KissanKulmasta

Jokeripokeri Poks!

Jokainen ihminen on oikeastaan kuin korttipakka (joiltain tosin on muutama kortti kadonnut elämän matkan varrella ja pakka on vajaa).

Sekoittajan -vaikkapa sattuma, olosuhteet, kasvuympäristö, joskus myös puhekumppani- käsi määrää mikä kortti näkyy päällimmäisenä.

Huijarilla sen määrää tarkoitushakuinen nostatus. 

Päällimmäinen kortti on se, minkä me muut näemme ja minkä mukaan helposti nimeämme, niin, lokeroimme "koko pakan". Unohtaen, että siellä ne muutkin kortit ovat ja joka kortin paikka vaikuttaa muiden korttien paikkaan pakassa/persoonassa.

Koitettaisiinko muistaa koko pakka? Vähenisi ehkä solvaamisen määrä ja henkilökohtaisuuksiin meneminen Blogistanissa. Se on tehnyt keskustelusta ikävää, suorastaan vastenmielistä joillain sivuilla.

 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (10 kommenttia)

maikki (nimimerkki)

Riikka. Kirjoituksesi on parasta mitä Blogistanissa on esiintynyt.

RS: kiitän. Alkoi hävettää, kun itsekin on tullut muutaman kerran sanottua rumasti joillekuille. Se sai minut muistuttamaan itseäni, että äärimielipide jostain asiasta ei tosiaankaan kerro kaikkea koko ihmisestä ja siitä, miten hänestä sellainen tuli.

K Veikko

Aika osuva

Lapsia kasvattaessa voi pakasta poistaa kortteja ja järjestellä niitä mutta ei lisätä sinne uusia kortteja.

ilmari (nimimerkki)

Osaongelma on siinä, että nykyään jokainen meistä haluaa olla niin "luova, erikoinen, ainutlaatuinen, erinomainen, yksilöllinen" jne, että unohdamme olevamme aivan samanlaisia ihmisiä.

Kysymys onko meissä enemmän eriäviä kuin yhdistäviä tekijöitä hyppääkin silmiin erityisesti tällaisessa blogifoorumissa, jossa kyse on pikkureviireistä, sen jokapäiväisestä merkitsemisestä ja tietysti omasta "aivan ainutlaatuisesta mielipiteestä".

Sillä kait ei mahda mitään, että jotkut kirjoittajat ihastuttavat heti ja toiset ärsyttävät pikku hiljaa. Itse henkilökohtaisesti en pidä siitä, että poliittisia mielipiteitä tyrkytetään päivästä toiseen. Se on jollain tavoin lukijoiden aliarvioimista.

RS: poliittisten mielipiteiden tyrkyttäminen kaiketi johtuu siitä, että US-blogit alkoivat -ainakin omalla kohdallani kutsusta kirjoittamaan- kunnallisvaalien yhteydessä ja ne toimituksenkin tahdosta ovat "profiloituneet" politiikan kokijoiksi ja tekijöiksi. Itse sain alkuun paljonkin pyyhkeitä siitä, etten kirjoittanut tarpeeksi politiikkaa.        Omasta mielestäni kyllä kirjoitin politiikkaa, mutta en niin suorasanaisesti. Luotin lukijoiden älyyn poimia asioita ns. rivien välistä.

Huomiosi eroavaisuuksista ja yhdistävistä tekijöistä on tärkeä! Tuntuu, että moni kiinnittää enemmän huomiota eroavaisuuksiin kuin yhteisiin tekijöihin. Samaa tavaraa on nahan alla joka ihmisellä, kun nahka nyljetään.

luuserius (nimimerkki)

Mitä isot edellä eduskunnassa sitä pienet perässä.Pilkkaaminen on ajan henki.
Politiikka itse on peliä jossa on unohtunut aikaa sitten itse asia eli tavalliset ihmiset ja heidän asianhoitonsa.On ihmisiä sielläkin toki jotka tekevät työtään hiljaisesti mutta minua ainakin ärsytti nämä vaalikampanjat ja se tarkoitushakuisuus jolla puolueet ja ehdokkaat äänestäjiä kosiskelivat.Sekin on tavallaan äänestäjän aliarvioimista,mikä ehkä näkyy äänestysprosentissa.Sanomaan ei uskota.

Minua huvittaa blogin kirjoittelijat jotka antavat itsestään älykkään kuvan kirjoittamalla epäselvästi,epämääräisesti ja kuin arvuuttelemalla.Väliin työnnetään sivistyssanoja ja alapään ilmaisuita,kakkaa pissaa,peppua jne.vuoronperään.Ja sitten solvataan muita,kun ollaan niin hirveän älykkäitä ja tiedetään asioista valtavasti.
Itsekkin toki pitää katsoa peiliin ja helposti tulee sanottua asiatonta,kun ei muuta sanottavaa ole.

RS: anoppi juuri kävi eduskunnan kyselytunnilla kuuntelemassa ja oli aivan tympiintynyt. Sanoi, ettei olisi odottanut luottamustehtävään valituilta ihmisiltä niin huonoa, ylimielistä ja toisten puhetta häiritsevää käytöstä.

Itse yritän muistaa katsoa peiliin aina silloin tällöin ja kysyä, olenko muka maailman viisain.

Sakke (nimimerkki)

Muistan erään korttipakan nuoruudestani, jossa oli päällimmäisenä patarouva. Patarouvan olemus oli jo tuolloin pelkkä itsevarmuus ja pedanttisuus loisti hänestä pitkälle jopa siinä määrin, että monet kadehtivat häntä. Mutta uskoin hänessä olevan kuitenkin sisäistä rakkautta ja nyt kuulemma hänellä on kolme hienoa poikaa.

RS: minustako puhut :D? Olin niin patarouva mustine huuline ja varmoine mielipiteineni kuin vain angstinen teini voi olla...ohhoh niittistä nuoruutta :D

Q (nimimerkki)

#2
"Lapsia kasvattaessa voi pakasta poistaa kortteja ja järjestellä niitä mutta ei lisätä sinne uusia kortteja."

Minusta se on toisin päin. Montaakaan juttua et voi poistaa (heikentää kylläkin), mutta lisätä voit vaikka kuinka paljon: tietoa, taitoa, kokemuksia, skeemoja, tunteita, näkökulmia, asenteita... Lista on pitkä.

K Veikko

#6.
Sinä nyt puhut korteilla pelaamisesta kun minä puhun pakasta.

Voit lisätä tietoa, taitoa vain jos kyky oppimiseen on siellä pakassa. Voit kasvatuksella pitää sen oppimiskyky-kortin pakan päällä tai pohjalla.

luuserius (nimimerkki)

Nettipokerin satunnaisena harrastajana ja perheenpäänä voin sanoa että lapsenkasvatus muistuttaa satunnaista jakoa.Tuurissa se on monasti mitä jälkipolvesta tulee, sitten kun lapselle alkaa kasvaa oma tahto ja halu oppia asioita kantapään kautta.
Uskon vanhempana omaan esimerkkiin ja siksi olen satunnaiset jaot,kuten netissä roikkumisenkin salannut.
Kaveripiiri on myöskin kuin sattumankauppaa.Kun kortin kääntää,sieltä voi paljastua mitä vain.
Korttipakastakin voi siis näemmä löytää uusia ulottuvuuksia.
Oman elämän kohdalla korttionni on ollut myötä,mutta valitettavasti kaikille ei jako aina ole yhtä suotuisa.Kyse ei ole aina ansaitsemisesta vaan usein pelkästään puhtaasta tuurista.
Ja usein kun oikeassa elämässä alkaa bluffata huonoilla korteilla,lopputulos on varsin usein onneton.

RS: sama perimä, sama kasvuympäristö, samat säännöt ja tuloksena aivan omia persoonia, mitä minun poikiini tulee. Lapset kasvattavat vanhempiaan ja vanhemmat lapsiaan.

Tuuri vaikuttaa, toki.

Sakke (nimimerkki)

Muistan mainiosti Erään nuoren naisen, joka oli pukeutunut mustaan ja pelkästään mustaan, jopa hänen lakattuja varpaankynsiään myöten. Joka asteli itsevarmasti Helsinginkatuja ja touhusi sen aikaisten anarkistien kanssa järjestellen sykähdyttäviä tempauksia. Hän eli silloin elämänsä silloista niittikeisarinna aikaansa.

RS: itsevarmuuden laita oli varmaan niin, että osa oli teeskentelyä kuten ihmisillä monasti, osa hyvin nuoren ihmisen tietämättömyyttä vaikeuksista, osa perustui itsensä tuntemiseen ja uskoon omiin kykyihin sekä vakaumukseen, että oikein on oikein ja väärin on väärin. Osa oli ihan suojaväriä. Touhuilen vieläkin kaikkea, vaikuttamisen keinot vain ovat hieman muuttuneet.

ilmari (nimimerkki)

Asuin pitkään Heinäveden Papinniemellä (1977-1988). Toimin luostarin vuokraviljelijänä ja hautasin sinne, joutessani, useita munkkeja hevosella. Tuttu seutu loppuikääni. Nyt tämä pohjoinen ilmasuunta himoitti iänkaikiseksi ja pysyn tänne elämäni loppuun asti, aivan varmasti.

T. entinen heinävetinen
Tolvasen Sakulle ja Humalajoen Ollille/muorille terveisiä, jos sattuvat tulemaan vastaan

RS: terveiset menevät perille jahkas appivanhemmat palaavat syksyllä kullankaivuusta sieltä pohjoisesta. Pohjoiseen olisin minäkin Hgista suunnannut taikka Kanadan erämetsiin ellen olisi sattunut rakastumaan savolaiseen mullikkaan :D

Toimituksen poiminnat