaa, jota joudumme valitettavasti katsomaan sivusta, sillä ei tuohon ongelmaan näytä olevan ratkaisua. Iskiasta ei saada hoidettua, vaikka työyhteisö on Euroopan kermaa.

Jean-Clauden lähin virkamies ja Jean-Clauden entinen kampanjapäällikkö Martin Selmayr on tunnustettu strategi, mutta itse en näe tässä suurta eurooppalaista strategiaa, kun pääkomissaari tekee johtamastaan unionista naurunalaisen.

Martin Selmayrin suhteet Angela Merkeliin ovat erinomaiset, saksalaisena Selmayr pitää tietysti muutenkin saksalaisten puolta, vaikka se suomalaisten komissaarien toimissa ei ole kotiinpäin vetämisenä lainkaan sallittua.

Martin Selmayr onkin virkamies, joten hänen on hoidettava suhteita eri tavoin kun luottamusmiesten. Martinin ei tarvitse ottaa äänestäjiä huomioon, eikä paljon muutakaan, mikäli lukee ja uskoo eurooppalaista lehdistöä. Siellä hänen valintaansa pidetään kiistan alaisena. Onko Selmayr velkaa valinnastaan Junckerille, mene ja tiedä, mutta sormien lävitse mies katsoo esimiehensä iskiasvaivoja.

EU:n artiklassa todetaan, että komission pääsihteeri ei ole poliittinen päällikkö, vaan elinikäinen virkamies. Miksi sitten poliittisesta kampanjapäälliköstä leivottiin elinikäinen virkamies jos ei varsin poliittisessa  tarkoituksessa?

On muistettava, että saksalaiset ovat 18 prosenttia koko EU:sta. Heidän edustuksensa EU:n työntekijöinä on vain 8 % kaikista EU:n henkilöistä. Laskelma ei osoita hierarkiaa, eli onko komission pääsihteeri jyvitetty yhdeksi henkilöksi, vai onko hänellä ehkä valtaa enemmän kuin laki sallii?

Laatu korvaa määrän sanotaan, mutta onko tässä nyt siltikään kyse laadusta, vain ainoastaan määräysvallasta ja vaikuttamisesta. Voihan pääsihteeri olla laadullisesti hyvä huolehtimaan pienen piirin asioista, kun laaduntarkkailua ei tarpeeksi ole.

Kerrotaan parlamentin käytävillä sellaistakin kaskua, että Selmayr ja jumalan väliltä on löydetty eroavaisuus. Jumala ei luule olevansa Selmayr, vaikka Selmayr uskookin olevansa jumala.

EU:n jäsenmaissa monesti asetetaan saksalaisuus voimatekijäksi ja toiset jäsenmaat ovatkin kompensoineet omia henkilöitä suhteessa enemmän EU:n sisäpiiriin ja uskottelevat näin pitävänsä sakemannit kurissa. Nyt Saksa on saamassa värisuoran, jos Jean-Claude Junckerin seuraaja on saksalainen.

Suomalaiset hukkuvat Brysselin yöhön kuin pieru Saharaan, meitä ei auta edes se, että olemme Merkelin kavereita. Meitä vahvempia on niin paljon käytävillä, että meidän on parempi olla vain kusi sukassa ja antaa presidenttimme tukea iskiaisvaivoistaan kärsivää Junckeria. Ei auta mennä osoittamaan sormella, että hei tuo jätkähän on kännissä kuin käki.

Belgialaiset, puolalaiset, kreikkalaiset ja italialaiset ovat onnistuneet saamaan vahvan aseman henkilöstössä. Saksalaiset ovat ehkä viisampana antaneet enemmistön muiden käsiin mutta pitävät vallan tiukasti omissa käsissään. Jean-Claude Juncker istuu tukevasti saksalaisen pääsihteerin Martin Selmayrin taskussa. Niin pitkään kun Martin haluaa iskiasvaivaista Jean-Claudea katsella Juncker saa sooloilla miten haluaa.

Mikäli saksalaiset puuttuvat peliin se tapahtuu, muiden maiden on turha hötkyillä horjuttavansa pääkomissaarin asemaa. Hiljaisuus on myöntymisen merkki. Ei tarvita kuin Merkelin katse ja puudeliarmeja istuu ja antaa tassua.

Se miksi Merkel tai Selmayr haluaa, että EU näyttää naurettavalta, Yhdysvaltoihin, Kiinaan tai Venäjälle. On vain voiman osoitusta, siitä, että pellen takana on Saksa ja vain Saksa. Saksalaisille on aivan sama kuka heille nauraa kunhan vain he ovat se jäsenmaa joka päättää kaikesta.

Jos EU olisi vahvempi, se ei ehkä olisi niin helposti Merkelin hanskassa, sekasortoista koneistoa on helpompi johtaa takaa. Edestä EU:ta ei ole johdettu siten sen perustamisen.

 

"The Beast of Berlaymont" eli kuka on se peto joka johtaa Eurooppaa, Jean-Claude Juncker se ei voi olla?

]]>
11 http://arialsio.puheenvuoro.uusisuomi.fi/266128-eun-jumala-ja-peto-hakusessa#comments EU-komissio Wed, 19 Dec 2018 15:03:41 +0000 Ari Alsio http://arialsio.puheenvuoro.uusisuomi.fi/266128-eun-jumala-ja-peto-hakusessa
Jean-Claude... http://ilmari.puheenvuoro.uusisuomi.fi/265964-jean-claude <p>Tällainen herra on meidän rakkaan EU:mme pomo. Video on tuore (kuvattu 14.12), mutta ehkä muistanette myös aiemmat?</p><p>https://<object width="648" height="390"><param name="movie" value="http://www.youtube.com/v/_7YMhLnGONs?version=3&fs=1&autoplay=0&rel=0" /><param name="wmode" value="transparent" /><param name="allowFullScreen" value="true" /><param name="allowscriptaccess" value="always" /><embed src="http://www.youtube.com/v/_7YMhLnGONs?version=3&fs=1&autoplay=0&rel=0" type="application/x-shockwave-flash" wmode="transparent" allowscriptaccess="always" allowfullscreen="true" width="648" height="390"></embed></object></p><p>Nickname:&nbsp; &quot;<em>Jean-Claude Druncker</em>&quot;</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Tällainen herra on meidän rakkaan EU:mme pomo. Video on tuore (kuvattu 14.12), mutta ehkä muistanette myös aiemmat?

https://www.youtube.com/watch?v=_7YMhLnGONs

Nickname:  "Jean-Claude Druncker"

 

]]>
23 http://ilmari.puheenvuoro.uusisuomi.fi/265964-jean-claude#comments EU-komissio Jean-Claude Juncker Sun, 16 Dec 2018 18:27:00 +0000 Ilmari Schepel http://ilmari.puheenvuoro.uusisuomi.fi/265964-jean-claude
Taas kännissä http://villetavio.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258164-taas-kannissa <p>&nbsp;</p><p>EU-komission puheenjohtaja Jean-Claude Juncker oli kovassa humalassa NATO-huippukokouksessa. Minkä kokoluokan uutinen olisikaan jos kyseessä olisi Trump?</p><p>&nbsp;</p><p>Junckerin toilailut eivät kuitenkaan nostata uutisten paskamyrskyä. Mikseivät? Tämähän on mies, jolla on käytännössä kenties eniten valtaa koko Euroopassa.</p><p>&nbsp;</p><p>Mieleeni tulee muutamia syitä.</p><p>&nbsp;</p><p>Valtamedia käsittelee Junckeria vähän kuin &rdquo;omana miehenään&rdquo;. Tämä on toimittajien pelkuruutta. EU:n diktaattorin moittiminen merkitsisi EU:n vastustamista, jota ei katsottaisi hyvällä monessakaan toimituksessa.&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>Kun huomaat, ketä ei kritisoida, huomaat kuka hallitsee. Tai ainakin missä hallitsee.</p><p>&nbsp;</p><p>Kaikki olemme huomanneet, että länsimainen valtamedia kutsuu jatkuvasti Putinia ja Trumppia diktaattoreiksi (jollainen ainakin Putin taitaa monelta osin ollakin), mutta kuitenkin ilman suoraa demokraattista vaalia eliitin valtaan nostama EU:n aito tyranni Juncker saa olla vuodesta vuoteen valtamedian kritiikillä rauhassa.</p><p>&nbsp;</p><p>Sitten on tietämättömyyttä. Esimerkiksi Business Insider listasi Euroopan kymmenin &rdquo;mahtavinta miestä&rdquo;. Jucnker ei ollut edes listalla, eikä ole ikinä vastaavilla listoilla. Esimerkiksi Merkkelin ja Macronin nimet nostetaan sen sijaan usein esiin. Ovathan he vallassa omissa isoissa EU-jäsenvaltioissaan - ja heidät tunnetaan.</p><p>&nbsp;</p><p>Suurin syy miksei Junckeria tunneta, lieneekin se, että häntä ei ole valittu kansanäänestyksellä tehtäväänsä. Juncker ei ole tehnyt näkyvää kampanjaa tai pyrkinyt näkyville, kuten muut poliitikot. Junckerin ei ole tarvinnut.</p><p>&nbsp;</p><p>Meidän kansalaisina ei ole ollut tarvetta seurata hänen poliittista toimintaansa ja pohtia äänestäisimmekö hänet johtoon. Hänet on valinnut EU-eliitti itse. Kansalta kysymättä.</p><p>&nbsp;</p><p>Millaiseksi kutsutaan järjestelmää, jossa johtajat valitaan jopa vastoin kansan demokraattista tahtoa? (Esimerkiksi Puolan demokraattisesti valittu valtionjohto vastusti Donald Tuskin valintaa EU-presidentiksi, mutta EU-eliitti valitsi hänet silti.) EU-maiden lehdistössä sitä kutsutaan yhä yleensä &rdquo;demokratiaksi&rdquo;, jos siitä sitten edes ylipäänsä kirjoitetaan.</p><p>&nbsp;</p><p>Ehkä suomalaiselle politiikan toimittajalle Junckeria vastaan hyökkääminen ei ole kovin käytännöllistä, sillä suuri osa kansasta ei tiedä kuka hän edes on. Vaikka olisi syytä tietää. Yle ei lähetä suorana Junckerin vuosittaista EU:n liittovaltio -linjapuhetta koko kansalle, sillä sen kuuntelu nostaisi kansan EU-kriittisyyttä. Näin on lähes jokaisessa EU-maassa.&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>Politiikan toimittajien hyökkäykset suunnataan oman maan vallassa oleviin ministereihin tai oppositiojohtajiin. Edes oman maan EU-komissaariakaan vastaan ei nähdä syytä käydä, sillä oman maan poliittisen teatterin ylläpitämisessä on jo työtä riittämiin.&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>Toisaalta osa toimittajista pitää Junckeria vähän harmittomana. Tämä on ehkä suurimpia syitä miksei Suomessa yksikään &rdquo;maailman vapaimman lehdistön&rdquo; nerokas politiikan toimittaja koskaan moiti Junckeria, ainakaan mitenkään huomattavasti.</p><p>&nbsp;</p><p>Junckerinhan on oltava harmiton, sillä mitä siitä tulisi jos johdossamme olisikin mies, joka ajaa EU:n liittovaltiota, pitää rajoja ihmiskunnan huonoimpana keksintönä ja juuri juhli Marxin merkkipäivää julkisesti? Ja kaiken lisäksi tämä mies on kompuroiva vanha juoppo.</p><p>&nbsp;</p><p>Pysähdy hetkeksi pohtimaan asiaa. Juncker on ollut EU:ssa vallan ytimissä lähes koko Suomen EU-jäsenyyden ajan. Millainen EU oli kun Suomi liittyi siihen vuonna 1995 ja millainen se on tänä päivänä?</p><p>&nbsp;</p><p>Minusta EU on tänä päivänä huomattavasti enemmän Junckerin näköinen kuin se oli vuonna 1995.&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>Älkääkä ymmärtäkö väärin, että osoitan sormella Junckeria ja annan hänelle mystistä merkitystä EU-liittovaltiokehityksessä.&nbsp;Juncker on oikeasti vain yksi monista.</p><p>&nbsp;</p><p>Jucnkerin kaltaiset melko kasvottomat EU-byrokraatit ovat saaneet johtaa Eurooppaa vapaasti ennen häntä (esim.Barroso) ja ehkä hänen jälkeensäkin, jos ihmiset suhtautuvat EU:hun yhtä kevyesti kuin tähänkin asti.</p><p>&nbsp;</p><p>Kun puhe oli aiemmin diktatuurista, tulisi jokaisen muistaa mitä käy, jos diktaattori ei enää olekaan &rdquo;se hauska punaviinistä tykkäävä fransmanni&rdquo;?</p><p>&nbsp;</p><p>Entä jos kansallisvaltiot antaisivat periksi ja EU:n yhdentyminen tulee pisteeseen, jossa EU:n korkeimmalla johtajalla on vapaat kädet tehdä mitä hän tahtoo?</p><p>&nbsp;</p><p>Pienilläkin asioilla voi olla erityistä huomionarvoa suuremmassa kokonaisuudessa. Jos vaikkapa presidentti Niinistö hoipertelisi kokouksesta toiseen humalassa, alkaisi pikkuhiljaa kansa vaatia hänen eroaan.&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>EU-kansalaiset sen sijaan jostain syystä kiltisti hyväksyvät sen, että heidän edustajansa on päivästä toiseen kännissä.</p><p>&nbsp;</p><p>Se on yksinkertainen ja selkeä todiste siitä, et EU:ssa on jotain hyvin perustavanlaatuista pielessä.</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>https://<object width="648" height="390"><param name="movie" value="http://www.youtube.com/v/pCbLIN56Gww?version=3&fs=1&autoplay=0&rel=0" /><param name="wmode" value="transparent" /><param name="allowFullScreen" value="true" /><param name="allowscriptaccess" value="always" /><embed src="http://www.youtube.com/v/pCbLIN56Gww?version=3&fs=1&autoplay=0&rel=0" type="application/x-shockwave-flash" wmode="transparent" allowscriptaccess="always" allowfullscreen="true" width="648" height="390"></embed></object></p><p>https://<object width="648" height="390"><param name="movie" value="http://www.youtube.com/v/MY_RgHjg3Bw?version=3&fs=1&autoplay=0&rel=0" /><param name="wmode" value="transparent" /><param name="allowFullScreen" value="true" /><param name="allowscriptaccess" value="always" /><embed src="http://www.youtube.com/v/MY_RgHjg3Bw?version=3&fs=1&autoplay=0&rel=0" type="application/x-shockwave-flash" wmode="transparent" allowscriptaccess="always" allowfullscreen="true" width="648" height="390"></embed></object></p><p>https://<object width="648" height="390"><param name="movie" value="http://www.youtube.com/v/XPgiI46FCDU?version=3&fs=1&autoplay=0&rel=0" /><param name="wmode" value="transparent" /><param name="allowFullScreen" value="true" /><param name="allowscriptaccess" value="always" /><embed src="http://www.youtube.com/v/XPgiI46FCDU?version=3&fs=1&autoplay=0&rel=0" type="application/x-shockwave-flash" wmode="transparent" allowscriptaccess="always" allowfullscreen="true" width="648" height="390"></embed></object></p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div>  

EU-komission puheenjohtaja Jean-Claude Juncker oli kovassa humalassa NATO-huippukokouksessa. Minkä kokoluokan uutinen olisikaan jos kyseessä olisi Trump?

 

Junckerin toilailut eivät kuitenkaan nostata uutisten paskamyrskyä. Mikseivät? Tämähän on mies, jolla on käytännössä kenties eniten valtaa koko Euroopassa.

 

Mieleeni tulee muutamia syitä.

 

Valtamedia käsittelee Junckeria vähän kuin ”omana miehenään”. Tämä on toimittajien pelkuruutta. EU:n diktaattorin moittiminen merkitsisi EU:n vastustamista, jota ei katsottaisi hyvällä monessakaan toimituksessa. 

 

Kun huomaat, ketä ei kritisoida, huomaat kuka hallitsee. Tai ainakin missä hallitsee.

 

Kaikki olemme huomanneet, että länsimainen valtamedia kutsuu jatkuvasti Putinia ja Trumppia diktaattoreiksi (jollainen ainakin Putin taitaa monelta osin ollakin), mutta kuitenkin ilman suoraa demokraattista vaalia eliitin valtaan nostama EU:n aito tyranni Juncker saa olla vuodesta vuoteen valtamedian kritiikillä rauhassa.

 

Sitten on tietämättömyyttä. Esimerkiksi Business Insider listasi Euroopan kymmenin ”mahtavinta miestä”. Jucnker ei ollut edes listalla, eikä ole ikinä vastaavilla listoilla. Esimerkiksi Merkkelin ja Macronin nimet nostetaan sen sijaan usein esiin. Ovathan he vallassa omissa isoissa EU-jäsenvaltioissaan - ja heidät tunnetaan.

