KissanKulmasta

Missä olen vanhana?

Missä olen vanhana? Näillä näkymin -ja suurella todennäköisyydellä-, kun yhteiskunnan määrittelemä kuluttavuusarvoni ylittää tuottavuusarvoni, jonottelen eutanasiaklinikalla "toimenpiteeseen". Vähemmän paha sekin silti lienee kuin marinoitua virtsaisissa vaipoissa ja odotella, että joku joutaa ne vaihtamaan. Jos minulla itselläni on varaa, tai perikunnalla halukkuutta, maksaa vaipoista.

Aika kaukana ovat nuo kuvat siitä, mitä nuorena kuvittelin.

Olin suunnitellut seuraavanlaisia: olen vanha, rikas ja kiukkuinen. Istun rullatuolissani huovan peittämänä lohikäärmeensuomushuvilan parvekkeella, haulikko poikittain sylissäni. Haulikko on ladattu suolarakeilla. Aina kun huvilaan johtavalla hiekkatiellä näkyy liikettä tai pensaista kuuluu epäilyttävää rapinaa, lasautan latingin siihen suuntaan. Ja sitten karjaisen -Aaltonen! Lisää konjakkia.

Toisinaan minua viehätti ajatus siitä, että istuksin matalan majani rapuilla lämmitellen vanhoja luitani auringossa ja imeksin hampaattomalla suullani piipunnysää. Ihoni on kuin kookospähkinä ja palmikkoni harmaantuneet. Valokuvaa yritteleville turisteille tokaisen -Painukaa vittuun! ja sylkäisen saviseen maahan. Lapsenlapsenlapset kärttävät minua kertomaan tarinoita.

Ja joskus arvelin kuolevani 113-vuotiaana. Syynä putoaminen raudikkoni selästä Hubertus-ratsastuksen aikana kiviaitaa ylitettäessä.

Se olisi mukava tapa lähteä. Nahkasaappaat jalassa, kirpeä ulkoilma sieraimissa ja viimeinen näky sinitaivas ja kovaa vauhtia lähestyvä maankamara. Varsinkin, kun realistinen odotus on eutanasiaklinikka ja/tai uusioproteiiniksi muuntaminen tyydyttämään maapallon kantokyvyn ylittäneen ihmispaljouden nälkää.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (9 kommenttia)

Käyttäjän helenat kuva
Helena Tornberg

Ensimmäinen vaihtoehtosi ei inspiroi viipymään omien vanhuus-visioiden äärellä. Itse yritän jo nyt tallentaa omia mokiani jotta on jolle nauraa.
Yhteen aikaan haaveilin afrotanssipainoitteisesta vanhanikodista, mutta jos siellä täytyy kilpailla niin se stressaa liikaa.
Asustelen yksinkertaisessa majassa meren äärellä, katutaiteilijana jossakin suurkaupungissa, sammakkoviljeilijänä lämpimässä maassa, latomassa omaan tahtiini kiviä vuoristotiellä- siinä joitakin tulevaisuuden haaveita joissa olen voinut levätä. Hyvää päivän jatkoa!

RS: sammakonviljely kuulostaa lepuuttavalle!  Olen syntynyt ja kasvanut meren äärellä, sitä kaipaan, niin kaunista kuin täällä Savossa onkin. Meren ääntä, tuoksua ja niitä hopeisia, öisiä merikäärmeitä joita näkee kesäyönä kun tuulee kevyesti oikealta suunnalta ja virtaukset kiemurtelevat heti pinnan alla kuin laiskat lasiset pedot.

Lars-Erik Wilskman (nimimerkki)

Todennäköinen kunta ostaa sijoituspaikan Moldovalaisesta palvelutalosta. Jos, Moldova on silloin EU:n jäsen. Itse asiassa viihtyisämpi ajatus, kuin kotimainen sijoituspaikka. Voisi välttyä muka vanhusystävälliseltä lepertelyltä ja terveyskasvatukselta, kun ei ymmärrä kieltä ja punkku kuuluu paikalliseen kultuuriin. Olisi kokonaistaloudellisesti kunnalle edullisempaa.

RS: juu! ja askartelulta.

Konsta (nimimerkki)

Missä olen vanhana?
Toivottavasti rapujen ja mateenruokana meren pohjassa!
Kalamiehen kuuluukin tippua mereen viimeisellä verkkoreissullaan-mikäs sen parempi kuin sulautua siimeisellä hengenvedollaan osaksi suurta luonnon kiertokulkua,,,!
Laitos ja laitoskuolema-kiitos ei!

RS: kiertokulku on hyvä vaihtoehto sekin.

Käyttäjän malva kuva
Eeva Vasenius

Minä en näe itseäni vanhana, taitaa tulla loppu ajoissa:)

Pari kesää hoitoapulaisena eräässä vainhan-/sairaskodissa näin niin paljon sellaisia esimerkkejä, että haluan poistua täältä ennen sitä vaihetta.

