KissanKulmasta

Mikä suomalaisessa ruokakorissa maksaa?

Taloustoimittaja Seppo Konttinen on kirjoittanut kirjan nimeltään Suomalainen ruokalasku (Kustannusosakeyhtiö Siltala). Kirjassa selvitellään, miksi suomalainen ruoka on niin kallista.

 

Mikä suomalaisessa ruokakorissa maksaa?

Kirjaa varten Konttinen kävi läpi tuhansia sivuja tutkimuksia, raportteja, vuosikertomuksia ja historiikkeja 1950-luvun lopulta aina tähän päivään. Ruoan hinnasta tehdyt selvitykset ovat tähän asti olleet tarkoitushakuisia, sanoo Konttinen Taloussanomien haastattelussa. Esimerkiksi EU-jäsenyys ei laskenut hintoja, vaikka Euroopan Unionia myytiin myös sillä perusteella suomalaisille.

Eräs syy ruoan korkeaan hintaan Suomessa on keskittyminen. Kauppa on keskittynyt lähinnä kahdelle toimijalle, S-ryhmälle ja Keskolle, eikä kilpailua ole. Ruoka- ja juomatuotanto ovat nekin keskittyneet. Suomessa on EU:n pahin vähittäiskaupan keskittyminen. Keskittymisestä seuraa se, että hinnoilla ei kilpailla.

Tavarantoimittajat joutuvat antamaan suuria alennuksia, mutta ne eivät siirry kuluttajahintoihin. Keskittämisen trendi pakottaa kansalaiset asioimaan uusissa suurissa liikekeskuksissa, joissa saattavat sijaita jopa kunnalliset palvelut.

Suomessa kaupan saama osuus ruoan hinnasta on 52 %, Ruotsissa ja Tanskassa kaupan osuus on 37–39 prosenttia.

Tuotevalikoimassa kaupan omat merkit vievät hyllytilaa ja mahdollisesti estävät tuottajien ja pienten valmistajien pääsyn tarjolle. Maatalouden kokonaistuottavuus on noussut, mutta tuottavuuden kasvu ei ole siirtynyt kuluttajahintoihin. Suomen puuttuvan elintarvikeomavaraisuuden ja EU:n maataloutta koskevan säädöstön takia elintarvikkeita kuljetetaan turhaan maasta toiseen muun muassa tukipolitiikan takia.

Toinen syy ovat nollatutkimukset. Joku on aina jonkun asialla. Asiantuntijat ovat tässä maassa aina samoja. Pienet piirit pyörivät ja poliitikot siunaavat tämän kaiken, Konttinen toteaa.

Eräänä syynä ruoan kalleuteen Konttinen pitää mainontaa ja bonuskortteja: järjestelmän ylläpito maksaa miljoonia. Jos kortit leikattaisiin kahtia, ruoan hinta laskisi monta prosenttia, arvioi Konttinen. Hän ei myöskään ymmärrä, miksi ihmeessä joka päivä täytyy kertoa lehdessä, paljonko banaanit ja jauheliha maksavat. Ruokaa mainostetaan Suomessa enemmän kuin missään EU-maassa.

Lisäksi mainonta synnyttää kuluttajille sen harhakuvan, että joitakin tuotteita saa erikoishintaan. Sovitut ale-prosentit on kuitenkin leivottu jo etukäteen tuotteen hintaan.

Konttinen sanoo myös S-ryhmän siirtävän asiakasomistajille kuuluvia voittoja investointeina Venäjälle ja Baltiaan. Viime perjantaina avautui Pietariin jo kahdeksas Prisma.

Seppo Konttinen on aiemmin julkaissut kirjan Salainen pankkituki – Kuinka velallista kyykytettiin, joka käsittelee autenttisiin asiakirjoihin nojaten Suomen taloushistorian suurinta omaisuuden uusjakoa ja konkurssipankkien hämäriä liiketoimia, jotka maksatettiin veronmaksajilla. Seurauksena Suomen historian suurin lama ja yli puolen miljoonan ihmisen työttömyys.

Taloussanomat: 20 syytä, jotka perustuvat Konttisen tutkimukseen http://www.taloussanomat.fi/myynti/2011/08/23/20-syyta-miksi-ruoka-maksaa-suomessa-liikaa/201111700/135

Kilpailua ei ole.

Vähittäiskaupan keskittymiaste on Suomessa EU:n korkein.

Kaupan katteet ruuan myynnissä Euroopan korkeimmat.

Lidl ja Suomen Lähikauppa ovat liian pieniä kilpailemaan kahden jätin, S-marketin ja Keskon kanssa.

Kauppapaikkoja annetaan vain suurimmille keskusliikkeille.

Kaupan omat merkit syövät kilpailun.

Kaksi suurta keskusliikettä tuntevat toisensa hyvin: ostoehdotkin yllättävän samanlaiset.

Bonuskortit maksavat – ylläpito kallista.

Voitot investoidaan ulkomaille.

Alko ja kunnalliset palvelut pakottavat kansalaiset asioimaan liikekeskuksissa.

Turha mainonta.

Nk. höyhenteoria; hinnat nousevat nopeasti, mutta eivät ota laskeakseen.

Nollatutkimukset.

Myös maataloustuottajat itse ovat elintarvikeyritysten omistajia.

Mm. maksupalvelulaki, joka toi kaupalle 60 miljoonan lisälaskun.

Suomalainen suosii suomalaista mihin hintaan hyvänsä. Konttinen muistuttaa, että ruoan alkuperällä voidaan huijata.

Kuluttajien harhakuvat, että joitakin tuotteita saa erikoishintaan.

Maatalouden kokonaistuottavuus on noussut, mutta tuottavuuden kasvu ei ole siirry kuluttajahintoihin.

Elintarvikkeita kuljetetaan turhaan maasta toiseen.

Hinnasta keskustellaan liian vähän. Myös kuluttaja voi joskus itsekin katsoa peiliin.

Juttu ilmestynyt ilman kommenttiani (kts. alla) myös Verkkomediassa http://www.verkkomedia.org/news.asp?mode=2&id=1038

------------

kommentti:

Ruokakorin hintaan vaikuttavat (minun mielestäni) myös seuraavat tekijät:

1) maataloustuet. Maataloustuet menevät pääosin suuryrityksille (Vapo, Huiskulan puutarhat, Dan Sucker jne) sekä megatiloille (Björn Wahlroos, Georg Ehrnrooth jne). Pienille tuottajille jää vain rippeet. Maataloustuet vääristävät hintakilpailua.

2) velkaan perustuva talousjärjestelmä. Keskuspankkien ja yksityisesti omistettujen pankkien muodostamat kartellit hallitsevat rahan luomista. Keskuspankin tehtävä on pitää kurissa inflaatiota. Inflaatio syntyy esimerkiksi rahapohjaa laajentamalla (QE1 ja 2), siis "painamalla rahaa" eli kun kysyntä ja tarjonta eivät kohtaa.

Kuka "painaa rahaa"? Keskuspankki hoitaa setelirahoituksen ja yksityiset pankit pankkirahan eli velan. Rahapohjaa laajennettaessa (so. "väärennettäessä" koska kate rahoille ei kasva samassa suhteessa ja luonnollisesti - tai ollenkaan) rahapohjan laajentamisesta hyötyvät ne jotka saavat rahan ensin käsiinsä eli pankit. Osto-myynti-ketjussa taas jokainen alempana oleva kärsii. Inflaatio on myös piiloveroa.

3) globalisaatio. Globalisaatio vääristää kilpailuja suosien isoja yrityksiä. Isot yritykset ajavat pienet pois kilpailemasta ja pyrkivät hankkimaan monopolin jolloin ne pääsevät sanelemaan tuotteen hinnan. Mikä vielä tärkeämpää, ne pääsevät sanelemaan myös yleisen palkkatason, hallitustenkin kautta (vrt. Euro plus-kilpailukykysopimus ja nk. palkkamaltti).

4) keskittäminen. Ruoan tuotantoketjussa keskittäminen lisää kuluja, ei vähennä vaikka toisin luulisi. Naudanlihan tuottajilla on "jäteongelma" jonka ratkaiseminen vaatii investointeja (lannan poiskuljetus, jälkikäsittely, logistiikka, säilytys, säilytys- ja tuotantotilojen rakennuttaminen jne). Viljantuotantotiloilla on lannan puute, jonka ratkaiseminen vaatii investointeja (lannoitteen osto, säilytys, logistiikka jne). Pienillä sekatuotantotiloilla tällaisia ongelmia ei synny.

