*

KissanKulmasta

Yhdysvaltain uusi Kiina-strategia

  • Yhdysvaltain erikoisjoukkojen sijoitus (Lähde: WSJ)
    Yhdysvaltain erikoisjoukkojen sijoitus (Lähde: WSJ)

Ulkoasiain neuvosto CFR (Council on Foreign Relations) on julkaissut Yhdysvaltain talous- ja geostrategioiden suuntaviivoja hahmottelevan erikoisraportin "Revising U.S. Grand Strategy towards China". Kiinan menestys on vaara Yhdysvalloille, raportissa päätellään.

 

Vaikutusvaltaisen Council on Foreign Relations -järjestön erikoisraportti hahmottelee Yhdysvaltain tulevan politiikan suuntaa Kiinan suhteen.

Raportin kirjoittajat Robert D. Blackwill ja Ashley J. Tellis näkevät Kiinan menestyksen uhkana Yhdysvaltain hyvinvoinnille. "Yhdysvaltain pyrkimykset integroida Kiina liberaaliin kansainväliseen järjestykseen on luonut uusia uhkia Yhdysvaltain ylivallalle Aasiassa - uudet uhat saattavat muodostua uudeksi globaaliksi haasteeksi Yhdysvaltain vallalle - Washington tarvitsee Kiinan suhteen uuden suurstrategian joka tasapainottaa Kiinan mahdin kasvua sen sijaan että tuetaan Kiinan nousua".

 

Blackwill ja Tellis suosittavat Yhdysvaltain talouden elvyttämistä sekä Kiinan Aasian alueen kaupankäynnin ulkopuolelle sulkevan vapaakauppasopimus TTP:n (Trans-Pacific Partnership) pikaista läpiajamista kongressissa, ja että Kiinan eristämiseen tulee vetää mukaan kaikki Yhdysvaltain ”samanmieliset kumppanimaat” sekä liittolaiset. Samalla halutaan kasvatettavaksi Yhdysvaltain puolustusbudjettia sekä lisättäväksi Yhdysvaltain sotilaallista läsnäoloa Aasiassa, Tyynenmeren sekä Kiinan eteläisillä ja itäisillä merialueilla (laivasto, ilmavoimat, ohjuspuolustus) ja Kiinan reunavaltioissa. Kiinan reunavaltiot pitää pyrkiä saamaan Yhdysvaltain liittolaisiksi.

Saman tien otetaan esiin tarve vaihtaa hallitus Pohjois-Koreassa, joka voitaisiin toteuttaa yhdessä Japanin kanssa. Etelä-Koreaan halutaan lisää ohjuksia ja Australiaa kuvaillaan Yhdysvaltain ”eteläiseksi ankkuriksi” jonka kanssa voitaisiin eri menetelmin toteuttaa Intian valtameren valvontaa; Australiallekin on varattu ohjuspuolustusjärjestelmäalustana toimiminen. Filippiinit, Intia, Indonesia ja Vietnam halutaan vetää mukaan tiivistettyyn sotilaalliseen yhteistyöhön.

Sellaisen teknologian, jota voi käyttää useampaan tarkoitukseen, saatavuutta tulee rajoittaa yhdessä Yhdysvaltain liittolaismaiden kanssa, jotta estettäisiin Kiinan sotilaallisen mahdin kasvu. Tätä strategiaa on määrä toteuttaa myös kyberavaruuden alueella samalla kun Kiinalle määrätään hyödyt ylittävät haittasanktiot mahdollisista kybertilan loukkauksista.

Kaiken tämän jälkeen on määrä vakuutella diplomaattiteitse joka suuntaan Yhdysvaltain pyrkivän välttämään yhteenottoa Kiinan kanssa.

 

”Jo nyt Kiinan [taloudellinen] nousu on synnyttänyt geopoliittisia, sotilaallisia, taloudellisia ja ideologisia haasteita Yhdysvaltain mahtiasemalle, Yhdysvaltain liittolaisille sekä Yhdysvaltain dominoimalle kansainväliselle järjestykselle. Kiinan menestys tulevaisuudessa, vaikka epätasainenkin, vaarantaisi Yhdysvaltain kansalliset intressit.” Washingtonin nykyinen, Kiinan taloudellista ja poliittista integraatiota liberaaliin kansainväliseen järjestelmään kunnioittava suhtautuminen Yhdysvaltain globaalin etuoikeusaseman kustannuksella ei riitä, kirjoittavat tuimistelevat: on sopimatonta, että Kiinan pyrkimyksiä kasvattaa kansallista vaikutusvaltaansa ei estetä lujemmalla kädellä.

