IMF kikyttää globaalisti (sieltä se aktiivimallikin tuli)

Nyt kun Suomessakin osoitetaan aktiivisesti mieltä kansainvälisen taloustappajan, valuuttarahasto IMF:n Suomelle "suosittelemaa", rahoitussektorin päättämää aktiivimallia vastaan, on hyvä aika tarkastella IMF:n "onnistumisia" muissa maissa.

Useimmat lienevät kuulleet Iranin mielenilmauksista, joissa osoitettiin mieltä paitsi hallituksen korruptiota vastaan, myös elinkustannusten nousua vastaan. Harvempi lienee selvillä siitä, että "uudistukset" joita vastaan Iranissa osoitettiin mieltä, ovat IMF:n sanelemia. IMF suositti esimerkiksi arvonlisäverotuksen korotusta, joka köyhdyttää köyhiä eniten, julkisten koulujen yksityistämistä sekä "eläkeuudistusta".

Köyhille suunnattuja tulonsiirtoja mm. vaadittiin kohdennettaviksi taloudellisen liikkumavaran luomiseksi. Taloudellista liikkumavaraa taas tarvittiin pankkien uudelleenpääomittamiseksi. Jopa IMF myönsi, että avustusta saavien köyhien valikoiminen tuottaisi "hallinnollisia vaikeuksia" ja että muista maista saadut kokemukset osoittavat, että noin 50% — tai enemmänkin — niistä jotka alhaisen tulotasonsa vuoksi ovat oikeutettuja tukiin, tippuu tukien ulkopuolelle. 

Tunisia, jossa on parhaillaankin meneillään leipäkapina, on eräs niistä maista joita IMF on kurittanut niukkuustyrannialla (mediakielessä "talouskuri"). Tunisia on ollut IMF:n ja Maailmanpankin huomion kohteena vuoden 2011 vallankumouksesta, kirjoittaa Jihen Chadoul brittilehti The Guardianissa. "Kuukausina vallankumouksen jälkeen länsimaiset hallitukset ja instituutiot etsivät keinoja joilla estää maita kyseenalaistamasta uusliberalistista talousmallia. Ne löysivät ratkaisun Deauvillessa, Ranskassa toukokuussa 2011 pidetyssä G8-kokouksessa." 

Deauville-kumppanuus siirtymävaiheessa olevien arabimaiden kanssa -sopimusta oli laatimassa liittouma, johon kuuluu G8-maat Britannia, Italia, Japani, Kanada, Ranska, Saksa ja Yhdysvallat sekä Venäjä ennen kuin se nimettiin kaikkien kansakuntien kaikkien ongelmien lähteeksi, Turkki, Persianlahden maat, IMF sekä Maailmanpankki. Sopimuksella kapseloitiin arabimaissa meneillään olevia vallansiirrollisia prosesseja joissa kansa vaati itselleen enemmän sananvaltaa omiin asioihinsa. Suunnattomia lainoja tarjottiin Tunisialle, Marokolle, Jordanille, Egyptille ja Jemenille — vastineeksi uusliberaalien institutionaalisten "uudistusten" toteuttamisesta. Palkkamaltti eli palkkojen jäädyttäminen, arvonlisäveron korotus jne… 

Sopimuksen solmimisen ja "uudistusten" toteuttamisen jälkeen Tunisian ulkomaanvelka on kasvanut 41 prosentista (2010) 71 prosenttiin bkt:sta vuonna 2018. Velkojen lyhentäminen vie 22 % budjetista.

 

IMF suosittaa — myös Suomelle

IMF:n 187:lle maalle antamien suositusten tarkasteleminen osoittaa, että IMF "suositti" 

*  maatalous-, elintarvike- ja energiatukien poistamista 132:lle maalle (= kuluttajahintojen kohoaminen) 

*  julkisen sektorin palkkojen leikkauksia 130:lle maalle (= ostovoiman leikkautuminen)

*   sosiaalisten turvaverkkojen purkamista 107:lle maalle (=köyhyyden kasvu) 

*  "eläkeuudistuksia" 105:lle maalle (=ostovoiman leikkautuminen) 

*  "työmarkkinauudistuksia" 89:lle maalle  so. aktiivimalli, paikallinen sopiminen, kiky jne 
     ( = ostovoiman leikkautuminen)  

*  "terveydenhuoltouudistuksia" 56:lle maalle so. yksityistäminen kuten SoTe, valinnanvapaus jne 

      (= kuluttajahintojen nousu)

*  arvonlisäveron korotuksia 138:lle maalle  (= ostovoiman leikkautuminen) 

*  valtion omistusten ja palveluiden yksityistämistä 55:lle maalle

     (= valtion velan kasvu sen tulolähteiden ehtyessä)

Suomen hallitus suunnittelee jopa työvoimapalvelujen yksityistämistä. 

Talousprofessori Jomo Kwame Sundaram on monasti varoittanut PPP-suhteista (julkisen ja yksityisen sektorin "kumppanuussuhde" jonka veronmaksaja maksaa). Kokemukset eri puolilta maailmaa ovat olleet pääasiassa negatiivisia; palvelu huononee mutta hinta nousee moninkertaiseksi. Riskit valtioille ovat moninkertaistuvat nekin.

Ymmärrättekin nyt, miksi YK:n kestävän kehityksen Agenda 2030 niin kiinnostaa sijoittajia: megavoitot häämöttävät horisontissa. Sosiaalisen kontrollin mahdollisuudet inspiroivat.

 

Sopeuttamisen vuosikymmen

Kuten huomaamme, IMF on suositellut talouskuria ympäri maailman. Talouskurilla oli määrä saada talous kasvuun ja velkaantuminen kuriin. Onko tullut tulosta kymmenessä vuodessa?

Pikainenkin kaivautuminen tilastoihin osoittaa, että 

1) euroalueen talous on kasvanut talouskurilla 2008 -2017  huikeat 0,6 prosenttia kymmenessä vuodessa. Se on säälittävän vähän. Se on talouden stagnaatio. 

2) euroalueella valtioiden velkaantuminen on kasvanut hieman yli 40 prosentista lähelle 90 prosenttia. No, joissain maissa on jo ylitetty IMF:n ohjeita noudattamalla 100 prosenttia. Kreikka on päässyt IMF:n, EKP:n ja komission avulla lähelle 190 prosenttia velan suhteessa bruttokansantuotteeseen.

Tässä yhteydessä on hyvä muistaa, että valtioiden velkaantuminen ei johdu anteliaasta sosiaaliturvasta tai investoimisesta infrastruktuuriin vaan siitä, että valtiot ottivat velkaa pankeilta antaakseen rahaa pankeille pankkitukina, jotta rahoitussektori ei romahtaisi pankkien "vastuullisen" toiminnan seurauksena. Pankkien pelastaminen näkyy itse asiassa piikkinä bkt:n kasvussa vuonna 2008 vaikka bkt sinällään on turha mittari; se ei kerro mitään rahan jakautumisesta talouteen.

3) EKP on pumpannut (veronmaksajien takaamana) rahaa finanssisektorille yhtä ahkerasti kuin muutkin keskuspankit  — sen on ollut pakko — mutta se raha ei kierry reaalitalouteen vaan kasvattaa tasekuplaa, valtionvelkakirjakuplaa sekä osakemarkkinakuplaa. Reaalitalous on edelleen hyydyksissä. IMF:n ohjeilla se kuolee.

4) velan määrä on kasvanut ympäri maailmaa, sekä valtioiden että kotitalouksien.

 

Kommentti:

Poliitikot ovat pelkkä väliportaan johto, joka toteuttaa rahoitussektorin käskyjä. Me muut saamme leikkiä demokraattisia vaaleja, että emme huomaisi missä mennään: jälkidemokraattisessa plutokratiassa.

 

Pääasialliset lähteet:

Ortiz, Isabel; Cummins, Matthew; Caapaldo, Jeronim; Karunanethy, Kalaivani |The South Centre Initiative for Policy Dialogue (IPD), Columbia University International Labour Office (2015): The Decade of Adjustment: A Review of Austerity Trends 2010-2020 in 187 Countries 

Euroopan komissio: Lähi-itä ja Pohjois-Afrikka, ydinturvallisuus ja talouden elpyminen olivat asialistan kärjessä G8-ryhmän kokouksessa Deauvillessa Ranskassa 26.-27.5.2011. 

Development Pathways: Role of IMF-backed elimination of universal social protection in protests (16.1.2018)

Chandoul, Jihen | The Guardian (17.1.2018): The IMF has choked Tunisia. No wonder the people are protesting 

Ghunaimat, Jumana | MENA.FN (29.1.2018): Jordan — The IMF´s futile solutions! 

Meeks, Polly | Public Finance International (30.1.2018): Is blended finance a silver bullet or a double-edged sword? 

Sundaram, Jomo Kwame; Chowdhury, Anis | InterPressService (17.1.2018): PPPs Likely to Undermine Public Health Commitments 

Sundaram, Jomo Kwame | InterPressService (28.1.2017): Beware Public Private Partnerships

Strupczewski, Jan | Reuters (30.1.2018): Eurozone growth at 10-year high in 2017, January sentiment dips

Eurostat: National accounts and GDP 2006-2016

Trading Economics: Euro Area GDP 2008 – 2016

Trading Economics: Euro Area Government Debt to GDP

MacroTrends: Debt to GDP Ratio Historical Chart 1970 -2017

Trading Economics: Euro Area Money Supply M3  

riikkasoyring
Heinävesi

Riikka Söyring on makrohistorian sosiologiaan hurahtanut kolmen valtavan upean pojan äiti, taidemaalari, kirjoittaja, sarjakuvapiirtäjä ja metsätilan emäntä.
Heinävedelle tämä kerrostalossa kasvatettu kaupunkilainen päätyi reittiä Pori-Turku-Espoo-Tukholma-Helsinki-Hyvinkää-Oslo-Vantaa-Montana-Wyoming-Kanada-Helsinki-Naantali-Helsinki.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu