KissanKulmasta

Kaikki blogit puheenaiheesta Jatkuva talouskasvu

Tyranni haluaa kaiken tapahtuvan yhä nopeammin ja tehokkaammin

Kapitalismin inhimillinen loisto on oleva lyhytaikainen, ja sitä seuraava alennustila ei koskaan voi korvata menneiden aikojen muisto alkuperäisestä luonnontilasta. Raakalaiset kuvittelevat, että heidän politiikkansa pysyvä voima on jatkuva talouskasvu, joka saavutetaan kaiken elämän tuhrivalla kilpailukyvyn kiihkeällä parantamisella. He ovat syyllisiä siihen, että maapallon elämää ylläpitävät suurenmoiset ekosysteemit saattavat lyyhistyä kykenemättömiksi kannattelemaan ihmiselämää kylmässä avaruudessa. Luonnon olemus ja tila ovat kuolemanrangaistuksen uhalla koskemattomia.

Naisten ajattelumalli nostaisi Suomen

Suomalaisella miehellä on paha olla. Hän väittelee ja harrastaa tosissaan sitä mitä harrastaa. Sillä välillä kun suomalainen mies murjottaa, suomalainen nainen käy shoppailemassa ja nauttii shampanjaa. Jos sattuu olemaan oikein aurinkoista, niin hän piipahtaa vielä jonkin veneen kannella ottamassa aurinkoa. 

Palkkaproletaariksi pääsi vain osa maattomasta työvoimasta

Alkuperäinen idea monistuu tavaratuotannossa rajattomasti. Tavarat eivät ole todellisia vaan idean loputtomia kopioita. Aikaisemmin yksittäinen puuhastelija nikkaroi itselleen, muutamalle kaverille ja herralle tavaran silloin tällöin tarpeen mukaan. Kunnat ja kylät olivat onnellisia, itsekylläisiä, sulkeutuneita ja paikallisia. Sitten varhainen kapitalismi 1600-luvulla kehitti massatavaran myyntiä varten ja sen oheen välttämättömät markkinat. Vähän myöhemmin kenkälaatikon muotoiset tehtaat loivat työväenluokan turpeesta irrotetusta liikaväestöstä.

Talouskasvu ja ympäristö

Talouskasvua mitataan yleensä bruttokansantuotteen (bkt) kasvulla. Minä mittaan sitä yleensä henkeä kohden tapahtuvalla bkt kasvulla. Se kuvaa paremmin talouden tehokkuutta ellei maa kärsi poismuutosta. Vielä oikeampi kasvuluku olisi reaalisen bkt kasvu. Rahoitus ja virtuaalitalous poistettuna bkt:sta. Tuo viimeksi mainittu kertoo ettei uusliberaalissa maailmassa tapahdu kasvua. Ainut kasvu on virtuaalirahassa ja sen kierrossa. Se taas keskittyy muutamalle rikkaalle, normikansalaisten jäädessä rypemään paikalleen.

Hypetystalouden seitinohuet

Suomessa 20 -vuotias nörtti neuvoo 40 -vuotiasta, 20 vuoden kokemuksen omaavaa johtajaa siinä, miten 100 vuotta vanhaa yritystä pitää johtaa. Start-up firmoilla on joka päivä jatkuvat makeat bileet, jotka ajavat 95 % start-upeista konkurssiin muutamassa vuodessa. Nuoret tekevät todella makeita applikaatiota, joilla ei kuitenkaan useimmiten tehdä rahaa. Keskimääräinen tietotekniikkayritys tekee hyvää softaa mutta ei mieti miten sitä myydään. Digitaalisuudesta puhuvat eivät useinkaan ymmärrä sitä, että digitaalisuus itsessään ei vielä muuta mitään.

Kasvupakkokritiikkiä - vai vanhaa eturyhmäpolitiikkaa uusin sanoin?

On erittäin tärkeää (1) kyseenalaistaa talouskasvua (vaihdannan ja tuotannon määrän lisääntymistä) itseisarvoisena tavoitteena sekä (2) yrittää edistää talousjärjestelmää, joka ei _edellytä_ kasvua toimiakseen hyvin - vaan oikeasti sopeutuis ihmisten tarpeisiin ja resurssien rajallisuuteen, eli kysyntään ja tarjontaan.

Idioottimaisempaa kuin kasvu kasvun vuoksi: työllistäminen työllistämisen vuoksi

Ihan joka päivä ei mediassa kuule akateemista auktoriteettia omaavilta tahoilta lausuntoja, joissa kutsutaan talouskasvun tavoittelua talouskasvun vuoksi “idiotismiksi”.

Markku Wilenius kuitenkin uskalsi kyseenalaistaa talouspolitiikamme pyhää lehmää. (Samaan syssyyn Markku kyseenalaistaa ansiokkaasti hyvävelikerhojen ja etujärjestöjen valta-asemaa Suomessa.*)

Vihreää kasvupolitiikkaa

Vaalien tärkein asia on talouspolitiikka. Puolueista vain vasemmisto puhuu elvytyksen puolesta, joskin myös muista puolueista löytyy elvytyksen kannattajia. Todellinen kysymys koskee kuitenkin sitä onko kasvu enää tavoiteltava asia?

Kansalaisten talouspoliittisia mielipiteitä ohjaillaan vahvasti ladatuilla kysymyksillä. Viimeisin esimerkki on HS-gallup (HS 16.4.), jossa ihmisiltä kysyttiin:

Teollisuus ja vientisektori

Jukka Relander kirjoitti puheenvuorossaan "Taloustilanne on osin itseaiheutettu" käsityksiään Suomen taloudesta. Kirjoitus sisälsi joitain oikeita ajatuksia, mutta puheenvuoron resepteillä Suomi ajautuisi vain entistä pahempaan jamaan.

Pakon edessäkö vasta opimme syömään vain meille kuuluvan osuuden?

Sarkasmivaroitus.

Maapallon tuottamat uusiutuvat luonnonvarat on käytetty tältä vuodelta loppuun, kerrotaan ympäristöjärjestö WWF:stä ja ympäristöministeriöstä. Loppuvuoden elämme luonnonvarojen suhteen velaksi, maksajiksi joutuvat omat lapsemme ja lastenlapsemme. Ymmärränkö mitä se tarkoittaa? Ehkä en halua. Mieluummin istuisin katsomassa  Koirien häitä tositeeveestä tai jotain muuta mieltä ylentävää.

Toimituksen poiminnat

Julkaise syötteitä