Kaupan alalla kaukaa tuodut tavarat maksavat samoista syistä (pakkausjätteen käsittely, säilytys, logistiikka jne).

Investointien hinnat siirretään kuluttajahintoihin.

5) verotus. Ruoan tuottajien ja vähittäismyyjien verotus.

6) tuotantotilalta asiakkaalle myymisen hankaloittaminen lain säädännöllä. Kuluttajan valinnanvapaus on monasti vain näennäistä.

7) asiakkaiden kulutustottumukset sekä arkuus valittaa, keskustelukulttuurin puute. Kuten muuan IKEAn edustaja sanoi vastauksena kysymykseen (Miksi Ikean tuotteet ovat Suomessa kalliimpia kuin muualla maailmassa?) - Suomalaiset ovat tottuneet maksamaan kaikesta enemmän.

8) elintarvikeomavaraisuuden puuttuminen. Kenen leipää syöt, sen lauluja laulat - ja pyydetyn hinnan maksat. Se, joka istuu ruokakasan päällä, määrää. Tässä tapauksessa myös EU, joka määrää jäsenmaidensa maataloudesta.

9) pörssikeinottelu. Sääntelemätön keinottelu viljapörsseissä ja yleensä elintarvikkeilla nostaa hintoja. Futuurikaupalla myydään satoa, jota ei vielä välttämättä edes ole kylvetty mutta sen hinta määrää myös todellisen sadon kuluttajahintaa.

10) biopolttoaineiden tuotanto. Biopolttoaineiden tuottaminen vie maa-alaa ruoan viljelyltä ja nostaa sitä kautta elintarvikkeiden hintoja.

11) öljyn maailmanmarkkinahinta. Viljely ja lihan tuotanto kuluttaa öljyä. Öljyn hinnan nousu siirtyy tuotantokustannuksiin, josta se siirretään tuotteen hintaan. Hintaa tulee lisää siinäkin vaiheessa kun tuote siirtyy tuotantotilalta tukkuun ja tukusta vähittäismyymälään. Tässäkin näkee keskittämisen huonon puolen. Ilman keskittämistä logistiikkakulut olisivat pienemmät.

12) sähkön hinta. Lihan tuotanto vaatii sähköä (koneistetut navetat, sikalat, kanalat ja tuotannon seuranta atk:n avulla). Kohoavat sähkönhinnat nostavat tuotantokuluja sekä lihan/munien säilyttämisen aiheuttamia kuluja (kylmiöt). Kuluerä siirretään kuluttajahintoihin. Sama pätee myös rakennuskulujen kohoamiseen.

13) "pankkikriisin", "talouskriisin", "velkakriisin" ja "finanssikriisin" aiheuttama lainaamisen kallistuminen eli korkeammat korot. Investoinnit vähenevät, monopolisoituminen etenee (vain suuryrityksillä on varaa investoida) = kilpailu vähenee, hintakilpailu vääristyy. Lainakulujen kasvaminen siirretään kuluttajahintoihin.


Nämä syyt nyt tulivat etsimättä mieleen. Muitakin toki on.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (12 kommenttia)

Käyttäjän riikkasoyring kuva
Riikka Söyring

Jaajaa. Minulla on plakkarissa pari artikkelia kaupungissa harjoitettavasta viljelystä. Julkaisen ne jahka tuntuu, että ihmiset saattaisivat olla kypsiä kokeilemaan asiaa :D

Käyttäjän MarkkuPerttula kuva
Markku Perttula

Hei Riikka. Voisitko joskus piirtää tänne muutaman sarjakuvaruudun vaikka piristämään päivää?

Tommi Mäkinen

eikös nää bonuskortit toimi suunnilleen sillee että kaikki tuotteet on 5-10% kallimpia mutta etukortilla saa 2-3% alennusta? ;) nerokasta!

Esko Nurmi

Suomessa voi hintoja nostella vapaasti, koska kaikki maksavat kiltisti ja jos eivät pysty maksaa menevät leipäjonoon.

Peter Kreisler

Kirjoitus on tyhjentävä selitys korkeille hinnoille, totta joka sana. Se mitä pitäisi tehdä, onkin toinen kysymys, jo Suomeen juurtuneen keskusliikemafian kitkeminen ei olekaan aivan yksinkertainen juttu.

