KissanKulmasta

Suomi valmistautuu valitsemaan PR -presidenttiä - valtaa ei presidentillä enää ole

Presidentinvaalikohun määrä on suhteeton presidentin tosiasialliseen valtaan nähden.

Miksi?

Presidentti valitaan suoralla kansanäänestyksellä. Teidän, hyvät äänestäjät, ei haluta ymmärtävän, että äänestätte PR -presidenttiä, jolla ei ole valtaa.

 

Joillain medioilla sentään on kohtuullisen rehellinen ote tiedottamisessa. Näin jälkikäteen...

Oikeustieteen emeritusprofessori Antero Jyränki ei ymmärrä Paavo Väyrysen sinnikästä väitettä presidentin johtavasta asemasta EU-asioissa, kirjoittaa Uusi Suomi.

Jyränki tyrmäsi perjantaina Ylen radiohaastattelussa keskustan presidenttiehdokkaan Paavo Väyrysen tulkinnat, siitä että "presidentti johtaa ulkopolitiikkaa myös EU:n puitteissa".

Väyrysen mielestä näin on, koska presidentti perustuslain mukaan johtaa Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa yhdessä valtioneuvoston kanssa, ja Euroopan unionilla on yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka, kirjoittaa Uusi Suomi.

Mutta...

Eduskunta hyväksyi Suomen perustuslain muutoesityksen perjantaina 21.10 2011 äänin

Jaa: 118 Ei: 40 Tyhjiä: 1 Poissa: 40 Yhteensä: 199.

 

Vastaan äänestivät perussuomalaiset ja kaksi vasenryhmän edustajaa, Jyrki Yrttiaho sekä Markus Mustajärvi. Puolesta olivat kristillisdemokraatit, vasemmisto, sdp, vihreät, kokoomus ja keskusta.

 

Maaliskuussa voimaan tuleva uusi perustuslaki kuitenkin määrää, että vain pääministeri edustaa Suomea EU:n huippukokouksissa ja vastaa EU-yhteistyöstä.

Uusi Suomi kertoo: Antero Jyrängin mukaan pääministerin eli valtioneuvoston johtava asema EU-asioissa on ollut valtiosääntöjuristeille "selvä jo silloin, kun Suomi liittyi Euroopan Unioniin". Presidentit Martti Ahtisaari ja Tarja Halonen kuitenkin omaksuivat poikkeavan käytännön.

Poikkeavan käytännön mahdollisuus poistuu valtiosääntöoppineiden mukaan viimeistään nyt perustuslain (LJL3/2011, aiemmin HE60/2010) täsmennyksen myötä.

–Tosiasia on, että toimivalta kaikissa EU-asioissa on valtioneuvostolla, ei presidentillä. EU:n ulkopolitiikka kuuluu tähän, sanoo Jyränki.

Jyrängin mielestä kaikkien presidenttiehdokkaiden tulisi myöntää ääneen, että "Eurooppa-politiikka on heille vain keskustelukohde, ei toimivalta-asia".

http://www.uusisuomi.fi/kotimaa/117926-taystyrmays-paavo-vayryselle-%E2%80%9Dtotaalisen-vaarassa%E2%80%9D

 

Ylläoleva US:n juttu ei kerro kuitenkaan, että professori Jyränki oli sitä mieltä, että kaikki (isoimmat) ehdokkaat puhuvat kuin presidentillä olisi enemmän valtaa. Siis harhaanjohtavat.

Jyrängin mielestä he haluavat kampanjan aikana ihmisten kuvittelevan, että presidentillä on valtaa, vaikka lakia on muutettu.

Kuuntele ohjelma: http://yle.fi/puhe/politiikkaradio.php?id=4772

 

Tosiasiassa Jyränki siis kertoo valtioneuvoston eli hallituksen tehneen sisäisen vallankaappauksen. Suomella on nyt hallitusmuoto, jossa kaikki vallan tarkistuspisteet ovat kadonneet. Hallituksen touhuja eivät suitsi enää eduskunta eikä presidentti, ja hallitus itsekin on pelkkä demokratiavajetta potevan Brysselin päätöksiä toimeenpaneva elin maakunnassa.

Jyränki tietää, olihan hän itse muokkaamassa perustuslakia.

 

PR-presidentti

Valtamediasta perustuslakimuutosta seuranneelle on saattanut jäädä se käsitys, että kyseessä oli pääasiassa presidentin valtaoikeuksien kaventaminen, jotta tulevaisuudessa vältyttäisiin Kekkoslovakialta ja liian vahvalta presidentiltä.

Asia ei ole ihan näin yksinkertainen.

Perustuslakimuutos muutti vallan tasapainoa Suomessa perusteellisemmalla tavalla kuin päältä näyttää.

Maarit Niskasen väitöskirja ´Tasavallan presidentin ulko- ja turvallisuuspoliittinen päätösvalta Suomen valtiosäännössä´ (2009) kertoo, että vuoden 2000  perustuslakiuudistuksen myötä Suomessa siirryttiin uuteen parlamentarismin käsitteeseen: monistinen parlamentarismi.

