Vesilaki"uudistukset" tänään 16.2 2010 Eduskunnan käsittelyssä

Esa Vaherto, 72 v., omistaa pohjavesialueen Petäjävedellä lähellä Jyväskylää. http://www.jyvaskylankaupunkilehti.fi/Uutiset/Paivan-puheenaihe/Vesi-Esa... Hän ei myynyt sitä suuryrityksille. Viime viikolla hänen talonsa on paloi.

#2, tuhopoltto on yksi vahva mahdollisuus

kts. myös http://riikkasoyring.blogit.uusisuomi.fi/2010/02/01/sisaministerion-ja-poliisin-yhteiset-salaisuudet-secrets-of-ministry-of-internal-affairs-and-police-in-finland/

Seuraava päiväjärjestys

9. TIISTAINA 16. HELMIKUUTA 2010 kello 14.00 (Ennakkotieto)

Päiväjärjestys

Ilmoituksia

Vaaleja

1) Valiokuntien täydennysvaalit

Lähetekeskustelu

2) Hallituksen esitys vesilainsäädännön uudistamiseksi
Hallituksen esitys HE 277/2009 vp

3) Hallituksen esitys laiksi yhdyskuntapalvelusta annetun lain muuttamiseksi
Hallituksen esitys HE 3/2010 vp

4) Hallituksen esitys laeiksi valtion eläkelain, kunnallisen eläkelain, valtiokonttorista annetun lain ja eräiden niihin liittyvien lakien muuttamisesta
Hallituksen esitys HE 4/2010 vp

5) Hallituksen esitys lakisääteistä eläkevakuutustoimintaa harjoittavien eläkelaitosten vanhuuseläkkeiden rahastointia ja toimintapääomaa koskevien säännösten väliaikaisesta muuttamisesta annetun lain 8 §:n muuttamisesta
Hallituksen esitys HE 5/2010 vp

Ensimmäinen käsittely

6) Hallituksen esitys laiksi ympäristönsuojelulain muuttamisesta
Hallituksen esitys HE 100/2009 vp
Ympäristövaliokunnan mietintö YmVM 1/2010 vp
(mietintöön sisältyy kaksi vastalausetta, joissa §-muutosehdotuksia ja hylkäysehdotus)

Toinen käsittely

7) Hallituksen esitys laeiksi asevelvollisuuslain sekä naisten vapaaehtoisesta asepalveluksesta annetun lain 2 ja 4 §:n muuttamisesta
Hallituksen esitys HE 79/2009 vp
Puolustusvaliokunnan mietintö PuVM 1/2010 vp

Mietintöjen pöydällepano

8) Hallituksen esitys laiksi yhteistoiminta-asiamiehestä ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi
Hallituksen esitys HE 177/2009 vp
Työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan mietintö TyVM 1/2010 vp
(mietintöön sisältyy §-vastalause)

Minna, #16,
tottahan tuo on mitä sanot, en sitä kiistä. Toisaalta taas suomalaisen #15 näkee, että tiivistämisessä on vaikeuksia :D Tarkoitan sitä, että koska kaikki nuo tahot ovat osallisena asiaan, jo pelkästään noiden instanssien luetteleminen ja lukeminen vie aikaa.

Olen yrittänyt sanoa, että lakeja ja asetuksia on ripoteltu sinne tänne jo vuosien ajan; niitä on enemmän kuin tässä(kään) bloggauksessa näkyy.
Kuvio on hyvin piiloteltu tuhansiin sivuihin materiaalia.

Ja nyt EU haluaa Suomen kirjaavan Perustuslakiin että Suomi on EU:n jäsenvaltio. Ei kuulosta paljon miltään? Kuitenkin kyseessä on perustavaa laatua oleva muutos Perustuslakiin, entisestä itsenäisestä suvereenista tasavallasta EU:n osavaltioksi. Ei käy minulle!
Tuo lakimuutos epäilemättä toimisi myös siten, että Suomen luonnonvarat katsottaisiin EU:n omaisuudeksi sen jälkeen.

Lisää vesilakia:

Ympäristövirasto vesilain ja ympäristönsuojelulain ohjaamana

http://www.ymparisto.fi/defaul…amp;lan=fi

• Vedenotto ja vedenottoluvat pohjavesialueittain 2006

http://www.ymparistokeskus.fi/…amp;lan=fi

Pohjaveden ottoon tarvittava lupa

Pohjaveden ottamolla tarkoitetaan kaivoa tai muuta laitosta, josta pohjavettä juoksutetaan, pumpataan tai muulla tavoin otetaan talouteen, teollisuuteen tai muuhun tarkoitukseen.

Määritelmä siis kattaa sekä kotitalouden pienet kaivot että teollisuuden ja yhdyskuntien suurottamot. Otettavalla pohjavedellä on oltava käyttötarkoitus, mutta sillä ei välttämättä tarvitse olla varsinaisia kaivorakenteita. Eräissä tapauksissa useampaa samaan pohjavesiesiintymään kohdistuvaa ottamoa voidaan pitää yhtenä ottamona. (VL 9 luku 5 §)

Omalta maalta voi ilman lupaa ottaa pohjavettä pieniä määriä talousvedeksi. Pohjaveden ottoon tarvitaan ympäristölupaviraston lupa seuraavissa tapauksissa:

* Toimenpiteeseen, jota tarkoitetaan pohjaveden muuttamiskiellossa, eli vesilain 1 luvun 18 §:ssä.
* Toimenpiteeseen, jota tarkoitetaan vesistön muuttamiskiellossa, eli vesilain 1 luvun 15 §:ssä.
* Muun kuin tilapäisen pohjaveden ottamon tekemiseen, joka on suunniteltu vähintään 250 kuutiometriä vuorokaudessa käsittävän vesimäärän ottamista varten.
* Aikaisemmin rakennetun pohjaveden ottamon tai sen käytön laajentamiseen sellaiseksi tai sellaisia seurauksia aiheuttamalla kuin edellisissä kohdissa on mainittu.
HUOMAA * Pohjaveden ottamiseen toisen maalta, jos maanomistaja ei anna siihen suostumustansa. Pohjavettä ei kuitenkaan saa ottaa toisen kaivosta ilman omistajan suostumusta.

Ympäristölupavirasto voi myöntää luvan pohjaveden ottamon rakentamiseen ja käyttöönottoon tai sen käytön laajentamiseen sillä edellytyksellä, että toimenpiteestä saatava hyöty on siitä aiheutuvaa vahinkoa, haittaa ja muuta edunmenetystä huomattavasti suurempi.

Lupaa ei myönnetä, jos toimenpiteestä aiheutuu asutus- tai elinkeino-oloja huonontava veden saannin estyminen tai vaikeutuminen laajalla alueella tai huomattavia vahingollisia muutoksia ympäristön luonnonsuhteissa, vesiluonnossa tai sen toiminnassa, eikä muutoksen vaikutuksia toimenpiteen yhteydessä suoritettavin järjestelyin voida estää. (VL 9 luku 8 §)

Pohjaveden otolla ei saa vaarantaa lähteen tai muualla kuin Lapin läänissä sijaitsevan enintään yhden hehtaarin suuruisen lammen tai järven säilymistä luonnontilaisena. Ympäristölupavirasto voi tosin yksittäistapauksessa myöntää poikkeuksen näistä kiellosta, jos lähteen tai vesistön suojelutavoitteet eivät huomattavasti vaarannu. Pohjaveden otolla ei myöskään saa aiheuttaa pohjaveden pilaamiskiellon vastaisia seurauksia. (VL 1 luku 17a §, YSL 8 §)

Jos vedenottoluvan myöntämisen edellytykset eivät täyty, ympäristölupavirasto voi myöntää luvan haettua pienemmälle vesimäärälle tai jättää luvan kokonaan myöntämättä. Luvan myöntämättä jättäminen on kuitenkin hyvin harvinaista. Luvan myöntämisen yhteydessä ympäristölupavirasto antaa lukuisia lupamääräyksiä, jotka voivat koskea muun muassa:

* Vedenoton määrää
* Otettavan veden käyttötarkoitusta
* Luvan pysyvyyttä ja voimassaoloa
* Ottamon sijaintia ja toimintaa ottamoalueella
* Tarkkailua
* Vahinkojen korvaamista
* Työaika- ja ilmoittamisvelvollisuuksia

• Vanhoja ympäristöviraston kaikkia sivuja ei olltu päivitetty, joten tosiasiassa luvat myöntääkin nyt
Aluehallintovirasto 1.1.2010 jälkeiset Vesilain mukaiset luvat eli vesiluvat
•

http://www.ymparisto.fi/defaul…amp;lan=fi

•Alueelliststa ympäristötietoa www.ympäristö.fi Ai s…ana!