 

Suurin syy miksei Junckeria tunneta, lieneekin se, että häntä ei ole valittu kansanäänestyksellä tehtäväänsä. Juncker ei ole tehnyt näkyvää kampanjaa tai pyrkinyt näkyville, kuten muut poliitikot. Junckerin ei ole tarvinnut.

 

Meidän kansalaisina ei ole ollut tarvetta seurata hänen poliittista toimintaansa ja pohtia äänestäisimmekö hänet johtoon. Hänet on valinnut EU-eliitti itse. Kansalta kysymättä.

 

Millaiseksi kutsutaan järjestelmää, jossa johtajat valitaan jopa vastoin kansan demokraattista tahtoa? (Esimerkiksi Puolan demokraattisesti valittu valtionjohto vastusti Donald Tuskin valintaa EU-presidentiksi, mutta EU-eliitti valitsi hänet silti.) EU-maiden lehdistössä sitä kutsutaan yhä yleensä ”demokratiaksi”, jos siitä sitten edes ylipäänsä kirjoitetaan.

 

Ehkä suomalaiselle politiikan toimittajalle Junckeria vastaan hyökkääminen ei ole kovin käytännöllistä, sillä suuri osa kansasta ei tiedä kuka hän edes on. Vaikka olisi syytä tietää. Yle ei lähetä suorana Junckerin vuosittaista EU:n liittovaltio -linjapuhetta koko kansalle, sillä sen kuuntelu nostaisi kansan EU-kriittisyyttä. Näin on lähes jokaisessa EU-maassa. 

 

Politiikan toimittajien hyökkäykset suunnataan oman maan vallassa oleviin ministereihin tai oppositiojohtajiin. Edes oman maan EU-komissaariakaan vastaan ei nähdä syytä käydä, sillä oman maan poliittisen teatterin ylläpitämisessä on jo työtä riittämiin. 

 

Toisaalta osa toimittajista pitää Junckeria vähän harmittomana. Tämä on ehkä suurimpia syitä miksei Suomessa yksikään ”maailman vapaimman lehdistön” nerokas politiikan toimittaja koskaan moiti Junckeria, ainakaan mitenkään huomattavasti.

 

Junckerinhan on oltava harmiton, sillä mitä siitä tulisi jos johdossamme olisikin mies, joka ajaa EU:n liittovaltiota, pitää rajoja ihmiskunnan huonoimpana keksintönä ja juuri juhli Marxin merkkipäivää julkisesti? Ja kaiken lisäksi tämä mies on kompuroiva vanha juoppo.

 

Pysähdy hetkeksi pohtimaan asiaa. Juncker on ollut EU:ssa vallan ytimissä lähes koko Suomen EU-jäsenyyden ajan. Millainen EU oli kun Suomi liittyi siihen vuonna 1995 ja millainen se on tänä päivänä?

 

Minusta EU on tänä päivänä huomattavasti enemmän Junckerin näköinen kuin se oli vuonna 1995. 

 

Älkääkä ymmärtäkö väärin, että osoitan sormella Junckeria ja annan hänelle mystistä merkitystä EU-liittovaltiokehityksessä. Juncker on oikeasti vain yksi monista.

 

Jucnkerin kaltaiset melko kasvottomat EU-byrokraatit ovat saaneet johtaa Eurooppaa vapaasti ennen häntä (esim.Barroso) ja ehkä hänen jälkeensäkin, jos ihmiset suhtautuvat EU:hun yhtä kevyesti kuin tähänkin asti.

 

Kun puhe oli aiemmin diktatuurista, tulisi jokaisen muistaa mitä käy, jos diktaattori ei enää olekaan ”se hauska punaviinistä tykkäävä fransmanni”?

 

Entä jos kansallisvaltiot antaisivat periksi ja EU:n yhdentyminen tulee pisteeseen, jossa EU:n korkeimmalla johtajalla on vapaat kädet tehdä mitä hän tahtoo?

 

Pienilläkin asioilla voi olla erityistä huomionarvoa suuremmassa kokonaisuudessa. Jos vaikkapa presidentti Niinistö hoipertelisi kokouksesta toiseen humalassa, alkaisi pikkuhiljaa kansa vaatia hänen eroaan. 

 

EU-kansalaiset sen sijaan jostain syystä kiltisti hyväksyvät sen, että heidän edustajansa on päivästä toiseen kännissä.

 

Se on yksinkertainen ja selkeä todiste siitä, et EU:ssa on jotain hyvin perustavanlaatuista pielessä.

 

 

https://www.youtube.com/watch?v=pCbLIN56Gww

https://www.youtube.com/watch?v=MY_RgHjg3Bw

https://www.youtube.com/watch?v=XPgiI46FCDU 

 

]]>
100 http://villetavio.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258164-taas-kannissa#comments Donald Trump EU-komissio EU-kriittisyys Euroopan unioni Jean-Claude Juncker Fri, 13 Jul 2018 08:35:53 +0000 Ville Tavio http://villetavio.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258164-taas-kannissa
EU-Komissio lohta rokastamassa http://mikkokarna.puheenvuoro.uusisuomi.fi/242082-eu-komissio-lohta-rokastamassa <p>EU-komissio julkisti eilen <a href="https://www.satakunnankansa.fi/kotimaa/komissio-esittaa-silakkakiintion-puolitusta-lohenpyynnin-lisaamista-ja-ankeriaan-taysrauhoitusta-200357764/">esityksensä</a> Itämeren ensi vuoden kalastuskiintiöksi. Esitys oli Tornionjoen <a href="https://yle.fi/uutiset/3-9778219">vaisun</a> lohikesän jälkeen karmaisevaa luettavaa. Komissio nimittäin esittää, että lohen pyyntikiintiötä korotettaisiin 11 prosentilla Itämeren pääaltaalla. Esitystä perustellaan &quot;kannan vastuullisella hoidolla&quot; ja sillä, että Tornionjoen lohikanta on nyt maailman suurin.</p><p>On täysin totta, että lohen merikalastusta rajoittamalla on onnistuttu turvaamaan lohien nousu kutujokiinsa ja vahvistamaan merkittävästi Tornionjoenkin lohikantaa. Tämä ei kuitenkaan voi olla perusteena sille, että lohta aletaan jälleen ylikalastamaan. Lohikantamme voisivat olla myös vieläkin paremmassa kunnossa, mikäli kaupallista meripyyntiä ei olisi laisinkaan.&nbsp;</p><p>Itämeren lohta myytiin tänäkin kesänä Suomessa polkuhintaan. Lohen korkean <a href="https://yle.fi/uutiset/3-6684777">dioksiinipitoisuuden</a> ja Norjan mullistamaan lohimarkkinan takia sen kaupallinen arvo on varsin pieni. Lohestajan siiman päässä tuo taloudellinen ja kulttuurinen arvo kuitenkin moninkertaistuu. Onkin hyvin hämmentävää, ettei komissio huomio matkailuelinkeinon intressejä millään tavalla omassa esityksessään.&nbsp;</p><p>Voisimmeko kerrankin toimia tämän asian suhteen järkevästi? Suomen ja Ruotsin tulisi nyt yhdessä ryhtyä toimenpiteisiin ja vaatia komissiolta lohen kaupallisen merikalastuksen kieltämistä. Asia voidaan perusteella niin kansantalouden kuin kansanterveydenkin kannalta. Samalla on kumottava Suomen ja Ruotsin pysyvä poikkeuslupa Itämeren lohen myymiseen. Merikalastajien maksaminen ulos kiintiöistään olisi panos-tuottosuhteeltaan yksi parhaimmista sijoituksista, jonka unioni voisi nyt tehdä.</p><p>Vaikka kaupallisen merikalastuksen kieltäminen onkin pitkä prosessi, tulee se asettaa nyt tavoitteeksi. Sillä välin on määrätietoisesti torjuttava kaikki tällaiset esitykset, jotka vaarantavat lohien nousun kutujokiinsa. Suomen on myös ensi vuonna muutettava omaa lohiasetustaan ja palattava merikalastusajoissa varovaisuusperiaatteen nojalla vanhoihin käytänteisiin. Komission harjoittamalle rokastukselle on laitettava stoppi.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> EU-komissio julkisti eilen esityksensä Itämeren ensi vuoden kalastuskiintiöksi. Esitys oli Tornionjoen vaisun lohikesän jälkeen karmaisevaa luettavaa. Komissio nimittäin esittää, että lohen pyyntikiintiötä korotettaisiin 11 prosentilla Itämeren pääaltaalla. Esitystä perustellaan "kannan vastuullisella hoidolla" ja sillä, että Tornionjoen lohikanta on nyt maailman suurin.

On täysin totta, että lohen merikalastusta rajoittamalla on onnistuttu turvaamaan lohien nousu kutujokiinsa ja vahvistamaan merkittävästi Tornionjoenkin lohikantaa. Tämä ei kuitenkaan voi olla perusteena sille, että lohta aletaan jälleen ylikalastamaan. Lohikantamme voisivat olla myös vieläkin paremmassa kunnossa, mikäli kaupallista meripyyntiä ei olisi laisinkaan. 

Itämeren lohta myytiin tänäkin kesänä Suomessa polkuhintaan. Lohen korkean dioksiinipitoisuuden ja Norjan mullistamaan lohimarkkinan takia sen kaupallinen arvo on varsin pieni. Lohestajan siiman päässä tuo taloudellinen ja kulttuurinen arvo kuitenkin moninkertaistuu. Onkin hyvin hämmentävää, ettei komissio huomio matkailuelinkeinon intressejä millään tavalla omassa esityksessään. 

Voisimmeko kerrankin toimia tämän asian suhteen järkevästi? Suomen ja Ruotsin tulisi nyt yhdessä ryhtyä toimenpiteisiin ja vaatia komissiolta lohen kaupallisen merikalastuksen kieltämistä. Asia voidaan perusteella niin kansantalouden kuin kansanterveydenkin kannalta. Samalla on kumottava Suomen ja Ruotsin pysyvä poikkeuslupa Itämeren lohen myymiseen. Merikalastajien maksaminen ulos kiintiöistään olisi panos-tuottosuhteeltaan yksi parhaimmista sijoituksista, jonka unioni voisi nyt tehdä.

Vaikka kaupallisen merikalastuksen kieltäminen onkin pitkä prosessi, tulee se asettaa nyt tavoitteeksi. Sillä välin on määrätietoisesti torjuttava kaikki tällaiset esitykset, jotka vaarantavat lohien nousun kutujokiinsa. Suomen on myös ensi vuonna muutettava omaa lohiasetustaan ja palattava merikalastusajoissa varovaisuusperiaatteen nojalla vanhoihin käytänteisiin. Komission harjoittamalle rokastukselle on laitettava stoppi.

]]>
5 http://mikkokarna.puheenvuoro.uusisuomi.fi/242082-eu-komissio-lohta-rokastamassa#comments Ammattikalastus EU-komissio Itämeren lohi Virkistyskalastus Wed, 30 Aug 2017 05:58:28 +0000 Mikko Kärnä http://mikkokarna.puheenvuoro.uusisuomi.fi/242082-eu-komissio-lohta-rokastamassa
Jean-Claude Juncker eroamassa – Jyrki Katainen komission puheenjohtajaksi ? http://sjphki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/231816-jean-claude-juncker-eroamassa-jyrki-katainen-komission-puheenjohtajaksi <p>&nbsp;</p><p>Iltalialaisleht<a href="http://www.repubblica.it/esteri/2017/02/20/news/ue_rivoluzione_a_bruxelles_il_presidente_juncker_pronto_a_dimettersi-158727432/" target="_blank">i La Repubblican</a>&nbsp;mukaan &nbsp;Jean-Claude Junckerin olisi eroamassa maaaliskuussa.</p><p>&nbsp;</p><p>Lehden &nbsp;mukaan Junckerin seuraajaksi nousee &nbsp; nykyinen komission varapuheenjohtaja&nbsp;<strong>Jyrki Katainen</strong>&nbsp; tai hollantilainen komission ensimmäinen varapuheenjohtaja&nbsp;<strong>Frans Timmernmans</strong>.</p><p><em><strong>....&quot;</strong>con il popolare finlandese&nbsp;<a href="http://www.repubblica.it/protagonisti/Jyrki_Katainen">Jyrki Katainen</a>&nbsp;favorito rispetto al socialista olandese&nbsp;<a href="http://www.repubblica.it/protagonisti/Frans%20Timmermans">Frans Timmermans</a>.&quot;</em><br />&nbsp;</p><p>Lehti arvioi Jyrki Kataisen mahdollisuudet paremmaksi.</p><p>-------</p><p>Asiasta uutisoi Suomessa&nbsp;<a href="http://www.verkkouutiset.fi/politiikka/juncker%20katainen-61790">Verkkkouutiset&nbsp;</a></p><p>-----</p><p><strong>P.s.Asialliset kommentit pidetään palstalla (ks. blogin moderointilinja)</strong></p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div>  

Iltalialaislehti La Repubblican mukaan  Jean-Claude Junckerin olisi eroamassa maaaliskuussa.

 

Lehden  mukaan Junckerin seuraajaksi nousee   nykyinen komission varapuheenjohtaja Jyrki Katainen  tai hollantilainen komission ensimmäinen varapuheenjohtaja Frans Timmernmans.

...."con il popolare finlandese Jyrki Katainen favorito rispetto al socialista olandese Frans Timmermans."
 

Lehti arvioi Jyrki Kataisen mahdollisuudet paremmaksi.

-------

Asiasta uutisoi Suomessa Verkkkouutiset 

-----

P.s.Asialliset kommentit pidetään palstalla (ks. blogin moderointilinja)

 

 

 

 

]]>
9 http://sjphki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/231816-jean-claude-juncker-eroamassa-jyrki-katainen-komission-puheenjohtajaksi#comments EU-komissio Mon, 20 Feb 2017 13:22:00 +0000 Seppo-Juha Pietikäinen http://sjphki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/231816-jean-claude-juncker-eroamassa-jyrki-katainen-komission-puheenjohtajaksi
EU:n puolustusrahasto on hyvä idea - Suomella ei ole yksin varaa satelliitteihin http://jukkaraustia.puheenvuoro.uusisuomi.fi/226431-eun-puolustusrahasto-on-hyva-idea-suomella-ei-ole-yksin-varaa-satelliitteihin <p>Komission varapuheenjohtaja Jyrki Katainen kävi markkinoimassa ideaa EU:n yhteisestä puolustusrahastosta. Rahasto on hyvä idea, etenkin satelliitit tarjoaisivat kapasiteettia josta Suomi on riippuvainen jo nyt ja joita Suomella ei ole varaa yksin hankkia. Kansainvälinen yhteistyö on tällä sektorilla ainoa vaihtoehto. Avaruuden sotilaallinen käyttö ei ole pienellekään maalle scifiä vaan elinehto.</p><p>EU:n puolustusrahaston ideana olisi toteuttaa yhdessä isoja tutkimushankkeita ja mahdollisesti suuria hankintoja, kuten satelliitti-, lennokki-, kuljetuskone- ja sotalaivaostoja. Käsittelen tässä kirjoituksessani suurelle yleisölle tuntemattominta avaruussektoria.</p><p>Yleisin mielikuva avaruudesta tapahtuvasta sotilastoiminnasta liittynee kylmän sodan aikaisiin vakoilusatellitteihin - satelliitti ottamassa kuvaa uudesta ohjustukikohdasta ja lukemassa rekisterinumeron kirjaimia. Avaruusjärjestelmät vaikuttavat ehkä etäisiltä supervaltojen leluilta.</p><p>Satelliitit ovat keskeisessä roolissa nykyaikaisessa sodankäynnissä. Avaruusjärjestelmät tuottavat paikkatietoa (GPS, GLONASS, Beidou, Galileo&hellip;), toimivat viestijärjestelmien tukena, tuottavat tietoa vihollisen ajoneuvojen, lentokoneiden ja alusten sijainnista kaikkina vuorokauden- ja vuodenaikoina (tutkasatelliitit, kuvaussatelliitit), kykenevät havaitsemaan ohjuslaukaisut ym. Avaruus on paras paikka harjoittaa myös useimpien taajuusalueiden elektronista tiedustelua, toisin sanoen sillä voidaan havaita esimerkiksi tutkien ja eri viestiasemien sijainteja.</p><p>Tulevaisuudessa satelliitit kykenevät tuottamaan myös ilmatilannekuvaa kun uutispätkistä tutut AWACS-koneiden tutkat siirtyvät kiertoradalle ja yhdistyvät eri spektreillä kuvaavien satelliittien tuottamaan tietomassaan.</p><p>Avaruustoiminnan johtavat toimijat ovat USA, Kiina ja Venäjä, mutta myös monet muut toimijat, kuten Israel, Italia, Saksa, Ranska, Iso-Britannia ja Etelä-Korea ovat 1990-2010 -luvuilla käynnistelleet sotilaallista avaruustoimintaansa. EU:lla on ollut oma satellititiedon käsittelykeskuksensa jo vuodesta 1992 ja unionilla on käynnissä Galileo -paikannussatelliitti- ja Copernicus -kuvaussatelliittihankkeensa.</p><p>Suomella ei ole rahaa hankkia tai ylläpitää tiedustelukykyä jolla kykenisi tunkeutumaan vihollisen hallussaan pitämälle alueelle. Avaruudesta käsin voimme saada esimerkiksi tykistörakettien, risteilyohjusten ja merimaaliohjusten vaatimia aikakriittisiä ja tarkkoja maalitietoja. Avaruustiedustelu paljastaa yllättävät koukkaukset ja joukkojen siirrot.</p><p>Mitä parasta, satelliittien käyttö on mahdollista jatkuvasti, myös ennen kriisiä eikä niiden käyttö aiheuta eskaloitumista samaan tapaan kuin lennokkien tai lentokoneiden käyttö rajan toisella puolella olevien alueiden tiedustelussa. Isompien sotilasoperaatioiden valmistelu kyetään havaitsemaan avaruudesta käsin.</p><p>Avaruuskapasiteeteille on runsaasti myös rauhan ajan käyttöä: heikomman resoluution kuvamateriaalia voidaan hyödyntää niin tieteellisessä tutkimuksessa kuin taloudellisessa käytössä, olipa kyse sitten arkeologiasta tai vaikkapa tehokkaammista metsätalousmenetelmistä. Tai vaikkapa luonnonkatastrofin aiheuttamien tuhojen tarkastelussa.</p><p>Mutta mikä tärkeintä, Suomi on riippuvainen avaruuskapasiteeteista jo nyt. Jos kriisitilanteessa haluamme ennakkovaroituksen esimerkiksi tulevasta Venäjän ilmaoperaatiosta on varoitus täysin riippuvainen USA:n hallinnon meille antamasta tiedustelutiedosta: kuvaussatellittien antamasta tiedosta lentokoneista kentillä, viestitiedustelusatellittien antamasta ennakkotiedosta ilmavoimien yksiköiden viestiliikenteestä, infrapunasatelliittien havaitsemasta ohjuslaukaisuista ja lentokoneiden nousukiidoista. Omat valvontatutkamme kykenevät tutkahorisontin takia antamaan vaan muutaman minuutin ennakkovaroituksen matalalla lentävistä koneista. Kömpelösti liikkuvan tutkaverkoston taistelukestävyys voi olla myös heikko.</p><p>Jos olemme mukana omistamassa kapasiteetteja pystymme itse paremmin määräämään niiden käytön painopisteistä emmekä ole niin alttiita vaikkapa valtameren toiselta puolelta tuleville poliittisille yllätyksille.</p><p>Isolla toimijalla, EU:lla, on myös mahdollisuuksia vaurioiden korjaamiseen kriisitilanteessa sekä mahdollisuudet suunnitella satelliitteja jotka ovat hankalasti havaittavia ja väistelykykyisiä. Avaruussodankäynnin mielikuvat liittynevät edelleen Reaganin &ldquo;Tähtien sota&rdquo; mielikuviin jossa laserit torjuvat mannertenvälisiä ohjuksia. Satelliittien tuhoamiseen ja lamauttamiseen kykeneviä järjestelmiä on kehitetty ja ollut käytössä vuosikymmeniä. Neuvostoliitto otti käyttöön ensimmäiset IS-tappajasatellitit jo 1970-luvulla.</p><p>Samalla tulee muistaa myös taloudelliset ulottuvuudet. Suomi on avaruusteknologiassa kokoaan isompi toimija, yhteiset avaruusjärjestelmät tuovat tilauksia myös suomalaiselle teollisuudelle ja auttavat saamaan entistä vankempaa jalansijaa kasvavalla avaruusteollisuuden alalla.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Space Security for Europe - EUISS:n raportti heinäkuulta 2016</strong></p><p><a href="http://www.iss.europa.eu/publications/detail/article/space-security-for-europe/">http://www.iss.europa.eu/publications/detail/article/space-security-for-europe/</a></p><p><strong>EU Satellite Center</strong></p><p><u><a href="https://www.satcen.europa.eu/">https://www.satcen.europa.eu/</a></u></p><p><strong>&ldquo;Unprecedented: Space-Based Information in Operation Iraqi Freedom&rdquo; -esimerkki avaruuden sotilaallisesta käytöstä isossa sotilasoperaatiossa</strong></p><p><u><a href="https://www.researchgate.net/publication/261473191_Unprecedented_Space-Based_Information_in_Operation_Iraqi_Freedom">https://www.researchgate.net/publication/261473191_Unprecedented_Space-Based_Information_in_Operation_Iraqi_Freedom</a></u></p><p><strong>Lisäys 20.11.2016:</strong></p><p><strong>Jyrki Kataisen haastattelu Helsingin Sanomissa 18.11.2016 jossa esitellään puolustusrahaston ideaa</strong></p><p><a href="http://www.hs.fi/kotimaa/a1479363126413">http://www.hs.fi/kotimaa/a1479363126413</a></p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Komission varapuheenjohtaja Jyrki Katainen kävi markkinoimassa ideaa EU:n yhteisestä puolustusrahastosta. Rahasto on hyvä idea, etenkin satelliitit tarjoaisivat kapasiteettia josta Suomi on riippuvainen jo nyt ja joita Suomella ei ole varaa yksin hankkia. Kansainvälinen yhteistyö on tällä sektorilla ainoa vaihtoehto. Avaruuden sotilaallinen käyttö ei ole pienellekään maalle scifiä vaan elinehto.

EU:n puolustusrahaston ideana olisi toteuttaa yhdessä isoja tutkimushankkeita ja mahdollisesti suuria hankintoja, kuten satelliitti-, lennokki-, kuljetuskone- ja sotalaivaostoja. Käsittelen tässä kirjoituksessani suurelle yleisölle tuntemattominta avaruussektoria.

Yleisin mielikuva avaruudesta tapahtuvasta sotilastoiminnasta liittynee kylmän sodan aikaisiin vakoilusatellitteihin - satelliitti ottamassa kuvaa uudesta ohjustukikohdasta ja lukemassa rekisterinumeron kirjaimia. Avaruusjärjestelmät vaikuttavat ehkä etäisiltä supervaltojen leluilta.

Satelliitit ovat keskeisessä roolissa nykyaikaisessa sodankäynnissä. Avaruusjärjestelmät tuottavat paikkatietoa (GPS, GLONASS, Beidou, Galileo…), toimivat viestijärjestelmien tukena, tuottavat tietoa vihollisen ajoneuvojen, lentokoneiden ja alusten sijainnista kaikkina vuorokauden- ja vuodenaikoina (tutkasatelliitit, kuvaussatelliitit), kykenevät havaitsemaan ohjuslaukaisut ym. Avaruus on paras paikka harjoittaa myös useimpien taajuusalueiden elektronista tiedustelua, toisin sanoen sillä voidaan havaita esimerkiksi tutkien ja eri viestiasemien sijainteja.

Tulevaisuudessa satelliitit kykenevät tuottamaan myös ilmatilannekuvaa kun uutispätkistä tutut AWACS-koneiden tutkat siirtyvät kiertoradalle ja yhdistyvät eri spektreillä kuvaavien satelliittien tuottamaan tietomassaan.

Avaruustoiminnan johtavat toimijat ovat USA, Kiina ja Venäjä, mutta myös monet muut toimijat, kuten Israel, Italia, Saksa, Ranska, Iso-Britannia ja Etelä-Korea ovat 1990-2010 -luvuilla käynnistelleet sotilaallista avaruustoimintaansa. EU:lla on ollut oma satellititiedon käsittelykeskuksensa jo vuodesta 1992 ja unionilla on käynnissä Galileo -paikannussatelliitti- ja Copernicus -kuvaussatelliittihankkeensa.

Suomella ei ole rahaa hankkia tai ylläpitää tiedustelukykyä jolla kykenisi tunkeutumaan vihollisen hallussaan pitämälle alueelle. Avaruudesta käsin voimme saada esimerkiksi tykistörakettien, risteilyohjusten ja merimaaliohjusten vaatimia aikakriittisiä ja tarkkoja maalitietoja. Avaruustiedustelu paljastaa yllättävät koukkaukset ja joukkojen siirrot.

Mitä parasta, satelliittien käyttö on mahdollista jatkuvasti, myös ennen kriisiä eikä niiden käyttö aiheuta eskaloitumista samaan tapaan kuin lennokkien tai lentokoneiden käyttö rajan toisella puolella olevien alueiden tiedustelussa. Isompien sotilasoperaatioiden valmistelu kyetään havaitsemaan avaruudesta käsin.

Avaruuskapasiteeteille on runsaasti myös rauhan ajan käyttöä: heikomman resoluution kuvamateriaalia voidaan hyödyntää niin tieteellisessä tutkimuksessa kuin taloudellisessa käytössä, olipa kyse sitten arkeologiasta tai vaikkapa tehokkaammista metsätalousmenetelmistä. Tai vaikkapa luonnonkatastrofin aiheuttamien tuhojen tarkastelussa.

Mutta mikä tärkeintä, Suomi on riippuvainen avaruuskapasiteeteista jo nyt. Jos kriisitilanteessa haluamme ennakkovaroituksen esimerkiksi tulevasta Venäjän ilmaoperaatiosta on varoitus täysin riippuvainen USA:n hallinnon meille antamasta tiedustelutiedosta: kuvaussatellittien antamasta tiedosta lentokoneista kentillä, viestitiedustelusatellittien antamasta ennakkotiedosta ilmavoimien yksiköiden viestiliikenteestä, infrapunasatelliittien havaitsemasta ohjuslaukaisuista ja lentokoneiden nousukiidoista. Omat valvontatutkamme kykenevät tutkahorisontin takia antamaan vaan muutaman minuutin ennakkovaroituksen matalalla lentävistä koneista. Kömpelösti liikkuvan tutkaverkoston taistelukestävyys voi olla myös heikko.

Jos olemme mukana omistamassa kapasiteetteja pystymme itse paremmin määräämään niiden käytön painopisteistä emmekä ole niin alttiita vaikkapa valtameren toiselta puolelta tuleville poliittisille yllätyksille.

Isolla toimijalla, EU:lla, on myös mahdollisuuksia vaurioiden korjaamiseen kriisitilanteessa sekä mahdollisuudet suunnitella satelliitteja jotka ovat hankalasti havaittavia ja väistelykykyisiä. Avaruussodankäynnin mielikuvat liittynevät edelleen Reaganin “Tähtien sota” mielikuviin jossa laserit torjuvat mannertenvälisiä ohjuksia. Satelliittien tuhoamiseen ja lamauttamiseen kykeneviä järjestelmiä on kehitetty ja ollut käytössä vuosikymmeniä. Neuvostoliitto otti käyttöön ensimmäiset IS-tappajasatellitit jo 1970-luvulla.

Samalla tulee muistaa myös taloudelliset ulottuvuudet. Suomi on avaruusteknologiassa kokoaan isompi toimija, yhteiset avaruusjärjestelmät tuovat tilauksia myös suomalaiselle teollisuudelle ja auttavat saamaan entistä vankempaa jalansijaa kasvavalla avaruusteollisuuden alalla.

 

Space Security for Europe - EUISS:n raportti heinäkuulta 2016

http://www.iss.europa.eu/publications/detail/article/space-security-for-europe/

EU Satellite Center

https://www.satcen.europa.eu/

“Unprecedented: Space-Based Information in Operation Iraqi Freedom” -esimerkki avaruuden sotilaallisesta käytöstä isossa sotilasoperaatiossa

https://www.researchgate.net/publication/261473191_Unprecedented_Space-Based_Information_in_Operation_Iraqi_Freedom

Lisäys 20.11.2016:

Jyrki Kataisen haastattelu Helsingin Sanomissa 18.11.2016 jossa esitellään puolustusrahaston ideaa

http://www.hs.fi/kotimaa/a1479363126413

]]>
11 http://jukkaraustia.puheenvuoro.uusisuomi.fi/226431-eun-puolustusrahasto-on-hyva-idea-suomella-ei-ole-yksin-varaa-satelliitteihin#comments Ulkomaat Avaruussota EU-komissio EU-puolustuspolitiikka Sotilastiedustelu Turpo Sat, 19 Nov 2016 08:35:57 +0000 Jukka Raustia http://jukkaraustia.puheenvuoro.uusisuomi.fi/226431-eun-puolustusrahasto-on-hyva-idea-suomella-ei-ole-yksin-varaa-satelliitteihin
Uusi IMF-raportti: Varoufákis oli oikeassa, troika toimi väärin http://heikkipatomki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/220833-uusi-imf-raportti-varoufakis-oli-oikeassa-troika-toimi-vaarin <p>Kreikan kriisi ei ole ohi ja myös Irlannissa ja Portugalissa vallitsee edelleen massatyöttömyys. Kansainvälisen valuuttarahaston IMF:n rooli kriisin hallinnassa on noussut laajan kritiikin kohteeksi. IMF:n johtaja Christine Lagarde on joutumassa oikeuteen Ranskassa ministeriaikaisesta toiminnastaan, samalla kun eurooppalaisten ja amerikkalaisten johtoasema IMF:ssä ja Maailmanpankissa on tulossa päätepisteeseensä. Lagarde saattaa olla IMF:n viimeinen eurooppalainen johtaja.</p><p>Tässä tilanteessa IMF:n riippumaton evaluaatiotoimisto julkaisi muutama päivä sitten kriittisen <a href="http://www.ieo-imf.org/ieo/pages/CompletedEvaluation267.aspx">raportin</a> Kreikan, Irlannin ja Portugalin kriisin hoidosta. Raportti ilmestyi kreivinaikaan Giánis Varoufákikselle, jota uhkasi parlamentaarinen tutkimus ja mahdollisesti oikeudenkäynti Grexitin valmistelusta.</p><p>James Galbraithin <a href="http://yalebooks.com/book/9780300220445/welcome-poisoned-chalice">kirjan</a> <em>Welcome to the Poisoned Chalice: The Destruction of Greece and the Future of Europe</em> julkaiseminen oli herättänyt Kreikassa uuden kiihkeän keskustelun Syrizan ensimmäisestä hallituskaudesta (kirja ilmestyi ranskaksi toukokuussa ja englanniksi kesäkuussa). Kirjassa kerrotaan, miten Varoufákiksen vetämä työryhmä, jossa Galbraithilla oli keskeinen rooli, ryhtyi keväällä 2015 valmistautumaan sitä mahdollisuutta varten, että Kreikka joutuu eroamaan tai erotetaan eurosta. Valmistelut oli tehtävä salassa finanssipaniikin välttämiseksi.</p><p>Galbraithin kirjan julkaisemisen jälkeen Kreikassa alettiin uudelleen vaatia parlamentaarista tutkintaa asiasta ja syytetty Varoufákista ja Alexis Tsiprasta jopa &rdquo;maanpetoksesta&rdquo;. Minun päähäni ei mahdu, miten euroeron valmistelu voisi olla &rdquo;maanpetos&rdquo; (itse arvostelin kriisin kuluessa Syrizaa ja Varoufákista ainoastaan siitä, että heiltä puuttui suunnitelma B &ndash; todellisuus on tässäkin asiassa osoittautunut luultua monimutkaisemmaksi). Kaiken kukkuraksi <a href="https://diem25.org/who-was-planning-a-coup/">tiedämme</a>, että Saksan hallitus ja erityisesti tohtori Schäuble ajoivat aktiivisesti Grexitiä kiristääkseen Tsipraksen hallituksen antautumaan tai yksinkertaisesti saadakseen kreikkalaiset ulos eurosta.</p><p>IMF:n evaluaatiotoimiston raportti tukee Varoufakiksen tulkintoja kriisin ja tapahtumien kulusta. Berliinistä ja Brysselistä tulleen painostuksen vuoksi IMF ei noudattanut omia periaatteitaan. Monet uskoivat lisäksi, että se mitä on monta kertaa tapahtunut kehitysmaissa, ei voisi tapahtua Euroopassa.</p><p>Kreikalle myönnettiin poikkeuksellisesti lainaa toukokuussa 2010, vaikka IMF:n oma henkilökunta oli arvioinut, että Kreikan kokonaisvelka ei ole kestävällä pohjalla. IMF:n omien periaatteiden mukaan Kreikan julkinen velka olisi pitänyt järjestää uudelleen siten, että Kreikan velkaa olisi merkittävässä määrin pyyhitty kirjoista ja kansista pois. On järjetöntä vaatia sellaista velkaa maksettavaksi, jota ei voi maksaa. Yritys tehdä niin voi johtaa ainoastaan maan talouden tuhoamiseen.</p><p>Miksi näin sitten toimittiin? Vaikka myöhemmissä vaiheissa Kreikalle annettiin myös velkahelpotuksia, ei koskaan niin paljon, että kokonaisvelka olisi oikeasti lähtenyt laskuun tai Kreikan talous päässyt kasvamaan. &nbsp;Suomen hallitusten innokkaalla tuella Merkel, Schäuble ja komissio halusivat tehdä Kreikasta varoittavan esimerkin siitä mitä seuraa, jos maa ei noudata talouskuriperiaatteita. Samalla pantiin kreikkalaiset maksamaan saksalaisten ja ranskalaisten pankkien virheistä; pankkien saamisia turvattiin.</p><p>IMF saatiin mukaan oikeuttamaan tätä kurittamista &ndash; tai &rdquo;fiskaalista vesikidutusta&rdquo;, kuten Varoufakis sitä kutsuu &ndash; aliarvioimalla riskejä ja esittämällä tarkoitushakuisen ylioptimistisia arvioita Kreikan ja Portugalin kasvupotentiaalista. Asian edistämistä auttoivat myös salailu ja pimittäminen IMF:n sisällä.</p><p>Kreikassahan on alle 11 miljoonaa asukasta ja luku on laskussa, koska kreikkalaiset ovat paenneet sankoin joukoin kriisiä muuttamalla muualle. Kaipa sellaisen pienen maan voi uhrata pyhän saksalaisen talouskuripolitiikan alttarilla&hellip;</p><p>Kreikan parlamentin debatti päättyi Varoufákiksen voittoon, joskin vain niukkaan sellaiseen. Vedoten IMF:n uuteen raporttiin, Varoufákis edellyttää nyt komissiolta ja Euroopan keskuspankilta anteeksipyyntöä, joka on osoitettu koko Kreikan kansalle. Samaan aikaan <a href="http://www.zerohedge.com/news/2016-08-02/end-imf-credibility-or-why-christine-lagarde-should-be-fired-wont-be">monet vaativat</a> myös IMF:n johtajan Lagarden eroa ja IMF:n tekemistä demokraattisesti tili- ja vastuuvelvolliseksi teoistaan.</p><p>Maailman tilasta 2016 kertoo paljon se, että saamme luultavasti odottaa kumpaakin turhaan. Talouskuripolitiikan ideologit haluaisivat pikemminkin kiristää ruuvia. Mikään aiempi erehdys, virhe tai kokemus ei käännä heidän päätään. Vielä maailmantalouden savuavilla raunioillakin he julistaisivat oppiaan siitä, että julkinen velka on syntiä, ja että synnin harjoittajien pitää ruoskia itseään.</p><p>Heikki Patomäki</p> Kreikan kriisi ei ole ohi ja myös Irlannissa ja Portugalissa vallitsee edelleen massatyöttömyys. Kansainvälisen valuuttarahaston IMF:n rooli kriisin hallinnassa on noussut laajan kritiikin kohteeksi. IMF:n johtaja Christine Lagarde on joutumassa oikeuteen Ranskassa ministeriaikaisesta toiminnastaan, samalla kun eurooppalaisten ja amerikkalaisten johtoasema IMF:ssä ja Maailmanpankissa on tulossa päätepisteeseensä. Lagarde saattaa olla IMF:n viimeinen eurooppalainen johtaja.

Tässä tilanteessa IMF:n riippumaton evaluaatiotoimisto julkaisi muutama päivä sitten kriittisen raportin Kreikan, Irlannin ja Portugalin kriisin hoidosta. Raportti ilmestyi kreivinaikaan Giánis Varoufákikselle, jota uhkasi parlamentaarinen tutkimus ja mahdollisesti oikeudenkäynti Grexitin valmistelusta.

James Galbraithin kirjan Welcome to the Poisoned Chalice: The Destruction of Greece and the Future of Europe julkaiseminen oli herättänyt Kreikassa uuden kiihkeän keskustelun Syrizan ensimmäisestä hallituskaudesta (kirja ilmestyi ranskaksi toukokuussa ja englanniksi kesäkuussa). Kirjassa kerrotaan, miten Varoufákiksen vetämä työryhmä, jossa Galbraithilla oli keskeinen rooli, ryhtyi keväällä 2015 valmistautumaan sitä mahdollisuutta varten, että Kreikka joutuu eroamaan tai erotetaan eurosta. Valmistelut oli tehtävä salassa finanssipaniikin välttämiseksi.

Galbraithin kirjan julkaisemisen jälkeen Kreikassa alettiin uudelleen vaatia parlamentaarista tutkintaa asiasta ja syytetty Varoufákista ja Alexis Tsiprasta jopa ”maanpetoksesta”. Minun päähäni ei mahdu, miten euroeron valmistelu voisi olla ”maanpetos” (itse arvostelin kriisin kuluessa Syrizaa ja Varoufákista ainoastaan siitä, että heiltä puuttui suunnitelma B – todellisuus on tässäkin asiassa osoittautunut luultua monimutkaisemmaksi). Kaiken kukkuraksi tiedämme, että Saksan hallitus ja erityisesti tohtori Schäuble ajoivat aktiivisesti Grexitiä kiristääkseen Tsipraksen hallituksen antautumaan tai yksinkertaisesti saadakseen kreikkalaiset ulos eurosta.

IMF:n evaluaatiotoimiston raportti tukee Varoufakiksen tulkintoja kriisin ja tapahtumien kulusta. Berliinistä ja Brysselistä tulleen painostuksen vuoksi IMF ei noudattanut omia periaatteitaan. Monet uskoivat lisäksi, että se mitä on monta kertaa tapahtunut kehitysmaissa, ei voisi tapahtua Euroopassa.

Kreikalle myönnettiin poikkeuksellisesti lainaa toukokuussa 2010, vaikka IMF:n oma henkilökunta oli arvioinut, että Kreikan kokonaisvelka ei ole kestävällä pohjalla. IMF:n omien periaatteiden mukaan Kreikan julkinen velka olisi pitänyt järjestää uudelleen siten, että Kreikan velkaa olisi merkittävässä määrin pyyhitty kirjoista ja kansista pois. On järjetöntä vaatia sellaista velkaa maksettavaksi, jota ei voi maksaa. Yritys tehdä niin voi johtaa ainoastaan maan talouden tuhoamiseen.

Miksi näin sitten toimittiin? Vaikka myöhemmissä vaiheissa Kreikalle annettiin myös velkahelpotuksia, ei koskaan niin paljon, että kokonaisvelka olisi oikeasti lähtenyt laskuun tai Kreikan talous päässyt kasvamaan.  Suomen hallitusten innokkaalla tuella Merkel, Schäuble ja komissio halusivat tehdä Kreikasta varoittavan esimerkin siitä mitä seuraa, jos maa ei noudata talouskuriperiaatteita. Samalla pantiin kreikkalaiset maksamaan saksalaisten ja ranskalaisten pankkien virheistä; pankkien saamisia turvattiin.

IMF saatiin mukaan oikeuttamaan tätä kurittamista – tai ”fiskaalista vesikidutusta”, kuten Varoufakis sitä kutsuu – aliarvioimalla riskejä ja esittämällä tarkoitushakuisen ylioptimistisia arvioita Kreikan ja Portugalin kasvupotentiaalista. Asian edistämistä auttoivat myös salailu ja pimittäminen IMF:n sisällä.

Kreikassahan on alle 11 miljoonaa asukasta ja luku on laskussa, koska kreikkalaiset ovat paenneet sankoin joukoin kriisiä muuttamalla muualle. Kaipa sellaisen pienen maan voi uhrata pyhän saksalaisen talouskuripolitiikan alttarilla…

Kreikan parlamentin debatti päättyi Varoufákiksen voittoon, joskin vain niukkaan sellaiseen. Vedoten IMF:n uuteen raporttiin, Varoufákis edellyttää nyt komissiolta ja Euroopan keskuspankilta anteeksipyyntöä, joka on osoitettu koko Kreikan kansalle. Samaan aikaan monet vaativat myös IMF:n johtajan Lagarden eroa ja IMF:n tekemistä demokraattisesti tili- ja vastuuvelvolliseksi teoistaan.

Maailman tilasta 2016 kertoo paljon se, että saamme luultavasti odottaa kumpaakin turhaan. Talouskuripolitiikan ideologit haluaisivat pikemminkin kiristää ruuvia. Mikään aiempi erehdys, virhe tai kokemus ei käännä heidän päätään. Vielä maailmantalouden savuavilla raunioillakin he julistaisivat oppiaan siitä, että julkinen velka on syntiä, ja että synnin harjoittajien pitää ruoskia itseään.

Heikki Patomäki

]]>
24 http://heikkipatomki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/220833-uusi-imf-raportti-varoufakis-oli-oikeassa-troika-toimi-vaarin#comments Raha EU-komissio Gianis Varoufakis IMF Syriza Eurokriisi Thu, 04 Aug 2016 07:05:08 +0000 Heikki Patomäki http://heikkipatomki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/220833-uusi-imf-raportti-varoufakis-oli-oikeassa-troika-toimi-vaarin
Mätäkuun juttuja http://paulisumanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/220706-matakuun-juttuja <p>Tulin mökiltä kaupunkiin tuomaan auton korjattavaksi ja luin kerralla heinäkuun lopun Aamupostit.</p><p>Mätäkuun juttu 1, 28.7.2016</p><p>&quot;EU: Suomen julkistettava yksityiset metsätiedot&quot;.<br />Euroopan Unionin komissio vaatii metsävaratietojen julkistamista kaikkien kansalaisten saataville. Vaatimuspaperin EU on varustanut leimalla &quot;salainen&quot;.<br />&quot;EU edellyttää Suomelta julkisuutta parantavia toimia, mutta sitä edellyttävä asiakirja ei olekaan julkinen&quot;, toteaa MTK:n kehitysjohtaja Markus Lassheikki.</p><p>Mätäkuun juttu 2, 29.7.2016</p><p>Pääkirjoitus: &quot;Tulevatko taudit takaisin?&quot; (Kirjoitus käsittelee rokotusvastaisuutta)</p><p>Ote kirjoituksesta: &quot;Toimittaja, juontaja ja kirjailija Hanna Sumari kirjoitti hiljan blogissaan, että hänen kolme lastaan sairastuivat Ruotsin-matkalla jo Suomesta kadonneeseen hinkuyskään, kiitos länsinaapurin vahvan rokotevastaisuuden.&quot;</p><p>Suomessa rokote hinkuyskää vastaan kuuluu kansalliseen rokotusohjelmaan lapsille ja nuorille. Viimeinen hinkuyskärokote annetaan 14-15 vuoden iässä kouluterveydenhuollossa.</p><p>Minun logiikallani Hanna Sumari on itse syyllinen lastensa sairastumiseen, turha siitä on ruotsalaisia kiittää. Jos jättää lapsensa rokottamatta, ottaa tietoisen riskin sairastumisriskin kasvamisesta.</p><p>Mätäkuun juttu 3, 30.7.2016</p><p>Juttu: &quot;Töihin ennen lasten hankkimista&quot;.</p><p>Kommenttini: Lapset hakitaan rahan vuoksi vasta kun niistä saa yhteiskunnalta kunnon korvauksen, äitiys-, isyys-, ja vanhempainrahat sekä kotihoidon tuet. Vuonna 2015 keskimääräinen lapsiluku oli 1,65. (Varmaan etnisillä suomalaisnaisilla vielä tätäkin alempi). Väestön uusiutumisluku Suomessa on noin 2,1, alhaisen lapsikuolleisuuden vuoksi, siitä jäädään puoli lasta naista kohden.</p><p>Mätäkuun juttu 4, 30.7.2016</p><p>Lännen media: &quot;Sadat poliisit haluavat vaihtaa alaa&quot;.<br />Viime vuonna poliisin miehistöön kuuluvan kiinteän palkan keskiarvo on ollut 2853 euroa. Poliisien määrää ollaan pienentämässä 7 250 poliisista 6 500 poliisiin, mikäli hallituksen budjettikäsittely menee läpi sellaisenaan kuin on kaavailtu. Hallituksen esityksen mukaan tällä ei ole vaikutusta poliisin toimintatehokkuuteen.</p><p>Kuitenkin 28.7.206 Aamupostin jutussa &quot;Poliisilla riittää töitä rikosten vähentyessäkin&quot;, kerrotaan, että Itä-Uudenmaan omaisuusrikosten selvitysprosentti oli viime vuonna 39,0. Tämän vuoden alkupuoliskon selvitysprosentti on vain 34,3.</p><p>Oma kommentti: Poliisin rikostilastot ovat monitulkintaisia. Kun laissa poistetaan joidenkin tekojen rikollisuus (kuten esim. päihtymys aikoinaan), rikostilastot kaunistuvat. Kun poliisi ei ehdi valvoa liikennettä, tilastot kaunistuvat. Kun poliisi ilmoittaa etukäteen jonkin asian tehovalvonnasta, kas kummaa, tehovalvonta ei tuota tulosta.<br />Omaisuusrikoksia ilmoitetaan sen vuoksi vähemmän poliisille, kun ei uskota poliisin pystyvän selvittämään niitä. Kun minulta varastettiin polkupyörä asemalta, en ilmoittanut siitä poliisille vaan aloin kierrellä Hyvinkään puistoja. Pyörä löytyikin parin viikon päästä. Vain satula oli kadonnut ja lukko rikottu. Minulla on kotivakuutuksessa 500 euron omavastuu, joten vakuutusyhtiökään ei tee pienten omaisuusvahinkojen poliisi-ilmoituksilla mitään.</p><p>Mätäkuun juttu 5, 31.7.2016</p><p>Naisopettajalle syytteet seksuaalirikoksista</p><p>Vain mätäkuussa ilmoitetaan tekijän sukupuoli, jos se on nainen. Muulloin puhutaan vain &quot;opettajasta&quot;.<br />Eihän julkisuuteen ole edes ilmoitettu 12-14 -vuotiaiden uhrien sukupuolia.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Tulin mökiltä kaupunkiin tuomaan auton korjattavaksi ja luin kerralla heinäkuun lopun Aamupostit.

Mätäkuun juttu 1, 28.7.2016

"EU: Suomen julkistettava yksityiset metsätiedot".
Euroopan Unionin komissio vaatii metsävaratietojen julkistamista kaikkien kansalaisten saataville. Vaatimuspaperin EU on varustanut leimalla "salainen".
"EU edellyttää Suomelta julkisuutta parantavia toimia, mutta sitä edellyttävä asiakirja ei olekaan julkinen", toteaa MTK:n kehitysjohtaja Markus Lassheikki.

Mätäkuun juttu 2, 29.7.2016

Pääkirjoitus: "Tulevatko taudit takaisin?" (Kirjoitus käsittelee rokotusvastaisuutta)

Ote kirjoituksesta: "Toimittaja, juontaja ja kirjailija Hanna Sumari kirjoitti hiljan blogissaan, että hänen kolme lastaan sairastuivat Ruotsin-matkalla jo Suomesta kadonneeseen hinkuyskään, kiitos länsinaapurin vahvan rokotevastaisuuden."

Suomessa rokote hinkuyskää vastaan kuuluu kansalliseen rokotusohjelmaan lapsille ja nuorille. Viimeinen hinkuyskärokote annetaan 14-15 vuoden iässä kouluterveydenhuollossa.

Minun logiikallani Hanna Sumari on itse syyllinen lastensa sairastumiseen, turha siitä on ruotsalaisia kiittää. Jos jättää lapsensa rokottamatta, ottaa tietoisen riskin sairastumisriskin kasvamisesta.

Mätäkuun juttu 3, 30.7.2016

Juttu: "Töihin ennen lasten hankkimista".

Kommenttini: Lapset hakitaan rahan vuoksi vasta kun niistä saa yhteiskunnalta kunnon korvauksen, äitiys-, isyys-, ja vanhempainrahat sekä kotihoidon tuet. Vuonna 2015 keskimääräinen lapsiluku oli 1,65. (Varmaan etnisillä suomalaisnaisilla vielä tätäkin alempi). Väestön uusiutumisluku Suomessa on noin 2,1, alhaisen lapsikuolleisuuden vuoksi, siitä jäädään puoli lasta naista kohden.

Mätäkuun juttu 4, 30.7.2016

Lännen media: "Sadat poliisit haluavat vaihtaa alaa".
Viime vuonna poliisin miehistöön kuuluvan kiinteän palkan keskiarvo on ollut 2853 euroa. Poliisien määrää ollaan pienentämässä 7 250 poliisista 6 500 poliisiin, mikäli hallituksen budjettikäsittely menee läpi sellaisenaan kuin on kaavailtu. Hallituksen esityksen mukaan tällä ei ole vaikutusta poliisin toimintatehokkuuteen.

Kuitenkin 28.7.206 Aamupostin jutussa "Poliisilla riittää töitä rikosten vähentyessäkin", kerrotaan, että Itä-Uudenmaan omaisuusrikosten selvitysprosentti oli viime vuonna 39,0. Tämän vuoden alkupuoliskon selvitysprosentti on vain 34,3.