Ja tuokin aika oli 70-luvulla, jolloin eivät varmaan säästötoimet vaikuttaneet vanhusten hoitoon kuten nykyään, eli nyt skenaario on vielä paljon synkempi.

Eeva V.

RS: laitoshoito on karua. Meillä mummo ja vaari olivat molemmat kotona viimeistä viikkoa paria lukuunottamatta. Tietysti se vaati järjestelyjä sukulaisten taholta ja oli rankkaa varsinkin äidilleni mutta silti se -meistä kaikista- oli oikea tapa.

Tissot (nimimerkki)

Vnhuus on harvoin mukavaa. Kehon rapistuminen alkaa pienentää ympyröitä. Ikätoverit poistuvat. Joudutaan turvautumaan usein jonkun apuun. Tulee yleensä sairauksia ja lääkityksiä. Tulee yksinäisyyttä.

Julkiset rahat ovat tiukassa, vanheneva sukupolvi voi varautua siihen, että omaisuus ( jos sitä on) on laitettava yhä enemmän erilaisiin palveluiden ostoihin.

Esim. oma kuntani ei anna maksusitoumuksia saattokotiin. Jos sinne haluaa mennä, on itse maksettava koko lysti. Kuolla voi paikallaisella vuodeosastolla ( sic!) tai kotona, jos on joku saattoapuna. 

Viisi lähiomaista saattaneena olen tutustunut dementoitumiseen ja kahteen syövän uuvuttamaan potilaaseen. Moelmmissa tapauksissa olisi ollut paljon tehtävissä potilaan hyväksi, jos järjestelmä olisi ollut toinen, mutta se ei ollut.

Olen myös nähnyt omaisen hiipumisen kotiin ja sitten lähdön kotona tapaturman kautta.

Olen nähnyt myös sen klassisen lonkkamurtuman ja sen seurauksena matkan vuodeosaston kautta loppuun.

Hyvin harva meistä saa sydänkohtauksen 90 vuotiaana kotona keinutuolissa.

Itse toivon vain sitä, ettei tarvitsisi kärsiä kauaa ja asiallainen kipulääkitys olisi saatavilla.

RS: Voisiko mainitsemissasi asioissa olla osasyy vanhusten lisääntyneeseen juomiseen? Ei kuulosta kaukaa haetulta sekään ajatus.

Pasi Turunen (nimimerkki)

Luultavasti kuolen työpaikalleni, raato kipataan jätelavalle ja istutetaan uusi pelle jatkamaan töitä.
70-luvulla ja sen jälkeen syntyneet eivät tule pääsemään eläkkeelle ikinä.

RS: auts! Älä silti vielä heitä relettä roskiin; jos ylenet esim. Fortumin johtajaksi, pääset eläkkeelle 60-v. ja saat muutaman miltsin riistämisestä :)

Ossi Junnila (nimimerkki)

Olen sanonut julkisesti, että ikäloput ihmiset viedään Oulussa torinrantaan ja pukataan mereen jos ei ole varaa maksaa hoitomaksua yksityisiin hoivakoteihin. Suuntaus näyttää olevan se, että kaikki yhteiskunnallinen yksityistetään ja hyväksi todettu vanha systeemi romutetaan.

RS: ehkä pukataan mereen, mutta vasta sitten kun omaiset ovat myyneet ruumiit välittäjän kautta rannassa olevan rapumerran omistajalle. Siitä voi tulla jopa muotia, kun se markkinoidaan ympäristöystävällisenä hautaustapana.

Vilkaiskaapa entisen sotilassairaala Tilkan (Hki) tiloissa sijaitsevan hoiva-alan yrityksen (omistaja Esperi Care oy <=> Etera )esittelyä. Hintoja ei mainita missään, visusti piilotetaan se tieto.Mutta TS:ssa oli viime vuoden puolella juttu. Hieman yli 2000 eurolla/kk saa turvahälyttimen, aterian päivässä ja huoneen. Noin 5 000 eurolla/kk saa ns. täyden palvelun            On se niin hienoa kun joku välittää! Edes rahasta.

Arto Bäcklund (nimimerkki)

Kommentti:
Riitta,

elä epäterveellisesti, käytä mielikuvituksesi muuhun kuin oman tulevaisuutesi ajattelemiseen, ajattele että epäonnessa on onni, vittuile kaikesta ja kaikille niin , että pahaa tekee itsestäkin, ymmärrä että loppupeleissä kaikilla tolvanoilla yhtä surkea tulevaisuus ja...
lopuksi sairastu alle seitsemänkymppisenä dementiaan, jollet oikeiden elämäntapojesi vuoksi saa vikkelää syöpää.
Kun on riittävän hölmö, syystä tai toisesta, elämä hymyilee. Loppuun asti. 

RS: Arto, oletko sinä hardcorepunkki??!! :) 

Arto Bäcklund (nimimerkki)

Riitta-nimellä, etten saa yllytyksestä nautittavaan vanhuuteen syytettä. Riikkalle tänks. Hyvä juttu!

RS: Tänks itelles

Toimituksen poiminnat