*

KissanKulmasta

Ollaanko Yhdysvaltoja eristämässä? (AIIB)

Kiinan johtama Aasian kehityspankin (AIIB) perustaminen on vetänyt mukaan useita länsimaita, jotka on totuttu mieltämään Yhdysvaltain liittolaisina. AIIB:in (Asian Infrastructure Investment Bank) on määrä toimia alueellisen kehittämisen rahoittajana Aasiassa, ja se nähdään kilpailijana Yhdysvalloista käsin toimiville instituutioille kuten Maailmanpankille (WB, World Bank) ja sen kehitysrahastoille.

 

AIIB on kahdenkymmenen eri maan yhteinen hanke. Perustajamaihin kuuluu mm. Intia, Singapore, Kamputsea, Vietnam, Uzbekistan ja Pakistan. AIIB-kehityspankin on määrä aloittaa toimintansa lokakuussa.

 

Yhdysvaltain Five Eyes -ryhmänä tunnetuista vakoiluyhteistyökumppaneista Uusi Seelanti, Australia ja Iso-Britannia ovat allekirjoittaneet sopimuksen neuvotteluista AIIB:in kanssa.  Saksa, Ranska ja Italia ovat nekin liittymässä Kiinan vetämään Aasian kehityspankkiin, kertoi Financial Times -talouslehti 17.maaliskuuta.  Etelä-Korean odotetaan aloittavan neuvottelut omasta liittymisestään.

 

Financial Timesin mukaan Euroopan maat uhmaavat Yhdysvaltoja, piittaamatta lainkaan Yhdysvaltain yrityksistä estää eurooppalaisia liittymästä AIIB:iin.

Toisessa Financial Timesin artikkelissa siteerataan vanhempaa virkamiestä, joka sanoo Ison-Britannian tehneen päätöksen liittyä Aasian kehityspankkiin käytännöllisesti katsoen ilman että olisi konsultoitu lainkaan Yhdysvaltoja.

 

New York Times raportoi: "Periaatteessa Washington näkee kiinalaisten hankkeen tahallisena haasteena toisen maailmansodan jälkeisille instituutioille, joita Yhdysvallat - ja vähemmässä määrin Japani - johtaa. Obaman hallitus on painostanut liittolaisiaan, jotta nämä eivät liittyisi..."  Mainituilla instituutioilla New York Times tarkoittaa kansainvälistä valuuttarahasto IMF:aa sekä Maailmanpankkia.

"Etelä-Korea ja Australia joille molemmille Kiina on suurin kauppakumppani, ovat vakavasti harkinneet jäsenyyttä AIIB:issa mutta ovat toistaiseksi pidättyneet osallisuudesta, pääasiassa Washingtonista tulleiden voimallisten varoitusten takia, mukaan lukien presidentti Obaman Australiaan kohdistama erityinen vetoamus", New York Times jatkaa.

 

The Australian -lehti on vielä suorasukaisempi. Op-ed:ina julkaistussa kommentissa todetaan Abbottin hallituksen päätöksen neuvotella liittymisestä Aasian kehityspankkiin edustavan jälleen yhtä tappiota Barack Obaman epäpätevälle, vieraantuneelle nakkisormi-diplomatialle Aasiassa. Abbottin hallitus ei tunne sympatioita Obamaa kohtaan, ja sen asenteen jakaa moni Yhdysvaltain liittolainen, kommentissa alleviivataan.

"Se kunnioitus, mikä Yhdysvaltoihin Aasiassa kohdistuu, nojaa yksinomaan Yhdysvaltain armeijaan. Obama on laiminlyönyt ja kohdellut kaltoin liittolaisiaan, ja seurauksena Washingtonilla on huomattavasti entistä vähemmän vaikutusvaltaa alueella... Tarina Kiinan pankista on likipitäen oppikirjaesimerkki Obaman ulkopolitiikan epäonnistumisesta. Obama kohtelee liittolaisia kurjasti, ja seurauksena hän menettää vaikutusvaltaansa liittolaisiin, ja näyttää sitten yllättyneeltä lopputuloksesta."


 

Kommentti:

Aasian kehityspankin rakentamisen herättämät reaktiot voidaan nähdä laajemmassa viitekehyksessä. Vaikka Yhdysvallat rettelöikin Venäjän kanssa Ukrainasta, ja on vetänyt Euroopan mukaan valtapiirikamppailuun, Yhdysvallat on jo pidempään tähdännyt ulkopolitiikassaan Kiinan pitämiseen ruodussa. Tätä tarkoittaa, kun Valkoisesta talosta määritellään "pivoting to Asia", "pivoting to Pacific". Yhdysvallat hallitsi Tyyntä valtamerta toisen maailmansodan jälkeen, mutta on sittemmin menettänyt vaikutusvaltaansa alueella.