Kun normaalisti parlamentarismilla tarkoitetaan sitä, että pyritään vallan tasapainottamiseen eduskunnan, hallituksen ja presidentin välillä, tulkitsee Maarit Niskanen, että tällaiseen dualistiseen parlamentarismiin ei edes pyritä Suomessa.

"Parlamentarismin dualistisessa mallissa valtioneuvosto tarvitsee sekä tasavallan presidentin että eduskunnan luottamuksen. Yleensä dualistisessa mallissa on myös korostettu hallitusvallan ja lainsäädäntövallan keskinäistä tasapainoa. Parlamentarismin monistisessa mallissa valtioneuvosto toimii ainoastaan eduskunnan luottamuksen varassa, ja toisaalta valtionpäämies tosiasiallisesti jättää valtuutensa poliittisesti vastuunalaisen ministeristön käytettäväksi."

Parlamentarismi voidaan näin ymmärtää yhdeksi perustuslain kantavista periaatteista. Sen heijastevaikutus välittyy useissa säännöksissä ja muodostaa sääntelykokonaisuuden.

Suvereniteetin käsitettä on kuitenkin nyt oikeustieteilijäin - kuten Jyränki - toimesta muutettu käsitteeksi "suhteellisesta itsenäisyydestä" ja parlamentarismin käsitettä monistiseksi parlamentarismiksi so. demokratian muodoksi, jossa kansa luovuttaa vallan eduskunnalle, eduskunta hallitukselle ja muita vallankäytön valvonnan muotoja ei tarvita.

Parlamentarismi onkin siis sitä että EU-komissio määrittelee hallituksen lakiesitysten sisällön ja muut peesaavat?

Risto Uimosen 2001 kirjoittama ´Riisuttu presidentti´ kertoo Kekkosen ajasta 2000-luvun perustuslakiuudistukseen saakka sen, miten ja miksi perustuslakiuudistusta tehtiin kaventaen presidentin valtaa.

Olosuhteet Euroopan Unioniin liittymisen jälkeen olivat kuitenkin taustalla muuttuneet. Samalla lakimuutoshankkeen todellinen merkitys muuttui.

Vallansiirtymä EU:lle merkitsi jo sinänsä vallansiirtoa hallitukselle 1995. Unioniin liittymisen jälkeen hallituksen ja etenkin pääministerin rooli sekä ulkopolitiikassa että sisäpolitiikassa vahvistui koska suurin osa lainsäädännöstä virtaa EU:sta käsin.

Näin vallansiirto hallitukselle tapahtui kahdessa kerroksessa samaan aikaan eri syistä: EU:n liittyminen ja perustuslakiuudistus.

Järjestelyn ongelmallisuutta ei ollut helppo havaita Tarja Halosen 1. kaudella. Ensimmäinen kausi uuden perustuslain kavennettua presidentin valtaa elettiin Lipposen (sd) ollessa pääministerinä. Samaa puoluetta oleva presidentti ja pääministeri olivat samaa ryhmää ja korostivat hyvää yhteistyötä.

Tilanne muuttui kuitenkin Halosen toisella kaudella, kun pääministeriksi tuli muiden puolueiden edustajia. Kriisi kahdesta lautasesta syntyi ja Halosen julkinen kritiikki alkoi yltyä.

Uusi perustuslaki kaventaa presidentin valtaa lisää.

Suomeen on rakennettu lakimuutoksilla eräänlainen semipresidenttiys, jossa presidentiltä on riisuttu sisä- ja ulkopoliittinen valta; ulkopolitiikkaa hoitaa Euroopan Unioni ja sen maakunnallisesti täytäntöönpanevana etäpäätteenä Suomen maakuntahallitus, joka saa ohjeensa Euroopan Unionin ohella Utvalta; Ulko- ja turvallisuuspoliittiselta instituutilta.

Pääministeri edustaa myös niissä kokouksissa, jotka ovat valtionjohdon kokouksia. Presidentti ei edusta missään EU:n kokouksissa, jos ei hallitus tee erikseen poikkeusta

Presidentti ei voi osallistua hallituksen muodostamiseen.

Presidentiltä on viety myös oikeus nimittää virkamiehiä, sekin tehtävä siirtyy valtioneuvostolle eli hallitukselle.

Presidentin tehtävä on muutettu kauppapoliittiseksi edustustehtäväksi ja kansalaisia rauhoittavaksi arvojohtajuudeksi.

Miksi tällaista kulissiroolia on tarpeen ylläpitää?

Mahdollisesti, koska presidentti valitaan suorilla kansanvaaleilla. Näin kansalle jää harhakuva siitä, että heillä on vaikutusta, vaikka tosiasiassa kaventamalla presidentin valtaoikeuksia kavennetaan myös kansan valtaa.

Tulevien presidentinvaalien takia Sauli Niinistön (kok) rooli on mielenkiintoinen. Hän oli mukana sorvaamassa ensimmäisen vaiheen presidentin vallan kavennuksia, joten hän tietää tarkalleen, mitä on tehty ja miksi. Nyt hän Pressiklubin haastattelussaan väitti, että presidentillä on edelleen valtaa. Miksi? Presidentillä on valtaa, jos hänen yhteistyönsä hallituksen kanssa toimii ja hänelle jaetaan valtaa. Muuten ei.

Eräs mahdollisuus on, että Niinistö presidenttinä palauttaisi käyttöön samanlaisen ykkösketjun politiikkaan kuin Halosella ja Lipposella oli, jossa pääministeri ja presidentti toimivat saman tahdon ja saman suunnan mukaisesti. Näin vallan tarkistuspisteet täydellisesti häviäisivät, koska vallassa olisi sama mieli ja sama suunta. Ainoastaan eduskunnan oppositio voisi toimia vastavoimana - ja jos se tehdään ryhmäkurilla voimattomaksi, ketju on täydellinen.

Nykyhetkessä presidentin liian suuri valta ei ole ongelma. Tämän päivän ongelma on se, että presidentin mahdollisuudet valvoa hallitukselle siirtynyttä ylisuurta valtaa ovat karkaamassa käsistä sekä sisäpolitiikassa että ulkopolitiikassa. Hallitusta ei kontrolloi eää presidentti eikä eduskunta.

Hallituksen tekemät virheet eivät myöskään vielä näy niin dramaattisessa mittakaavassa, että tämän järjestelyn ongelmallisuus voitaisiin julkisuudessa osoittaa ja paikantaa.

Ja sittenkin kun ne näkyvät, ne todennäköisesti henkilöidään. Järjestelyjen ongelmallisuus ei katoa vaihtamalla hallituksen johtoa.

Nykyisen perustuslain mukanaan tuomat presidentin vallan kavennukset ovat ilman alkuperäisiä vallan kavennuksen syitä. Sen sijaan siirrytään toiseen äärimmäisyyteen, edustuspresidenttiin.

Samalla hallitukselle on kertynyt ylisuurta valtaa, jolta puuttuvat demokratialle olennaiset ja käytännössä mahdolliset valvonnan mekanismit: voitaneen siis puhua lakimuutoksin tehdystä sisäisestä vallankaappauksesta ilman suurtakaan vikaan menon vaaraa.

---------

 EIKÄ TÄSSÄ VIELÄ KAIKKI...

Suomen perustuslain muutosesityksen yhteydessä tehtiin muutakin kuin vain kavennettiin presidentin valtaoikeuksia.

Eduskunnan hyväksymä perustuslain muutos, jossa EU-jäsenyys kirjataan perustuslain ensimmäiseen pykälään on joidenkin mielestä lähinnä muodollisuus. Suomihan on ollut EU:n jäsen jo vuoden 1995 alusta. Lakimuutosta jopa perusteltiin sillä, ettei "se muuta mitään" ja ettei sillä "ole vaikutusta".

Laissa kuin laissa 1§ kuitenkin määrittelee lain sisältöä kokonaisuudessaan ja antaa suuntaviivat sen tulkinnalle.

Oikeustieteen tohtori, valtiotieteen kandidaatti, professori Kauko Sipponen, joka on toiminut mm. presidentin ja valtioneuvoston kansliapäällikkönä, kirjoitti vuonna 2000 kirjassaan ´Kansalainen : isäntä vai renki´ että "itsenäisyydestä ja suvereniteetista pitäisi käydä puhumaan muutoinkin eri tavoin, koska maailma on muuttunut."

Sipponen ehdottaa, että itsenäisyydestä ja suvereniteetista pitäisi käydä puhumaan EU:sta ja globalisaation todellisuudesta käsin.

Samalla hän rivien välissä ehdottaa perustuslakiin kirjattavaksi, että valtiosäännön 1§ mukaan Suomi on Euroopan Unionin jäsenvaltio. Ja se kirjattiin.

Nyt tehdyn muutoksen jälkeen perustuslain 94§ ja 95§ kuuluvat "…valtakunnan alueen muuttamista taikka Suomen täysivaltaisuuden kannalta merkittävää toimivallan siirtoa Euroopan unionille, kansainväliselle järjestölle tai kansainväliselle toimielimelle…"

Oikeustieteen tohtori, varatuomari Ilkka Saraviita opettaa valtiosääntöoikeutta.

Perusteellisessa analyysissaan Saraviita toteaa: "Muissa maissa ei ole käytettävissä Suomessa käytössä olevaa poikkeuslakijärjestelmää. Muualla siis toimivaltaluovutussäännös toteuttaa jossain määrin samaa tavoitetta kuin poikkeuslait: noissakaan maissa ei tarvitse muuttaa perustuslakia valtion liittyessä sellaiseen kansainväliseen järjestelmään (NATO:n sodanjohto- ja ulkopolitiikkasidokset, EU:n supranationaalinen päätösvalta) joka on ristiriidassa kansallisten toimivaltasäännösten (perustuslain) kanssa."

Saraviita enteilee myös toimivaltasiirrosten käyttötarvetta Euroopan Unionin "talousyhteistyön" tiivistyessä: "Voidaanko mahdolliset tulevat uudet tai lisätyt toimivaltasiirrot (esimerkiksi jäsenvaltioiden budjettien ennakkotarkastus komission toimesta) toteuttaa suvereniteettisiirtosäännöstön avulla?"

Uudet pykälämuotoilut tuovat Suomen perustuslakiin ja suomalaiseen valtiosääntöoikeuteen uuden käsitteen ´kansainvälinen toimielin´.

Mikä sellainen oikeastaan on? Laki ei asiaa tarkenna, kansainvälinen toimielin jää tarkentamatta: se voi siis olla mikä tahansa.

"Kysymyksessä näyttää esityksen perustelujen (puuttumisen) johdosta olevan säännöstö, joka mahdollistaa ulkoiseen ja/tai sisäiseen valtiosuvereniteettiin kuuluvan merkittävän toimivallan siirron taholle, jota ei lainkaan määritellä." arvioi Saraviita.

Pitääkin kysyä Miksi määrittely toimielimestä on jätetty perustuslaissa avoimeksi kun kuitenkin "kysymyksen ollessa Suomen täysivaltaisuuden kannalta merkittävästä toimivaltasiirrosta, sen suhde PeL 94.3 §:ssä olevaan kieltoon (valtiosäännön kansanvaltaiset perusteet) korostuu.

(...) Olisi ollut hyvä, jos perusteluissa olisi kerrottu, mitkä toimivaltaluovutukset ovat sallittuja, ja mitkä ´vaarantavat valtiosäännön kansanvaltaisia perusteita´ ja ovat siis kokonaan kiellettyjä. Yksi tällainen rajapyykki voisi olla täysimittainen federalisoitunut EU."

Saraviita pohtii: "Valtion sisäisestä suvereniteetista säädetään yksityiskohdissaan PeL 3 §:ssä. Eduskunnalle kuuluvan lainsäädäntö- ja valtiontalousvallan eli finanssivallan lisäksi siinä säädetään hallitusvallan ja tuomiovallan käyttämisestä. Tämä johtaa kysymään, ovatko hallitusvalta, tuomiovalta tai ylipäällikönvalta tämän toimivaltaluovutusjärjestelmän piirissä vai onko noissa sektoreissa käytettävä vanhaa poikkeuslakimenettelyä tarvittaessa?"

Esimerkiksi kansainväliset tuomioistuimet ovat valtiosopimuksilla perustettuja organisaatioita, jotka kansainvälisoikeudellisesti ovat hallitusten välisiä eli ns. kansainvälisiä järjestöjä.

Ei olisi mitenkään yllättävää, jos tällaisia toimielimiä perustettaisiin tarpeen mukaa lisää: ylikansallinen taloushallitus, kehittyvä Euroopan ulkosuhdehallinto, erilaiset turvallisuuselimet tai esimerkiksi pääministeri Kataisen ja presidenttiehdokas Sauli Niinistön linjapuheessaan vilauttelema uusi maailmanjärjestys (UMJ).

Soveltuisiko niihin ehdotettu sääntely?

Merkille pantavaa perustuslain muutoksessa onkin, että sitä, millaista valtaa voidaan luovuttaa, ei rajata, vaikka esimerkiksi valtionhallinnon sisällä hallintolaki rajaa toimivallan siirtoja yksityisille tahoille.

Kuitenkaan koko valtion tasolla ei välitetty tehdä tällaisia suojauksia vaan jätetään aukko, joka helpottaa vallan siirtoja, kansainvälisen lainsäädännön ja velvoitteiden lanseeraamista Suomeen ei vain EU:n osalta vaan muidenkin mahdollisten kansainvälisten järjestöjen ja muiden kansainvälisten sopimusten velvoitteiden joilla on lainkaltainen velvoittavuus.

Uudistuksen seurauksena onkin perustuslain ytimessä oleva ristiriita: muutoksen jälkeen perustuslaki sanoo, että Suomi on itsenäinen tasavalta ja EU:n jäsen.

Nämä kaksi asiaa eivät kuitenkaan voi olla yhtä aikaa voimassa samassa todellisuudessa.

EU-Suomi ei voi olla lain tarkoittamalla tavalla itsenäinen valtio, jos valtiollisen itsenäisyyden tarkoitetaan merkitsevän muista valtioista riippumatonta lainsäädäntövaltaa, siihen nojautuvaa itsenäistä tuomioistuinlaitosta ja omaa ulkopolitiikkaa.

EU-Suomi ei täytä mitään näistä määritelmistä

 

Muita mahdollisia ja todennäköisiä seurauksia 1§, 94§ ja 95§:n koplaamisesta ovat Saraviidan tulkintaan nojautuen seuraavat asiat:

* Suomi EU-liittovaltion osavaltioksi ilman arvaamattomia kansanäänestyksiä

* Suomi Nato-jäseneksi EU:n jäsenmaiden puolesta tekemällä päätöksellä

* Suomi luovuttaa budjettivallan EU:lle osittain tai kokonaan

* Suomi luovuttaa verokanto-oikeuden EU:lle osittain tai kokonaan

* Suomi luovuttaa maanalaisten materiaalien hallinnan EU:lle

(mineraalit, pohjavesi, ydinjätesäilytykset)

* Suomen työeläkeiän ja työeläkeasioiden päätäntävalta siirtyy EU:lle, jolloin eläkkeisiin kertyvät varat menevät kiertoon EU:ssa

* Suomen työasioiden sopiminen, kuten palkka-asiat EU:lle. EU:n kilpailukykysopimus Euro Plus; palkkatasot entistä alemmaksi

* Suomen sosiaaliturvan ja sen tason päättäminen EU:lle: julkiset perusmenot minimiin

 

Ulkopolitiikan Suomi on jo luovuttanut EU:lle, nyt luovutaan sisä-, vero-, työvoima- ja talouspolitiikasta. Hyvästi Suomi.

Kirjoittaja kiittää kaikkia niitä asiantuntijoita, tutkijoita, viranomaisia ja muita henkilöitä jotka ovat auttaneet tämän artikkelin laatimisessa. He itse tietävät, keitä ovat.

 

--------

liite1:

Perustuslakimuutosäänestystä edeltävänä keskiviikkona eduskunnassa käytiin värikäs keskustelu.

Pidetyistä puheenvuoroista käy ilmi kansanedustajien olevan tietoisia siitä, että suomalaisia äänestäjiä ei ole otettu mukaan tähän keskusteluun ja että se ei ole ollut vahinko. Selväksi tulee myös se, että suomalaiset itse ovat olleet hyvinkin aktiivisia ja ottaneet paljon yhteyttä kansanedustajiin. Samoin tulee selväksi se, että tietyillä kansanedustajilla ei ole ollut aikeitakaan kuunnella äänestäjiä, koska nämä "eivät ymmärrä".

Ymmärtämättömyyden - jos sellaista esiintyy - voi katsoa johtuvan siitä, ettei ole tiedotettu riittävästi tai ollenkaan, ja ettei kansalaisia ole otettu mukaan keskustelemaan kansalaisia koskevista asioista. Vaikka perustuslain muuttamista on perusteltu myös "parlamentarismia parantavana".

Kansalaisilla on asiasta kuitenkin mielipide. Verkkolehti Uusi Suomi teki lukijakyselyn, siitä pitäisikö Suomen EU-jäsenyys kirjata perustuslakiin. Tulokset olivat Kyllä 9% (210 ääntä), Ei 86% (2010 ääntä), Aivan sama 4% (104 ääntä).

 

Vesa-Matti Saarakkala/ps totesi lakimuutosten merkityksestä: "Arvoisa herra puhemies! (...) asiantuntija on todennut tällä EU-jäsenyyden kirjaamisella olevan tulkinnallista potentiaalia, eli se tarkoittaa sitä, että tulevaisuudessa emme tiedä tasan tarkkaan, mitä tällä tullaan oikeuttamaan."

 

Saarakkala on oikeassa. Valta on perustuslakiuudistuksen myötä siirtynyt painotetusti hallitukselle. Se ei johdu vain perustuslaista, vaan myös muista valtasuhteiden kehityssuunnista.

EU:n liittouman syventyessä valta ei mene sielä parlamentille, vaan erilaisille ministerikokouksille. Tämä tulee edelleen vahvistamaan ministerien valtaa; harvainvaltaa.

On myös todennäköistä, että mukaan tulee näitä koneiston ulkopuolisia rakennelmia, joita ei valvo kukaan ulkopuolinen, kuten tapahtui Euroopan rahoitusvakausväline ERVV:n yhteydessä: Hyväksyttiin rahojen hallinnoijaksi organisaatio, jolla on syytesuoja ja vastuuvapaus. Täysin järjetön ratkaisu maalaisjärjellä ajatellen.

 

Jos perustuslakiuudistusta olisi katsottu vallankäytön nykyisistä ja tulevista yhteyksistä ja todellisista menettelytavoista käsin, tämä vallansiirron trendi olisi ollut nähtävillä.

Ministerivallan kasauma tulee olemaan tulevaisuuden ongelma. He menevät erilaisiin EU:n kokouksiin ja tekevät päätöksiä koko Suomen puolesta. He raportoivat niistä eduskunnan valiokunnille, mutta missä määrin eduskunta voi puuttua ministerien kantoihin?

 

Media piti huolen siitä, että julkisuudessa puhuttiin vain presidentin valtaoikeuksien karsimisesta vaikka presidentin valta karsittiin jo edellisessä vuonna 2000 tehdyssä perustuslakiuudistuksessa.

Presidentin vallan karsimisella tehtiin karhunpalvelus demokraattiselle valvonnalle. Kansan valitsemalla presidentillä ei ole juuri minkäänlaista itsenäistä, riippumatonta valtaa, jolla voisi viheltää pelin poikki, jos hän näkee ongelmia sisä- tai ulkopoliittisessa vallankäytössä.

 

Hallitus rakentaa lakien sisällöt ja linjaa ulkopolitiikan EU:n ohjeiden mukaan. Eduskunta on monissa kysymyksissä käytännössä ryhmäkurilla pakotettu hallituksen linjoihin, olivatpa edustajat henkilötasolla asioista mitä mieltä hyvänsä. Näin, vaikka ryhmäkuri on laitonta. On aivan sama vallankäytön kannalta, kuka on seuraava presidentti, koska kyseessä on edustuspresidentti, ei valtaa käyttävä presidentti.

 

Media mekkaloi asioista, joilla ei ole vallankäytön todellisuudessa mitään merkitystä. Ja on hiljaa vallansiirroista, joilla on todellista ja suurta merkitystä: vallansiirrot hallitukselle, EU:lle ja "kansainvälisille toimielimille".

Mitkä tulevat olemaan ne kansainväliset toimielimet? EU, NATO, YK, IMF? Edes sille, millaista valtaa voidaan luovuttaa, ei tehty rajoituksia.

 

The Telegraph'in Ambrose Evans-Pritchard on kirjoittanut politiikasta ja taloudesta 30 vuotta. Evans-Pritchard puhuu "tavoitteista painostaa ja pakottaa niukkuustyranniaa EU-valtioihin, ei jakaa jäsenvaltioiden velkarasitusta."

Evans-Pritchardin mukaan tarkoitus on "poliittisen unionin, Euroopan imperiumin, pystyttäminen, jota hallitukset edistävät finanssikriisin, vakausvälineiden, perustuslakien rikkomisten ja ilman kansanäänestystä tehdyn velkaannuttamisen varjolla kaikissa EU-valtioissa."

Brittinäkemyksen valossa Suomen perustuslakimuutoksen uudet kirjaukset saavat lisäulottuvuuksia, jotka ovat kauhistavia.

 

Heikki Talvitie, pitkän linjan diplomaatti, kirjoitti artikkelissaan Perustuslaki ja suvereniteetti: "Suomalaisen eliitin mielestä itsenäisyytemme edellytys on, että luovumme itsenäisyydestämme länteen, jotta säilyttäisimme itsenäisyytemme itään… "

 

Päätöksen tekevät vahvat, siis muut. Talvitie puuttuu tässä artikkelissaan myös siihen, miten Euroopan unioni nivelletään tässä perustuslakiesityksessä. Hän toteaa: "Suvereniteetin automaattista ja vapaaehtoista kaventamista pitää välttää viimeiseen asti, saatikka että se kirjoitettaisiin perustuslakiin".

 

Toisin kävi. Kansalaismielipidettä ei kysytty, ja niitä jotka sen kertoivat, ei kuunneltu. Missään muussa EU:n jäsenmaassa ei ole perustuslakia tällä tavoin raiskattu.

Suvereniteetti ei enää tarkoita itsenäisyyttä, vaan suhteellista itsenäisyyttä, joka määritellään kansainvälisistä yhteistyökuvioista käsin.

 

Parlamentarismi ei enää tarkoita vallan tasapainoa eduskunnan, hallituksen ja presidentin välillä, vaan vallan siirtoa kansalta eduskunnalle ja eduskunnalta hallitukselle, joka toimii tämän luottamuskerroksen varassa.

Vallan tasapainon puutteesta vaietaan.

 

Älyttömien päätösten kerhon rakentamat riskit ovat juuri kasvaneet tuhatkertaisiksi.

----------------

-----------------------------------------------------------

 

lähteet:

Risto Uimonen, Riisuttu presidentti, 2001

Anu Kantola, Hetken hallitsijat, 2011

Perustuslaki, kommentaarit; Ilkka Saraviita

Keijo Korhonen: Itsenäisyyden lyhyt historia ja Eu-Suomen koko kuva, 2007

Ilkka Hakalehto, Veli Karhu: Epäluottamuslause hallituksen EU-politiikalle; Raportti Suomen EU-jäsenyyden kohtalokkaista seurauksista, 1994

Kauko Sipponen: Kansalainen : isäntä vai renki, 2000

Maarit Niskanen:Tasavallan presidentin ulko- ja turvallisuuspoliittinen päätösvalta Suomen valtiosäännössä, 2009

Perustuslakivaliokunnan lausunnot

Eduskunnan tietokanta: Puheenvuorojen ydinkohdat lyhennettynä täällä http://www.verkkomedia.org/news.asp?mode=2&id=1593

Puheenvuorot löytyvät kokonaisuudessaan http://www.eduskunta.fi/faktatmp/utatmp/akxtmp/ptk_55_2011_p.shtml

 

kuva Uuden Suomen lukijaäänestyksestä: pitäisikö Suomen EU-jäsenyys kirjata perustuslakiin.

Kyllä 9% (210 ääntä), Ei 86% (2010 ääntä), Aivan sama 4% (104 ääntä)

http://www.verkkomedia.org/news.asp?mode=9&id=1606

 

--------------

liite2:

Suomi liittyi Euroopan unioniin valtiosopimuksella, jonka Esko Aho, Heikki Haavisto ja Veli Sundbäck allekirjoittivat Suomen tasavallan presidentin Mauno Koiviston puolesta vuonna 1994.

Esko Aho myönsi jälkeenpäin, ettei edes lukenut sopimusta, jonka allekirjoitti Suomen kansan edustajana.

Suomen valtiosopimus Suomen liittymisestä Euroopan unioniin talletettiin silloisen puheenjohtajavaltion Italian valtioneuvostoon, mistä se siirrettiin EU:n neuvostolle Brysseliin.

Tuolloin äänestettiin pelkästä Euroopan Yhteisön (nyk. EU) jäsenyydestä. Rahaliittoa ei pitänyt tulla.

Sisämarkkinat eli henkilöiden, tavaroiden, palvelujen ja pääoman vapaa liikkuvuus sekä kilpailun vääristämisen estävä ja kartelleja torjuva yhteinen kilpailupolitiikka, yhteinen maatalouspolitiikka, kalastuspolitiikka, liikennepolitiikka ja kauppapolitiikka siirtyivät Euroopan yhteisön toimivaltaan 1.1.1995.

Suomen eduskunta hyväksyi EY:n lainsäädännön ensisijaisuuden Suomen lainsäädäntöön nähden jo vuonna 1994. EU-lainsäädännön ensisijaisuuden oli alunperin määrä koskea vain edellä mainittuja toimialoja.

EU:n oli tarkoitus olla hallitustenvälinen järjestö,jonka toimivaltaan kuuluvat vain yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka, yhteinen rahapolitiikka ja hallitustenvälinen yhteistyö oikeus- ja sisäasioissa, joista viimeksimainittu katsottiin olevan välttämätöntä vapaan liikkuvuuden varjopuolten, järjestäytyneen rikollisuuden, laittoman maahanmuuton sekä huumekaupan ja ihmiskaupan torjumiseksi.

EU-jäsenyys toteutettiin maamme perustuslakia rikkoen. Markka vaihdettiin euroksi maamme perustuslakia rikkoen. EU:n perustuslaki, Lissabonin sopimus hyväksyttiin myös perustuslakimme vastaisesti.

Tosiasiassa Suomen valuutta on edelleenkin markka, arvioi kokoomuksen isänmaallista siipeä edustava Kokemäen kokoomuksen sihteeri Jorma Jaakkola. Jaakkola on koonnut tietoja ja asiakirjoja Suomen liittymisestä Euroopan Unioniin nettikirjaansa Suomalainen vaalipetos - Salaillen ja valehdellen EU:hun.

 

päivitys 21.11 2011: Jorma Jaakkola tiedottaa: Lissabonin sopimus nimittäin hyväksyttiin Suomen perustuslain (2000) mukaisesti.
Mutta premissit Perustuslaki 2000:kin ovat väärät, koska ne perustuvat EU-liittymishuijaukseen.
Lissabonin sopimus sisältyi Korfun sopimukseen blanko-asiakirjana ja tuli hyväksytyksi eduskunnassa etukäteen jo v 1994 kuten euroonkin siirtyminen.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (11 kommenttia)

Käyttäjän riikkasoyring kuva
Riikka Söyring

Valitan tekstin pituutta, mutta aihe on todellakin kovin laaja ja sen käsittelemisestä huitaisten ei olisi mitään hyötyä.

Toivon, että tästä selvityksestä on lukijalla hyötyä k o k o n a i s u u d e n hahmottamisessa: että perustuslain muutoksen yhteydessä tapahtui paljon muutakin kuin vain presidentin valtaa koskevaa rukkailua koska sen ymmärtäminen kertoo nk. demokratian todellisen tilan Suomessa ja EU:ssa, globaalistikin.

Saman tien käytän tilaisuutta suositellakseni seuraavaa kirjaa:
Robin Hahnel; Poliittisen taloustieteen aakkoset (Pystykorva-kirjat).
Nimestään huolimatta kirja ei ole ollenkaan kuiva opus vaan varsin selkokielinen esitys taloudesta, politiikasta, kulttuurista ja erinäisistä taustalla vaikuttavista tekijöistä.

Tuomas Hako

Turha valittaa, kun on jo paskat housussa. Olemme orjia ja karjaa. Päättäjät pettureita ja kuuluisivat oikeuteen.

Käyttäjän riikkasoyring kuva
Riikka Söyring

Jepjep. Vaan mietipä tätä: Eduskunta hyväksyi Suomen perustuslain muutoesityksen perjantaina 21.10 2011 äänin

Jaa: 118 Ei: 40 Tyhjiä: 1 Poissa: 40 Yhteensä: 199.

Vastaan äänestivät perussuomalaiset ja kaksi vasenryhmän edustajaa, Jyrki Yrttiaho sekä Markus Mustajärvi. Puolesta olivat kristillisdemokraatit, vasemmisto, sdp, vihreät, kokoomus ja keskusta.

...mutta sama sakki, puolueet, asettavat ehdokkaita presidentinvaaleihin hyvin tietäen, että ne äänestyttävät tyhjästä, käsinukesta.

Missä on tarinan sen osan moraali?

Mikä on tarinan opetus?

Tuomas Hako

Moraalitonta karjanajoa huijjata kansaa vallattomalla pressalla ja tyhjillä symboleilla, jotka ovat peräisin itsenäisyyden ajalta.

Hannu Heikkinen

Soini mainitsi presidentinvaalihaastattelussa, että NATO-optio on
pidettävä auki. Ja todellakin, Soini ei edes väkisin ole laukonut
totuutta siitä, mitä perustuslain muutosesitys on saanut aikaan.
Ei kai vain kyse ole näennäisoppositiosta, joka on niin kauan ok,
kunhan on alle 25% ...

Case closed...

Tony Banana

On vaan melko kallista ja monessa asiassa huonoa pr: ää, pressan toteuttamana. Oltais vaan palkattu vaikka mainostoimisto!

Käyttäjän jpvuorela kuva
Jari-Pekka Vuorela

Aika pitkä kirjoitus tosiaan, ottaen huomioon että asiaa on tämän verran: maaliskuusta lähtien Suomessakin ruvetaan noudattamaan parlamentarismia.

Ei ole mitään "dualistista" parlamentarismia. Ei ole myöskään punaista vihreää tai mustaa valkoista. Parlamentarismi merkitsee sitä, että hallituksen on nautittava eduskunnan luottamusta, ei enempää eikä vähempää.

Käyttäjän riikkasoyring kuva
Riikka Söyring

Jari-Pekka Vuorela,

valtiotieteilijät ovat kanssasi eri mieltä.

"Parlamentarismi on yhteiskunnalliseen vallankäyttöön liittyvä keskeinen periaate, jonka mukaan vallan on oltava ensi sijassa kansan itselleen valitsemien edustajien, eikä esimerkiksi presidentin tai armeijan, käsissä. Kansan valitsema edustajisto voi tarkoittaa paitsi eduskuntaa, myös esim. kunnanvaltuustoa (voidaan puhua "kunnallisesta parlamentarismista")."

...mutta meillähän näin ei ole. Olemme siirtyneet piilojuntta-malliin, jossa juntan toimia ei enää kontrolloi eduskunta eikä presidentti.

------------
Parlamentarismi tuotiin Suomeen lainmuutoksella, joka astui voimaan 31.12. 1917. Säädös teki senaatin riippuvaiseksi eduskunnan luottamuksesta ja vahvisti, että senaatti on vastuussa toimistaan kansanedustuslaitokselle. Tämä on samalla parlamentarismin käsitteen sisältö.
(...)
Suomen eduskunnan toiminnan ensimmäisinä vuosina parlamentarismista ei sanan varsinaisessa merkityksessä voitu puhua. Senaatin, joka vastasi hallitusta olisi pitänyt parlamentarismin periaatteiden mukaan olla eduskunnan valvontavallassa ja nauttia samaten eduskunnan luottamusta. Käytännössä eduskunnalla ei kuitenkaan ollut juuri mahdollisuutta valvoa senaatin toimien laillisuutta, vaikka uusi valtiopäiväjärjestys kylläkin periaatteessa salli kontrollimahdollisuuden.

http://www.uta.fi/laitokset/historia/suomi80/tieto...

------
Maalarina minun taas täytyy olla eri mieltä kanssasi väreistä.

Valkoisessa ja mustassa on muita värejä. Puhtaana esiintyvät värit ovat melkoisen harvinaisia.

Jos katsot tarkkaan, näet että mustassa tai valkoisessa on ruskeaa tai vihreää tai punaista tai sinistä tai keltaista.

Muiden värien kanssa on sama juttu.

Käyttäjän jpvuorela kuva
Jari-Pekka Vuorela

Kuten sitaattisikin osoittavat, valtiotieteilijät ovat kanssani samaa mieltä.

Kerroit kuitenkin kiinnostavan mielipiteen: "Olemme siirtyneet piilojuntta-malliin, jossa juntan toimia ei enää kontrolloi eduskunta eikä presidentti."

Satutko tietämään, ketkä tuohon junttaan kuuluvat? Jos tiedät, varoita ihmeessä meitä muitakin heistä.

Käyttäjän riikkasoyring kuva
Riikka Söyring

Minun nähdäkseni Suomessa oli (yliopiston opintomateriaalin mukaan) parlamentarismi vuodesta 1917 -

ja nyt meillä on jotain muuta.

Piilojuntta = hallitus, mikä tahansa hallitus perustuslain ollessa nykyisen lainen.

Käyttäjän jpvuorela kuva
Jari-Pekka Vuorela

Ennen vuotta 2000 hallitus (=presidentti+valtioneuvosto) oli Suomessa hyvinkin itsenäinen. Presidentillä oli paljonkin valtaa, jolle parlamentti ei voinut mitään.

Nykyään eduskunta jopa valitsee pääministerin. Piilojuntat eivät enää ole mahdollisia. Vallitsee parlamentarismi. Eikä ensi maaliskuusta lähtien presidentin valta ainakaan kasva.

Toimituksen poiminnat