Kiinan sisäistä tilannetta käsitellään raportissa huomauttaen aivan oikein Kiinan sisäisen tilanteen määrittävän Kiinan ulkopolitiikkaakin – näinhän on kaikissa maailman maissa – mutta paikoitellen Blackwillin ja Tellisin pohdinnat muuttuvat hurskasteluksi, jossa yhtymäkohtia Yhdysvaltain omaan mentaliteettiin, tilanteeseen ja toimintatapoihin ei nähdä. Esimerkiksi pohdinta siitä, millaiseen ristiriitatilanteeseen ”puolueen armeija” joutuu, mikäli armeija joutuu puolustamaan puoluetta suuttuneilta kiinalaisilta, on yksinkertaisesti nolo: Yhdysvaltain erikoisjoukot harjoittelevat parin kuukauden päästä seitsemässä eri osavaltiossa Jade Helm -nimisessä operaatiossa ”vihamielisen” siviiliväestön hallintaa sekä sullomista ”koontileireille” realistisissa harjoituksissa. http://www.inquisitr.com/1959728/operation-jade-helm-special-forces-realistic-military-training-in-seven-southwester-states-prompts-martial-law-fears/

 

Samassa osiossa kerrotaan Kiinan kommunistisen puolueen (CCP) käyttäneen vahvoja siteitään Aasian maihin rauhoittaakseen reuna-alueitaan tarjoamalla niille mahdollisuutta hyötyä Kiinan talouskasvusta, ja luoden näin mekanismeja, joilla Kiina voi kasvattaa vaikutusvaltaansa alueella. ”Toisekseen Kiina on pyrkinyt luomaan yhteisen asian joidenkin valtioiden – sellaisten kuten Venäjä, jolla huolimatta Pekingiä kohtaan tuntemistaan epäluuloista - on ollut syynsä (kuten Ukrainan kriisi ja länsimaiden Venäjälle asettamat talouspakotteet) vastustaa parhaillaan Aasiassa meneillään olevaa laajempaa Kiinan vastaista tasapainottamista.”

 

Kirjoittajien mukaan Kiina vaatii aasialaisille oikeutta hoitaa itse Aasian turvallisuus; Peking näkee Washingtonin esteenä neutraloidun reuna-alueen muodostamiselle. Raportin kieli on aseteltu siten, että lukijalle jää se käsitys, että Kiinan kommunistisen puolueen pyrkimys tuottaa Kiinan (ja Yhdysvaltain) väestölle materiaalista hyvinvointia ja lisätä Kiinan turvallisuutta olisi jotenkin erityisen säädytöntä käytöstä.

Raportin keskeinen teema on Yhdysvaltain globaalin ylivallan säilyttäminen ja laajentaminen. Ylivalta-asemaa uhkaavat prosessit pyritään kääntämään toiseen suuntaan kaikin keinoin, käyttämällä taloudellisia, diplomaattisia ja sotilaallisia keinoja.

 

Kiinalla, Brasilialla, Intialla, Venäjällä ja Etelä-Afrikalla (BRICS) on rakenteilla kehityspankki, joka osittain korvaisi Maailmanpankkia ja IMF:aa. Venäjän jäsenyys BRICS:issa sekä Suomen NATO-isäntämaasopimus tekevät Suomenkin rajasta BRICS-SCO -rajan. http://riikkasoyring.puheenvuoro.uusisuomi.fi/179741-suomenkin-eu-nato-maarajasta-brics-scocu-maaraja

Yhdysvaltain huolenaiheita on lisännyt sen ”samanmielisten kumppanimaiden” (Tanska, Saksa, Suomi, Iso-Britannia jne) innokas osallistuminen esimerkiksi Kiina-vetoiseen Aasian infrastruktuuri- ja investointipankkiin (AIIB), joka nähdään Yhdysvaltain valta-aseman haastamisena sekä tietoisena pyrkimyksenä heikentää Yhdysvaltain komennossa olevaa Aasian kehityspankkia – vaikka peilikuvan lailla Yhdysvallat on harjoittanut vastaavaa politiikkaa Kiinan ja muiden kilpailijoikseen katsomiensa maiden suhteen. http://riikkasoyring.puheenvuoro.uusisuomi.fi/190173-ollaanko-yhdysvaltoja-eristamassa-aiib