Yhdysvaltain tarkoitus on saartaa Kiina perustumalla sotilastukikohtia Aasian ja Amerikan välisen Tyynen valtameren alueen valtioihin: Australia, Uusi Seelanti, Filippiinit, Japani, sekä useita Latinalaisen Amerikan valtioita. Muista rannikkovaltioista Kanada on pyritty vetämään mukaan mm. NAU (NAI) -liittouman kautta, jolla rakennetaan Euroopan unionia vastaavaa vapaakauppa- ja turvallisuusvyöhykettä Kanadasta, Meksikosta ja Yhdysvalloista.

 

Kiina, joka on Yhdysvaltain suurin velkoja, on valinnut toisen lähestymistavan. Kiina pyrkii kasvattamaan vaikutusvaltaansa taloudellisella lähestymistavalla mm. investoimalla infrastruktuurihankkeisiin muissa maissa. Samoin on Kiina lisännyt taloudellista ja sotilaallista yhteistyötä rajanaapurinsa Venäjän kanssa.

Kiina ja Venäjä ovat molemmat sopineet useita kahdenkeskisiä kauppasopimuksia eri valtioiden kanssa ja että kahdenkeskisessä kaupassa käytetään valuuttana joko ruplaa tai yuania, ei tähän asti reservivaluuttana toiminutta dollaria. Mitä vähemmän dollaria käytetään reservivaluuttana, sen ikävämmäksi Yhdysvaltain taloudellinen tilanne muuttuu. Euroopan kannalta dollarin aseman heikkeneminen reservivaluuttana on euron mahdollisuus.

 

Kehitysmaat epäilemättä näkevät Aasian kehityspankin hyvänä asiana. Kehitysmaiden velkakriisit ovat johtuneet pääasiassa dollarimääräisistä veloista, joista AIIB saattaa nyt lainaehdoillaan tarjota ulospääsyn, ja mahdollistaa siten paremman tulevaisuuden.

 

Euroopan unioni, joka on ns. talous- ja rahapolitiikallaan sotkenut asiansa pahasti ja hankkiutunut kestolamaan, näkee Kiinassa mahdollisuuden. Eurooppaan tehdyt ulkomaiset investoinnit ovat romahtaneet, samoin Euroopasta muualle tehdyt investoinnit.

Eurooppa on ajanut vientiylijäämän ja säästämisen yhdistelmää huomioimatta, että jokaista ylijäämää kohti jossain täytyy olla alijäämää. Toisin sanoen Eurooppa on halunnut muiden maiden rahoittavan Euroopan ylijäämää velkaantumalla itse. Tämän takia Kiina näyttäytyy nyt - myös suurten sisämarkkinoidensa takia - houkuttelevana yhteistyökumppanina.

 

SIPRI:n kansainvälisestä asekaupasta tekemistä selvityksistä taas näkyy, että Eurooppa on menettänyt osuuksiaan asekaupasta Yhdysvalloille ja Venäjälle. Kiinan parhaillaan lisätessä sotilaallisia valmiuksiaan Kiina on Euroopalle potentiaalinen "puolustusmarkkinoiden kehittämisen" kohde. Yhdysvalloille taas puolustusteollisuus on - ulkopoliittisena ja turvallisuustyökaluna toimisen ohella - lähes ainoa jäljellä oleva suuri vientiala, joten se ei halua kilpailijoita.

 

Yhdistäisin edellä mainittuun myös Saksan hallituksen taannoiset epäviralliset ulostulot NATO-komentaja Philip Breedloven lausuntojen epäluotettavuudesta ja propagandaluonteesta, joista saksalaismedia Der Spiegel etunenässä taannoin uutisoi - samoin kuin komissaari Jean-Claude Junckerin puheet Eu:n omasta armeijasta.

NATO-joukot ovat pääasiassa NATO:n jäsenmaiden joukkoja. Jos Eu perustaa oman armeijan, se vetää joukkonsa Yhdysvaltain johtamasta NATO:sta ja siirtää ne suoraan oman komentonsa alle. NATO:lle ei jää juuri kuin esikunta ja Yhdysvaltain joukot.

Eu-armeijan perustaminen loisi tarvetta uusille puolustushankinnoille samalla kun se institutionalisoisi Euroopan unionia yhä enemmän Eu:n jäsenmaiden väestölle niin vastenmielisen liittovaltion suuntaan, ja tämä taas sopisi Eu-eliitille.