Oma kommentti: Poliisin rikostilastot ovat monitulkintaisia. Kun laissa poistetaan joidenkin tekojen rikollisuus (kuten esim. päihtymys aikoinaan), rikostilastot kaunistuvat. Kun poliisi ei ehdi valvoa liikennettä, tilastot kaunistuvat. Kun poliisi ilmoittaa etukäteen jonkin asian tehovalvonnasta, kas kummaa, tehovalvonta ei tuota tulosta.
Omaisuusrikoksia ilmoitetaan sen vuoksi vähemmän poliisille, kun ei uskota poliisin pystyvän selvittämään niitä. Kun minulta varastettiin polkupyörä asemalta, en ilmoittanut siitä poliisille vaan aloin kierrellä Hyvinkään puistoja. Pyörä löytyikin parin viikon päästä. Vain satula oli kadonnut ja lukko rikottu. Minulla on kotivakuutuksessa 500 euron omavastuu, joten vakuutusyhtiökään ei tee pienten omaisuusvahinkojen poliisi-ilmoituksilla mitään.

Mätäkuun juttu 5, 31.7.2016

Naisopettajalle syytteet seksuaalirikoksista

Vain mätäkuussa ilmoitetaan tekijän sukupuoli, jos se on nainen. Muulloin puhutaan vain "opettajasta".
Eihän julkisuuteen ole edes ilmoitettu 12-14 -vuotiaiden uhrien sukupuolia.

]]>
8 http://paulisumanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/220706-matakuun-juttuja#comments EU-komissio Omaisuusrikokset Poliisi Rokotukset Seksuaalikulttuuri Mon, 01 Aug 2016 07:38:00 +0000 Pauli Sumanen http://paulisumanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/220706-matakuun-juttuja
Jean-Claude Juncker sinetöi Brexitin? http://olliripatti.puheenvuoro.uusisuomi.fi/219004-jean-claude-juncker-sinetoi-brexitin <p>Britannian kansanäänestyksen tulos on selvinnyt. &quot;Leave&quot; puolen voitto oli kuitenkin loppujen lopuksi yllätys lähes kaikille. Vielä äänestysviikon lopulla mielipidemittaukset povasivat &quot;Remain&quot; puolelle niukkaa voittoa. Keskiviikkonakin uutisoitiin että &quot;Brexitin kannattajien loppukiri näyttää hyytyvän. Jäsenyyden kannattajat ovat niukassa johdossa&quot;.</p> <p>Keskiviikkona EU-komission puheenjohtaja Jean-Claude Juncker avautui tiedotteella, jossa hän suoraan uhkasi brittejä eron vaikutuksilla. Hän sanoi suoraan että ero on ero, eivätkä uudet jäsenyysneuvottelut ole mahdollisia. Hän myös totesi että brexit olisi briteille eristäytymistä ja &quot;tarkoituksellista itsensä vahingoittamista&quot;.</p> <p>Äänestys järjestettiin sitten torstaina ja yllätys oli valmis kun ei puoli voitti. Olisiko tätä tapahtunut jos Juncker olisi pitänyt suunsa kiinni? Brittejä -niin kuin kaikkia muitakin ärsyttää Brysselin uhkaukset ja &quot;ohjeistukset&quot; ja saattaa olla, että Junckerin uhkaus oli se ratkaiseva korsi mikä katkaisi kamelin selän. Tätä tuskin koskaan saamme tietää oliko näin, mutta Juncker osoitti täydellistä pelisilmän puutetta tulemalla uhkauksellaan ulos juuri äänestyksen alla.</p> <p>&nbsp;</p> <p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Britannian kansanäänestyksen tulos on selvinnyt. "Leave" puolen voitto oli kuitenkin loppujen lopuksi yllätys lähes kaikille. Vielä äänestysviikon lopulla mielipidemittaukset povasivat "Remain" puolelle niukkaa voittoa. Keskiviikkonakin uutisoitiin että "Brexitin kannattajien loppukiri näyttää hyytyvän. Jäsenyyden kannattajat ovat niukassa johdossa".

Keskiviikkona EU-komission puheenjohtaja Jean-Claude Juncker avautui tiedotteella, jossa hän suoraan uhkasi brittejä eron vaikutuksilla. Hän sanoi suoraan että ero on ero, eivätkä uudet jäsenyysneuvottelut ole mahdollisia. Hän myös totesi että brexit olisi briteille eristäytymistä ja "tarkoituksellista itsensä vahingoittamista".

Äänestys järjestettiin sitten torstaina ja yllätys oli valmis kun ei puoli voitti. Olisiko tätä tapahtunut jos Juncker olisi pitänyt suunsa kiinni? Brittejä -niin kuin kaikkia muitakin ärsyttää Brysselin uhkaukset ja "ohjeistukset" ja saattaa olla, että Junckerin uhkaus oli se ratkaiseva korsi mikä katkaisi kamelin selän. Tätä tuskin koskaan saamme tietää oliko näin, mutta Juncker osoitti täydellistä pelisilmän puutetta tulemalla uhkauksellaan ulos juuri äänestyksen alla.

 

 

]]>
4 http://olliripatti.puheenvuoro.uusisuomi.fi/219004-jean-claude-juncker-sinetoi-brexitin#comments Brexit EU EU-kansanäänestys EU-komissio Kriisi Fri, 24 Jun 2016 07:36:48 +0000 Olli Ripatti http://olliripatti.puheenvuoro.uusisuomi.fi/219004-jean-claude-juncker-sinetoi-brexitin
Vastaus Sarvamaalle: osuustoiminta ei ole myytävänä http://minnaisoaho.puheenvuoro.uusisuomi.fi/214079-vastaus-sarvamaalle-osuustoiminta-ei-ole-myytavana <p>Uusi Suomi &ndash;uutisen mukaan (21.3.2016) europarlamentaarikko Petri Sarvamaa vaatii EU-komissiota puuttumaan Suomen vähittäiskaupan tilanteeseen. Sarvamaan mielestä näyttää olevan tärkeää, että saadaan kotimaiset menestyvät yritykset äkkiä tuhottua ja tilalle ulkomaisia toimijoita. Hän maalailee erheellistä mielikuvaa siitä, että pelkkä uusien toimijoiden rantautuminen alentaisi rajusti hintatasoa Suomessa.</p><p>Sarvamaa näkee ongelmana sen, että K- ja S-kauppojen tarjonta on niin hyvä, että suomalaiset asioivat niissä enemmän kuin kilpailijoiden kaupoissa. Hän on kirjallisessa kysymyksessään vaatinut &nbsp;komission apua kilpailun lisäämiseksi Suomen vähittäiskauppaan. Tämä on kummallista, sillä Suomeen saa jo nyt kuka tahansa perustaa kaupan ja tulla myymään tuotteitaan niin halvalla kuin haluaa. Meillä ei ole kaupan perustamiseen liittyviä rakenteellisia tai muita lainsäädännöllisiä esteitä tai kilpailua rajoittavia säädöksiä. Myös tuottajat voivat perustaa omia vähittäismyymälöitään, mikäli niin haluavat.</p><p>Kilpailun lisääntyminen on hyvä asia. Kilpailua ei kuitenkaan saa lisätä tekemällä väkivaltaa jo alalla oleville. Se, jos joku on kilpailun rajoittamista. <strong>Sen sijaan, että hyökkää jo menestyvien yritysten kimppuun, kannattaisi miettiä, mikä estää uusien toimijoiden tulon markkinoille. Olisiko byrokratialla, lupakäytännöillä, Suomen pienellä markkinapotentiaalilla, isoilla logistiikkakuluilla, työmarkkinavelvoitteilla tms. mitään tekemistä asian kanssa?</strong></p><p>Syntyneessä keskustelussa termit ovat aika väljästi määriteltyjä ja asioiden sisällöt hämärtyvät ikävästi. Sarvamaa puhuu koko vähittäiskaupan ongelmista, mutta tarkoittanee todennäköisesti vain päivittäistavarakauppaa. Hän myös antaa ymmärtää, että yli 30 %:n markkinaosuus olisi jotenkin rikollista ja siihen pitäisi puuttua. Aika rajua tekstiä, sillä kyllä yrityksellä saa olla vaikka 100 %:n markkinaosuus, jos asiakkaat niin haluavat. Määräävän markkina-aseman omaaville on jo olemassa käyttäytymissäädökset ja valvontamekanismit, joten komission huomiota ei tähän asiaan enempää tarvita.</p><p>Aikooko Sarvamaa vaatia EU-komissiota myös puuttumaan esimerkiksi Microsoftin ylivoimaan mitä tulee Office-pakettien myyntiin? Onko kansalaisia kiellettävä ostamasta Word-ohjelmia, kun Microsoftin markkina-asema on niin suuri ja hintakin taitaa olla aika korkea?</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Pari sanaa hintatasosta</strong></p><p>Kotitalouksien kulutuksesta menee elintarvikkeisiin ja alkoholittomiin juomiin noin 13 %. Päättäjänä olisin enemmän huolissani asumisen ja energian kustannuksista, joihin kuluu jopa 30 % kotitalouden tuloista. (Lähde: <a href="http://www.stat.fi">www.stat.fi</a> &rdquo;Keskiarvokotitalouden kulutus euroina vuonna 2012.&rdquo;) En myöskään toimisi aktiivisesti sellaisten hankkeiden puolesta, joiden lopputuloksena yritystoiminnan voittovarojen valuminen Suomesta ulkomaille kiihtyy.</p><p>Hintatasokysymys ei ole ihan niin yksinkertainen juttu kuin Sarvamaa antaa ymmärtää.</p><p>Esimerkiksi Suomen suurimman osuuskaupan eli HOK-Elannon marketkaupan operatiivinen tulos oli netissä olevien tietojen mukaan &nbsp;viime vuonna 2,3 % liikevaihdosta.</p><p>Konsernin tunnusluvuista aikaisemmilta vuosilta voidaan nähdä, että ylijäämä on ollut tällä tasolla jo pitkään. Eli mitään kovin huikeita voittoprosentteja ei päivittäistavarakaupassa tehdä.</p><p>Ei ole kovin reilua antaa kansalaisten ymmärtää, että pelkkä toimijoiden määrän lisääminen alentaisi kuluttajahintoja. Jotain muutakin on tapahduttava, sillä automaattinen hinnanalennusvara on tunnuslukujen valossa jopa pienempi kuin se kuuluisa 5%:n tuottavuusloikka, mitä ei tässä valtakunnassa tunnuta saavan millään ilveellä aikaan.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Osuustoiminnan erityispiirteet</strong></p><p>Osuustoimintaa on harjoitettu jo ennen Suomen itsenäistymistä. Toiminnan juuret ovat syvällä historiassamme ja toiminnan periaate on säilynyt muuttumattomana: asiakasomistajat omistavat osuuskaupat ja hyötyvät sen toiminnasta. Esimerkiksi pääkaupunkiseudulla toimiva HOK-Elanto on Suomen laajimmin omistettu yhtiö: jopa 80 % alueen kotitalouksista on liittynyt osuuskauppaan ja on siten mukana sen toiminnassa. HOK-Elanto työllistää tuhansia ihmisiä ja investoi alueelle kymmeniä miljoonia euroja vuosittain. Paljon parjattu voitto jää Suomeen: Osa siitä palautetaan asiakasomistajille bonuksen muodossa ja loput käytetään toiminnan kehittämiseen. Osinkoja ei jaeta. Luvut yhteiskuntamme hyväksi moninkertaistuvat, kun huomiodaan kaikkien maassamme toimivien osuuskauppojen työllistämis- ja investointipanokset.</p><p>&nbsp;</p><p>En voi ymmärtää, miksi osuustoimintaa pitäisi suitsia ja jopa estää sen leviäminen. En voi myöskään olla ihmettelemättä, miksi K-kaupan menestystä pitäisi jotenkin estää? <strong>Kaupan alalla on kilpailulle tilaa, kysymys on vain siitä, nähdäänkö markkinamme riittävän houkuttelevana kohteena toiminnan käynnistämiselle.</strong></p><p>Varmaa on, että ei ole kansalaisille eduksi, jos osuustoimintaa rajoitetaan maassamme. Paljonkohan elintarvikkeet maksaisivat syrjäseudun kyläkaupassa, jos S-ryhmän tarjoamaa logistiikkahyötyä ei kauppiaalla olisi ja jos tuotteen hankintahintaan laitettaisiin rahtikulut toteutuneiden kuljetuskilometrien mukaisesti? Jos isot toimijat joutuvat vetäytymään, on päättäjillä melkoinen pähkinä purtavaksi varmistaessaan kansalaisille kauppapalvelut &nbsp;maan joka kolkassa. Isot kauppaketjut itse asiassa hoitavat melkoisen osan peruspalveluinfrasta myydessään jugurttipurkin kauppiaalle samalla hinnalla Helsingissä ja Rovaniemellä.</p><p>Osuustoiminta on aidosti kansanvaltaista toimintaa ja se on olemassa aidosti omistajiaan varten. Osuuskaupan hallinnosta vastaava edustajisto valitaan joka neljäs vuosi vaaleilla. Lisäksi asiakasomistajien ääni kuuluu &nbsp;suoraan hallintoneuvostossa ja hallituksessa.</p><p>HOK-Elannon edustajistovaalit järjestetään sopivasti tänä keväänä huhtikuussa. Sarvamaan vaatimukset osuustoiminnan aatteen heikentämiseksi ovat rajuja. Nyt on tärkeää varmistaa, että edustajistoon valitaan henkilöitä, jotka puolustavat osuustoiminnan perusperiaatteita ja jotka varmistavat osuustoiminnan jatkumisen myös tulevaisuudessa.</p><p>Olen itse ehdolla HOK-Elannon edustajistoon äänestysnumerolla 309.</p><p>Kerään ideoita hienon osuuskauppamme edelleen kehittämiseksi osoitteessa <a href="http://www.isoaho.net">www.isoaho.net</a>. Kerro sinäkin mielipiteesi, vien sen mielelläni eteenpäin tiedoksi osuuskauppaväelle. Tehdään tästä kansanliikkeestä entistäkin vahvempi!</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Uusi Suomi –uutisen mukaan (21.3.2016) europarlamentaarikko Petri Sarvamaa vaatii EU-komissiota puuttumaan Suomen vähittäiskaupan tilanteeseen. Sarvamaan mielestä näyttää olevan tärkeää, että saadaan kotimaiset menestyvät yritykset äkkiä tuhottua ja tilalle ulkomaisia toimijoita. Hän maalailee erheellistä mielikuvaa siitä, että pelkkä uusien toimijoiden rantautuminen alentaisi rajusti hintatasoa Suomessa.

Sarvamaa näkee ongelmana sen, että K- ja S-kauppojen tarjonta on niin hyvä, että suomalaiset asioivat niissä enemmän kuin kilpailijoiden kaupoissa. Hän on kirjallisessa kysymyksessään vaatinut  komission apua kilpailun lisäämiseksi Suomen vähittäiskauppaan. Tämä on kummallista, sillä Suomeen saa jo nyt kuka tahansa perustaa kaupan ja tulla myymään tuotteitaan niin halvalla kuin haluaa. Meillä ei ole kaupan perustamiseen liittyviä rakenteellisia tai muita lainsäädännöllisiä esteitä tai kilpailua rajoittavia säädöksiä. Myös tuottajat voivat perustaa omia vähittäismyymälöitään, mikäli niin haluavat.

Kilpailun lisääntyminen on hyvä asia. Kilpailua ei kuitenkaan saa lisätä tekemällä väkivaltaa jo alalla oleville. Se, jos joku on kilpailun rajoittamista. Sen sijaan, että hyökkää jo menestyvien yritysten kimppuun, kannattaisi miettiä, mikä estää uusien toimijoiden tulon markkinoille. Olisiko byrokratialla, lupakäytännöillä, Suomen pienellä markkinapotentiaalilla, isoilla logistiikkakuluilla, työmarkkinavelvoitteilla tms. mitään tekemistä asian kanssa?

Syntyneessä keskustelussa termit ovat aika väljästi määriteltyjä ja asioiden sisällöt hämärtyvät ikävästi. Sarvamaa puhuu koko vähittäiskaupan ongelmista, mutta tarkoittanee todennäköisesti vain päivittäistavarakauppaa. Hän myös antaa ymmärtää, että yli 30 %:n markkinaosuus olisi jotenkin rikollista ja siihen pitäisi puuttua. Aika rajua tekstiä, sillä kyllä yrityksellä saa olla vaikka 100 %:n markkinaosuus, jos asiakkaat niin haluavat. Määräävän markkina-aseman omaaville on jo olemassa käyttäytymissäädökset ja valvontamekanismit, joten komission huomiota ei tähän asiaan enempää tarvita.

Aikooko Sarvamaa vaatia EU-komissiota myös puuttumaan esimerkiksi Microsoftin ylivoimaan mitä tulee Office-pakettien myyntiin? Onko kansalaisia kiellettävä ostamasta Word-ohjelmia, kun Microsoftin markkina-asema on niin suuri ja hintakin taitaa olla aika korkea?

 

Pari sanaa hintatasosta

Kotitalouksien kulutuksesta menee elintarvikkeisiin ja alkoholittomiin juomiin noin 13 %. Päättäjänä olisin enemmän huolissani asumisen ja energian kustannuksista, joihin kuluu jopa 30 % kotitalouden tuloista. (Lähde: www.stat.fi ”Keskiarvokotitalouden kulutus euroina vuonna 2012.”) En myöskään toimisi aktiivisesti sellaisten hankkeiden puolesta, joiden lopputuloksena yritystoiminnan voittovarojen valuminen Suomesta ulkomaille kiihtyy.

Hintatasokysymys ei ole ihan niin yksinkertainen juttu kuin Sarvamaa antaa ymmärtää.

Esimerkiksi Suomen suurimman osuuskaupan eli HOK-Elannon marketkaupan operatiivinen tulos oli netissä olevien tietojen mukaan  viime vuonna 2,3 % liikevaihdosta.

Konsernin tunnusluvuista aikaisemmilta vuosilta voidaan nähdä, että ylijäämä on ollut tällä tasolla jo pitkään. Eli mitään kovin huikeita voittoprosentteja ei päivittäistavarakaupassa tehdä.

Ei ole kovin reilua antaa kansalaisten ymmärtää, että pelkkä toimijoiden määrän lisääminen alentaisi kuluttajahintoja. Jotain muutakin on tapahduttava, sillä automaattinen hinnanalennusvara on tunnuslukujen valossa jopa pienempi kuin se kuuluisa 5%:n tuottavuusloikka, mitä ei tässä valtakunnassa tunnuta saavan millään ilveellä aikaan.

 

Osuustoiminnan erityispiirteet

Osuustoimintaa on harjoitettu jo ennen Suomen itsenäistymistä. Toiminnan juuret ovat syvällä historiassamme ja toiminnan periaate on säilynyt muuttumattomana: asiakasomistajat omistavat osuuskaupat ja hyötyvät sen toiminnasta. Esimerkiksi pääkaupunkiseudulla toimiva HOK-Elanto on Suomen laajimmin omistettu yhtiö: jopa 80 % alueen kotitalouksista on liittynyt osuuskauppaan ja on siten mukana sen toiminnassa. HOK-Elanto työllistää tuhansia ihmisiä ja investoi alueelle kymmeniä miljoonia euroja vuosittain. Paljon parjattu voitto jää Suomeen: Osa siitä palautetaan asiakasomistajille bonuksen muodossa ja loput käytetään toiminnan kehittämiseen. Osinkoja ei jaeta. Luvut yhteiskuntamme hyväksi moninkertaistuvat, kun huomiodaan kaikkien maassamme toimivien osuuskauppojen työllistämis- ja investointipanokset.

 

En voi ymmärtää, miksi osuustoimintaa pitäisi suitsia ja jopa estää sen leviäminen. En voi myöskään olla ihmettelemättä, miksi K-kaupan menestystä pitäisi jotenkin estää? Kaupan alalla on kilpailulle tilaa, kysymys on vain siitä, nähdäänkö markkinamme riittävän houkuttelevana kohteena toiminnan käynnistämiselle.

Varmaa on, että ei ole kansalaisille eduksi, jos osuustoimintaa rajoitetaan maassamme. Paljonkohan elintarvikkeet maksaisivat syrjäseudun kyläkaupassa, jos S-ryhmän tarjoamaa logistiikkahyötyä ei kauppiaalla olisi ja jos tuotteen hankintahintaan laitettaisiin rahtikulut toteutuneiden kuljetuskilometrien mukaisesti? Jos isot toimijat joutuvat vetäytymään, on päättäjillä melkoinen pähkinä purtavaksi varmistaessaan kansalaisille kauppapalvelut  maan joka kolkassa. Isot kauppaketjut itse asiassa hoitavat melkoisen osan peruspalveluinfrasta myydessään jugurttipurkin kauppiaalle samalla hinnalla Helsingissä ja Rovaniemellä.

Osuustoiminta on aidosti kansanvaltaista toimintaa ja se on olemassa aidosti omistajiaan varten. Osuuskaupan hallinnosta vastaava edustajisto valitaan joka neljäs vuosi vaaleilla. Lisäksi asiakasomistajien ääni kuuluu  suoraan hallintoneuvostossa ja hallituksessa.

HOK-Elannon edustajistovaalit järjestetään sopivasti tänä keväänä huhtikuussa. Sarvamaan vaatimukset osuustoiminnan aatteen heikentämiseksi ovat rajuja. Nyt on tärkeää varmistaa, että edustajistoon valitaan henkilöitä, jotka puolustavat osuustoiminnan perusperiaatteita ja jotka varmistavat osuustoiminnan jatkumisen myös tulevaisuudessa.

Olen itse ehdolla HOK-Elannon edustajistoon äänestysnumerolla 309.

Kerään ideoita hienon osuuskauppamme edelleen kehittämiseksi osoitteessa www.isoaho.net. Kerro sinäkin mielipiteesi, vien sen mielelläni eteenpäin tiedoksi osuuskauppaväelle. Tehdään tästä kansanliikkeestä entistäkin vahvempi!

]]>
2 http://minnaisoaho.puheenvuoro.uusisuomi.fi/214079-vastaus-sarvamaalle-osuustoiminta-ei-ole-myytavana#comments EU-komissio kilpailu Osuustoiminta Petri Sarvamaa S-ryhmä Tue, 22 Mar 2016 10:24:45 +0000 Minna Isoaho http://minnaisoaho.puheenvuoro.uusisuomi.fi/214079-vastaus-sarvamaalle-osuustoiminta-ei-ole-myytavana
Suomen velkaongelma ennen vapaata pudotusta http://petterihiienkoski.puheenvuoro.uusisuomi.fi/202718-suomen-velkaongelma-ennen-vapaata-pudotusta <p>Velka on valtioille tärkeä taloudenhoidon väline. Toisin kuin yksityisten ihmisten ja yritysten lainojen kohdalla yleensä, valtionvelkaa ei ole tarkoituskaan maksaa pois.</p><p>Romaniassa tosin <strong>Nicolae Ceauşescu</strong> aikanaan sai päähänsä, että valtionvelka pitää maksaa kokonaan pois. Seurauksena oli ankaria säästötoimia. Sähkönkäyttöäkin rajoitettiin pakkotoimin ja asunnot olivat kylmiä, kymmenen asteen tuntumassa. Kansalaiset ajautuivat kurjuuteen ja köyhyyteen. Lopulta pulaa oli ruuasta, energiasta, lääkkeistä ja muista perustarvikkeista.</p><p>Velkaantuminen muuttuu kuitenkin ongelmaksi, jos lainojen hoitokulut kasvavat budjetissa liian suuriksi. Kehitysmaissa velkaongelma kasvoi viime vuosituhannen lopulla mittoihin, jossa se käytännössä esti kehityksen: tulot menivät kasvavassa määrin velanhoitoon.</p><p>Suomen valtionvelan määrä tuskin sinänsä on huolestuttavan suuri. Velanhoitokustannukset ovat korkotilanteen ja hyvän luottoluokituksen takia hyvin pienet. Tilanne tietenkin muuttuisi, jos luottoluokitus romahtaisi ja korkotaso nousisi. Vaikka sellaista ei näköpiirissä, kielteisen kehityksen mahdollisuus tulee ottaa huomioon.</p><p>Ongelmaksi nykytilanteen tekee jatkuva lisävelkaantuminen: velan määrä on EU:n kasvu- ja vakaussopimuksessa säädetyllä ylärajalla, minkä takia hallitus on saanut EU-komissiolta huomautuksen. Ellei velkaantumista &rdquo;kotikonstein&rdquo; pysäytetä, uhkana on se, että saman tekee komissio.</p><p>Käytännössä hallitus kävisi komission kanssa neuvotteluja toimista, joilla velkaantuminen pysäytettäisiin. JOS komissio soveltaisi Suomeen samaa lääkettä kuin Kreikkaan, se vaatisi julkisten menojen leikkauksia ja veronkorotuksia.</p><p>Näillä rohdoilla sellaisenaan olisi kotimaista kysyntää heikentävä vaikutus, kuten edellisellä vaalikaudella toteutetut sopeutustoimet epäilemättä osoittavat. Sellaisenaan &ndash; ilman elvyttäviä toimia (edellisellä vaalikaudella yhteisöveroa laskettiin 20 %:iin) &ndash; ne pysäyttäisivät jo orastavan talouskasvun ja alkaneen viennin piristymisen ja johtaisivat syvenevään &quot;kurjistumiseen&quot;.</p><p>Myönteisempi vaihtoehto olisi se, että EU-komission huomion kiinnittäminen Suomeen, johtaisi siihen, että Euroopan keskuspankki EK kohdentaisi rahapoliittisia elvytystoimia Suomen talouteen: se epäilemättä kiihdyttäisi talouskasvua.&nbsp;</p><p>Kuuluminen euroalueeseen on siis välitön syy, minkä takia velkaantuminen tulisi pysäyttää.</p><p>Yhteisvaluutta tekee itsenäisen rahapolitiikan kuitenkin mahdottomaksi. Toisin on Ruotsin kohdalla, joka on toistuvasti devalvoinut kruunuansa (noin vuosi sitten viimeksi) elvyttääkseen vientikysyntäänsä.</p><p>Periaatteessa Euroopan talous- ja rahaliitoon (EMU) kuuluminen tarkoittaa myös sitä, etteivät sen jäsenet kilpaile keskenään: EMU kilpailee ulkopuolella olevien kanssa. Käytännössä näyttää kuitenkin siltä, että EMU:n sisällä kilpailu on &rdquo;armottomampaa&rdquo; kuin sen ulkopuolella.</p><p>Onko edes mahdollista, että kaikkien euromaiden vaihtotaseet voisivat olla ylijäämäisiä, kuten Saksalla? Johtaako EMU siihen, että vaihtotase sen sisällä on toisilla alijäämäinen (mikä johtaa velkaantumiseen), jos se toisilla on ylijäämäinen? Kilpailevatko euromaat toisensa &rdquo;hengiltä&rdquo;? &nbsp;</p><p>Kun kansantalouden rakenteellinen konteksti on tämä, ovatko Suomen talouden tunnusluvut ylipäätään vertailukelpoisia Ruotsin ja Saksan vastaavien kanssa?</p><p><strong>Petteri Hiienkoski</strong></p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Velka on valtioille tärkeä taloudenhoidon väline. Toisin kuin yksityisten ihmisten ja yritysten lainojen kohdalla yleensä, valtionvelkaa ei ole tarkoituskaan maksaa pois.

Romaniassa tosin Nicolae Ceauşescu aikanaan sai päähänsä, että valtionvelka pitää maksaa kokonaan pois. Seurauksena oli ankaria säästötoimia. Sähkönkäyttöäkin rajoitettiin pakkotoimin ja asunnot olivat kylmiä, kymmenen asteen tuntumassa. Kansalaiset ajautuivat kurjuuteen ja köyhyyteen. Lopulta pulaa oli ruuasta, energiasta, lääkkeistä ja muista perustarvikkeista.

Velkaantuminen muuttuu kuitenkin ongelmaksi, jos lainojen hoitokulut kasvavat budjetissa liian suuriksi. Kehitysmaissa velkaongelma kasvoi viime vuosituhannen lopulla mittoihin, jossa se käytännössä esti kehityksen: tulot menivät kasvavassa määrin velanhoitoon.

Suomen valtionvelan määrä tuskin sinänsä on huolestuttavan suuri. Velanhoitokustannukset ovat korkotilanteen ja hyvän luottoluokituksen takia hyvin pienet. Tilanne tietenkin muuttuisi, jos luottoluokitus romahtaisi ja korkotaso nousisi. Vaikka sellaista ei näköpiirissä, kielteisen kehityksen mahdollisuus tulee ottaa huomioon.

Ongelmaksi nykytilanteen tekee jatkuva lisävelkaantuminen: velan määrä on EU:n kasvu- ja vakaussopimuksessa säädetyllä ylärajalla, minkä takia hallitus on saanut EU-komissiolta huomautuksen. Ellei velkaantumista ”kotikonstein” pysäytetä, uhkana on se, että saman tekee komissio.

Käytännössä hallitus kävisi komission kanssa neuvotteluja toimista, joilla velkaantuminen pysäytettäisiin. JOS komissio soveltaisi Suomeen samaa lääkettä kuin Kreikkaan, se vaatisi julkisten menojen leikkauksia ja veronkorotuksia.

Näillä rohdoilla sellaisenaan olisi kotimaista kysyntää heikentävä vaikutus, kuten edellisellä vaalikaudella toteutetut sopeutustoimet epäilemättä osoittavat. Sellaisenaan – ilman elvyttäviä toimia (edellisellä vaalikaudella yhteisöveroa laskettiin 20 %:iin) – ne pysäyttäisivät jo orastavan talouskasvun ja alkaneen viennin piristymisen ja johtaisivat syvenevään "kurjistumiseen".

Myönteisempi vaihtoehto olisi se, että EU-komission huomion kiinnittäminen Suomeen, johtaisi siihen, että Euroopan keskuspankki EK kohdentaisi rahapoliittisia elvytystoimia Suomen talouteen: se epäilemättä kiihdyttäisi talouskasvua. 

Kuuluminen euroalueeseen on siis välitön syy, minkä takia velkaantuminen tulisi pysäyttää.

Yhteisvaluutta tekee itsenäisen rahapolitiikan kuitenkin mahdottomaksi. Toisin on Ruotsin kohdalla, joka on toistuvasti devalvoinut kruunuansa (noin vuosi sitten viimeksi) elvyttääkseen vientikysyntäänsä.

Periaatteessa Euroopan talous- ja rahaliitoon (EMU) kuuluminen tarkoittaa myös sitä, etteivät sen jäsenet kilpaile keskenään: EMU kilpailee ulkopuolella olevien kanssa. Käytännössä näyttää kuitenkin siltä, että EMU:n sisällä kilpailu on ”armottomampaa” kuin sen ulkopuolella.

Onko edes mahdollista, että kaikkien euromaiden vaihtotaseet voisivat olla ylijäämäisiä, kuten Saksalla? Johtaako EMU siihen, että vaihtotase sen sisällä on toisilla alijäämäinen (mikä johtaa velkaantumiseen), jos se toisilla on ylijäämäinen? Kilpailevatko euromaat toisensa ”hengiltä”?  

Kun kansantalouden rakenteellinen konteksti on tämä, ovatko Suomen talouden tunnusluvut ylipäätään vertailukelpoisia Ruotsin ja Saksan vastaavien kanssa?

Petteri Hiienkoski

]]>
0 http://petterihiienkoski.puheenvuoro.uusisuomi.fi/202718-suomen-velkaongelma-ennen-vapaata-pudotusta#comments Elvytyspolitiikka EU-komissio Kreikka Euroalue Suomen velkaantuminen Talouden sopeutus Wed, 16 Sep 2015 17:25:59 +0000 Petteri Hiienkoski http://petterihiienkoski.puheenvuoro.uusisuomi.fi/202718-suomen-velkaongelma-ennen-vapaata-pudotusta
Kiitokseksi koe-eläimille http://alexandrazakharova.puheenvuoro.uusisuomi.fi/197372-kiitokseksi-koe-elaimille <p>Tässä kuussa Euroopan unionin komissio <a href="http://europa.eu/rapid/press-release_IP-15-5094_fi.htm">hylkäsi</a> kansalaisaloitteen eläinkokeiden kieltämisestä lääketieteellisissä tutkimuksissa. Kansalaisaloite julkaistiin otsikolla Stop Vivisection ja vetosi siihen, että teknologinen edistys tarjoaa muitakin työkaluja tutkimuksiin kuin eläinten käyttö.&nbsp;</p><p>Suomessa eläinten käyttöä tutkimuksissa säädellään niin kansallisilla kuin EU:nkin säädöksillä, ja geenimuunneltujen eläinten käytöstä on Suomessa hyväksytty&nbsp;geenitekniikkalaki sekä valtioneuvoston asetus geenitekniikasta (<a href="http://www.oulu.fi/keks/lainsaadanto.html">Oulun yliopisto</a>).&nbsp;Eläimiä saa käyttää tutkimuksissa vain silloin kun siihen on painavia syitä eikä muuta vaihtoehtoa ole. Eläimiä pitää myös käyttää mahdollisimman vähäinen määrä ja niille aiheuttaman kivun pitää myös olla mahdollisimman vähäinen. (<a href="http://www.oulu.fi/keks/lainsaadanto.html">Oulun yliopisto</a>) Näin ollen eläinkokeiden ja geenitekniikan epäeettiset piirteet yritetään lieventää, mutta luonnonvaraisten eikä geenimuunneltujen eläinten käyttö ei ole kiellettyä kokonaan. <a href="http://europa.eu/rapid/press-release_IP-15-5094_fi.htm">Tiedotteessaan</a> Komissio toteaa, että nykyinen lainsäädäntö ei sulje pois mahdollisuutta, että tulevaisuudessa eläinkokeista luovutaan kokonaan. Eläinkokeiden määrä onkin vähentynyt viime aikoina, mutta ne ovat vielä toistaiseksi tarpeellisia lääketieteellisissä tutkimuksissa.&nbsp;</p><p>On ilman muuta harmillista kun eläimille joudutaan aiheuttamaan kärsimyksiä ihmisen hyvinvoinnin merkeissä. Tästä löytyy paljon arkisempiakin esimerkkejä kuin eläinkokeet. Teurastettavaksi kasvatettavat syöttöporsaat ja lehmät ovat oikeastaan aina olleet ihmisen varaosatehtaina, joissa varaosia ovat aminohapot ja muut ravintoaineet.&nbsp;<a href="http://www.talouselama.fi/uutiset/kieltaako+eu+elainkokeet+tutkijat+pelkaavat+siirtoa+saatelemattomiin+maihin/a2310919">Tiukinta eläinkokeiden vastustus on Italiassa</a>, jossa hyväksytty laki saattaakin estää eläinten käytön lääketieteellisissä tutkimuksissa, mutta samaan aikaan Italia on turkistarhauksen tärkeimpiä ostajamaita.</p><p>Itse pidän luonnollisena, ettei laki kiellä eläinten, eikä geenimuunneltujenkaan eläinten käyttöä tutkimuksissa täysin. Muuntogeenisten eläinten avulla tutkitaan tauteja sekä perinnöllisiä ominaisuuksia ja kehitetään geenihoitomenetelmiä.&nbsp;Kuka tahansa meistä saattaa jossain vaiheessa joutua tilanteeseen, jolloin oma läheinen jää henkiin sellaisen hoitomenetelmän ansiosta, joka on kehitetty käyttämällä muuntogeenisiä eläimiä. Selviäminen ja huolehtiminen omista läheisistä on luonnollista, ja olisi outoa asettaa muut lajit oman itsensä eteen. Olen kuitenkin iloinen, että politiikot kiinnittävät huomiota eläinten kärsimysten vähentämiseen mahdollisuuksien mukaan.</p><p>Koe-eläinten kärsimykset eivät siis todellakaan ole jotain itsestään selvää. Koe-eläimillä on ollut äärettömän tärkeä rooli tieteen koko historian aikana eikä ihmiskunta olisi läheskään saavuttanut nykyistä tasoaan ilman niitä. Minussa koe-eläimet herättävät ikävää ja samaan aikaan kiitollisuutta ja kunnioitusta. Enkä ole tässä ainoa: Venäjän Novosibirskista jopa löytyy muistopatsas kaikkien koehiirien kunniaksi. Muistopatsaan hiiri neuloo DNA-kaksoisjuostetta (<a href="http://clinical-laboratory.blogspot.fi/2013/07/a-monument-to-laboratory-rats.html">katso kuva täältä</a>).</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Tässä kuussa Euroopan unionin komissio hylkäsi kansalaisaloitteen eläinkokeiden kieltämisestä lääketieteellisissä tutkimuksissa. Kansalaisaloite julkaistiin otsikolla Stop Vivisection ja vetosi siihen, että teknologinen edistys tarjoaa muitakin työkaluja tutkimuksiin kuin eläinten käyttö. 

Suomessa eläinten käyttöä tutkimuksissa säädellään niin kansallisilla kuin EU:nkin säädöksillä, ja geenimuunneltujen eläinten käytöstä on Suomessa hyväksytty geenitekniikkalaki sekä valtioneuvoston asetus geenitekniikasta (Oulun yliopisto). Eläimiä saa käyttää tutkimuksissa vain silloin kun siihen on painavia syitä eikä muuta vaihtoehtoa ole. Eläimiä pitää myös käyttää mahdollisimman vähäinen määrä ja niille aiheuttaman kivun pitää myös olla mahdollisimman vähäinen. (Oulun yliopisto) Näin ollen eläinkokeiden ja geenitekniikan epäeettiset piirteet yritetään lieventää, mutta luonnonvaraisten eikä geenimuunneltujen eläinten käyttö ei ole kiellettyä kokonaan. Tiedotteessaan Komissio toteaa, että nykyinen lainsäädäntö ei sulje pois mahdollisuutta, että tulevaisuudessa eläinkokeista luovutaan kokonaan. Eläinkokeiden määrä onkin vähentynyt viime aikoina, mutta ne ovat vielä toistaiseksi tarpeellisia lääketieteellisissä tutkimuksissa. 

On ilman muuta harmillista kun eläimille joudutaan aiheuttamaan kärsimyksiä ihmisen hyvinvoinnin merkeissä. Tästä löytyy paljon arkisempiakin esimerkkejä kuin eläinkokeet. Teurastettavaksi kasvatettavat syöttöporsaat ja lehmät ovat oikeastaan aina olleet ihmisen varaosatehtaina, joissa varaosia ovat aminohapot ja muut ravintoaineet. Tiukinta eläinkokeiden vastustus on Italiassa, jossa hyväksytty laki saattaakin estää eläinten käytön lääketieteellisissä tutkimuksissa, mutta samaan aikaan Italia on turkistarhauksen tärkeimpiä ostajamaita.

Itse pidän luonnollisena, ettei laki kiellä eläinten, eikä geenimuunneltujenkaan eläinten käyttöä tutkimuksissa täysin. Muuntogeenisten eläinten avulla tutkitaan tauteja sekä perinnöllisiä ominaisuuksia ja kehitetään geenihoitomenetelmiä. Kuka tahansa meistä saattaa jossain vaiheessa joutua tilanteeseen, jolloin oma läheinen jää henkiin sellaisen hoitomenetelmän ansiosta, joka on kehitetty käyttämällä muuntogeenisiä eläimiä. Selviäminen ja huolehtiminen omista läheisistä on luonnollista, ja olisi outoa asettaa muut lajit oman itsensä eteen. Olen kuitenkin iloinen, että politiikot kiinnittävät huomiota eläinten kärsimysten vähentämiseen mahdollisuuksien mukaan.

Koe-eläinten kärsimykset eivät siis todellakaan ole jotain itsestään selvää. Koe-eläimillä on ollut äärettömän tärkeä rooli tieteen koko historian aikana eikä ihmiskunta olisi läheskään saavuttanut nykyistä tasoaan ilman niitä. Minussa koe-eläimet herättävät ikävää ja samaan aikaan kiitollisuutta ja kunnioitusta. Enkä ole tässä ainoa: Venäjän Novosibirskista jopa löytyy muistopatsas kaikkien koehiirien kunniaksi. Muistopatsaan hiiri neuloo DNA-kaksoisjuostetta (katso kuva täältä).

]]>
1 http://alexandrazakharova.puheenvuoro.uusisuomi.fi/197372-kiitokseksi-koe-elaimille#comments Ei eläinkokeille Eläinkokeet Eläinoikeudet EU-komissio Thu, 25 Jun 2015 08:19:45 +0000 Alexandra Zakharova http://alexandrazakharova.puheenvuoro.uusisuomi.fi/197372-kiitokseksi-koe-elaimille
EU:n armeija vai yhteinen puolustus? http://petrimkel.puheenvuoro.uusisuomi.fi/189422-eun-armeija-vai-yhteinen-puolustus <p>Suomalainen keskustelu EU komission puheenjohtajan Jean Claude Junckerin esityksestä EU armeijasta on jakautunut kahdelle uralle. Osa näkee Junckerin ulostulon tarkoittavan yhteistä hallintoa ja komentorakennetta, joukkojen jäädessä kansalliselle tasolle. Eli samanlaista rakennetta minkä varassa Nato toimii. Osa puolestaan on tulkinnut ehdotuksen tavoitteena olevan kansallisten asevoimien lakkauttamisen ja ylikansallisen suoraan Euroopan Unionin komennossa olevan armeijan perustamista.</p> <p>&nbsp;</p> <p>Esimerkiksi James Mashiri käsittelee asiaa niin, että Junckerin ja häntä tukeneen Tasavallan presidentti Niinistön esitys keskittyisi operatiivisen taistelujoukon &rdquo;armeijaryhmän&rdquo; perustamista.</p> <p>&nbsp;</p> <p>Kun kuitenkin huomioidaan EU:n johtoportaasta tuleva paine ohjata EU:n jäsenmaiden yhteistyötä liittovaltion suuntaan ja esimerkiksi tavoitteet suoraan valitun EU presidentin muodostaman ja hyvin itsenäisesti toimivan &rdquo;Euroopan hallituksen&rdquo; luomiseksi ja Junckerin ääneen lausuma tehtävä &rdquo;eurooppalaisten arvojen&rdquo; puolustamisesta myös jäsenmaiden sisällä. Näyttäytyy tavoite EU armeija luominen erittäin huolestuttavalta.</p> <p>&nbsp;</p> <p>Itsenäisen komission (tai parlamentin) käskyvallassa toimiva, kansalliset asevoimat korvaava EU-armeija on kahdellakin tapaa erittäin vaarallinen. Kun asiaa tarkastellaan Suomen puolustuksen näkökulmasta, ei ole nähtävissä tilannetta, jossa komissio tai parlamentti luovuttaisi koko Suomen puolustamiseen (edes nykytasolla) riittävät voimavarat Suomeen. Suomi näyttäytyy pääosan jäsenmaista silmissä periferiana ja saarekkeena, jonka puolustaminen sotilaallisesti on prioriteettilistojen häntäpäässä. Yksikään portugalilainen parlamentaarikko ei halua joutua selittämään Suomesta tulevia sinkkiarkkuja.</p> <p>&nbsp;</p> <p>Toinen vaarallinen näkökulma on kansavallan ja demokraattisten oikeuksien polkeminen keskushallinnon taholta. Jos EU:lle annetaan väkivallan monopoli, se kykenee käyttämään eri valtiosta tulevia tai sekoitetusta aineksesta koottuja yksiköitään hyvin pitkälti samaan tapaan kuin antiikin Rooma eri puolilta imperiumiaan koottuja apujoukkojaan. Ilman kansallisia asevoimia jäsenmaat voidaan pakottaa tottelemaan keskushallintoa ja tämä ei oikeastaan missään tilanteessa ole Suomen ja suomalaisten etu.</p> <p>&nbsp;</p> <p>Yhteinen, Nato-tyyppinen, puolustus voi olla tulevaisuutta, jos EU poliittisena koneistona kykenee uudistumaan niin, että Suomen kannattaa jatkaa organisaation jäsenenä. Tämä ei kuitenkaan näytä todennäköiseltä, niin kauan kuin valta Brysselissä on eurokraateilla, joiden tavoitteet ovat ristiriidassa Suomen kansallisen edun kanssa.</p> <p>&nbsp;</p> <p>Koko Euroopan armeijasta saatiin kokemuksia jo neljäkymmentäluvulla ja sitä tulee vastustaa vaikka katkeraan loppuun asti.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Suomalainen keskustelu EU komission puheenjohtajan Jean Claude Junckerin esityksestä EU armeijasta on jakautunut kahdelle uralle. Osa näkee Junckerin ulostulon tarkoittavan yhteistä hallintoa ja komentorakennetta, joukkojen jäädessä kansalliselle tasolle. Eli samanlaista rakennetta minkä varassa Nato toimii. Osa puolestaan on tulkinnut ehdotuksen tavoitteena olevan kansallisten asevoimien lakkauttamisen ja ylikansallisen suoraan Euroopan Unionin komennossa olevan armeijan perustamista.

 

Esimerkiksi James Mashiri käsittelee asiaa niin, että Junckerin ja häntä tukeneen Tasavallan presidentti Niinistön esitys keskittyisi operatiivisen taistelujoukon ”armeijaryhmän” perustamista.

 

Kun kuitenkin huomioidaan EU:n johtoportaasta tuleva paine ohjata EU:n jäsenmaiden yhteistyötä liittovaltion suuntaan ja esimerkiksi tavoitteet suoraan valitun EU presidentin muodostaman ja hyvin itsenäisesti toimivan ”Euroopan hallituksen” luomiseksi ja Junckerin ääneen lausuma tehtävä ”eurooppalaisten arvojen” puolustamisesta myös jäsenmaiden sisällä. Näyttäytyy tavoite EU armeija luominen erittäin huolestuttavalta.

 

Itsenäisen komission (tai parlamentin) käskyvallassa toimiva, kansalliset asevoimat korvaava EU-armeija on kahdellakin tapaa erittäin vaarallinen. Kun asiaa tarkastellaan Suomen puolustuksen näkökulmasta, ei ole nähtävissä tilannetta, jossa komissio tai parlamentti luovuttaisi koko Suomen puolustamiseen (edes nykytasolla) riittävät voimavarat Suomeen. Suomi näyttäytyy pääosan jäsenmaista silmissä periferiana ja saarekkeena, jonka puolustaminen sotilaallisesti on prioriteettilistojen häntäpäässä. Yksikään portugalilainen parlamentaarikko ei halua joutua selittämään Suomesta tulevia sinkkiarkkuja.

 

Toinen vaarallinen näkökulma on kansavallan ja demokraattisten oikeuksien polkeminen keskushallinnon taholta. Jos EU:lle annetaan väkivallan monopoli, se kykenee käyttämään eri valtiosta tulevia tai sekoitetusta aineksesta koottuja yksiköitään hyvin pitkälti samaan tapaan kuin antiikin Rooma eri puolilta imperiumiaan koottuja apujoukkojaan. Ilman kansallisia asevoimia jäsenmaat voidaan pakottaa tottelemaan keskushallintoa ja tämä ei oikeastaan missään tilanteessa ole Suomen ja suomalaisten etu.

 

Yhteinen, Nato-tyyppinen, puolustus voi olla tulevaisuutta, jos EU poliittisena koneistona kykenee uudistumaan niin, että Suomen kannattaa jatkaa organisaation jäsenenä. Tämä ei kuitenkaan näytä todennäköiseltä, niin kauan kuin valta Brysselissä on eurokraateilla, joiden tavoitteet ovat ristiriidassa Suomen kansallisen edun kanssa.

 

Koko Euroopan armeijasta saatiin kokemuksia jo neljäkymmentäluvulla ja sitä tulee vastustaa vaikka katkeraan loppuun asti.

]]>
7 http://petrimkel.puheenvuoro.uusisuomi.fi/189422-eun-armeija-vai-yhteinen-puolustus#comments EU EU-komissio Puolustus. Liittovaltio Wed, 11 Mar 2015 08:54:10 +0000 Petri Mäkelä http://petrimkel.puheenvuoro.uusisuomi.fi/189422-eun-armeija-vai-yhteinen-puolustus
Rahat tiskiin, herra Juncker! http://jaatteenmaki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/178133-rahat-tiskiin-herra-juncker <p>EU-instituutioiden käytävillä on viime viikkoina etsitty 300 miljardia euroa. Toistaiseksi rahoja ei ole löytynyt. Kysymys on komission puheenjohtajaehdokas Jean-Claude Junckerin lupaamasta investointipaketista, jolla EU:n kurja talouskehitys käännetään nousuun.</p><p>Juncker piti heinäkuussa linjapuheen meille mepeille. Siinä hän lupasi rakentaa kunnianhimoisen paketin, joka sisältää toimenpiteet kasvun, työllisyyden, investointien ja kilpailukyvyn parantamiseksi seuraavan kolmen vuoden ajaksi.</p><p>Tämä summa pitäisi Junckerin mukaan haalia kasaan olemassa olevista rakennerahastoista, Euroopan keskuspankin kautta ja ennen kaikkea yksityisiltä rahoitusmarkkinoilta. Kaikki kuulostaa hyvältä. Kukapa haluaisi vastustaa edellä mainittuja asioita?</p><p>Harmi vain, että kaikki tämä on kuultu jo aiemmin. Asiasta on jopa päätetty. Kesän 2012 huippukokouksen yhteydessä jäsenmaiden johtajat julistivat sitoutuvansa kasvu- ja työllisyyspakettiin. Julistus on ytimeltään samankaltainen kuin Junckerin väläyttämä investointiohjelma.</p><p>Julistuksellisuus on EU:n helmasynti. Suuret sanat eivät suuta halkaise. Teot ratkaisevat ja nyt kaivataan konkreettisia tekoja eikä unelmahöttöä. Kun Juncker vetosi parlamentin tukeen, emme oikeastaan tiedä, mille hän tukea pyysi.</p><p>Kukaan ei tunnu tietävän, miten kasvupaketin rahoitus käytännössä hoidetaan. Useilta komissaariehdokkailta kysyttiin asiasta, mutta kukaan ei osannut antaa selvää vastausta.</p><p>Komissaariehdokas Jyrki Katainen on kehottanut Saksaa käyttämään valtiontalouden ylijäämäänsä. Saksalla on syvä ja täysi valtionkirstu, mutta entinen talousveturi puuskuttaa. Kasvu hyytyy.</p><p>Liittokansleri Angela Merkel on osoittanut vain pieniä merkkejä Saksa-vetoisen investointipaketin rahoittamisesta. Matokuurilla olevat jäsenmaat eivät puolestaan ole kykeneviä merkittäviin investointeihin.</p><p>Tältä osin unionin päätöksentekoa leimaa pysähtyneisyys ja jopa kyräilevä epäluulo. Talo on tulessa, mutta mitään ei tunnu tapahtuvan.</p><p>Talousvaikeuksien kanssa painivat jäsenmaat puhuvat &nbsp;eurooppalaisesta yhteisvastuusta. Saksalaiset näkevät saman asian rahan lainaamisena velalliselle, jonka maksukyvystä ei ole takeita. Yhtälö ei ole helppo.</p><p>Haluan uskoa uusimpaan investointiohjelmaan. Eurooppa tarvitsee kipeästi konkreettisia toimia, jotka auttavat ulos nykyisistä vaikeuksista. On kuitenkin vaikea lukea ja allekirjoittaa paperia, jota ei ole olemassa.</p><p>&nbsp;</p> EU-instituutioiden käytävillä on viime viikkoina etsitty 300 miljardia euroa. Toistaiseksi rahoja ei ole löytynyt. Kysymys on komission puheenjohtajaehdokas Jean-Claude Junckerin lupaamasta investointipaketista, jolla EU:n kurja talouskehitys käännetään nousuun.

Juncker piti heinäkuussa linjapuheen meille mepeille. Siinä hän lupasi rakentaa kunnianhimoisen paketin, joka sisältää toimenpiteet kasvun, työllisyyden, investointien ja kilpailukyvyn parantamiseksi seuraavan kolmen vuoden ajaksi.

Tämä summa pitäisi Junckerin mukaan haalia kasaan olemassa olevista rakennerahastoista, Euroopan keskuspankin kautta ja ennen kaikkea yksityisiltä rahoitusmarkkinoilta. Kaikki kuulostaa hyvältä. Kukapa haluaisi vastustaa edellä mainittuja asioita?

Harmi vain, että kaikki tämä on kuultu jo aiemmin. Asiasta on jopa päätetty. Kesän 2012 huippukokouksen yhteydessä jäsenmaiden johtajat julistivat sitoutuvansa kasvu- ja työllisyyspakettiin. Julistus on ytimeltään samankaltainen kuin Junckerin väläyttämä investointiohjelma.

Julistuksellisuus on EU:n helmasynti. Suuret sanat eivät suuta halkaise. Teot ratkaisevat ja nyt kaivataan konkreettisia tekoja eikä unelmahöttöä. Kun Juncker vetosi parlamentin tukeen, emme oikeastaan tiedä, mille hän tukea pyysi.

Kukaan ei tunnu tietävän, miten kasvupaketin rahoitus käytännössä hoidetaan. Useilta komissaariehdokkailta kysyttiin asiasta, mutta kukaan ei osannut antaa selvää vastausta.

Komissaariehdokas Jyrki Katainen on kehottanut Saksaa käyttämään valtiontalouden ylijäämäänsä. Saksalla on syvä ja täysi valtionkirstu, mutta entinen talousveturi puuskuttaa. Kasvu hyytyy.

Liittokansleri Angela Merkel on osoittanut vain pieniä merkkejä Saksa-vetoisen investointipaketin rahoittamisesta. Matokuurilla olevat jäsenmaat eivät puolestaan ole kykeneviä merkittäviin investointeihin.

Tältä osin unionin päätöksentekoa leimaa pysähtyneisyys ja jopa kyräilevä epäluulo. Talo on tulessa, mutta mitään ei tunnu tapahtuvan.

Talousvaikeuksien kanssa painivat jäsenmaat puhuvat  eurooppalaisesta yhteisvastuusta. Saksalaiset näkevät saman asian rahan lainaamisena velalliselle, jonka maksukyvystä ei ole takeita. Yhtälö ei ole helppo.

Haluan uskoa uusimpaan investointiohjelmaan. Eurooppa tarvitsee kipeästi konkreettisia toimia, jotka auttavat ulos nykyisistä vaikeuksista. On kuitenkin vaikea lukea ja allekirjoittaa paperia, jota ei ole olemassa.

 

]]>
19 http://jaatteenmaki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/178133-rahat-tiskiin-herra-juncker#comments Ulkomaat EU-komissio Euroopan unioni Fri, 17 Oct 2014 05:17:11 +0000 Anneli Jäätteenmäki http://jaatteenmaki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/178133-rahat-tiskiin-herra-juncker
Uusi komissio ja vangin dilemma http://jhuopainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/175777-uusi-komissio-ja-vangin-dilemma <p>Piraattipuolueen <strong>Ahto Apajalahti</strong> räjäytti tänään Puheenvuoron potin <a href="http://ahtoapajalahti.puheenvuoro.uusisuomi.fi/175756-kataisesta-eun-paha-poliisi">erinomaisella kirjoituksellaan</a> EU-komission nimityksistä ja niiden taustoista. Hemmetti Apajalahti &ndash; Olet syönyt minun seuraavan Puheenvuoron aiheet kirjoittamalla ne! Kaiken lisäksi asiallisempaan tyyliin, kuin mihin minä pystyn! Majesteettirikos!</p><p><strong>Merkelin kurilinja ei suvaitse kritiikkiä</strong></p><p>Erityisesti Merkelin tiukka talouslinja ja sen vastakohtaisuus Ranskan vaatimuksiin löysemmästä talouspolitiikasta on tärkeä havainto. Merkel on niin kypsä Ranskan budjettivajeisiin, talouskurilinjan kritiikkiin ja EKP-elvytyksen vaatimuksiin, että on jopa ilmoittanut oman suosikkinsa erittäin tärkeän Eurogroupin johtajaksi olevan espanjalainen. Espanja on yhtenä pahiten kärsineistä eurokriisimaista pysynyt julkisuudessa hyvin uskollisena Merkelin linjalle, mutta on samanaikaisesti rahoittanut nollakasvunsa valtavilla budjettivajeilla. Merkel todennäköisesti ajattelee, että toteutuneet lukemat tai teot eivät ole yhtä tärkeitä kuin kritiikin esittämisen välttely. Tähän selittäjänä on Saksan sisäpolitiikka, missä eurokriittinen AfD-puolueen nousu sekä yleisen euroaluepessimismin lisääntyminen myös muissa puolueissa haittaa hallituspohjien jatkuvuutta ja nykyisen hallituksen yhtenäisyyttä.</p><p><strong>Miksi Eurooppaan lähetetään kakkosdivarin porukka?</strong></p><p><em>Foreign Affairs</em>-lehdessä julkaistiin juuri politiikan tutkija Lorinc Redein <a href="http://www.foreignaffairs.com/articles/141953/lorinc-redei/weak-and-weaker">artikkeli</a> <strong>Weak and Weaker &ndash; Why Europe&#39;s Newest Leaders Will Be a Disaster</strong>. &nbsp;Redei spekuloi artikkelissa, että heikkojen, kokemattomien ja jopa vähäistä kielitaitoa omaavien ihmisten nimittäminen komissioon saattaa olla merkki EU-jäsenmaiden haluttomuudesta lähettää ykkösketjun ihmisiä EU-tehtäviin, koska taitavat tekijät saattaisivat alkaa ajaa EU:n asiaa kansallisten intressien kustannuksella, ja taitavat tekijät tarvitaan kotimaassa torjumaan EU:sta tulevia hankkeita. Kirjoitus on tutustumisen arvoinen, ja ajatuksena pelottava. Se olisi merkki siitä, että todellisuudessa Eurooppa-projekti on romahtamassa jäsenmaiden hyväksyttyä, että olemme &rdquo;vangin dilemmassa&rdquo;.</p><p><a href="http://fi.wikipedia.org/wiki/Vangin_dilemma">Vangin dilemma</a> on peliteorian klassikko, missä yhteistyö ja yhteisen edun ajaminen olisi kaikille osapuolille paras ratkaisu, mutta koska yhteistyön ensimmäinen rikkoja saa itselleen etua, tuo kaikille paras yhteistyön skenaario ei toteudu. Euroopan tasolla &rdquo;hyvän liittovaltion&rdquo; syntyminen on epärealistista niin kauan, kun yksittäisen jäsenmaan on mahdollista sooloilla, ja kun sooloilusta on saatavilla jokin etu. Siksi yksittäisen jäsenmaan kannalta paras strategia on ajaa vain kansallista etua, ja parhaiten se onnistuu pitämällä koti vahvana ja lähettämällä heikot yhteistyökuvioihin.</p><p><strong>Euron tarvitsema liittovaltio ei tule</strong></p><p>Olen Puheenvuorossa kolmisen vuotta kirjoittanut, että yhteistyö, EU ja euro olisivat ihan kivoja ajatuksia, mikäli yhteistyö toimisi, mutta koska todellisuudessa kaikki ajavat omaa etuaan, lopputuloksena on huono kompromissi tai sarja kotiinpäinvetämistä &ndash; eikä sellaista liittovaltiorakennetta, jota olemassaoleva rahaliittomme kipeästi tarvitsisi. Monet ovat valittaneet, että tämä on pessimismiä ja &rdquo;se on vain tahdosta kiinni&rdquo;. Niin onkin &ndash; sitä tahtoa ei vain ole, joten mielestäni näkemys on pikemminkin realistinen kuin pessimistinen.</p><p>Saksa ei ole ainakaan toistaiseksi osoittanut suurta mielenkiintoa tulonsiirtoliittovaltiota, yhteisiä velkakirjoja tai yhteisvastuullista pankkijärjestelmää kohtaan. Eikä tule osoittamaankaan.</p><p>&nbsp;</p><p>Saksan ja Suomen etujen eroavaisuuksista ja Saksan &rdquo;fantsuttelusta&rdquo; kirjoitin aiemmin otsikolla <strong><a href="http://jhuopainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/175646-saksan-etu-ei-ole-suomen-etu">Saksan etu ei ole Suomen etu</a>. </strong>Se harmitti monia. Suosittelen lukemaan sen - annan loukkaantumistakuun! Tämänpäiväisestä tekstistä monia taitaa harmittaa ajatukset, että:</p><ol><li>EU-jäsenmaat ajavat kansallisia etujaan, eivätkä EU:n etua</li><li>Tämä estää tehokkaasti hyvän ja toimivan liittovaltion syntymisen</li><li>Koska liittovaltiokehitys on välttämätöntä yhteisvaluutta-alueen toimimisen kannalta, euro on tavalla tai toisella tuhoon tuomittu. Joko eurosta luovutaan, tai euroalueen talous jatkaa hiipumistaan muun maailman mennessä menojaan.</li><li>Suomen &rdquo;impivaarailu&rdquo; eli itsekäs EU-politiikka Saksan kantojen peesailun sijaan ei ole impivaarailua, vaan aivan sitä samaa, mitä kaikki muutkin maat tekevät.</li><li>Olemalla liian EU-myönteinen pelaa todellisuudessa kotiinpäin vetävien maiden pusseihin.</li></ol><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Piraattipuolueen Ahto Apajalahti räjäytti tänään Puheenvuoron potin erinomaisella kirjoituksellaan EU-komission nimityksistä ja niiden taustoista. Hemmetti Apajalahti – Olet syönyt minun seuraavan Puheenvuoron aiheet kirjoittamalla ne! Kaiken lisäksi asiallisempaan tyyliin, kuin mihin minä pystyn! Majesteettirikos!

Merkelin kurilinja ei suvaitse kritiikkiä

Erityisesti Merkelin tiukka talouslinja ja sen vastakohtaisuus Ranskan vaatimuksiin löysemmästä talouspolitiikasta on tärkeä havainto. Merkel on niin kypsä Ranskan budjettivajeisiin, talouskurilinjan kritiikkiin ja EKP-elvytyksen vaatimuksiin, että on jopa ilmoittanut oman suosikkinsa erittäin tärkeän Eurogroupin johtajaksi olevan espanjalainen. Espanja on yhtenä pahiten kärsineistä eurokriisimaista pysynyt julkisuudessa hyvin uskollisena Merkelin linjalle, mutta on samanaikaisesti rahoittanut nollakasvunsa valtavilla budjettivajeilla. Merkel todennäköisesti ajattelee, että toteutuneet lukemat tai teot eivät ole yhtä tärkeitä kuin kritiikin esittämisen välttely. Tähän selittäjänä on Saksan sisäpolitiikka, missä eurokriittinen AfD-puolueen nousu sekä yleisen euroaluepessimismin lisääntyminen myös muissa puolueissa haittaa hallituspohjien jatkuvuutta ja nykyisen hallituksen yhtenäisyyttä.

Miksi Eurooppaan lähetetään kakkosdivarin porukka?

Foreign Affairs-lehdessä julkaistiin juuri politiikan tutkija Lorinc Redein artikkeli Weak and Weaker – Why Europe's Newest Leaders Will Be a Disaster.  Redei spekuloi artikkelissa, että heikkojen, kokemattomien ja jopa vähäistä kielitaitoa omaavien ihmisten nimittäminen komissioon saattaa olla merkki EU-jäsenmaiden haluttomuudesta lähettää ykkösketjun ihmisiä EU-tehtäviin, koska taitavat tekijät saattaisivat alkaa ajaa EU:n asiaa kansallisten intressien kustannuksella, ja taitavat tekijät tarvitaan kotimaassa torjumaan EU:sta tulevia hankkeita. Kirjoitus on tutustumisen arvoinen, ja ajatuksena pelottava. Se olisi merkki siitä, että todellisuudessa Eurooppa-projekti on romahtamassa jäsenmaiden hyväksyttyä, että olemme ”vangin dilemmassa”.

Vangin dilemma on peliteorian klassikko, missä yhteistyö ja yhteisen edun ajaminen olisi kaikille osapuolille paras ratkaisu, mutta koska yhteistyön ensimmäinen rikkoja saa itselleen etua, tuo kaikille paras yhteistyön skenaario ei toteudu. Euroopan tasolla ”hyvän liittovaltion” syntyminen on epärealistista niin kauan, kun yksittäisen jäsenmaan on mahdollista sooloilla, ja kun sooloilusta on saatavilla jokin etu. Siksi yksittäisen jäsenmaan kannalta paras strategia on ajaa vain kansallista etua, ja parhaiten se onnistuu pitämällä koti vahvana ja lähettämällä heikot yhteistyökuvioihin.

Euron tarvitsema liittovaltio ei tule

Olen Puheenvuorossa kolmisen vuotta kirjoittanut, että yhteistyö, EU ja euro olisivat ihan kivoja ajatuksia, mikäli yhteistyö toimisi, mutta koska todellisuudessa kaikki ajavat omaa etuaan, lopputuloksena on huono kompromissi tai sarja kotiinpäinvetämistä – eikä sellaista liittovaltiorakennetta, jota olemassaoleva rahaliittomme kipeästi tarvitsisi. Monet ovat valittaneet, että tämä on pessimismiä ja ”se on vain tahdosta kiinni”. Niin onkin – sitä tahtoa ei vain ole, joten mielestäni näkemys on pikemminkin realistinen kuin pessimistinen.

Saksa ei ole ainakaan toistaiseksi osoittanut suurta mielenkiintoa tulonsiirtoliittovaltiota, yhteisiä velkakirjoja tai yhteisvastuullista pankkijärjestelmää kohtaan. Eikä tule osoittamaankaan.

 

Saksan ja Suomen etujen eroavaisuuksista ja Saksan ”fantsuttelusta” kirjoitin aiemmin otsikolla Saksan etu ei ole Suomen etu. Se harmitti monia. Suosittelen lukemaan sen - annan loukkaantumistakuun! Tämänpäiväisestä tekstistä monia taitaa harmittaa ajatukset, että:

  1. EU-jäsenmaat ajavat kansallisia etujaan, eivätkä EU:n etua
  2. Tämä estää tehokkaasti hyvän ja toimivan liittovaltion syntymisen
  3. Koska liittovaltiokehitys on välttämätöntä yhteisvaluutta-alueen toimimisen kannalta, euro on tavalla tai toisella tuhoon tuomittu. Joko eurosta luovutaan, tai euroalueen talous jatkaa hiipumistaan muun maailman mennessä menojaan.
  4. Suomen ”impivaarailu” eli itsekäs EU-politiikka Saksan kantojen peesailun sijaan ei ole impivaarailua, vaan aivan sitä samaa, mitä kaikki muutkin maat tekevät.
  5. Olemalla liian EU-myönteinen pelaa todellisuudessa kotiinpäin vetävien maiden pusseihin.

 

]]>
12 http://jhuopainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/175777-uusi-komissio-ja-vangin-dilemma#comments EU liittovaltio EU-komissio Euroopan unioni Thu, 11 Sep 2014 16:29:53 +0000 Juhani Huopainen http://jhuopainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/175777-uusi-komissio-ja-vangin-dilemma