’* * * * *

Tiedote
12.2.2010
Etelä-Suomen aluehallintovirasto
Etelä-Suomen aluehallintovirasto myönsi luvan Nord Stream AG:lle Venäjä-Saksa kaasuputken rakentamiselle Suomen talousvyöhykkeellä

Etelä-Suomen aluehallintovirasto antoi 12.2.2010 vesilain mukaisen luvan Nord Stream AG:lle Venäjä-Saksa kaasuputken rakentamiselle Suomen talousvyöhykkeellä. Kaasuputki koostuu kahdesta kaasuputkilinjasta, jotka sijoitetaan Suomen talousvyöhykkeelle 375 kilometrin matkalle. Putkien kautta Venäjältä kuljetetaan maakaasua 55 miljardia m3 vuodessa Saksaan ja sieltä edelleen useisiin Euroopan maihin.

Aiemmin Länsi-Suomen ympäristölupaviraston luvalla tapahtuvan 28 sotatarvikkeiden raivaamisen lisäksi rakentamisen yhteydessä on tarkoitus raivata 15 muuta sotatarviketta. Putkilinjojen sijoittamiseksi meren pohjaan tarkkuusläjitettävällä kiviaineksella kasataan putkea tukevia penkereitä. Kiviaineksen täyttökohteita on n. 200 Suomen talousvyöhykkeellä ja kiviaineksen määrä on n. 360 000 m3. Putkilinjat lasketaan dynaamisesti asemoitavalla aluksella Suomen talousvyöhykkeellä n. 220 kilometrin matkalla Suomenlahden itäosasta alkaen. Tästä eteenpäin käytetään ankkuroivaa alusta. Putkilinjojen rakentamistyöt on tarkoitus toteuttaa avovesikausina siten, että hanke valmistuu kokonaisuudessaan 2012 loppuun mennessä. Putkilinjojen tekninen käyttöikä on noin 50 vuotta.

Hankkeesta on tehty ympäristövaikutusten arviointi, josta Uudenmaan ympäristökeskus antoi lausunnon 2.7.2009, ja valtioneuvosto myönsi hankkeelle talousvyöhykelain mukaisen suostumuksen 5.11.2009.

Sotatarvikkeiden raivauksessa ja kiviaineksen kasaamisessa sekä putkilinjan laskussa lähtee liikkeelle merenpohjan sedimentin sisältämiä haitallisia aineita, kuten dioksiineja ja metalleja sekä ravinteita. Vaikutus on arvioitu jäävän kokonaisuutena sellaiseksi, ettei merialueen ympäristöolosuhteissa ja meriluonnolle aiheudu pitkäaikaisia haitallisia muutoksia. Sotatarvikkeiden räjäytyksistä meriluonnolle aiheutuvien haittojen ja liikenteelle aiheutuvan vaaran ehkäisemiseksi töiden tekemisestä on annettu määräykset. Haitallisia aineita sisältävien tynnyreiden tai kulttuurihistoriallisesti arvokkaiden hylkyjen vahingoittumisen ehkäisemiseksi on annettu määräyksiä. Putken rakentamisesta aiheutuu tilapäisiä rajoituksia meriliikenteelle. Riskien ehkäisemiseksi Liikenneviraston Meriosasto ja Rajavartiolaitos tiedottavat liikennerajoituksista erikseen.

Putken sijainnista merenpohjassa aiheutuu haittaa kalastukselle. Hakija on tehnyt sopimukset ammattikalastajille maksettavista korvauksista. Tämän lisäksi luvassa on määrätty yleiselle kalatalousedulle aiheutuvien haittojen ehkäisemiseksi vuosittainen kalatalousmaksu. Putkilinjojen vahingoittumisvaara ja vahingoittumisesta aiheutuvat haitat on arvioitu muutoin vähäisiksi. Luvan saajan on tehtävä hakemus putkilinjojen käytön lopettamisen jälkeen tehtävistä toimista.

Rakennusaikaisia ympäristövaikutuksia sekä putken käytön aikaisia vaikutuksia on tarkkailtava luvan mukaisesti. Talousvyöhykkeen käyttöä valvoo Rajavartiolaitos ja luvan mukaisia toimenpiteitä Uudenmaan sekä Varsinais-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukset.

Hakijalle on myönnetty töidenaloittamislupa ennen päätöksen lainvoimaiseksi tuloa. Luvan saajan on asetettava 70 miljoonan euron vakuus Etelä-Suomen aluehallintovirastolle sen varalle, että päätös kumotaan muutoksenhaun johdosta. Lupapäätökseen voidaan hakea muutosta valittamalla siitä Vaasan hallinto-oikeuteen ja tämän jälkeen korkeimpaan hallinto-oikeuteen.

Lisätietoja:
Ympäristöneuvos Mika Seppälä, Etelä-Suomen aluehallintovirasto, puh. 0400 351 894
Ympäristöneuvos Tapio Kovanen, Etelä-Suomen aluehallintovirasto, puh. 0400 351 883
Ympäristöneuvos Hannu Kokko, Etelä-Suomen aluehallintovirasto, puh. 0400 285 834
Esittelijä Johanna Juvonen, Etelä-Suomen aluehallintovirasto, puh. 0400 285 823

Lupapäätös liitteenä

Päivitetty 12.2.2010

•Tässä tämä - lopussa olevaa A.M:n raportin linkkiä EI sitten löydy
•

* * * * *
Etusivu > Kehittämisrahasto > Hankkeet > Vesilaitosveden elintarviketurvallisuusjärjestelmä

VESIHUOLTOLAITOSTEN KEHITTÄMISRAHASTON HANKEYHTEENVETO

1

Hankkeen nimi

Vesilaitosveden elintarviketurvallisuusjärjestelmä

2

Hankkeen toteuttajaorganisaatio(t)

Seinäjoen Vesi, Kyrönjokilaakson Vesi Oy, Lappavesi Oy, Nurmon kunta / Vesilaitos, Foodwest Oy

3

Muut yhteistyötahot

Altia Oyj, Atria Oy, Valio Oy

4

Yhteyshenkilön nimi ja sähköpostiosoite

kehittämispäällikkö Asko Mäyry, Foodwest Oy

asko.mayry(a)foodwest.fi

5

Aikataulu

1.10.2006 – 22.6.2007

6

Tiivistelmä

Tavoitteena on rakentaa hankkeeseen osallistuville vesilaitoksille lähteeltä loppukäyttäjälle ulottuvat hallintajärjestelmät, jotka kykenevät varmistamaan toimitettavan veden elintarvikehygieenisen ja fysikaaliskemiallisen laadun kaikissa tilanteissa. Nykyisin elintarvikelainsäädäntö määrittelee veden elintarvikkeeksi (Yleinen elintarvikeasetus, EY N:o 178/2002). Elintarvikkeen valmistajilta edellytetään omavalvontaa ja siihen sisältyvää HACCP -periaatteiden käyttöä.

Hankkeessa huomioidaan myös elintarviketeollisuusnäkökulma. Veden laadussa mahdollisesti esiintyvät poikkeamat voivat aiheuttaa elintarviketeollisuudelle merkittäviä ongelmia ja esimerkiksi vedestä johtuvat mahdolliset takaisinvedot tai tuotantokatkokset tulevat erittäin kalliiksi.

Veden elintarviketurvallisuus varmistetaan parhaiten ottamalla käyttöön hallintajärjestelmä, jonka avulla vaarat hallitaan tehokkaasti ja systemaattisesti. Hallintajärjestelmän kehittämistyökaluksi valittiin kansainvälisesti hyväksytty ISO 22000:2005 -standardi, joka soveltuu käytettäväksi koko elintarvikeketjussa ns. lähteeltä loppukäyttäjälle tai pellosta pöytään. Neljän hankkeeseen osallistuvan vesilaitoksen hallintajärjestelmät kehitetään sertifiointivalmiuteen saakka.

Järjestelmädokumentaatio luovutetaan vesilaitoksille sähköisessä muodossa. Järjestelmät jalkautetaan osaksi jokapäiväistä työtä käyttöönottokoulutusten avulla.

Hanke toteutetaan projektisuunnitelman mukaisesti. Järjestelmät kehitetään projektiryhmätyöskentelyn keinoin. Projektin käytännön toteutukseen ja ohjaukseen osallistuu myös osallistuvien vesilaitosten ja elintarvikeyritysten edustajista koottu katselmointiryhmä. Projektin toteutusta ohjaa osallistuvien organisaatioiden edustajista koottu ohjausryhmä.

7

Tulokset

Hankkeen tuloksena on kehitetty neljälle organisaatiolle ISO 22000 -elintarviketurvallisuuden hallintajärjestelmä. Hankkeeseen osallistuneet organisaatiot pystyvät käyttämään järjestelmäänsä tuottamansa ja jakelemansa talousveden vaatimustenmukaisuuden varmistamisessa. Järjestelmät sisältävät myös jatkuvan parantamisen menettelyt.

Kehitettyjen hallintajärjestelmien vaatimustenmukaisuus on varmistettu loppukatselmusten ja niiden tulosten raportoinnin avulla.

Käyttöönottokoulutukset on annettu sekä kelpuutukseen, todentamiseen ja jatkuvaan parantamiseen liittyvät menettelyt on otettu käyttöön.

8

Loppuraportti

Tulokset (osallistuneille vesilaitoksille räätälöidyt ISO 22000 -järjestelmä-dokumentaatiot, kokouspöytäkirjat, raportit, koulutusaineistot) on luovutettu hankkeeseen osallistuneille vesilaitoksille.

Projektiraportti

Asko Mäyryn raportti projektista

9

Hankkeen kotisivu

ei ole

•kommentin linkistä löytyy ennen 1.1.2010 myönnettyjen ympäristö- ja vedenottolupien arkistot.
•jatkoa Asiaan liittyviä vesilain 19.5.1961/264 pykäliä:
http://www.finlex.fi/fi/laki/a…1/19610264

2 §

Vesistönä tai sen osana ei pidetä:

1) ojaa, noroa ja sellaista vesiuomaa, jossa ei jatkuvasti virtaa vettä eikä runsasvetisimpänäkään aikana ole riittävästi vettä veneellä kulkua tai uiton toimittamista varten ja jota kalakaan ei voi sanottavassa määrässä kulkea; eikä

2) lähdettä sekä kaivoa ja muuta vedenottamoa, vesisäiliötä ja tekolammikkoa.

——–
4 §

Pohjavedellä tarkoitetaan maa- tai kallioperässä olevaa vettä

——

8 §

Vesisäiliössä sekä kaivossa ja muussa vedenottamossa olevan veden omistaa se, jolle tällainen laitos kuuluu. Lähteessä ja tekolammikossa olevan veden omistaa pohjan omistaja. Muuta avopintaista vettä sekä pohjavettä vallitsee, mikäli toiselle kuuluvasta erityisestä oikeudesta ei muuta johdu, tässä laissa säädetyin rajoituksin se, jolle kysymyksessä oleva vesi- tai maa-alue kuuluu.

Joessa tai purossa, joka kuuluu puoliksi kahteen eri kiinteistöön tai kahteen kiinteistöjen yhteiseen alueeseen, on kummankin puolen omistajalla oikeus yhtä suureen osaan siinä virtaavasta vedestä. (20.7.1992/646)

Tämän takia armeija siis ajaa ihmisiä kodeistaan pakkolunastuksen uhalla pohjavesipitoisilta maa-alueilta?

9 §

Tiettyä maa- tai vesialuetta koskevat tässä laissa säädetyt oikeudet ja velvollisuudet kuuluvat, mikäli jäljempänä tai erikseen ei ole toisin säädetty, kysymyksessä olevan alueen omistajalle.

Mitä 1 momentissa on säädetty omistajasta, koskee myös sitä, joka pysyvästi hallitsee kysymyksessä olevaa maa- tai vesialuetta.

———-
15 § (4.2.2000/88)

Jollei jäljempänä olevista säännöksistä tai niiden nojalla annetusta luvasta muuta johdu, vesistöstä ei saa johtaa vettä tai ryhtyä vesistössä tai maalla muuhun toimenpiteeseen siten, että siitä tai sen seurauksena voi aiheutua sellainen vesistön aseman, syvyyden, vedenkorkeuden, vedenjuoksun tai muu vesiympäristön muutos, joka

1) aiheuttaa vahinkoa tai haittaa toisen vesialueelle, kalastukselle, maalle, rakennukselle tai muulle omaisuudelle;

2) aiheuttaa tulvan vaaraa, yleistä vedenvähyyttä tai vesiluonnon ja sen toiminnan vahingollista muuttumista;

3) melkoisesti vähentää luonnon kauneutta, ympäristön viihtyisyyttä, kulttuuriarvoja tai vesistön käyttökelpoisuutta vedenhankintaan tahi sen soveltuvuutta virkistyskäyttöön;

4) huonontaa vesistön puhdistautumiskykyä tai muuttaa valtaväylää tai vaikeuttaa yleisen kulku- tai uittoväylän käyttämistä;

5) aiheuttaa vaaraa terveydelle; taikka

6) muulla edellä mainittuun verrattavalla tavalla loukkaa yleistä etua (vesistön muuttamiskielto).

Mitä 1 momentissa säädetään toimenpiteestä, koskee soveltuvin osin myös rakennelman tai laitteen käyttämistä.

Edellä 1 momentissa tarkoitettu kielto koskee myös toimenpidettä, josta voi johtua siinä mainitun seurauksen aiheuttava vesistön veden tai pohjan laadun muutos, jollei kysymys ole ympäristönsuojelulain (86/2000) 3 §:n 1 momentin 1 kohdassa tai tämän luvun 19 §:ssä tarkoitetulla tavalla aiheutuvasta pilaantumisesta.

Edellä 1 momentissa mainittu kielto ei kuitenkaan tarkoita toimenpidettä, josta voi aiheutua vahinkoa tai haittaa ainoastaan yksityiselle, jos hän on toimenpiteeseen suostunut.

15 a § (22.12.2009/1391)

Toimenpide, joka vaarantaa enintään kymmenen hehtaarin suuruisen fladan tai kluuvijärven taikka muualla kuin Lapin maakunnassa enintään yhden hehtaarin suuruisen lammen tai järven säilymisen luonnontilaisena, on kielletty riippumatta siitä, aiheutuisiko siitä edellä 15 §:ssä tarkoitettu seuraus.

Aluehallintovirasto voi yksittäistapauksessa hakemuksesta myöntää poikkeuksen 1 momentin kiellosta, jos momentissa tarkoitettujen vesistöjen suojelutavoitteet eivät huomattavasti vaarannu. Jos 1 momentissa tarkoitettu seuraus aiheutuisi hankkeesta, johon on haettu tämän lain mukaista lupaa, lupa-asian yhteydessä on viran puolesta tutkittava kysymys poikkeuksen myöntämisestä. Poikkeuksesta on muutoin soveltuvin osin voimassa, mitä aluehallintoviraston luvasta säädetään.

16 § (4.2.2000/88)

Sellaisena vesistön muuttamisena, josta tämän luvun 15 §:ssä säädetään, ei pidetä vesialueen omistajan tai osakkaan koti- ja karjatalouteen sekä kotipuutarhan kasteluun käytettävän veden (talousveden) ottamista vesistöstä kohtuullista tarvetta vastaavassa määrässä. Jollei vesistöstä riitä vettä kaikille sitä talousvedeksi tarvitseville, tulee kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen, milloin veden ottamisesta haittaa kärsivä vesialueen omistaja sitä pyytää, antaa tarvittavat määräykset vesialueen veden käyttämisen rajoittamisesta. Annettua määräystä voidaan muuttaa olosuhteiden muuttuessa.

17 § (5.4.1991/629)

Veden vapaata juoksua sellaisessa uomassa, joka tämän luvun 2 §:n mukaan ei ole vesistö, ei saa alapuolella asuvan vahingoksi ilman asianomaisen suostumusta muuttaa tai estää, ellei uoman tai sen yläpuolisen altaan omistajan oma käyttötarve sitä vaadi. Jos alempana oleva käyttää uoman vettä talousvedeksi, ei ylempänä oleva kuitenkaan saa käyttää sitä muuhun tarkoitukseen siinä määrin, että alempana olevan talousveden saanti estyy. Oikeudesta veden ottamiseen on lisäksi voimassa, mitä 9 luvun 17 §:ssä säädetään.

Edellä 1 momentissa tarkoitettua uomaa tai veden juoksua siinä ei saa niin muuttaa, että siitä aiheutuu vahinkoa toisen maalle. Aluehallintovirasto voi kuitenkin antaa luvan rakentamiseen noudattaen soveltuvin osin, mitä vesistöön rakentamisesta säädetään. (22.12.2009/1391)

Ojituksesta ja siihen liittyvistä toimenpiteistä säädetään 6 luvussa.

17 a § (22.12.2009/1391)

Jos edellä 17 §:ssä tarkoitettu, muualla kuin Lapin maakunnassa sijaitseva, uoma on luonnontilainen, ei sitä saa muuttaa niin, että uoman säilyminen luonnontilaisena vaarantuu. Sama on koko maassa voimassa luonnontilaisesta lähteestä.

Aluehallintovirasto voi yksittäistapauksessa hakemuksesta myöntää poikkeuksen 1 momentin kiellosta, jos momentissa tarkoitettujen uomien tai lähteiden suojelutavoitteet eivät huomattavasti vaarannu. Jos 1 momentissa tarkoitettu seuraus aiheutuisi hankkeesta, johon on haettu tämän lain mukaista lupaa, lupa-asian yhteydessä on viran puolesta tutkittava kysymys poikkeuksen myöntämisestä. Poikkeuksesta on muutoin soveltuvin osin voimassa, mitä aluehallintoviraston luvasta säädetään.

18 § (4.2.2000/88)

Ilman aluehallintoviraston lupaa ei saa käyttää pohjavettä tai ryhtyä pohjaveden ottamista tarkoittavaan toimeen siten, että siitä pohjaveden laadun tai määrän muuttumisen vuoksi voi aiheutua jonkin pohjavettä ottavan laitoksen vedensaannin vaikeutuminen, tärkeän tai muun vedenhankintakäyttöön soveltuvan pohjavesiesiintymän antoisuuden olennainen vähentyminen tai sen hyväksikäyttämismahdollisuuden muu huonontuminen taikka toisen kiinteistöllä talousveden saannin vaikeutuminen (pohjaveden muuttamiskielto). Kielto koskee myös maa-ainesten ottamista ja muuta toimenpidettä, jos siitä ilmeisesti voi aiheutua edellä mainittu seuraus. (22.12.2009/1391)

Jos pohjaveden ottamisesta tai muusta 1 momentissa tarkoitetusta toimenpiteestä voi aiheutua vesistössä tämän luvun 15 §:ssä tarkoitettu seuraus, on toimenpide tältä osin katsottava sellaiseksi vesistön muuttamiseksi, josta sanotussa pykälässä säädetään. Jos toimenpide aiheuttaisi tämän luvun 15 a tai 17 a §:ssä tarkoitetun seurauksen, on lisäksi voimassa, mitä sanotuissa pykälissä säädetään.

Mitä 1 momentissa säädetään, ei kuitenkaan koske pohjaveden ottamista vähäisessä määrin talousvedeksi eikä myöskään sitä varten tarvittavan kaivon tekemistä.

Päästöistä aiheutuvan pohjaveden pilaantumisen ehkäisemisestä säädetään ympäristönsuojelulaissa.

———

9 LUKU
Veden johtaminen nesteenä käytettäväksi ja pohjaveden ottaminen
Veden johtaminen

1 §

Jokaisella on oikeus johtaa vesistöstä toisen vesialueelta vettä talousvetenä käytettäväksi, mikäli vettä edelleen riittää niiden tarpeeksi, jotka omistajina tai saadun luvan nojalla ottavat tai johtavat sitä nesteenä käytettäväksi, eikä johtamisesta aiheudu 1 luvun 12–15 §:ssä tarkoitettua muutosta tai seurausta. Veden johtamista varten tarvittavat työt ja laitteet toisen vesialueella on tehtävä siten, ettei niistä ole omistajalle tai muulle henkilölle sanottavaa haittaa tai häiriötä.

2 §

Jos se, joka ei ole vesialueen omistaja tai osakas, tahtoo johtaa vettä vesistöstä nesteenä käytettäväksi muuhun tarkoitukseen kuin talousvedeksi taikka talousvedeksi sellaisin seurauksin, joita tämän luvun 1 §:n mukaan ei saa aiheuttaa, aluehallintovirasto voi hakemuksesta antaa luvan siihen ja sitä varten tarvittavien laitteiden pitämiseen toisen vesialueella. Sama on laki, milloin vesialueen omistaja tai osakas haluaa johtaa alueelta vettä nesteenä käytettäväksi ja sanottu toimenpide, ottamalla huomioon mitä 1 luvun 16 §:ssä säädetään, aiheuttaa mainitun luvun 12–15 §:ssä tarkoitetun muutoksen tai seurauksen. (22.12.2009/1391)

Edellä 1 momentissa tarkoitetusta toimenpiteestä on luvan myöntämisen edellytysten, lupahakemuksen käsittelyn, vahingon, haitan, ja muun edunmenetyksen korvaamisen sekä soveltuvin osin myös toimenpiteen suorittajalle muiden etujen suojaamiseksi määrättävien velvollisuuksien osalta ja muutoinkin voimassa, mitä 2 luvussa on säädetty vesistöön rakentamisesta.

3 §

Milloin useat hakevat lupaa veden johtamiseen nesteenä käytettäväksi vesistöstä eikä sitä riitä heille kaikille, on etuoikeus sillä, joka haluaa käyttää vettä vesistön rannalla tai sen läheisyydessä talousvedeksi tai muutoin taloustarkoituksiin, kuten sairaalan, kasarmin, majoitus- ja ravitsemisliikkeen, saunalaitoksen tai pääasiassa talousveden hankintaa varten perustetun yhtymän tarpeeksi. Sama koskee veden käyttämistä kohtuullisessa määrin maan kasteluun sellaisissa tapauksissa, joissa viljelyksen laatu sitä erityisesti edellyttää eikä yleistä tarvetta varten tapahtuvaa veden hankintaa sen johdosta vaikeuteta. Sen jälkeen on etuoikeus yrityksellä, joka tarkoittaa veden johtamista yhdyskunnan tarpeeksi. Seuraavana etuoikeusjärjestyksessä on se, joka haluaa johtaa vettä teollisuudessa käytettäväksi.

Hakijoista, jotka haluavat johtaa vesistöstä vettä edellä sanotun perusteella samanarvoisiksi katsottaviin tarkoituksiin, on, mikäli ei voida pitää kohtuullisena, että hakijan oikeutta rajoitetaan, etuoikeus sillä, joka on toimenpiteen kohteena olevan vesialueen tai sen suuremman osuuden omistaja, sekä, jos hakijat tässäkin suhteessa ovat samanveroiset, sillä, joka ensiksi on antanut hakemuksensa aluehallintovirastolle. (22.12.2009/1391)

Edellä 1 momentissa säädetty etuoikeusjärjestys on otettava huomioon vastakkaisia etuja 2 luvun 11 §:n 3 momentin mukaisesti keskenään verrattaessa silloin, kun lupaa haetaan sellaiseen veden johtamiseen, josta on seurauksena omistusoikeuden taikka tämän tahi aikaisemman lain nojalla saatuun lupaan perustuvan vedenjohtamisoikeuden menettäminen tai sen käytön vaikeutuminen.

3 a § (9.2.2001/121)

Johdettaessa vettä vesistöstä yhdyskunnan tarpeisiin noudatetaan lisäksi, mitä vesihuoltolaissa ja sen nojalla säädetään.

Pohjaveden ottaminen

4 §

Mikäli talousvedeksi sopivaa vettä ei kohtuuttomitta kustannuksitta muutoin ole riittävästi saatavissa, aluehallintovirasto voi hakemuksesta oikeuttaa veden tarvitsijan ottamaan toisen maalta pohjavettä talousvedeksi sekä ryhtymään siellä sitä varten tarpeellisiin toimiin, sikäli kuin vettä edelleen riittää myös omistajan, hänen maallaan asuvien samoin kuin sinne odotettavissa olevan asutuksen sekä siellä sijaitsevien yritysten tarpeisiin eikä toimenpiteestä aiheudu näille kohtuutonta häiriötä tai haittaa. Edellä mainituin edellytyksin voidaan myös myöntää oikeus johtaa toisen alueelta pohjavettä käytettäväksi sellaisessa teollisessa tai muussa taloudellisessa toiminnassa, jolle pohjaveden saaminen on erityisen tärkeätä. Tällainen oikeus voidaan aluehallintoviraston päätöksellä hakemuksesta poistaa, jos sen myöntämiseen vaikuttaneet olosuhteet ovat olennaisesti muuttuneet, sekä korvausta vastaan myös silloin, kun omistajan oma tärkeäksi katsottava käyttötarve sitä vaatii. (22.12.2009/1391)

Milloin kunnan tai suurehkon kuluttajajoukon tarvetta palvelevan, pääasiallisesti talousveden saantia tarkoittavan yrityksen, taikka muun yleiseen tarpeeseen tapahtuvan vedenhankinnan järjestäminen teknillisesti ja taloudellisesti tarkoituksenmukaisella tavalla edellyttää toisen alueelta saatavan pohjaveden käyttöön ottamista, aluehallintovirasto voi siitä riippumatta, mitä 1 momentissa sanotaan, hakemuksesta myöntää siihen ja sitä varten tarpeellisiin toimenpiteisiin luvan. Tällaista lupaa älköön kuitenkaan myönnettäkö veden johtamiseksi paikkakunnan ulkopuolelle, mikäli vastaavanlaista tarvetta asianomaisella paikkakunnalla ei kohtuullisessa määrin voida tyydyttää. (22.12.2009/1391)

Oikeus veden ottamiseen toisen kaivosta tai muusta pohjaveden ottamosta voidaan myöntää vain, jos omistaja on antanut siihen suostumuksensa. Tällaisen oikeuden saaja on velvollinen osallistumaan vedenottamon rakentamis- ja kunnossapitokustannuksiin siinä suhteessa, kuin vettä siitä otetaan. Rakentamiskustannukset lasketaan ottamon silloisen kunnon mukaan.

Milloin pohjaveden ottamista toisen alueelta tarkoittava toimenpide on sellainen, että sitä varten on muusta kuin tässä pykälässä mainitusta syystä hankittava aluehallintoviraston lupa, on edellä olevien säännösten ohella noudatettava, mitä tällaisesta luvasta jäljempänä säädetään. (22.12.2009/1391)

5 §

Pohjaveden ottamolla tarkoitetaan kaivoa tai muuta laitosta, josta pohjavettä juoksutetaan, pumputaan tai muulla tavalla otetaan talouteen, teollisuuteen tai muuhun tarkoitukseen. Milloin useat samalle omistajalle kuuluvat, saman pohjavesivaraston käyttöön ottamista varten tehdyt ottamot yhdessä muodostavat edellä mainittua tarkoitusta palvelevan laitoksen, on niitä pidettävä yhtenä ottamona.

6 §

Pohjaveden ottamo on siten tehtävä ja ottamoa niin käytettävä ja hoidettava, ettei kenellekään aiheuteta enempää vahinkoa ja haittaa, kuin veden saamista tarkoittavan yrityksen toteuttamiseksi ilman kohtuuttomiksi katsottavia kustannuksia on välttämätöntä.

Veden tuhlausta ottamoa käytettäessä on vältettävä.

7 § (22.12.2009/1391)

Toimenpiteeseen, jota 1 luvun 18 §:ssä tarkoitetaan ja joka aiheuttaa siinä tarkoitettuja seurauksia, sekä sellaisen muun kuin tilapäisen pohjaveden ottamon tekemiseen, joka on suunniteltu vähintään 250 kuutiometriä vuorokaudessa käsittävän vesimäärän ottamista varten, on haettava lupa aluehallintovirastolta. Sama koskee myös aikaisemmin rakennetun pohjaveden ottamon tai sen käytön laajentamista sellaiseksi taikka sellaisia seurauksia aiheuttamalla kuin edellä on sanottu sekä muuta toimenpidettä kuin pohjaveden ottamista, jos toimenpiteen johdosta pohjavettä poistuu pohjavesiesiintymästä muutoin kuin tilapäisesti vähintään 250 kuutiometriä vuorokaudessa.

Pohjaveden ottamon omistaja voi muussakin kuin edellä tässä pykälässä tarkoitetussa tapauksessa saattaa ottamon tekemistä tai muuttamista tarkoittavan toimenpiteen edellytykset ja toimenpiteestä ehkä johtuvat velvollisuudet hakemuksella aluehallintoviraston tutkittaviksi ja lupapäätöksellä vahvistettaviksi.

8 § (4.2.2000/88)

Pohjaveden ottamon tekemiseen ja muuhun 1 luvun 18 §:ssä tarkoitettuun toimenpiteeseen saadaan myöntää lupa, jos sanotusta toimenpiteestä, ottamalla sen toteuttamisen osalta huomioon soveltuvin osin, mitä tämän luvun 6 §:ssä säädetään, saatava hyöty on siitä johtuvaa vahinkoa, haittaa ja muuta edunmenetystä huomattavasti suurempi.

Lupaa 1 momentissa tarkoitettuun toimenpiteeseen ei kuitenkaan saa myöntää, jos toimenpiteestä aiheutuu asutus- tai elinkeino-oloja huonontava veden saannin estyminen tai vaikeutuminen laajalla alueella taikka muu 2 luvun 5 §:ssä tarkoitettuun verrattava seuraus ympäristön oloissa tai luonnonsuhteissa eikä muutoksen vaikutuksia toimenpiteen yhteydessä suoritettavin järjestelyin voida estää. Sama koskee toimenpidettä, jonka seurauksena pohjavesi tärkeällä tai muulla vedenhankintakäyttöön soveltuvalla pohjavesialueella voi käydä terveydelle vaaralliseksi tai sen laatu muutoin olennaisesti huonontua tai josta voi aiheutua muu ympäristönsuojelulain 8 §:ssä tarkoitettu seuraus.

9 § (1.12.1995/1347)

Milloin useat hakevat lupaa tietyn pohjavesiesiintymän hyväksikäyttöä tarkoittavaan toimenpiteeseen eikä vettä hakemuksissa tarkoitetussa määrässä riitä kaikille, lupaa myönnettäessä on etusija annettava talousveden yleisen tarpeen tyydyttämistä asianomaisessa kunnassa tarkoittavalle hankkeelle. Seuraavana etusijajärjestyksessä on muu yhdyskunnan vedenhankinnan turvaamista tarkoittava hanke ja sen jälkeen sellaisen hakijan hanke, jolle pohjaveden saanti on erityisen tarpeellista ja jonka toiminta on katsottava yleiseltä kannalta tärkeäksi. Jos useat hakevat lupaa samanarvoisiksi katsottaviin hankkeisiin, on vastaavasti noudatettava, mitä tämän luvun 3 §:n 2 momentissa säädetään.

10 §

Edellä tässä luvussa tarkoitetun toimenpiteen hyötyä sekä siitä johtuvaa vahinkoa ja haittaa arvioitaessa ja toisiinsa verrattaessa on soveltuvin osin noudatettava, mitä 2 luvun 11 §:ssä on säädetty.

11 §

Pohjaveden ottamon tekemisestä ja käyttämisestä sekä muusta pohjaveteen kohdistuvasta toimenpiteestä johtuva vahinko, haitta ja muu edunmenetys on, huomioon ottaen mitä 2 momentissa säädetään, korvattava noudattaen 11 luvun säännöksiä.

Alueen omistajalla ei ole oikeutta saada korvausta alueelta otettavasta pohjavedestä. Korvattavana vahinkona pidetään kuitenkin veden ottamisesta johtuvaa, omistajalle tai muun erityisen oikeuden nojalla pohjavettä käyttävälle aiheutuvaa veden saannin huonontumista, mikäli se ei ole vähäinen. Käyttöoikeudesta suoritettavaa korvausta määrättäessä on otettava huomioon myös pohjaveden saantimahdollisuuteen perustuva maan lisäarvo.

12 § (22.12.2009/1391)

Jos sellaisen pohjaveden ottamon käyttäminen, joka on tehty ennen tämän lain voimaantuloa tai jonka tekemiseen tai muuttamiseen ei ole tarvinnut hakea aluehallintoviraston lupaa, aiheuttaa vahinkoa tai haittaa, on siitä kärsimään joutuneella oikeus hakemuksesta saada asia aluehallintoviraston käsiteltäväksi ottamon käyttöä sekä käytöstä johtuvan vahingon ja haitan korvaamista koskevien määräysten antamista varten. Älköön tällöin kuitenkaan ottamon käyttöä rajoitettako, ellei yleinen etu tai muu erittäin tärkeä syy sitä vaadi, älköönkä korvausta tällaisen ottamon aiheuttamasta vahingosta ja haitasta määrättäkö pitemmältä kuin viiden viimeisen vuoden ajalta ennen hakemuksen tekemistä.

13 § (22.12.2009/1391)

Tässä laissa tarkoitetun luvan nojalla perustetun pohjaveden ottamon veden saannin lisäämiseksi tai turvaamiseksi voi aluehallintovirasto hakemuksesta rajoittaa veden ottamista muusta luvankin nojalla toimivasta pohjaveden ottamosta, mikäli yleinen tarve sitä vaatii. Rajoituksesta johtuva vahinko, haitta ja muu edunmenetys on korvattava. Mikäli rajoitus on niin huomattava, että sen kohteeksi joutunut laitos menettää merkityksensä, voidaan hakija velvoittaa lunastamaan laitos, jos laitoksen omistaja sitä vaatii.

14 § (22.12.2009/1391)

Milloin pitkäaikainen kuivuus tai muu siihen verrattava syy aiheuttaa pohjaveden saannin melkoisen vähentymisen, voi aluehallintovirasto hakemuksesta velvoittaa pohjaveden ottamon omistajan tietyksi ajaksi rajoittamaan ottamosta otettavan veden määrää, mikäli tällainen rajoitus on tarpeellinen välttämättömän talousveden saannin turvaamiseksi ottamon ympäristössä. Rajoituksesta johtuva, ilmeisesti kohtuuttomaksi katsottava vahinko voidaan määrätä ottamon omistajalle korvattavaksi. Korvauksen suorittamiseen on, jollei rajoituksesta koituva hyöty pääasiallisesti tule hakijan hyväksi, kaikkien niiden pohjavettä ottavien osallistuttava, joille rajoittamisesta on olennaista etua. Jollei korvausta rajoittamista koskevan hakemuksen yhteydessä voida määrätä, saadaan korvauksen määräämistä myöhemmin erikseen hakea aluehallintovirastolta.

15 §

Edellä tässä luvussa tarkoitetun luvan hakemisesta, lupapäätökseen otettavista määräyksistä ja päätöksen voimassaoloajasta sekä myöhemmin ilmenevän vahingon korvaamisesta on soveltuvin osin voimassa, mitä vastaavissa vesistöön rakentamista koskevissa säännöksissä on sanottu.

Jos 1 luvun 18 §:ssä tarkoitettuun toimenpiteeseen annetun luvan hyväksikäyttö aiheuttaa melkoista haittaa, jota lupaa myönnettäessä ei ole edellytetty, voidaan haittaa kärsivän tai, jos haitta kohdistuu yleiseen etuun, asianomaisen viranomaisen hakemuksesta luvan ehtoja muuttaa tai, mikäli haitta on huomattava, peruuttaa lupa. Olosuhteiden muuttumiseen perustuvasta luvan muuttamisesta on voimassa, mitä 2 luvun 28 §:ssä säädetään. Sanotun pykälän mukaista korvausta ei kuitenkaan määrätä, jos määräys luvan ehtojen muuttamisesta annetaan ympäristönsuojelulain 8 §:ssä tarkoitetun seurauksen välttämiseksi. (4.2.2000/88)

16 §

Mitä edellä tässä laissa on sanottu pohjavedestä ja siihen kohdistuvista toimenpiteistä, on soveltuvin osin voimassa myös sellaisen veden osalta, jota pohjaveden lisäämiseksi tai sen laadun parantamiseksi suotaamista hyväksi käyttäen tai muutoin keinotekoisesti on johdatettu maahan. Veden ottaminen vesistöstä tällaiseen tarkoitukseen katsotaan sellaiseksi veden johtamiseksi nesteenä käytettäväksi, josta tässä luvussa edellä on säädetty.

Edellä 1 momentissa tarkoitettuun veden johtamiseen maahan on saatava aluehallintoviraston lupa. Lupaa ei saa myöntää, jos toimenpiteestä voi aiheutua ympäristönsuojelulain 8 §:ssä tarkoitettu seuraus. Luvasta on muutoin voimassa, mitä tämän luvun 8 §:n mukaisesta luvasta säädetään. (22.12.2009/1391)

17 §

Mitä pohjavedestä tässä luvussa on säädetty, koskee soveltuvin osin myös 1 luvun 2 §:ssä tarkoitettuja vesiä, vesisäiliötä ja vedenottamoa lukuunottamatta.
Yleisiä määräyksiä

18 §

Jos veden johtamiseksi nesteenä käyttämistä varten on tarpeen tehdä vedenjohto toisen alueen kautta, on alueen omistaja velvollinen sen sallimaan, mikäli johdon rakentamisesta hänelle aiheutuva vahinko tai haitta ei ole toimenpiteestä saatavaan hyötyyn verrattuna suhteettoman suuri. Älköön kuitenkaan avonaista vedenjohtoa ilman omistajan suostumusta tehtäkö toisen tontille, rakennuspaikalle, puutarhaan, varastopaikalle, uimarannalle tai muulle erityiseen käyttöön otetulle alueelle. Johtoa tehtäessä poistettavan maan osalta on soveltuvin osin noudatettava, mitä ojituksessa nostetusta maasta on säädetty.

Jos veden johtamiseen vesistöstä tai pohjaveden ottamiseen tämän lain mukaan on hankittava aluehallintoviraston lupa ja johto tulee kulkemaan toisen alueen kautta, on lupapäätökseen hakijan pyynnöstä otettava määräykset siitä, miten hanke 1 momentin säännökset huomioon ottaen on toteutettava. Jos aluehallintoviraston lupaa ei vaadita taikka johdon tekemisestä ei ole määräystä lupapäätöksessä, voidaan, jollei johdon tekemisestä ole sovittu alueen omistajan kanssa, asia saattaa kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen tai, jos johto tulee kulkemaan useamman kunnan alueella, hakemuksella aluehallintoviraston ratkaistavaksi. (22.12.2009/1391)

Johdon tekemisestä sekä sitä varten tarvittavan alueen käyttämisestä johtuva vahinko ja haitta on korvattava.

19 § (4.2.2000/88)

Jos vettä johdetaan vesistöstä nesteenä käytettäväksi tarkoitukseen, joka terveydellisistä tai muista tärkeistä yleisistä syistä edellyttää veden puhtaana säilymistä, aluehallintovirasto voi hakijan pyynnöstä veden johtamista koskevassa lupapäätöksessä, mikäli sellainen annetaan, tai eri hakemuksesta määrätä tietyn, vedenottamon ympärillä olevan maa- tai vesialueen vedenottamon suoja-alueeksi. Suoja-alueella, jota älköön määrättäkö laajemmaksi kuin välttämätön tarve vaatii, ei saa ilman aluehallintoviraston lupaa pitää sellaista säiliötä, varastoa, viemäriä, johtoa tai muuta laitosta, josta vettä pilaavaa ainetta saattaa päästä vesistöön, eikä myöskään suorittaa sellaista toimintaa, joka vahingollisella tavalla voi huonontaa ottamosta saatavan veden laatua. Niin ikään voidaan suoja-alueella, jos siihen on erityistä syytä, antaa lupa puiden ja muun kasvillisuuden poistamiseen. Aluehallintoviraston asiana on, ottamalla huomioon suojattavan ottamon tarkoitus, antaa päätöksessään määräyksiä tarvittavista suojatoimenpiteistä ja muista suoja-alueen käyttöä koskevista rajoituksista. Aikaisemmin annettu päätös ei estä aluehallintovirastoa asianosaisen tai viranomaisen hakemuksesta uudessa päätöksessään määräämästä uusia suoja-alueen käyttöä koskevia rajoituksia tai lieventämästä entisiä. (22.12.2009/1391)

Suoja-alueeksi määräämisestä toiselle johtuva vahinko, haitta ja muu edunmenetys on hakijan korvattava.

Päätöstä, jolla on annettu suoja-alueen käyttöä koskeva rajoitus, on noudatettava, vaikka siihen haetaankin muutosta.

Edellä tarkoitetuista suoja-aluemääräyksistä poikkeamista koskevan hakemuksen ja ympäristölupahakemuksen yhteiskäsittelystä eräissä tapauksissa säädetään ympäristönsuojelulain 39 §:ssä.

20 §

Aluehallintovirasto voi, mikäli se terveydellisistä syistä tai pohjaveden puhtauden säilyttämiseksi muutoin harkitaan tärkeän tarpeen vaatimaksi, pohjaveden ottamon perustamista koskevassa lupapäätöksessä taikka eri hakemuksesta määrätä tietyn ottamon ympärillä olevan alueen vedenottamon suoja-alueeksi, jolla ilman aluehallintoviraston lupaa ei saa pitää asuin- taikka muuta vakituisena oleskelupaikkana olevaa rakennusta taikka sellaista varastoa, säiliötä, johtoa, viemäriä tai laitosta, mistä likaa tai muuta veden laatuun vaikuttavaa ainetta voi päästä pohjaveteen, eikä myöskään suorittaa sellaista toimintaa, joka vahingollisella tavalla voi huonontaa ottamosta saatavan veden laatua. (22.12.2009/1391)

Edellä mainittua rajoitusta koskevan päätöksen osalta on muutoin soveltuvin osin voimassa, mitä tämän luvun 19 §:ssä säädetään.

21 § (22.12.2009/1391)

Milloin kysymys on veden johtamisesta tai pohjaveden ottamisesta tämän luvun 19 §:n 1 momentissa tai 20 §:n 1 momentissa tarkoitetuissa tapauksissa, aluehallintovirasto voi hakemuksesta myöntää oikeuden sellaisen maa- tai vesialueen käytettäväksi saamiseen tai omaksi lunastamiseen, joka on tarpeen veden käsittelyssä käytettäviä altaita, rakenteita ja laitteita varten.

22 § (22.12.2009/1391)

Tässä luvussa tarkoitetun veden johtamista tai ottamista koskevan luvan haltija on vedenhankinnan kriisi- ja häiriötilanteissa oikeutettu ilman aluehallintoviraston lupaa toimittamaan tilapäisesti vettä muuallekin kuin vedenottoluvassa tarkoitettuun käyttökohteeseen, jos tämä on tarpeen kunnan tai suurehkon kuluttajajoukon vedensaannin turvaamiseksi tai muutoin yleiseltä kannalta merkittävän vesilaitoksen toiminnan turvaamiseksi taikka muusta näihin verrattavasta painavasta syystä.

Edellä 1 momentissa tarkoitetusta toimenpiteestä on ilmoitettava elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle.

******
Vesiasetuksesta 6.4.1962/282 johtuvaa

69 §

Vesilain 9 luvun 4 ja 7 §:ssä tarkoitettuun, pohjaveden ottamista koskevaan suunnitelmaan on tarpeen mukaan otettava:

1) selostus pohjavesioloista ja veden saannin mahdollisuuksista sillä paikkakunnalla, jonne pohjavettä on suunniteltu johdettavaksi;

2) selostus pohjaveden ottamisen tarkoituksesta ja tarvittavan pohjaveden määrästä;

3) selostus niistä vedenottamoista, joiden veden saantiin suunniteltu pohjaveden ottaminen saattaa vaikuttaa;

4) yrityksen oikeudellisia edellytyksiä selvittävät tiedot; sekä

5) muu tarpeellinen selvitys asian vaatimassa laajuudessa soveltuvin osin noudattaen, mitä 68 §:ssä on sanottu.
69 a § (26.6.1970/428)

Vedenottamon suoja-alueen määräämistä koskevan, vesilain 9 luvun 19 §:n 1 momentin mukaisen hakemuksen tai edellä 68 §:n 6 kohdassa mainitun, suunnitelmaan sisältyvän ehdotuksen tulee tarpeen mukaan sisältää:

1) yleiskuvaus 46 §:ssä tarkoitettuine karttoineen siitä alueesta, jota hakemus koskee;

2) tiedot vedenottamosta, jota varten suoja-alue on tarkoitettu määrättäväksi;

3) selostus syistä, jotka vaativat suoja-alueen määräämistä;

4) ehdotus siitä, miten laajaksi suoja-alue olisi määrättävä;

5) ehdotus suoja-alueen ja siihen mahdollisesti sisältyvien vyöhykkeiden käyttöä koskeviksi rajoituksiksi;

6) ehdotus suoja-alueella mahdollisesti tarvittaviksi suojatoimenpiteiksi; sekä

7) luettelo suoja-alueeseen kuuluvista tiloista ja niiden tiedossa olevista omistajista ja haltijoista sekä vastaavat tiedot alueella sijaitsevista hakemuksen kannalta tärkeistä rakennuksista ja laitteista.

Pohjaveden ottamon suoja-alueen määräämistä koskevan, vesilain 9 luvun 20 §:n 1 momentin mukaisen hakemuksen tai edellä 69 §:ssä tarkoitetun suunnitelman osalta on soveltuvin osin voimassa, mitä 1 momentissa on sanottu. Lisäksi mainittuun hakemukseen on liitettävä tiedot suoja-alueen maaperästä sekä pohjaveden esiintymisestä ja sen virtauksen suunnasta puheena olevalla alueella.

——–

46 §

Vesistöä koskevan hakemusasian suunnitelmassa tulee olla yleiskuvaus siitä vesistön osasta, johon yrityksen vaikutukset ulottuvat. Suunnitelmaan on liitettävä yrityksen vaikutusalueen laajuutta ja työkohteiden sijaintia osoittava yleiskartta sekä valuma-alueen kartta.

•________________ lainsäädäntöä kaivoivat esiin nimimerkit suomalainen sekä joopajoo

Postia eduskuntaan etunimi.sukunimi@eduskunta.fi ja eduskunta@eduskunta.fi

Jos Suomen (kansalaisille kuuluvat) vedet yksityistetään, veden hinnan määrää yhtiö. Onko sinulla varaa siihen?

Ulkoministeriön sivuilta:

"Julkaisut, 2.9.2009
Suomen vesialan kansainvälinen strategia
Suomen vesialan kansainvälinen strategia (PDF, 2 Mt, 32 sivua)

Tilaa julkaisu
■sähköpostitse keotilaus@formin.fi

■puhelimitse (09) 1605 6370

■faksilla (09) 1605 6375

Kaikki julkaisut ovat maksuttomia.

Strategian tavoitteena on lisätä suomalaisten vesialan toimijoiden kansainvälistä yhteistyötä ja vaikuttavuutta tunnistamalla laajoja teemoja, joiden alla vesiala voisi erityisesti toimia. Samalla strategia pyrkii määrittelemään selkeitä tavoitteita ja keinoja kansainvälisen yhteistyön ja kumppanuuksien lisäämiseksi.

Tavoitteena on, että suomalaiset vesialan toimijat pystyvät entistä paremmin vastaamaan kumppaneidemme tarpeisiin ja globaalien muutosvoimien aiheuttamiin haasteisiin omilla vahvuusalueillaan ottaen mahdollisuuksien mukaan huomioon kriisiherkät alueet. Strategian fokus on makea vesi."

Huomatkaa laajat teemat, kansainväliset toimijat ja muut kiertoilmaisut ;)

VÄLIAIKATIETOJA EDUSKUNTATALOLTA:

"2) Hallituksen esitys vesilainsäädännön uudistamiseksi

Lähetekeskustelu

Hallituksen esitys HE 277/2009 vp

Päätös:
Asia lähetettiin ympäristövaliokuntaan, jolle perustuslakivaliokunnan, maa- ja metsätalousvaliokunnan ja talousvaliokunnan on annettava lausunto.
Pöytäkirja "

200 kansanedustajasta paikalla oli 11, siis yksitoista!!

Materiaalia tulossa youtubeen, jännittäviä juonenkäänteitä ja paljastuksia luvassa ;)

kts. myös supportmarkosihvonen

Marko Sihvonen tänään nelosella Maria!-ohjelmassa klo 22.00

Muiden kuin alueen omistajan oikeudesta
ottaa vettä säädettäisiin pintavettä koskevassa
3 §:ssä ja pohjavettä koskevassa
4 §:ssä. Nämä koskisivat pienimuotoisia pintaveden
ja pohjaveden ottamishankkeita, eikä
niitä sovellettaisi lupaa 3 luvun 2 tai 3 §:n
perusteella edellyttäviin hankkeisiin.
Julkisessa keskustelussa on esitetty, että
alueen omistajan suostumus tulisi asettaa
edellytykseksi kaupallista tarkoitusta varten
tapahtuvalle vedenotolle. Tätä on perusteltu
muun muassa sillä, että ottaja saa taloudellista
hyötyä korvauksetta luonnonvaran hyödyntämisestä.
Vesiaine poikkeaa kiinteistön
muista ainesosista omistajan omistusoikeuden
ulottuvuuden ja käyttövallan osalta. Tämä
ilmenee nykyisen vesilain 1 luvun 8 §:stä,
joka siirtyisi uuden vesilain 2 luvun 1 §:ään
asiallisesti samansisältöisenä. Vesi- tai maaalueen
omistus ei luo siellä olevaan vesiaineeseen
omistusoikeutta, vaan vallintaoikeuden.
Vallintaoikeus perustaa alueen omistajalle
tiettyjen käyttötarkoitusten osalta muita
paremman oikeuden hyödyntää hänen alueellaan
olevia vesivaroja. Vallintaoikeus ei sulje
pois muiden oikeutta käyttää samoja vesivaroja,
mutta se rajoittaa muiden tahojen käyttömahdollisuuksia
vallintaan perustuvan vedenoton
turvaamiseksi. Sen sijaan kaivossa
tai ottamossa oleva vesiaine kuuluu ottajan
omistusoikeuden piiriin.
Lisäksi alueen omistajan suostumus ottamiselle
muodostuisi ongelmalliseksi sen
vuoksi, että pintavesialueet ovat yleensä yhteisessä
omistuksessa. Myös pohjavesialueella
voi olla useita kiinteistöjä. Alueen omistajan
suostumusta koskevaa vaatimusta voitaisiin
kiertää siten, että ottaja hankkii osuuden
yhteiseen alueeseen tai pienen alueen vesialueesta.
Eri ottamismuotojen asettaminen
sääntelyllisesti eri asemaan muussa kuin luvanvaraisessa
ottamisessa on vaikeasti toteutettavissa.
Alueen omistajan suostumusta ei edellä
mainittujen seikkojen vuoksi ehdoteta asettavaksi
ottamisen edellytykseksi. Alueen omistajan
oikeudet turvattaisiin lupaharkintaa ja
etusijajärjestystä koskevilla säännöksillä.
Alueen omistajalla olisi oikeus korvaukseen
ottamisesta aiheutuvista haitoista. Korvausta
ei maksettaisi otettavasta vedestä. Mahdollisuus
lupien tarkistamiseen osaltaan myös
turvaisi omistajan oikeuksia siten, että ottamisen
edellytykset myös omistajan oikeuksien
näkökulmasta voisivat tulla uudelleen
harkittavaksi.
Pykälän 1 momentti perustuisi vesilain nykyiseen
9 luvun 1 §:ään. Säännöksessä olisi
kyse veden ottamisen haitattomuuteen perustuvasta
rajoitetusta käyttöoikeudesta. Veden
ottaminen ei saisi aiheuttaa haittaa vallintaan
tai lupaviranomaisen päätökseen perustuvalle
veden ottamiselle. Ottamistoimintaa koskee
vesilain 2 luvun 7 §:n yleinen säännös hankkeen
toteuttamisesta mahdollisimman vähän
haittaa aiheuttavalla tavalla.
Säännös voidaan nähdä eräänlaisena veden
ottamista koskevan yleiskäyttöoikeuden
(2 luvun 4 §) laajennuksena. Säännös ei vaikuttaisi
hankkeen luvanvaraisuuteen muiden
säännösten perusteella. Jos hankkeesta aiheutuisi
3 luvun 2 §:ssä tarkoitettuja seurauksia,
olisi siihen haettava lupa. Tässä momentissa
tarkoitettu ottaminen kuuluisi 2 luvun 15 §:n
mukaisen ilmoittamisvelvollisuuden piiriin,
jos ottaminen ylittäisi lainkohdassa säädetyn
ilmoittamiskynnyksen.
Oikeus ottaa pintavettä kytkeytyisi kiinteistön
omistukseen tai hallintaan ja tarpeeseen
ottaa vettä kiinteistökohtaista käyttöä varten.
Vesilain käsitteistön selventämiseksi talousveden
ottamisen sijasta pykälässä viitattaisiin
2 §:n tavoin tavanomaista kiinteistökohtaista
käyttöä varten otettavaan veteen. Näin säännöksen
perusteella ei esimerkiksi voida ottaa
vettä toimitettavaksi muualla käytettäväksi.
Ottamisoikeuden kytkeytyminen kiinteistökohtaiseen
tarpeeseen rajaisi laajamittaisemmat
ottamishankkeet säännöksen soveltamisalan
ulkopuolelle ja ohjaisi ne varsinaisen
vesioikeudellisen lupamenettelyn piiriin