Eu-armeijan puolesta puhuu se, että sen perustamisella kenties vältetään Yhdysvaltain haluama sota Venäjää vastaan samalla kun taataan Eu:lle uskottava puolustus.

Pelissä on todellakin enemmän kuin pelkkä kehityspankin perustaminen.

 

Päivitys 08.04 2015 klo 10:38    Jo 46 loikkaria on liittynyt AIIB:iin http://www.zerohedge.com/news/2015-04-02/us-has-screwed-its-approach-chinas-aiib-former-us-secretary-state-blasts  Myös Suomi

 

Pääasialliset lähteet:

The Telegraph: Britain´s plan to join China´s ´World Bank´ angers Washington

Financial Times: Europeans defy US to join China-led bank

Financial Times: US Congress raises heat on World Bank over China fears

New York Times: With a plan to join China-led bank, Britain opens door for others

The Australian: Bank decision a rebuke of Obama

SIPRI, The Arms Transfer Database (16 March 2015)

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

5Suosittele

5 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (20 kommenttia)

Käyttäjän riikkasoyring kuva
Riikka Söyring

Ja tässä erinomaisen hauska artikkeli Washington Post -lehdeltä http://www.washingtonpost.com/world/national-secur...

Artikkeli kertoo siitä, miten Yhdysvaltain Jemeniin lahjoittamien aseiden nykyisestä olinpaikasta ei ole varmuutta.

Hauskaksi artikkelin tekee tämä kohta "In Yemen and elsewhere, the Obama administration has pursued a strategy of training and equipping foreign militaries to quell insurgencies and defeat networks affiliated with al-Qaeda. That strategy has helped to avert the deployment of large numbers of U.S. forces, but it has also met with repeated challenges."

jossa kerrotaan Yhdysvaltain kouluttaneen ja aseistaneen ulkomaisia porukoita, jotta nämä voivat tukahduttaa kapinantynkiä.

Ei siitä ole montaa päivää kun Valkoisen talon tiedottaja Jen Psaki piti lehdistölle puhetta Yhdysvaltain pitkäkestoisesta politiikasta, että ei sekaannuta muiden maiden asioihin.

Lehdistö purskahti tämän ilmoituksen jälkeen nauruun ja AP:n Matt Lee kysyi Psakilta "How longstanding (policy) is that?" ja viittaili muutamaan Yhdysvaltain masinoimaan vallankaappaukseen :D

Jukka Laine

Riikka olisi liian pätevä kansanedustajaksi. Maailmantalous on murroksessa ja Suomessa ei asiasta keskustella lainkaan.

Käyttäjän riikkasoyring kuva
Riikka Söyring

Tuo oli Jukka ns brittiläinen kohteliaisuus. Joutuu miettimään onko se kohteliaisuus vai jotain muuta :D

Huomasin, että hyvin vähän on kirjoitettu tästä AIIB:ista ylipäänsä ja mitä kaikkea asiaan liittyy tai voi liittyä, ja siksi päätin paikata puutetta aloittamalla keskustelua aiheesta.

Seuraukset voivat olla varsin mullistavat, yksinapaisesta moninapaiseen talouteen.

Käyttäjän kyy kuva
Mark Andersson

Riikka, olet IPUn kansanedustajaehdokas. Sinua ei kuitenkaan helposti löydy vaalikoneista tai muilta listoilta. Et edes tässä blogissa kerro ehdokkuudestasi. Onko tämä tulkittavissa niin, ettet ole kovin innostunut kansanedustajan pestistä, minkä sinänsä ymmärtäisin aivan hyvin.

Mielestäni olet kuitenkin Helsingin kaikista ehdokkaista paras. Kannattaako sinua siis äänestää?

Käyttäjän riikkasoyring kuva
Riikka Söyring

Hyvä ja aiheellinen kysymys, Mark.

En mainosta ehdokkuuttani tässä blogissa koska kirjoitan tässä blogissa yksityishenkilönä yksityisiä mielipiteitä ja ajatuksia, en puolueen asioita.
Minusta näitä kahta ei kannata sekoittaa keskenään tuomalla esiin tässä blogissa ehdokkuutta sen kummemmin.

Ja muuten... on mukavampi kirjoittaa kun ei tarvitse olla poliittisesti korrekti :D

Olen aivan tosissani ehdokkuuden suhteen, sitä ei kannata epäillä. Toisaalta en aio ruokkia velkarahalla vaalihässäkkää joten mainosbudjettini on vain se, mikä on maksuosuuteni puolueen vaalijulisteista.

Käyttäjän jounisnellman kuva
Jouni Snellman

Sain synttärilahjaksi Venäjän ykkösteeveen. Putin ja muut pamput valehtelevat siellä vuorotellen, kuinka mahtava Venäjä onkaan nyt kun Krim on "meidän." Kansallinen uho keskeytyy viiden minuutin välein mainoksiin, joiden kaikki hinnat ovat euroissa tai dollareissa : D

Käyttäjän riikkasoyring kuva
Riikka Söyring

Mitä mainostetaan, kuka mainostaa? Sen tiedon perusteella voisi päätellä kenties jotain.

Jari Rauhala

Nämä ovat hyviä kirjoituksia. Nämä avaavat sitä puolta, mitä virallinen tiedotus pitää kiinni, koska ei sovi johtavien poliitikkojen sidonnaisuuksiin ulkomaille ja mihin palapelin aukkoon myös Suomi siinä sopii.

Käyttäjän riikkasoyring kuva
Riikka Söyring

:D

Kyllähän tiedämme että Suomi sopii siihen mihin Saksa sen asettaa.

Olinko kohtuuttoman ilkeä?

Käyttäjän eiltanen kuva
Eero Iltanen

Eristäminen on hauska sana tässä yhteydessä, kysehän on asioista ja alueista, jotka eivät Yhdysvalloille mitenkään edes kuuluisi. :D

Käyttäjän riikkasoyring kuva
Riikka Söyring

Tätä voisi pitää hienovaraisena irrottautumisena so. Yhdysvaltoja eristetään siten että aletaan hoitaa asioita omaan tapaan kuuntelematta aina Washingtonin "suosituksia" :D

Latinalainen Amerikkahan panee sekin nykyään ponnekkaasti vastaan kun olen heidän yhteistyöjärjestöjensä lausuntoja lukenut.

Suomen kannattaisi liittyä AIIB:in koska Aasiassa on isot markkinat. Ehkä nyt jopa uskallamme kun kerran Saksakin...

Käyttäjän karikilpio kuva
Kari Kilpiö

Riikka. HYVÄ KIRJOITUS. "Suomen kannattaisi liittyä AIIB:hen, koska Aasiassa on isot markkinat. Ehkä nyt jopa uskallamme kun kerran Saksakin..." Aivan niin.

Tässä oma US-blogini sivuavasti TTIP-aiheesta: EU:n mahtimaat Kiinaan AIIB:hen.

http://karikilpio.puheenvuoro.uusisuomi.fi/190220-...

Käyttäjän riikkasoyring kuva
Riikka Söyring

Itseasiassa Kiina ja Yhdysvallat neuvottelevat omaa vapaakauppasopimusta, PNTR:aa, Permanent Normalized Trade Agreement.

TTIP:ia pahempi on TiSA, Trades in Services Agreement. Itsenäisyyspuolue julkaisee kohdakkoin pamfletin, jossa käsitellään isäntämaasopimuksen ohella eri vapaakauppasopimusten sisältöä ja niiden vaikutuksia.

Mutta Suomen todella kannattaisi liittyä AIIB:iin.

Ehdotin muuten jo pari vuotta sitten, että suomalaiset viljelijät perustaisivat osuuskunnan tai pari Aasian kauppaa varten. Osuuskunnat keräisivät pienviljelijöiden juurikkaat ja marjat ja jatkojalostaisivat ne Aasian markkinoita varten.

Juurikkaat voitaisiin koota, suikaloida kuivata ja pakata Suomessa ja myydä Aasiaan. Kuivatavara ei paina paljon, ja työllistäviä vaiheita on monia. Osan voisi hoitaa alihankintana.
Juurikkaiden kuorista ja naateista voisi jatkojalostaa eläinrehua.

Marjojakin voisi laittaa vientiin kuivattuna ja mehuna.

Kiinassa pelkästään on niin paljon väkeä, että sinne uppoaisi Suomen koko sato vientiin ihan helposti.

Samoin Suomi voisi Kiinaan hydroponista viljelyä ja kaikenlaista kasvihuoneteknologiaa. Kiinan johtajia takuulla kiinnostaa väestön ruokkiminen. Leipäkapinaa sinne ei haluta ;)

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

Riika, tosi hyvä juttu!

Hesari kirjoitti siitä eilen, ja minä äsken sen pohjalta hieman omiani:

http://veikkohuuska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/19025...

