KissanKulmasta

Äidillistä

Kohta on taas aika päättää kotihoidontuen, työttömyyspäivärahojen sun muun (leikkausten) suuruudesta sekä kuntalisistä. Tällaista työtä me äidit teemme kotona, tästä meille maksetaan:

Esimerkkinä toimikoon eräs päivä kuluvan vuoden toukokuulta   

- Miksi sinulla on niin kova ääni? kysyi Matilda, melkein 7 vuotta.
Minun ei tarvinnut yhtään miettiä, kun jo vastasin
- Koska olen äiti ja koska olen naimisissa.
Mieheni kyllä hieman nyrpisteli, mutta Matildan mielestä vastaukseni oli järkevä. Äideille kehittyy väkisinkin eräänlainen kasarmikomentoääni.
Se tulee siinä samalla kun lauseet rupeavat alkamaan
- Sadannen kerran (tänään), heti alas pöydältä! ja
- Kun äiti sanoo ei, se myös tarkoittaa EI!
Ei sillä että komentoääni useinkaan tehoaisi poikiini. Valitettavasti. Heillä on puukorvat, mitä tulee kieltoihin rappusten sahaamisesta ja jääkaapin ovessa roikkumisesta. Muun muassa. Rauhallisesti selittäminen ja perustelut tehoavat, joskus. Mutta aina siihen ei ole aikaa ennenkuin jokin katastrofikaksikon järjestämä kauhutilanne on selvitetty. Toiminnan pakko ja päätösten nopeus ratkaisevat.

Kun Matilda esitti kysymyksensä, oli aamupäivällä jo ehtinyt tapahtua seuraavaa:
Tyhjensin aamulla uunin tuhkaluukkua. Ajattelin, että ehdin hoitaa homman ennen kuin lapset heräävät. En ehtinyt. Pojat heräsivät ja tulivat auttamaan. Sen seurauksena työnsin herrat suihkuun. Hätä yllätti Eeron (nimi muutettu) suihkussa eikä hän ehtinyt ajoissa kiriä potalle; kakkakasa pesuhuoneen lattialla. Minä siivoamaan vahinkoa. - Ei se haittaa, sehän oli vahinko, sanoin ja kaavin pökälettä kaakelin saumoista. Aaro (nimi muutettu) liukastui märällä lattialla ja kolhi päänsä. Minä lohduttamaan.
Lapsi sylissä ja kakkapaketti kädessä suuntasin keittiöön valmistamaan herroille aamupalaa.
Aamiaisesta selvittiin suuremmitta sotkuitta eikä Aarokaan tällä kertaa kiskonut hellaa irti turvaraudasta.
Aamiaisen jälkeen päätin imuroida pikku apulaisten levittämät tuhkat. Eero ja Aaro leikkivät että imuri on mönkijä ja rikkoivat letkun pallonivelen. Minä lakaisemaan ja luuttuamaan.
Lähdimme ulos. Loka-auto tuli. Kävi ilmi ettei auto mahdu rakennusvillakasan ohi lokakaivon lähelle. Minä villoja siirtämään. Ja Aaroa, joka halusi auttaa. Kannoin vuorotellen talosta purettuja, homeisia villapaaleja ja Aaroa kauemmaksi. Aaro tuli sitkeästi takaisin. Villakasa lähti vyörymään. Laskin salamana kaikki mahdolliset kauhuskenaariot, tartuin Aaroa kainaloista ja heitin pojan pitkin pihanurmea kuin petankkipallon juuri, kun villakasa romahti ja kaatoi matontamppaustelineen päähäni. Hetkeä aiemmin sillä kohtaa oli seisoskellut Aaro.
Maailma musteni mutta Aaron itku ohjasi oikeaan suuntaan joten osasin haroa Aaron lohduttavaan syliini vaikken hetkeen muuta kuin tähtiä nähnytkään. Miten selitetään yksivuotiaalle että äiti todennäköisesti juuri pelasti henkesi?
Onneksi Eero oli tuijottanut niin lumoutuneena loka-autoa että en joutunut sen hankalan yhtälön eteen miten tempaista kaksi lasta kaatuvan kasan alta!
Myöhemmin päivällä äkkäsin Eerolla siveltimen, jolla olin täsmälevittänyt glyfosaatti-rikkaruohomyrkkyä ja jonka varmasti tiesin nostaneeni lasten ulottumattomiin.
- Eero. Anna äidille se sivellin. (rauhallisesti)
- Eero. Annapa äidille se sivellin. (suostutellen)
- Eero. Anna se sivellin äidille. (käskevämmin)
- Eero. Sinä kuulit kyllä. Anna äidille se sivellin!
Ja sitten laskin Aaron maahan, taklasin karkuun juoksevan Eeron nurin nurmelle ja tempaisin siveltimen, nyt jo äidin otteista järkyttyneeltä ja itkua tuhertavalta Eerolta. Vaikka sivellin oli huuhdeltu niin kauhukuvat sokeutuneesta ja/tai myrkytyskrampin kourissa kieriskelevästä Eerosta vilistävät mielessäni.
Onneksi oli jo puolipäivä ja lasten uniaika. Äiti oli nimittäin ihan poikki!

http://riikkasoyring.blogit.uusisuomi.fi/2008/11/04/agility/

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (3 kommenttia)

Ari Alsio (nimimerkki)

tässä Riikka tuli syitä tarpeeksi, miksi ei lasikattoa jaksa potkia. Kiitos, että ennätät kirjoitella.

Anonymous Mouse (nimimerkki)

"- Koska olen äiti ja koska olen naimisissa."

Ei hitto, meinas kahvit ryöpsähtää näppikselle..

Mut tollastahan se just on, kummipoikien kanssa jotain vastaavaa käskyttämistä on tullut kokeiltua ja argumentaatio on ollut samankaltaista.

Kuri ennen rakkautta, niinkuin koirienkin kanssa.

Toimituksen poiminnat