AIIB:in lisäksi Kiinalla on muita, Tyynenmeren alueelle suuntautuvia hankkeita kuten Aasian-Tyynenmeren alueen vapaakauppasopimus FTAAP (Free Trade Area of the Asia Pacific) sekä talouden alueellisten kumppanuuksien sopimukset (RCEP, Regional Comprehensive Economic Partnership). RCEP-kauppasopimukset kytkisivät yhteen Japanin, Intian, Kiinan ja muiden Aasian maiden taloudet. Samaan aikaan Kiina on rakentamassa Venäjän läpi uutta silkkitietä, joka helpottaisi Kiinan, Venäjän ja Eu28:n välistä kauppaa, ja myös merireittejä, jotka yhdistäisivät uuteen laajaan kauppablokkiin Aasian nousevat taloudet. Kaupan siirtyminen sekä kaupankäynnin mahdollistaminen ilman, että dollaria käytetään vaihdonvälineenä tai reservivaluuttana uhkaa Yhdysvaltain johtoasemaa – ja taloutta.

 

Kaiken tämän nähdään haastavan Yhdysvaltain dominanssi paitsi Aasiassa, myös globaalisti. Blackwillin ja Tellisin kannalta asia on harvinaisen selvä: kukaan, missään päin maailmaa, ei saa nousta korvaamaan Yhdysvaltoja missään asiassa; Yhdysvallat haluaa olla ensisijainen toimija joka puolella maailmaa. Vanhat konstit kuten eristäminen (containment) eivät enää globalisaation aikana toimi. Erikoisraportti ei kuitenkaan osaa suosittaa muita keinoja kuin Kiinan toiminnan peilaaminen vastatoimilla sekä Kiinan sulkeminen ulos globaalista kaupasta, jota Yhdysvallat muissa yhteyksissä painottaa edistävänsä.

Kirjoittajien johtopäätös onkin, että ei ole mahdollista rakentaa perustavaa laatua olevaa luottamusta, rauhanomaista rinnakkaiseloa, molemminpuolista yhteisymmärrystä, strategista kumppanuutta [Yhdysvaltain ja Kiinan välille] koska Kiina puoltaa Kiinan etuja, ei Yhdysvaltain.

Mielenkiintoisen tutkielman saisi pohtimalla ”riippumattomien tutkijoiden” mentaliteettia, joka avoimesti julistaa Yhdysvaltain oikeutta globaaliin ylivaltaan, ja olettaa samalla muiden maiden alistuvan, jopa oman taloudellisen hyvinvointinsa uhraten, Yhdysvaltain tahtoon ja tarpeisiin. Onko kyseessä megalomania?

Uskoakseni olen kyennyt runttaamaan 70-sivuisen raportin oleellisen sisällön näille riveille.


 

Kirjoittajien taustasta.

Robert D. Blackwill on toiminut George W. Bushin neuvonantajana, suurlähettiläänä sekä oikeistolaisessa ajatushautomo RAND Corporationissa. Yhdysvaltain ilmavoimille analyyseja ja tutkimusta tarjoamaan perustettu RAND mainostaa itseään puolueettomana organisaationa. http://www.sourcewatch.org/index.php/RAND_Corporation

Ashley J. Tellis on Carnegie Endowment for International Peace -organisaation (CEIP) tutkija joka aiemmin työskenteli mm. RAND:ille sekä Yhdysvaltain ulkoministeriölle.


 

Pääasialliset lähteet:

Blackwill, Robert D.; Tellis, Ashley J. | Council on Foreign Relations: Revising U.S. Grand Strategy towards China, Council Special Report n:o 72 (March 2015) http://carnegieendowment.org/files/Tellis_Blackwill.pdf

Mattis, Jim | Hoover Institute: A New American Grand Strategy (26 Feb 2015) http://www.hoover.org/research/new-american-grand-strategy

Miller, Paul D. | (IISS): Five pillars of American Grand Strategy (Nov 2012) https://www.iiss.org/en/publications/survival/sections/2012-23ab/survival--global-politics-and-strategy-october-november-2012-fda3/54-5-02-miller-b497

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

11Suosittele

11 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (9 kommenttia)

Käyttäjän riikkasoyring kuva
Riikka Söyring

Siinäpä sitä lukemista iltapäiväkahvikeskustelua varten

Jari Rauhala

Keskeisin näin maallikolle, tuli lauseessa:
"Yhdysvaltain pyrkimykset integroida Kiina liberaaliin kansainväliseen järjestykseen on luonut uusia uhkia Yhdysvaltain ylivallalle Aasiassa".

Jotenkin vaikuttaa että Usa:lla on tullut ongelmia myös Euroopassa Venäjän integroimiseen "liberaaliin kansainväliseen järjestykseen".

On varmasti kovaa hommaa "integroida" vastahakoisia maita "muun maailman" mukaan, varsinkin kun tämä muu mailma, liberaali kansainvälinen järjestys, käsittää reilu 10% maapallon väestöstä ja siinäkin kymmenessä prosentissa on aikamoisia omia ongelmia maittain.

Jää nähtäväksi mitä tapahtuu?

Käyttäjän riikkasoyring kuva
Riikka Söyring

Kovaa hommaa integroida vastahakoisia. Sitten alkaa uusi hommailukierros kun on saatu integroitua ja uhkaavatkin Yhdysvaltain hegemoniaa.

Ihmisjärki on ihmeellinen asia. Monesti mietityttää, millä perusteella sanotaan että ihminen on rationaalinen ja että elämme järjen aikakautta.

Käyttäjän RaunoLintunen kuva
Rauno Lintunen

Hyvä blogikirjoitus maailmanmenon raadollisuudesta ja etujen valvonnasta.

Iltapäiväkahvittelijoita taitaa kuitenkin elähdyttää enemmän maajussien morsiamet ja kuninkaallisten vauvat.

Käyttäjän riikkasoyring kuva
Riikka Söyring

Minun mielestäni oli jotensakin kiinnostavaa, että suosittavat Kiinan blokkaamista peilikuvamaisilla vastatoimilla huomaamatta että se johtaa peilikuvavastatoimiin Kiinan taholta.

Sama ralli Venäjän kanssa.

Käyttäjän ilkka07kiviniemi kuva
Ilkka Kiviniemi

Joku jossakin ajaa aina jonkun etuja, isänmaa tai miljoonat dollarit, jenin ohella, vai millä valuutalla se Kiina tänään eteneekään. Rahan mahti on siinä, että se saastuttaa maailmaa vähintään yhtä paljon kuin Kiina yksin tökeröllä ilmastopolitiikallaan. "On aivan mahtavaa olla rikas. On totta että ympäristön saastuminen on ongelma maassamme, mutta sen me otamme haltuun myöhemmin." Näin sanoit televisiossa eräs Kiinan rikkaista, uskoen että luonnon saastuminen saadaan vielä kuriin. Niin tai näin, sydän toimii vain automaattisesti verta pumpatessaan, joskin niin fyysiseen kuin henkiseen puoleen voi jokainen vaikuttaa. Hyvä ei vain aina ole se paras vaihtoehto, maailmassa on arvotyhjiö, eikä nykyjärjestelmistä mikään kykene sitä tyhjää täyttämään. "Nyt on menossa kolmas maailmansota", näin totesi nykyinen Paavi vähän aikaa sitten. Pelko on aseemme, tulevaisuudessa vain entistä vahvemman otteen saava propagandan vuoksi, aseiden odottaessa käyttäjiään. Yhdysvalloilla tämän hetken maailman tehokkain vakoiluverkosto tietokoneissa, mutta toiset seuraavat kuin vain osaavat. http://arenan.yle.fi/1-1944307

Käyttäjän riikkasoyring kuva
Riikka Söyring

Kiinalla on nykyisin ympäristön suhteen Green Wall -politiikka. Tarkoittaa mm. sitä, että eivät enää ota vastaan jätteitä Yhdysvalloista.

Yhdysvalloilla taas ei ole erityisen kehittynyt kierrätyssysteemi joten joutuvat siellä nyt kehittämään sellaisen.

Juu, kolmas maailmansota aloitettiin talousaseen käytöllä.

Käyttäjän ilkkavarsio kuva
Ilkka Varsio

Seuraava globaali lama lähtee Kiinasta. Globaali lama voi itse asiassa lähteä vain kahdesta taloudesta. Kiinasta ja USA:sta.

BEIJING — China's once rampaging economic growth slowed to 7% in the first quarter of 2015, its slowest rate of expansion since 2009, the nation's National Bureau of Statistics said in a statement Wednesday.

The figure, expected by many economists, came a day after Chinese Premier Li Keqiang pledged to take steps to boost the world's second largest economy. "Traditional economic driving forces such as consumption and investment are diminishing, while new forces are not compensating," Li said.

Growth of 7% from January to March was the lowest since the first quarter of 2009, when China was reeling from the global financial crisis.

Käyttäjän riikkasoyring kuva
Riikka Söyring

Pitää paikkansa. Eu28 on jo lamassa, ties monettako vuotta :D

Pitää paikkansa siksikin, että Kiina ja sen jälkeen Yhdysvallat ovat maailman suurimpia talouksia sekä vahvasti kytköksissä toisiinsa.

Toimituksen poiminnat