Yhdysvaltain asema kansainvälisessä kuviossa on heikentynyt nopesti; Länsi-Euroopan maiden ratkaisu liittyä AIIB:hen perustajajäseninä on nähtävä niiden omien intressien valvontana. Transatlanttinen yhteistyö (USA-EU) ei oikein ole toiminut Eurooppaa tyydyttävällä tavalla; näen kyllä kieltämättä myös taustalla pitkiä näkökulmia tulevaisuuteen. Itsekin olen syyllistynyt vuosien varrella Yhdysvaltain finanssi- ja rahapolitiikan arvosteluun: tosiasia on että Yhdysvaltain "kimalainen lentää vaikka sen ei fysiikan lakien perutella pitäisi lentää, vaan pudota". Sitten kun se putoaa, niin tämä ilmeisyys paljastuu kaikille.

Isossa kuvassa käydään suurta peliä, jossa ei ole liittolaisia. Globaali taloudellisen taistelun logiikka: "kukin itsensä puolesta ja Piru periköön hännimmäisen" on suodattunut kansainväliseen politiikkaan. Se onkin täysin väistämätöntä, niin ilkeältä kuin se kuulostaakin. Kun politiikka on taloutta, niin sitten kyllä "politiikka on taloutta" - eli politiikka toimii talouden ehdoin, myös tässä kaikkein raadollisimmassa "minä valvon vain omia etujani" -ulottuvuudessa.

Eli sitä saa mitä tilaa.

Kauhea on maailma nyt. Kutsun tätä Talouden maailmansodaksi eli WW3.o.

Käyttäjän riikkasoyring kuva
Riikka Söyring

* Kiina ja Venäjähän ovat luomassa yhdessä SWIFT:ille rinnakkaisversiota. Moni maa joka on suljettu tai joka ollaan uhattu sulkea länsimaiden SWIFT:in ulkopuolelle, on takuulla kiinnostunut rinnakkaisversiosta.

* Eikö ole hupaisaa, että samalla kun myönnetään että Iranin teknologia (ja talous) ovat hunningolla, kuitenkin samaan aikaan uskotellaan, että Iran kehittelee ydinaseita?

Koraani saattaa jopa kieltää eri tavoin ydinaseiden valmistamisen, arvelen.

* Itsekin uskon, että Kiina ja muut Aasian maat suunnittelevat Aasian pörssiä. Onhan heillä ollut aikaa opiskella länsipörssien toimintaa. Toivottavasti myös oppia virheistä.

Käyttäjän ZeiEizh kuva
Juha-Matti Hakala

Ei koraani ainakaan Pakistania ole kiusannut A-pommin valmistuksessa. :)

Käyttäjän riikkasoyring kuva
Riikka Söyring Vastaus kommenttiin #14

No jaa. Pakistan on yksi niitä Yhdysvaltain paiseita, joissa ei ole omaa, kansan valitsemaa hallintoa. Käskytys tulee muualta kuin koraanista.

Luin muuten pari päivää sitten kanadalaisesta lehdestä pitkän analyysi-artikkelin, jossa kerrottiin (vuodettuihin tiedusteluasiakirjoihin nojaten) Kanadan tiedustelupalvelun varoittaneen Kanadan hallitusta siitä, että Libyan Gaddafin kaataminen johtaa sisällissotaan Libyassa ynnä kaikkeen muuhunkin ikävään, ja että olisi parempi jättää sotimiset Libyassa väliin.

PM Harper näes edelleen väittää ettei kukaan mitenkään voinut arvata, että Libyaan hyökkäämisestä seuraisi sotaa, kurjuutta ja nälänhätää libyalaisille

Käyttäjän jheyno kuva
Jouko Heyno Vastaus kommenttiin #15

Kuka tahansa Libyan ja Pohjois-Afrikan historiaa tunteva olisi voinut kertoa saman, ei siihen tiedustelupalvelua olisi tarvittu.

Ei olekaan yllättävää, että Suomessa(kin) jatkuvasti vähennetään historianopetusta kouluissa. Historia on kuitenkin koko koulujärjestelmän tärkein oppiaine:

Kuka tahansa insinöörinplanttu osaa rakentaa kulkuvälineen.

Tavitaan humanisti kertomaan, mihin sillä pitäisi ajaa, insinöörikoulutus ei sitä kerro.

Tarvitaan historiantutkija kertomaan, missä ajettiin viimeksi päin puuta, sitä reittiä ei kannata enää käyttää.

Käyttäjän ZeiEizh kuva
Juha-Matti Hakala Vastaus kommenttiin #15

Silloin kun pommia kasattiin Pakistan ja usa olivat aika kaukana toisistaan.

Käyttäjän riikkasoyring kuva
Riikka Söyring Vastaus kommenttiin #17

Tariq Alin kirja "Taistelu Pakistanista" on varsin valaiseva.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset