KissanKulmasta

Brookings -instituutin raportti: Mitä polkua Persiaan? (Tähtäimessä Iran)

Mitä polkua Persiaan?

Suunnitelmat hyökkäykselle Iraniin kuvataan vuonna 2009 ilmestyneessä, korporaatiorahoitteisen ajatushautomo Brookings -instituutin analyysiraportissa ´Which Path to Persia?´. Viime aikainen lehtiuutisointi antaa ymmärtää, että suunnitelma on lähtenyt käyntiin.

Vuonna 2009 Brookings -instituutin osasto Saban Center for Middle -East Policy julkaisi Iran- strategian nimeltään `Which Path to Persia? Options for a New American Strategy Toward Iran´. Laatijoina olivat Kenneth M. Pollack, Daniel L. Byman, Martin Indyk, Suzanne Maloney, Michael E. O´Hanlon ja Bruce Riedel.



´Iranin ongelma´

Raportti aloittaa kuvailemalla ´Iranin ongelman` sekä Yhdysvaltain roolin: "Iran on tärkeä maa kriittisessä osassa maailmaa. Vaikka Teheranin roolia ongelmien luomisessa Lähi -Itään usein liioitellaan, se on epäilemättä hyödyntänyt alueella kasvavaa epävakautta (joka osittain johtuu Yhdysvaltain virheistä) saavuttaakseen etuja..."

Analyysi arvioi ´Iranin ongelman´ yleisesittelyssä: "...Yhdysvaltain Iranin -politiikka ei ole ollut saavutuksiltaan varsin vaikuttava. Aina vuodesta 1979 Washington on yrittänyt kaikkea alkaen sodankäynnistä julistamatta sotaa yksipuolisiin myönnytyksiin."

"...hallitus on tehnyt ristiriitaisia taktisia päätöksiä - kuten hyväksymällä Iranin kanssa talibaneja ja Al -Qaidaa vastaan tehtävän yhteistyön mutta samalla hahmottelemalla toimia hallituksen vaihtamiseksi Teheranissa Kabulin ja Bagdadin hallitusten vaihtamisen jälkeen...

Bushin hallinnon sisäiset ristiriidat johtivat kahden aivan erilaisen politiikan noudattamiseen: yritykseen nostattaa kansainvälistä painostusta Irania vastaan jotta se luopuisi ydinvoima -ohjelmastaan samalla uhkaillen hallituksen vaihdolla (ellei aivan sotilaallisella iskulla)..."

Analyysi mainitsee Iranin mahdollisen ydinase -ohjelman, mutta ei totea että olisi varmuus sellaisen olemassaolosta. Kansainvälisen atomienergiakomissio IAEA:n viimeisimmän raportin Iranin ydinase -ohjelmasta taas on tyrmännyt IAEA:n oma entinen ydinase -valvoja Robert Kelley heti tuoreeltaan. Asioita tarkkaan seuranneille on myös selvillä, että IAEA:n uuden johtajan Yukio Amanon nimitys oli poliittinen nimitys, jota Yhdysvallat voimakkaasti tuki.

Amano itse vuodetuissa kirjeissään kutsuukin itseään "Yhdysvaltain mieheksi" kiitollisuutensa osoituksena.

 

Pakotteiden hyödyt ja näkemyksenhallinta -operaatiot

Which path to Persia -analyysin sivulla 52 pohdiskellaan pakotteiden hyötyjä: "Niille, jotka suosivat hallituksen vaihdosta tai sotilaallista iskua Iraniin (joko Yhdysvaltain tai Israelin toimesta), on olemassa vahvoja argumentteja sekä puolesta että vastaan sille, että tätä vaihtotehtoa kokeiltaisiin ensin. Hallituksen vaihdosta Iranissa auttaisi suuresti, jos iranilaiset saataisiin vakuuttumaan siitä, että heidän hallituksensa on niin ideologian sokaisema, että se kieltäytyy toimimasta kansalaistensa parhaaksi ja sen sijaan roikkuu kiinni politiikassa joka tuo tuhon maalle.

Ideaalisin käsikirjoitus olisi, että Yhdysvallat ja kansainvälinen yhteisö esittäisi paketin positiivisia houkuttimia, joita iranilaiset tukisivat ja hallitus hylkäisi...Sotilaallinen operaatio Irania vastaan olisi todennäköisesti hyvin epäsuosittu maailmalla ja vaatisi tuekseen sopivan kansainvälisen viitekehyksen - pelkästään operaation vaatiman logistisen tuen takia ja vastareaktioiden minimoiseksi.

Paras tapa kansainvälisen närkästyksen minimoimiseksi ja tuen maksimoimiseksi (vaikka vastahakoisenkin) on iskeä vasta kun on olemassa laajalle levinnyt usko siitä, että iranilaisille tehtiin hyvä tarjous jonka he hylkäsivät - niin hyvä tarjous, että vain hallitus, joka on päättänyt hankkia ydinaseita, ja hankkia niitä vääristä syistä hylkäisi heille tehdyn ´ylivertaisen hyvän tarjouksen´.

Näissä olosuhteissa Yhdysvallat (tai Israel) voisi esittää sotilaallisen iskun Irania vastaan tehdyn surussa, ei vihassa, ja ainakin jokin osa kansainvälistä yhteisöä voisi päätellä tai esittää päätelmänään, että ´Iranilaiset vetivät itse tuhon ylleen´ kieltäytymällä heidän hallitukselleen tehdystä ´hyvästä tarjouksesta´."

Apuna asioiden ajamiseksi haluttuun suuntaan voidaan käyttää erilaisia median kautta tehtäviä näkemyksenhallinta- eli mielipiteenmuokkausoperaatioita sekä provokaatiota.

 

Invaasion oikeuttaminen

Sivulta 78 alkaen käydään otsikon ´Invaasion oikeuttaminen´ alla läpi erilaisia mahdollisuuksia: "Jos Yhdysvallat päättäisi, että kansainvälisen tuen saavuttamiseksi, kotimaisen tuen vahvistamiseksi ja/tai laillisen oikeutuksen hankkimiseksi maahantunkeutumiselle, olisi parasta odottaa Iranin provokaatiota, aikajana hyökkäykselle saattaisi venyä loputtoman pitkäksi. Vain yhden ainoan kerran sitten vuoden 1978 vallankumouksen on islamilainen tasavalta provosoinut Yhdysvaltain sotilaallista vastausta, vaikka se onkin toisinaan toiminut tavalla joita Washington olisi voinut pitää provokaationa, jos olisi halunnut taistelua...

Siksi ei ole mahdotonta, että Teheran saattaisi tehdä jotain joka oikeuttaisi Yhdysvaltain miehityksen ja näin on varmasti, jos Washington etsii sellaista provokaatiota; se voisi ryhtyä toimiin, jotka saavat aikaan Teheranissa vastareaktion (vaikka jos toimet ovat liian ilmeisiä, se vaimentaisi provokaation tehoa). Jos odotetaan Iranin tekevän provokatiivisen liikkeen, mitä Iran on vältellyt, Yhdysvallat ei koskaan voisi olla varma milloin se saisi kaipaamansa provokaation. Voi olla ettei sitä tulisikaan."

Raportti huomioi myös sen, että "Suurin osa eurooppalaisista, aasialaisista ja Lähi -Idän asukkaista on täysin kaikkea Yhdysvaltain Iraniin kohdistamaa sotilaallista toimintaa vastaan, joita oikeutettaisiin Iranin ja kansainvälisen yhteisln nykyisillä erimielisyyksillä, saati sitten Iranin ja Yhdysvaltain mielipide -eroilla."

Sivulla 79 todetaan: "On vaikea kuvitella, että mikään muu kuin Teheranin sponsoroima 9/11 saisi heitä muuttamaan mieltään. Monille niistä demokratioista ja hauraista autokratioista, joilta Washington hakisi tukea, yleisen mielipiteen antipatia iskua kohtaan osoittautuu todennäköisesti ratkaisevaksi em. maissa. Esimerkiksi Saudi -Arabia on ilahduttavan raivoissaan Iranin ydinvoima -ohjelmasta, samoin iranilaisten puuhista Libanonissa ja palestiinalaisalueilla. Kuitenkin Riad on tehnyt selväksi, ettei se tue minkäänlaisia sotilaallisia operaatioita. Asenne saattaa muuttua, mutta on vaikea kuvitella mitä sen muuttaminen vaatisi."

"Ottaen huomioon että tilanne ei ole ollut riittävä saadakseen GCC:n (Cooperation Council for the Arab States of the Gulf) tukemaan sotilaallisia operaatioita Irania vastaan, mikä olisi?

Iranin tekemä ydinasekoe saattaisi olla sellainen, mutta siinä vaiheessa olisi jo liian myöhäistä: jos Yhdysvallat aikoo tunkeutua Iraniin, se täytyy tehdä ennen kuin Iran on ehtinyt kehittää ydinasetta, ei jälkeen...Persianlahden alueen uudet johtajat ja hallitukset saattaisivat olla halukkaampia pysäyttämään Iranin..."

 

Iranin yllyttäminen provokaatioon

Sivuilla 97 -98 käsitellään mahdollisuuksia yllyttää iranilaisia provokaatioon, joka oikeuttaisi ilmaiskut Iraniin, ja todetaan olevan hyvin vaikeaa saada Iranista irti halutunlaisia, ilmaiskut oikeuttavia tekoja ilman että muu maailma huomaisi mistä on kyse; että Yhdysvallat kiusaa Teherania tahallaan voidakseen hyökätä. Eräänä keinona raportti pitää lavastettuja vallankaappausyrityksiä: Teheranin toivotaan reagoivan niihin tavalla, joka sitten voitaisiin esittää aiheettomana Iranin aggressiona Yhdysvaltoja vastaan.

Raportin mukaan tätä voidaan toivoa opportunistisesti, vaikka sitä ei voida pitää ensisijaisena poliittisena tavoitteena sen epävarmuuden takia: Teheran ei kenties reagoikaan halutulla tavalla.

Tällainen toivottu provokaatio voisi olla esimerkiksi se, että iranilaiset saadaan usutettua pakottamaan tai ampumaan Iranin ilmatilaan tunkeutunut amerikkalainen tiedustelukone alas.

 

Värivallankumoukset

Erilaisina keinoina aiheuttaa Washingtonin kannalta riittävää alueellista epävakautta Lähi -Idässä Brookings -instituutin raportti näkee värivallankumousten luomisen sekä niiden avulla huiputtamisen (s. 118): "Yhdysvallat voi näytellä montaa roolia vallankumouksien ¨helpottamisessa ja johtamisessa. Rahoittamalla ja avustamalla kaadettavan hallituksen kotimaassa toimivia kilpailijoita, Yhdysvallat voi luoda vaihtoehtoisen jphdon maalle ja kaapata vallan. Kuten Raymond Tanter argumentoi: opiskelijat ja muut ryhmät tarvitsevat taustatukea mielenilmauksiinsa. He tarvitsevat fax -laitteistoa, internet -yhteyksiä, rahoitusta..."

"Tämän lisäksi Yhdysvaltain tukema media voi korostaa hallituksen tekemiä virheitä ja tehdä kriittiset äänensävyt näkyvämmiksi. Yhdysvallat tukee jo persiankielistä satelliittitelevisiokanavaa (Voice of America Persian) sekä radiota (Radio Farda)...Yhdysvaltain taloudellinen painostus (kenties myös sotilaallinen) voivat diskreditoida nykyisen hallituksen ja saada kansalaiset janoamaan kilpailevaa johtajaa."

 

Sotavoimat avuksi

Sotilaiden käyttöä vallankumouksessa avustamiseen tarkastellaan sivuilla 122 -123: "...jos Yhdysvallat ikinä onistuu sytyttämään vallankumouksen Iranin nykyistä hallintoa vastaan, Washingtonin tulee harkita sotilaallisen avun toimittamista estääkseen Teheranin hallintoa murskaamasta sitä" "Tämä merkitsee sitä, että kansannousu Iranissa ei sovi muualla ilmenneiden ´samettivallankumousten´malliin...tämä lisää vaatimuksia: politiikan täytyy sisältää joko tapoja heikentää Iranin armeijaa tai heikentää hallituksen halua turvautua armeijaan tai Yhdysvaltain täytyy olla valmiina sekaantumaan.."

 

Terroristien värvääminen

Terroristiorganisaatioiden ja etnisten ristiriitojen lietsontaan sekä hyväksikäyttöön hallituksen kaatamisessa keskitytään raportin sivulla 126 ja 130 -131: "Yhdysvallat voisi työskennellä yhdessä sellaisten ryhmien kuin Irakin NCRI:n (National Council of Resistance of Iran) ja sen sotilaallisen siiven MEK:in (Mujahideen -e Khalq) kanssa, auttaen tuhansia sen jäseniä, jotka Saddam Husseinin hallinnon alla olivat aseistettuja ja ovat tehneet sissi- ja terroristi -operaatioita Iranin klerikaalista hallitusta vastaan. Vaikka NCRI on tätä nykyä olettavasti riisuttu aseista, asia on helposti autettu."

Raportti pitääkin NCRI:ta potentiaalisena yhteistyötahona, vaikka kriittiset analyytikot ovat sanoneet sen olevan epäsuosittu, epädemokraattinen ja anti -amerikkalainen.

NCRI:n käyttöä kuitenkin puoltaa sen haaran MEK:in monet näytöt menestyksekkäiden terrori -iskujen toteuttajana sekä tiedustelupalveluille toimittamiensa tietojen kerääjänä.

NCRI:n hyväksikäytön puolustajien harmiksi MEK on yhä Yhdysvaltain vieraiden terroristiorganisaatioiden listalla. Brookings -instituutin analyytikkoryhmä suosittaakin MEK:in poistamista terroristilistalta jotta yhteistyö sen kanssa voidaan oikeuttaa.

 

Israelin hyvödyntäminen

Raportti pohtii myös Israelin osuutta kappaleessa nimeltään ´Leave it to Bibi: Allowing or Encouraging an Israeli Military Strike´ ( s. 102)

sekä Israelin mahdollista hyödyntämistä: "Israelin tiedustelupalvelu aloitti operoimisen Iranissa jo aiemmin, ja on hyödyntänyt kolmansia osapuolia osoittaakseen maailmalle Iranin uhkaa mutta paljastamatta omaa osuuttaan. Tiedot Iranin uraaninrikastamisohjelman vuonna 2002 paljastaneelle MEK:ille syötti Israelin tiedutelupalvelu..."

Raportti jatkaa toteamalla Yhdysvaltain hyväksyvän Israelin ilmaiskut: "...kuten jo aiemmassa kappaleessa todettiin, ilmaiskut ovat vain tämän politiikan alkusoittoa...Iran tekisi luultavasti koston Israelin vastaan, mahdollisesti myös Yhdysvaltoja vastaan (mikä saattaisi luoda otolliset olosuhteet Yhdysvaltain tekemiin ilmaiskuihin tai jopa maahantunkeutumiselle)..."

 

Ainahan voi lavastaa vallankaappauksen

Vallankaappauksen lavastaminen (s. 136 -137) ja sen toteuttamisen vaikeudet käydään läpi. Parhaana toivona vaikkakin epätodennäköisenä pidetään sitä, että jos Washington tekee selväksi myönteisen asenteensa sotilasvallankaappaukseen, jokin joukko Iranin asevoimista ottaa yhteyttä Yhdysvaltoihin. Epätodennäköisyys tulee siitä, että maanpetturit yleensä on tapana etsiä, löytää ja rangaista joten se ei houkuttele yrittämään, raportti päättelee.

Raportti ottaa esiin esimerkin onnistuneesta, lavastetusta ja tuetusta vallankkaappauksesta: operaatio Ajax, jolla vuonna 1953 pääministeri Mohammed Mossadeq päästettiin hengiltä ja tilalle Yhdysvallat istutti shaahi Reza Pahlavin.

Raportti kuvaa lyhyesti, kuinka CIA ja brittien tiedustelupalvelu tukivat kenraali Fazlollah Fahedia rahalla ja propagandamateriaalilla samoin kuin auttamalla ´kumouksen´ organisoinnissa.

 

Yhtäläisyyksiä

Yhtäläisyyksiä ´Which path to Persia?´ -raportin hahmottelemiin linjoinin löytyykin Arabian kevään tapahtumista, joissa Yhdysvallat on tukenut kansannousuja taloudellisesti, aselastein, koulutuksella ja lopulta NATO:n tekemin ilmaiskuin kun YK:lta oli saatu lupa lentokieltoalueeseen siviilien suojelemiseksi.

Tutkiva journalisti, geopolitiikan tutkija ja Liberty News -radion toimittaja Tony Cartalucci huomauttaa YK:n turvallisuusneuvoston Libyaa koskevan päätöslauselman numero 1973 muistuttavan aavemaisesti Kenneth Pollackin 9. maaliskuuta 2011 ilmestynyttä Brookings-raporttia nimeltään "The Real Military Options in Libya".

Mielipideilmaston muokkaus suotuisaksi Irania vastaan tehtävlle hyökkäykselle on jo alkanut mediassa.

Mahdollinen sota aloitettaneen joko teeskentelemällä Yhdysvaltain irrottautumista Lähi -Idästä ja lavastamalla esimerkiksi Yhdysvaltoja kohtaan tehty valeterrori- isku, jonka tekijäksi ilmoitetaan Iran, hieman samaan tapaan kuin uutisoitiin DEA:n "paljastamista" pommi -iskusuunnitelmista Saudi -Arabian jaYhdysvaltain lähetystöihin.

Lavastetun terrori -iskun kohteena saattaa olla myös jokin Euroopan maa, riippuen Yhdysvaltain ja NATO -liittolaisten keskinäisistä takahuonesopimuksista.

Tai sota saatetaan aloittaa Israelin ilmaiskulla Iraniin.

Raportin suuntaviivojen perusteella tarkoituksena on Yhdysvaltain globaalin hegemonian vahvistaminen, Venäjän paluun estäminen sekä Kiinan nousun kapselointi.

 

 

lähteet:

Brookings Institute http://www.brookings.edu/~/media/files/rc/papers/2009/06_iran_strategy/06_iran_strategy.pdf

Kokonaiskuvaa maailman valtaeliitistä, osa 1 jossa selvitellään Brookings -instituutin taustoja

http://www.verkkomedia.org/news.asp?mode=5&id=1160

Kokonaiskuvaa maailman valtaeliitistä, osa 2

http://www.verkkomedia.org/news.asp?mode=5&id=1161

-------------------------

kommentti:

Muita korporaatiorahoitteisia ajatushautomoja tai ajatushautomoita, joissa on vahva korporaatioedustus ovat CFR; Council on Foreign Relations, New America Foundation, FDD; Foundation for Defence of Democracies, Lowy Institute, Rand Corporation, Foreign Policy Initiative, RUSI, Chatham House, Heritage Foundation, 30; Group of Thirty sekä ICG; International Crisis Group, jossa mm. Suomen entinen presidentti Martti Ahtisaari työskentelee.

Ajatushautomoiden tehtävänä on pohtia rahoittajiensa etujen mukaisia työkaluja globaalipolitiikan ´ongelmien´ ratkaisemiseksi.

Taustaa: http://riikkasoyring.puheenvuoro.uusisuomi.fi/90257-kohteena-iran-ja-syyria

Mahdi Darius Nazemroaya http://www.verkkomedia.org/news.asp?mode=5&id=1907

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (9 kommenttia)

Käyttäjän riikkasoyring kuva
Riikka Söyring

otsikko: Jugoslavia ja tuhon sato
teksti: Blaz Zgaga and Matej Surc
käännös: Riikka Söyring

------------------
Kun kansakunta, jota kerran kutsuttiin Jugoslaviaksi romahti tuhon pyörteeseen 1990 -luvulla, maailma pääasiassa seisoi mykkänä tapahtuvien kauheuksien edessä: massamurhaten tehdyt etniset puhdistukset, keskitysleirit ja raiskaus eräänä aseena.
Yleinen mielipide arveli syyksi Balkanin kansojen omaa verenhimoista luonnetta, jonka uhriksi joutui yli 130 000 ihmistä.

Ainoa periaatteellinen kannanotto tapahtumiin tuli YK:n turvallisuusneuvostolta, joka kielsi aseiden myynnin alueelle.

Nyt, kaksikymmentä vuotta myöhemmin on alkanut pintautua uusia faktoja, jotka luovat kokonaan uuden sävyn kerrottuun tarinaan, ja osoittavat että muilla kansoilla oli osuus siihen kuoleman ja tuhon aaltoon, joka hukutti Balkanin alleen.

Kolme vuotta kestäneen tutkimuksen aikana ryhmä slovenialaisia journalisteja, joita avustivat reportterit kuudessa maassa, kävivät läpi tuhansia asiakirjoja jotka saatiin tiedon vapautta koskevan FOIA -säädöksen avulla.

Asiakirjat osoittavat, että monet maat - mukaan lukien Venäjä joka äänesti asesaarron puolesta - rikkoivat YK:n asemyyntikieltoa aktiivisesti. Nämä rikuurikansakunnat ansaitsivat miljoonia dollareita myymällä aseita ja ammuksia kaikille sodan osapuolille.

Asemyyntiin ja asekauppojen rahoittamiseen osallistui monta maata monella mantereella. Venäjä, Bulgaria, Puola, Ukraina ja Romania olivat kaikki osallisia.

Asevälityksen logistiikkakeskus oli Itävallan Wienissä. Varainsiirtoja teki unkarilainen pankki. Asesalakuljettajat käyttivät apuna yhtiöitä, jotka oli rekisteröity Panaman veroparatiisiin. Iso -Britannia lähetti suuria määriä sotatarvikkeita entiselle Jugoslavian tasavallalle ja antoi lainoja asehankintoihin. Samoin toimi Saksa.

Moni rikastui säädyttömästi laittomilla asekaupoilla, sanoo Jugoslavian disintegraatioon perehtynyt historioitsija Zdenko Cepic.

Eri maiden tiedustelupalveluilta ja rikospoliisin rekistereistä saadut asiakirjat valottavat yksityiskohtia asesalakuljetuksesta - jotka aseiden salakuljetuksesta epäillyt, valtioiden viranomaiset ja muut asiaan osalliset aiemmin kielsivät.

Tutkimus osoittaa vastaansanomatta, että Venäjä salakuljetti aseita suuria määriä YK:n asemyyntikiellon aikana usean piilotetun välikäden kautta. Eräs tärkeimmistä välikäsistä on ollut kreikkalainen Konstantin Dafermos, joka toimi Wienistä käsin.

Vuosien 1991-1992 välisenä aikana, jolloin salakuljetus oli täydessä käynnissä, 20 aselastissa olevaa laivaa saapui slovenialaiseen Koper´in satamaan. Laivojen lasti purettiin ja aseet siirrettiin nopeasti Kroatiaan, Bosniaan ja Herzegoviniaan.

Aseiden siirtämiseen osallistui kaikkien kolmen maan armeijan tiedustelupalvelu sekä ´siviili´tiedustelupalvelu. Myös Italian, Albanian ja Venäjän mafioilla ottivat osaa toimintaan.

Koper´in satama oli hyvä paikka salakuljetukselle, sitä ei kontrolloitu minkään kansainvälisen tahon toimesta, toteaa Cepic: "Slovenia suoritti itse ´tarkastuksen´ ja salli asesalakuljetuksen muista Euroopan maista."

YK:n asemyyntikielto auttoi Serbiaa, ja vaikeutti sen uhrien; Slovenian, Kroatian, Bosnian ja Herzegovinian mahdollisuuksia puolustaa itseään joten maat turvautuivat asesalakuljettajiin.

Vaikka asesalakuljetus oli tarpeen Jugoslavian entisten provinssien puolustamiseksi, ne pitkittävät sotaa. Kroatian osti aseita puolustautuakseen Jugoslavian kansanarmeijalta (Yugoslav People's Army) sekä vallatakseen takaisin alueensa serbikapinallisilta 1995. Toisaalta Kroatian sotilasjohtajia on tuomittu etnisten serbien murhista kun taas serbejä ja kroaatteja on molempia syytetty Bosnian muslimien murhista.

Sodan aikainen asesalakuljetus on muovannut alueen tulevaisuutta. Asesalakuljetukseen sekaantuneet viranomaiset päätyivät lain väärälle puolelle.

He johtivat asekauppaneuvotteluja mukanaan rahaa täynnä olevat salkut ja loivat pohjan sille kaikenläpäisevälle korruptiolle, joka tänä päivänä vallitsee.

Asesalakuljetuksen tarina alkaa 20. kesäkuuta 1991, jolloin tanskalainen laiva Herman C. Boye saapui Sloveniaan bulgarialaisesta Burgas´in satamasta. Laiva oli lastattu 5000 rynnäkkökiväärillä, miljoonilla ammuksilla, ilmantorjuntaohjuksilla ja panssarintorjuntavälineillä, joiden arvo oli 7.8 miljoonaa Saksan markkaa.

Myyjä oli Bulgarian valtion aseyritys Kintex, jonka kotipaikka on Sofia. Kaupan välittäjänä toimia itävaltalainen yhtiö Stalleker GmbH Wienistä. Samaan aikaan brittiläinen yhtiö Racal lähetti moderneja, sotilaskäyttöön tarkoitettuja kryptausominaisuuksilla varustettuja radiolaitteistoa Sloveniaan 5 miljoonan punnan hintaan.

Tämä menestyksekäs kauppa kiinnitti asevälittäjä Konstantin Dafermoksen huomion.
Dafermos työskenteli venäläisen, Panamalle rekisteröidyn Scorpion International Services´in palveluksessa. Yrityksellä on toimisto Wienin lentokentällä. Scorpion:ista tuli nopeasti aseiden pääviejä.

Unkarin Budapestissa toimivan Central-European International Bank´in tilien kertoma osoittaa, että Scorpion ansaitsi enemmän kuin 80 miljoonaa dollaria slovenialaisilta, bosnialaisilta ja kroatilaisilta asiakkailtaan.

Tilisiirtoja seuraamalla näkee, että tuosta budapestilaisesta pankista siirrettiin Daferomosin tililtä 9.4 miljoonaa, mahdollisesti jopa 19 miljoonaa dollaria, Puolan valtion omistamalle Cenrexille.

Cenrexin johtajiin kuuluu Puolan sotilastiedustelupalvelun kenraaliluutnantti Jerry Dembowski (koodinimeltään Wirakocza).

Puolalaisesta Gdynian satamasta lähti piakkoin aselaiva lastinaan muun muassa Venäjän armeijan ammuksia, ylitti Adrianmeren ja purjehti Balkanille.
Romanialaisesta Constantan satamasta lähti joulukuun 1991 ja tammikuun 1992 välillä kolme laivaa mukanaan 200 konttia, joiden sisältö muodostui 3500 tonnista aseita. Laivat kulkivat Koper´in satamaan ja sieltä lasti jatkoi Kroatiaan.

Vuonna 1992 aloitettiin vielä laajempi reitti ukrainalaisesta Mykovin satamasta. Reittiä kontrolloi Odessan mafia. Reitin kautta kuljetettiin ainakin 12 000 tonnia aseita kahdeksalla laivalla Kroatiaan.

Kroatialaisista asiakirjoista selviää, että kaksi ensimmäistä kuljetusta kulkivat slovenialaisen Koperin kautta laivalla nimeltä The Island.

Loka -marraskuun 1992 välisenä aikan aseita vietiin 96 kontillista.

Pankkisiirtojen perusteella Dafermosin tilillä kulki 60 miljoonaa dollaria, joista 40 miljoonaa siirrettiin muille asemyyjille kuten Panamalle rekisteröidylle, Dmitri Streshinskyn nimissä olevalle Global Technologies Internationalille.

Asesalakuljetuksiin ei juuri kiinnitetty huomiota ennen kuin 1994, jolloin viimeinen kahdeksasta laivasta, The Jadran Wxpress pysäytettiin NATO:n toimesta Adrianmerellä.

Laivan pysäyttäminen johti oikeudenkäyntiin Italian Turinissa. Syytteeseen joutuivat Dafermos, Streshinsky, venäläiset oligarkit Alexander Zhukov ja Leonid Lebedev, englantilainen pankkiiri Mark Garber sekä Ukrainan entinen pääministeri ja salaisen poliisin entinen päällikkö Yevgeny Marchuk.

Myös entisiä KGB -upseereita ja muita vastaan nostettiin syyte. Oikeus hylkäsi syytteet.

Sen jälkeen on saatu lisää todistusaineistoa asiakirjojen muodossa, että Dafermos myi Sloveniaan satoja venäläisiä ilma- ja panssaritorjunta ´laitteita kuten SA -16 Igla ja AT 7 Metis ammuksineen; hinta oli 33.3 miljoonaa dollaria.

Osa ohjuksista ja ammuksista maksettiin saksalaisella lainalla, jonka järjesti pöytälaatikkoyritys Unimercat, kotipaikka München.

Slovenian puolustusministeri ja valtiovarainministeri kertoivat molemmat Delo -lehden haastattelussa että nimeämättä jätetty länsimaa oli antanut lainaa 60 miljoonaa D-markkaa (37 miljoonaa dollaria).

Dafermos kaupitteli jopa kokonaista liikuteltavaa ilmatorjuntasysteemiä, SA -8 Geckoa Slovenialle tammikuussa 1992. Kauppa peruuntui, vaikka slovenialaiset ja venäläiset tapasivatkin salaa Wienissä neuvotellakseen kaupasta.

Keväällä 1994 Venäjän liberaalidemokraattisen puolueen johtaja Vladimir Zhirinovsky vieraili Sloveniassa ja vaati 9 miljoonan dollarin maksua kaasunaamareista silloiselta puolustusministeri Janez Jansalta, joka oli vastuussa asesalakuljetuksista maahansa. Kaasunaamarien kuljetuksen oli hoitanut Dafermoksen apulainen Nicholas Oman.

Dafermoksen Panamalle Scorpion -nimen alle rekisteröimissä yrityksissä kumppaneina esiintyy venäläisiä nimiä: Scorpion Navigation´issa kumppani on ex -KGB -upseeri Vladimir I. Ryashentsev. Tänä päivänä Scorpion International Services on Venäjän valtion omistaman asevietiyrityksen Rosoboronexport´in edustaja yksinoikeudella.

Helmikuussa 1995 Slovenian viranomaiset syyttivät Dafermosta yhdessä Slovenian entisen puolustusministerin Janez Jansan sekä sisäministeri Igor Bavcarin kanssa 13 000 rynnäkkökiväärin ja ammusten laittomasta salakuljetuksesta.

Itävallan poliisin kuulustelema Dafermos kiisti kaiken sanoen välittävänsä ainoastaan suojaliivejä, univormuja ja sotilassaappaita Venäjältä.

Syytteet eivät koskaan johtaneet oikeudistuntoon Sloveniassa.

Molempia ministereitä, Jansaa ja Bavcaria syytetään kuitenkin muista rikoksista kuten lahjonnasta asekauppojen yhteydessä sekä rahanpesusta.

Jansasta tullee pääministeri.

Dafermos pitää toimistoaan Wienissä Albertinan ja Wienin oopperatalon välissä.

Kirjoittajat Blaz Zgaga sekä slovenialainen journalisti Matej Surc ovat yhdessä kirjoittaneet Balkanin asesalakuljetusta käsittelevän trilogian In the Name of the State. Taustatutkimuksen rahoittivat European Fund for Investigative Journalism sekä tanskalainen organisaatio Scoop

http://euobserver.com/24/114482

------------------

kommentti:

Euroopan parlamentin Vihreiden entinen tiedottaja, tutkiva journalisti Diana Johnstone julkaisi 2007 kirjan nimeltään Jugoslavia ja Nato - Narrien ristiretki (Pystykorva -kiirjat; Like).

Virallisiin asiakirjoihin perustava teos on varsin kattava katsaus Jugoslavian sodan taustoihin ja syihin.

Mikään ei tunnu olleen niin kuin sen aikanaan lehdistä luimme.
Johnstonen mukaan Jugoslavia määritteli itsensä monikansalliseksi maaksi, ei monietniseksi tai monikulttuuriseksi. Kaikilla oli kulttuuriset oikeudet, keskeisimpänä oikeus oman kielen käyttöön kouluissa, oikeusistuimissa, kulttuurilaitoksissa ja niin edelleen.

Serbit olivat sitä mieltä, että itsemääräämisoikeus kuuluu kansoille, ei tasavalloille.
Mediassa rikolliseksi leimattu Milosevic oli samaa mieltä: serbien tulee päättää kansanäänestyksellä haluavatko Jugoslaviaa vai eivät. "Jos Kroatiassa asuvat serbit päättävät kansanäänestyksellä haluavansa elää Jugoslaviasta eronneessa Kroatiassa, me emme vastusta."

Kroatian presidentin Tudmanin taustajoukoille; ulkokroatialaisille, Saksalle ja Vatikaanille Milosevicin sopuisa asenne ei kelvannut.

Asiakirjoja siteeraava Johnstone paljastaa NATO:n kampanjan aikana esittämät valheet ja aukot länsimedian tiedottamisessa.

Johnstone selvittää kirjassaan perinpohjin, kuinka sekä Euroopan Unionin (tuolloin EY) jäsenmaat, Yhdysvallat ja Venäjä käyttivät Jugoslaviaa oman geopolitiikkansa toteuttamiseen; koko ajan suurta yleisöä puheilla rauhan rakentamisesta rauhoitellen.

Nationalismin vastaista ristiretkeä johti Yhdysvallat, joka itse kyllä pitää visun huolen kansallisista intresseistään.

Tarkoitus oli vanha tuttu: hajoittaa maa/ valtioliitto ja ryöstää sen mineraalit, metsät, öljy ja maakaasu sekä tuhota Jugoslavian talous ja saattaa se riippuvaiseksi muista maista.

Jugoslavia oli "operaatio Lähi -Idän ja Pohjois- Afrikan" harjoituskierros.
Suosittelen kirjan lukemista lämpimästi.

Dari-anne Suomalainen

Miksi et vain sano suoraan, että Iranin kuuluu saada ydinase ja lupa poistaa Israel maailmankartalta.

Turha selvän asian takia on noin paljon kiertoteitä etsiä.

Markus Lehtipuu

Iranin ei tule saada ydinasetta, eikä poistaa Israelia maailmankartalta.

Mutta jos USA (ja Israel) käyttää ydinasetta, ja poistaa Iranin maailmankartalta, MITEN USA SITTEN EROTTUU tästä demonisoidusta Iran-karikatyyristä????????

USA:lla ei ole MITÄÄN oikeutta käyttää ydinaseita, MISSÄÄN, eikä edes köyhdytettyä uraania - M.I.S.S.Ä.Ä.N.

Käyttäjän riikkasoyring kuva
Riikka Söyring

Dari-anne,

en tietenkään sano niin koska en ajattele niin.
Minusta olisi paljon parempi, jos jokaisen maan kansalaiset ilmoittaisivat äänekkäästi hallituksilleen että - Nyt riittää hullutteleminen ja naapurien resurssien ahnehtiminen! Pommit pois ja sopu sijaan.

Tämä sinua närkästyttänyt dokumentti pohtii, miten USA voisi hyödyntää Israelia ajaakseen omia geopoliittisia etujaan.
Epäilemättä Israelilla on joku vastaava asiakirja jossain mutta en osaa hepreaa (enkä arameaa tai koodikieliä).

Nykytilanteessa alkaa vaikuttaa siltä, että alue rauhoittuisi JOS Iranilla olisi ydinase. Kavahdan silti ydinaseita, oli niitä kenellä hyvänsä. Israelilla on, Yhdysvaltain ja muiden ydinasevaltojen luvalla, selviää Jose Rico Martinezin (ex -IAEA) selonteoista.

Alleviivattakoon nyt tässä, että kun sanon Yhdysvallat tai Israel, puhun hallituksista (kuten raporttikin), en kansalaisista.

En ollenkaan usko, että joka ainoa ihminen Israelissa haluaa sotaa tai vihaa arabeja tai muuta vastaavaa.
Enkä usko, että joka ainoa muslimi vihaa juutalaisia tai haluaa sotaa.
Yhtä vähän kuin uskon että kaikki kokoomuslaiset on ahneita maansamyyjäpettureita tai perussuomalaiset rasisteja.
Amerikkalaisista taas t i e d ä n, että kaikki siellä eivät ole sotahulluja punaniskoja.

Normaali ihminen, joka vain yrittää selviytyä arjestaan ei ole niin hölmö ja myötätunnoton.

Käyttäjän VelluHeino kuva
Vellu Heino

Seison edelleen oman mielipiteeni kannalla,että nämä aseet jotka sisältävät yhteisteholtaan jo kosmisia voimia maan päällä pitää saada pois ja käyttää ne johonkin aidosti jaloon tarkoitukseen. Ihminen ei tarvitse sellaisia aseita millä voi tyhjentää koko pallon elämästä.

Dari-anne Suomalainen

"Nykytilanteessa alkaa vaikuttaa siltä, että alue rauhoittuisi JOS Iranilla olisi ydinase. Kavahdan silti ydinaseita, oli niitä kenellä hyvänsä. Israelilla on, Yhdysvaltain ja muiden ydinasevaltojen luvalla, selviää Jose Rico Martinezin (ex -IAEA) selonteoista."

Minä en näe mitään syytä miksi yhdenkään maan pitäisi enää saada ydinaseita tai ydinvoimaloita, yleensä mitään mikä on ydin-jotakin.

Siellä on monta arabimaata jotka haluavat ydinaseen ja sitä suurempi mahdollisuus niillä on joutua terrosristien käsiin. Jos yksi maa saa, miksi toisen ei pitäisi saada.
Kukaan ei tiedä onko Israelilla todellisuudessa ydinasetta ja vaikka olisikin, jokainen tietää ettei Israel sitä koskaan ensimmäisenä käytä.

Esa Härkönen

Olet selvästikin ydinvoiman vastustaja, joten ei suomeen uutta ydinvoimalaa. Eikä myöskään Iraniin, eikä Pakistaniin. No maailma ei vaan pyöri noin, vaan ydinvoima, olipa se fissio tai fuusio, tulee olemaan aina ja iankaikkisesti, toisin kuin fossiiliset polttoaineet. Pakistanilla on ydinvoimala ja ydinpommi ja se vilisee terroristeja, toisin kuin Iranissa. Tuo ajatusmaailma ei vaan toimi. Iranille pitää antaa mahdollisuus kehittää ydinvoimaansa ja jos se on heidän halunsa, niin myös ydinpommi. Heidän vaan pitää sitten tajuta, mitä se merkitsee. Suurta vastuuta, jonka pettäminen maksaa kokonaisen kansakunnan elon vuosituhansiksi. Ihminen on onneksi sen verran viisas, että jos vaihtoehtona on täystuho tai järkevä rinnakkaiselo, niin kyllä se järki ensimmäisenä käteen otetaan. Hyvänä esimerkkinä vuosi 1962 ja Kuuban ohjuskriisi. Silloin järki voitti tunteen.

Käyttäjän kaikupohja kuva
Teemu Roni

"Tai sota saatetaan aloittaa Israelin ilmaiskulla Iraniin."

-En oikein usko sitä. Israelilla ei ole varaa tuohon. Sitä vihataan jo enemmän, kuin tarpeeksi.

Veli-Pekka Kortelainen

Iranilla on jo ydinaseita, kuten Israelillakin, mutta ne eivät ole vielä sen omatekemiä, vaan 90-luvulla NL:n kuolinpesästä hommattuja, eikä Iranilla ole välttämättä tekniikkaa näiden lämpöydinkärkien plutonium-syttymmimien tai tritium-latausten uusimiseen.

Iran tulee saamaan ydinaseensa, mutta se ei kykene pyyhkimään Israelia mihinkään kartalta. Sitä en sano, etteikö Iran ehkä _yrittäisi_ sellaista.

Itse asiassa veikkaan vahvasti, että Iran pelataan jollain tavalla pois tästä Syyria-kuviosta, eli jos/kun länsi ja Israel paukuttavat Syyrian, Libanonin ja palestiinalaiset pois kuvioista, Iran säästää itsensä, ehkäpä juurikin noilla ydinaseillaan.

Kun tekee ydinkokeen, siihen loppuu isompi into länneltä enää provosoida tai hyökkäillä.

Ensimmäisellä kierroksella Israelin uudet rajat voivat kulkea sitten Eufratilla, mutta toisella kierroksella sitä vastassa ovat jo Venäjä sekä mahdollisesti EU-maatkin.

Toimituksen poiminnat