KissanKulmasta

Maantiellä, mieron nuotiolla

Mieron nuotiolla

 

Yksi tuli sieltä ja toinen tuli täältä,

idästä, lännestä, pohjan päältä.

Yksi tuli hevosin ja välkkyvin valjain,

toinen tuli kävellen ja kyynärpäin paljain.

 

Maantien varteen me yhdymme yössä;

siinä oli toiset jo tulen teon työssä.

Kohta me istuimme veljien lailla

ynpäri valkean,huolia vailla.

 

Sanaleikit lensi ja eväsviinat kulki,

toinen suu jo odotti, kun toinen suun sulki.

 

Yksi tiesi kertoa kevättuulten mailta,

toinen tiesi tarut Lapin tunturin lailta.

Tuo tiesi lännestä sotasanat uudet,

tämä idän impien kuvas ihanuudet.

 

Toinen suu jo odotti, kun toinen suunsa sulki.

 

Otava se kääntyi ja yön hetket kulki.

Metsä oli pimeä ja tie sumuvyössä.

 

Ääneti tulehen tuijotamme yössä.

 

Minkä tuli mielehen viel emovainaa,

minkä mieltä muisto murhien painaa.

Yksi mietti kavaluutta ystävän armaan,

toinen suri syksyä sydämmensä harmaan.

Orpo itki emoa ja murhamies rauhaa,

kaikki kaipas kotia ja lapsuutta lauhaa.

 

Ei ole suuri apu mieron nuotiosta,

toista puolta polttaa kun jäätää jo toista.

Metsä on pimeä ja sumuvyössä.

Ääneti tulehen toijotamme yössä.

         EINO LEINO  ( YÖKEHRÄÄJÄ )

 

Tästä runosta on olemassa hieno sävellyskin, jonka esittää Jopi Knuutinen ja Jalven veljet (Sakari Kuosmanen, Marco Hietala, Janne Tolsa, Kaitsu Kääriäinen, Jore Marjaranta, Heikki Salo, Matti Rytinki ja Jopi Knuutinen).

Syy, miksi tuikkasin tämän runon (säejako omani) tähän on se että se toi mieleeni bloggailun ja Suomi-neidon ahdingon.

Sen lisäksi runo muistuttaa, ettei pelkästä puheesta ole apua murheisiin. Tekojakin tarvitaan, ja kipeästi.

Runo muistuttaa myös ihmisten veljeydestä, siitä että se on mahdollista. Pysähtymisen tärkeydestä. Juosten on vaikea arvioida päämääriä ja matkaa.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (1 kommentti)

Käyttäjän harmaasusi kuva
Harmaasusi ™

AYE'TEI'H RiikkaS!

Pysähtymisestä miettimään - niinpä,
joskus pitäisi ehtiä katsoa mitä silmät näkevät.

Hyvä muistutus, kiitän!

Tässä toiselle poskelle samasta asiasta väreinä:

iLOiNEN SEKAMELSKA

Selkosia vavisuttavat tyvenet tuokiot tuulien välillä.
Wäkevien pyörteiden pölläyttämät lehtisuppilot
leijuvat mantuun työnsä tehneenä.
Hyvin.

Kallas on kirjavanaan,
ylt'ympäriinsä, sikin ja sokin;
kuolinkamppailusta väriseviä värikkäitä lehtiä.
Iloinen sekamelska.

Kuolema on hiljainen ja kalmot sävykkäitä,
sulautuvat viereiseen väriin.
Taivaanrannanmaalarin unelma.

Ne saavat höyhenen keveän valkoisen linnikon ylleen
ja aloittavat maatumisen
kun ensimmäiset utukat rohkaisevat itsensä,
heittäytyvät leijumaan pilvenreunalta;
ja aloittavat hiutaleiden tanssin.

Siunausta ei tarvita,
eikä maahanpanijaisia.
Ne osaavat hyödyttää uutta elämää parhaiten.
Ilman välikäsiä.

Ajatteleva ihminen kulkee ohitse,
itse keksimissään kiireissä tohkeissaan;
rytmiä ja kiertokulkua,
taukoa ja hiljaisuutta huomaamatta.

Harmaasusi

Toimituksen poiminnat