Käyttäjän karifa kuva
Kari Fagerström

Ei sitä kitketä muuten kuin alkamlla suosia pieniä liikkeitä isojen markettien sijaan. Ei kuitenkaan aina mahdollista saati helppoa, mutta pala kerrallaan.

Heikki Knookala

kaupan osuus 52%,no huhhuh . Vaikka kuluja kaupallakin on tuntuu tuo melko kohtuuttomalta. Samaten vaikka kikkailu oluen hinnalla hintaa voidaan laskea kun saadaan vähennyksiin lattiapinta-aloja niitä neliöitä. Itse pidin pientä kioskia muutaman vuoden ja jo silloin 2003- oli mäyräkoiran tukkuhinta hiuakan alle 11€ no marketit näitä myi alimmillaan 6.95,kyllähän siinä kilpailua oli...lisää vaan esille näitä ruuan hinta juttuja eiköhän se Sorkka-Liisa anttilan piilottama ruuanhintatutkimuskin saada julkiseksi jossain vaiheessa. Kiitos ja anteeksi.

Käyttäjän Savolax kuva
Jukka Heikkinen

Maataloustuella pönkitetään vaan suuryhtiöiden (sähkö-,öljy-,lannoitusteollisuus) taloutta. Hintoja ja sitäkautta tuotantokustannuksia pidetään keinotekoisesti korkealla joten maataloustuki menee käytännössä tulonsiirtona valtiolta kyseisten firmojen taskuun. Ne ei jää maatalousyrittäjien taskuun...

Jaakko Anttila

Suomessa elintarvikkeiden alv on 13 %.

Isossa-Britanniassa, Irlannissa, Maltassa ja Kyproksessa elintarvikkeiden alv on pyöreä 0, toisin sanoen elintarvikkeet ovat verovapaita.

Luxemburgissa ja kahdessa muussa EU:n jäsenvaltiossa elintarvikkeiden alv on 3 %, muissa Keski-ja Etelä-Euroopan maissa 5-7 %. Tanskassa 25 %.

Saksassa on Lidlin lisäksi 4 muuta halpahintaketjua, jotka kilpailuttavat elintarviketehtaita konkurssin partaalle saakka. 40 miljoonalle saksalaiselle halpa hinta on ainoa elintatarvikkeiden ostokriteeri. 40 miljoonaa saksalaista ajaa tankkinsa tyhjäksi etsiessään parhaita tarjouksia ja halvimpia hintoja.

Tuomas Hako

Höpö. Te eu-agitaattorit lupasitte, että eu vapahtaa meidät kahden keskusliikkeen mafioiden ikeen alta. Mutta te olettekin heidän asiallaan. Vai että säästämme bensat, kun ostamme kallista? Vaitekee kauppa konkan, jos keskusliikkeiden kahminta loppuu? Mitä ihmeen neuvostorakenteita niissä on, että konkka seuraa heti?

Aku Ankka

Suomi on liian pieni ja liian sulkeutunut maa, kynnys tänne tulemiselle on korkea. Uudetkin tulijat tajuavat aika nopeasti pelin hengen, ja myös Lidlin tuotteet ovat täällä 20-30% kalliimpia kuin monessa muussa maassa. ALV selittää osan, mutta ei kaikkea. Maassa maan tavalla, valitettavasti.

Isompien kauppojen omistajat ovat suomalaisittain varsin varakkaita, eli katteet ovat heille kohdallaan, vaan eivät kuluttajille. Mutta kun realistista kilpailua ei ole, köyhä kuluttaja ostaa kehnon Napakymppi-kääretorttunsa vaikka velaksi. Meillä myydään myös monia sellaisia tuotteita, jotka maailmalla eivät pääsisi myyntiin mauttomuutensa tai huonon laatunsa takia ollenkaan, mutta kun tänne ei tuoda parempia, massatuotantofirmat saavat myydyksi mitä hyvänsä. Kuten juuri tuon "Napakympin."

Yksi virkistävä poikkeus, joita kannattaisi suosia, ovat etnokaupat. Niillä on omaa maahantuontia, koska niiden kanta-asiakkaat eivät ole tottuneet maksamaan kiskurihintoja kaikesta mahdollisesta ja osaavat vaatia halvempaa. Ehkä tässä on yksi positiivinen puoli, mitä maahanmuutto voi meille antaa.

lassi leino

Aikas hyvä kokooma. Ei Singlerin, mut Söyringin perusteelinen lista -niinkuin aina.
Pikkasen katkee tuotantokustannusten ja maksajan yhteys. Siis viljanviljelyssä energiapanostus on luokka 1tn enrgiaa/3000kg satoa. Energian maksaa tuottaja. Leivän hinnassa vaikutus joku 10 senttiä, Hyllymetrillä hinta kaupan toimesta sarjoittuu teollisen tuotantotavan lögiikalla.

Pari tarkennusta myös pohjamutien suuntaan.

Pörssikeinottelulla on mielistelyministeri Korkeaojien ja Anttiloiden siunaama konkreettinen nimi, joka otettiin käyttöön v. 2006 eli tilatukijärjestelmä, minkä korkein sallittu hallinnon hyväksymä arvo/ha on 5000 e. Siis vuokran lisäksi, jos joku tietyssä tilanteessa haluaa pyytää ja toinen maksaa.Ely-hallinto kerää varantoon.

Mikä siis ruuassa maksaa? Suomessa hallintoeliitti toimii pienissä piireissä ja EU tukeakin uusjaetaan eri muodoissa veli-verkostoille kihtyvää tahtia. Sokokset ja muut kauppiaat tekevät rahaa, mistä poliitikot vain hoksaavat neuvoa. Kenellä ei ole voimaa esim. lakkomahdollisuutta. Siltä ei kysytä: vain raha puhuu.
TVO.n osakkaina sähkönkäyttö on heille oma kustannushintaista. Tässäkin asiassa Suomen perustuslaki on vain muodollisuus, vai? Kiitos siis poliitikkojen. Taviksella sähkölasku tuplaantuu pari kertaa 10 vuodessa ja verolisät päälle.

Suomessa on vahva etenkin maaseudun sateensuojissa kehittynyt monopolikulttuurinen elinkeinojen tuotantorakenne. Toiset puhuvat samasta asiasta "korporaatio" nimikkeellä, missä suora kytkös politiikkaan.
Maatalous näyttänyt kehityksessä oivaa esimerkkiä salaoja, neuvonta, keinosiemennys, valio, lihatalot ym. pienin muunnoksin eri aikoina teollistuvalle Suomelle. Suomessa 60000 tuottajaa ja joku tuhat pienimuotoista jatkojalostajaa.

Kampissa Ranskasta kylmaketjun normit täyttävä juustoauto esitteli monipuolisen valikoiman provencen tarjontaa. Eestissä 2-3 luomumaidontuottajaa kykenee myymään pienen sarjatuotantonsa Tallinnan markkinoille ilman viranomaisten apua. Luulis Eviran jo puuttuvan peliin naapurimaassa?
Itse tuotin luomumaitoa 15 vuotta normaalihinnalla paikalliseen mejeriin. Eläinten vapaan lajinmukaisen käyttäytymisen periaatten hitaanpuoleinen yleistyminen johti 2000-luvun alkupuolella siihen, että eläimet likastuvat (lantapanssarii)esim. ulkona sadekeleillä:eläinsuojeluvalvoja ja läänihallituksen Paaterot puutui peliin. Se siitä.

EU-tuet eivät kohdennu puoliksikaan minne ne kansalaistenkin mielestä kuuluisi. yhteinen sopimus on myös hintaseurannasta, josta vastaa mm. viljantuotannon yhteistyöryhmä(VYR), missä 20:n eri organisaation edustus.
EU-tukiensaajien kirjo on paljon monimuotoisempi kuin kukaan uskoo? Periaatteena: "kaikille jotain" myös meille Animaliassa, Huvudstatbladetissa omistajina työskenteleville, MMM:ssä, ym. Eviroissa säädösasiantuntijoille tai sukulaisille yhtymissä omistajina oleville. Niin ja naapurinpojalle, joka ei ole koskaan itse viljellyt, mutta EU.n omalakinen tuhokapitalismi pelasti sivuammatin ja järjesti koneasemat ja vahvisti hukkakaurasyndrooman esiintymistä ennestään.
Katsotaan uudet pelisäännöt. Miten ohjeistukset muuttuvat uudella OHJELMAKAUDELLA 2013-

Sitten tietenkin sanonta "juntti mikä juntti" liikuttaa itse kutakin.
En juuri tunne yhtään viljelijää, joka ymmärtäisi yhtään mitään pienuuden ekonomian päälle..
Kas siinä kysymys!

Toimituksen poiminnat