KissanKulmasta

Tutkimus: Yhdysvallat on oligarkia

US-alusta ei ota siirrettyä tekstiä vastaan. Varsinainen teksti 1. kommentissa. Pahoittelen.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

5Suosittele

5 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (5 kommenttia)

Käyttäjän riikkasoyring kuva
Riikka Söyring

Vuoden 2014 syksyllä on määrä julkaista tutkimus "Perspectives on Politics" amerikkalaisen demokratian tilasta. Tutkimuksen tekijät ovat yliopistotutkijat Martin Gilens ja Benjamin I. Page.

Tutkimuksen tuloksia esittelevän alustavan keskustelupaperin, "Testing theories on American politics: Elites, interest groups, and average citizens" voi ladata Princetonin yliopiston sivuilta. http://www.princeton.edu/~mgilens/Gilens%20homepag...

Uuden analyysityökalun avulla tutkijat ovat pystyneet vertaamaan useamman eri poliittisen teorian selitysmalleja ja harjoitettua politiikkaa toisiinsa. Monimuuttuja-analyysi viittaa siihen, että talouseliitillä sekä liike-elämän eri intressiryhmien edustajilla on merkittävä vaikutus harjoitettuun politiikkaan, huomattavasti suurempi kuin kansalaisjärjestöillä, kansanliikkeillä tai tavallisilla äänestäjillä, joiden vaikutus politiikkaan on vähäinen tai olematon.

Tutkijoiden mukaan analyysin tulokset tarjoavat tukea talouseliitin dominanssi-teorioille (Economic Elite Dominance) samoin kuin eturyhmäpainotetun pluralismin (Biased Pluralism) teorioille mutta eivät lainkaan tukea enemmistödemokratia-teorioille (Majoritarian Electoral Democracy) tai enemmistöpluralismille (Majoritarian Pluralism).

Toisin sanoen: Yhdysvallat on harvainvalta, oligarkia, eikä demokratia. Uuden poliittisen rakenteen nimi on plutonomia. Äänestämisellä ei ole vaikutusta tehtyyn politiikkaan. Valtapuolueet ovat eturyhmien tarpeiden ja tahdon toteuttajia.

Kommentti:

Gilesin ja Pagen tutkimus vahvistaa sen, minkä moni jo tiesi: Äänestyttäminen vaaleissa on osa petosmenetelmää, jolla ylläpidetään rauhanomaisesti vallitsevaa valtarakennetta.

Toisaalta tutkimus antaa selityksen sille, miksi todennetuistakaan pankkien tekemisistä petoksista ei ketään ole saatettu vastuuseen.

Counterpunch julkaisi Eric Zuessen artikkelin "Retiring White House prosecutor says the SEC is corrupt". Artikkelissa kerrotaan arvopaperikomission eläköityvän syyttäjän James Kidneyn todenneen jäähyväispuheessaan, että hänen ponnistuksensa syyttää Goldman Sachsia ja muita megapankkeja vuoden 2008 kriisiin johtaneista rötöksistä estettiin, koska "SEC:in johto oli kiinnostuneempi saamaan itselleen hyväpalkkaisia virkoja yksityissektorilta virkauransa päätyttyä... Ylempäni eivät usko varakkaiden ja vahvojen toimien haittaamiseen."

Samassa Zuessen artikkelissa esitetään presidentti Barack Obaman hallinnon julkaisseen väärennettyjä tilastoja nostetuista syytteistä uskotellakseen, että Wall Streetin pankkipiirejä rangaistaan rikoksistaan. Rikollisten voidaan siis sanoa saaneen syytesuojan. Samoin näyttää olevan Euroopassa. Intressiryhmät toimivat komission neuvonantajina.

Sensijaan veronmaksajat on hallitustensa toimesta velvoitettu kustantamaan verorahoista pankkitukia sekä alistumaan talouskuriin, jonka talouskasvun tappavan vaikutuksen seurauksena suuri osa yksityisomaisuutta siirtyy konkurssihuutokauppojen kautta alihintaan pankkien ja sijoittajien haltuun.

Vahvistusta Gilesin ja Pagen tulokset saavat jo pari vuotta sitten Real-World Economic Reviewin numerossa 59 julkaistusta Edward Fullbrookin artikkelista ”The political economy of bubbles”. Artikkelissaan Fullbrook osoittaa, että eritoten Yhdysvalloissa ja Isossa-Britanniassa on ollut meneillään tulonsiirto alimmilta tuloryhmiltä ylimmille, ja että nämä tulonsiirrot on tehty määrätietoisesti, ja ovat seurausta perustavaa laatua olevista - jos kohta epämuodollisista - muutoksista Yhdysvaltain ja Ison-Britannian poliittisissa rakenteissa.

Liikepankki Citigroupin omiin raportteihin nojaten ja kartoittaen liikepankki Goldman Sachsin ja presidentti Obaman hallituksen välistä yhteistoimintaa, Fullbrook argumentoi, että nämä muutokset on toteutettu organisoidun, järjestelmällisen, konseptualisoidun ja taloudellisesti motivoituneen demokraattisen prosessin valtionvastaisen käytön kautta. Fullbrook osoittaa myös, että pyörovikäytäntö liikepankki Goldman Sachsin ja Obaman hallinnon välillä on pyörinyt vinhaan vahvistaen siten SEC:in James Kidneyn sanomaa.

Yhdysvallat on muutakin kuin oligarkia, se on sadistivaltio. Senaatin tiedusteluasiain komitea on perehtynyt Yhdysvaltain keskustiedustelupalvelu CIA:n kidutusohjelmiin neljän vuoden ajan. Salaisia vankileirejä CIA:lla oli mm. Euroopassa. Komitean löydösten perusteella CIA on valehdellut kidutuksen ja kidnappausten määrästä sekä laadusta. Kyseessä ei ole ollut mikään lievä "tehostettu kuulustelu" vaan brutaali rääkkäys. Tutkimuksen kestäessä CIA vakoili (laittomasti) tutkimusta suorittavaa senaatin henkilökuntaa.

Oudoksun suuresti sitä, että raporttia koskevassa mediakeskustelussa on pohdittu laillisen kidutuksen sallittavaa määrää sekä tapoja laillistaa tietty määrä "tehostettua kuulustelua". En muista nähneeni missään kenenkään yksiselitteisesti todenneen kidutuksen olevan väärin, ettei sitä pitäisi harjoittaa ollenkaan. Että se on kielletty kansainvälisissä sopimuksissa.

Tällainenko on se demokratian ja vapauden malli, jonka vienninedistäjänä Yhdysvallat yhdessä EU-maiden ja Naton kanssa toimii?

Yhdysvallat ei ole maailman ainoa maa, jolla on korruptoitunut ja kieromielinen hallinto tai jonka hallinto ylläpitää demokratia-näytelmää, ei suinkaan. Yhdysvallat ja EU eivät ole ainoita valtioliittoja, jotka pelottelevat hallintoalamaisiaan vaaroilla: milloin uhkaa talouskriisi, vihamielinen valtio, terroristi tai sianlihan tuotannon loppuminen, rahan loppuminen tai nuhakuume. Täytyyhän hallitusten jotenkin perustella olemassaolonsa ja esittää, että seisovat kansan ja kansaa uhkaavien vaarojen välissä, vaikka todellisuudessa enin osa ongelmista on hallituksista ja erinäisistä eturyhmistä lähtöisin.

Hallitusten politiikka ei ole ihmislähtöistä, yleiseen hyvään tähtävää.

Unohtakaa hallitusten ja poliitikkojen puheet. Miksi työntekijän pitäisi uskoa pääoman edunajajien horinoita? Unohtakaa ns. yleinen mielipidekin, ja sen sijaan päättäkää, mikä on oma mielipiteenne. Sitten puhukaa se oma mielipiteenne ääneen.

Jospa sitä reittiä päästäisiin totuudellisempaan, moniäänisempään lähestymistapaan ja asioita voisi ratkoa muutoinkin kuin pääoman ehdoilla. Jossain muualla, muutoin kuin hallitusten toimesta.

Lue myös

Lauri Holappa (Hgin yliopisto): Talouskuri tuhoaa talouden: Talouskurin seuraukset - paluu 1800-luvulle http://rahajatalous.files.wordpress.com/2014/04/ta...

Vice - Charles Davis: Don´t pay your taxes http://www.vice.com/read/dont-pay-your-taxes?utm_s...

Lähteet:

Martin Giles, Benjamin I. Page: Testing theories on American politics: Elites, interest groups, and average citizens http://www.princeton.edu/~mgilens/Gilens%20homepag...

Counterpunch - Eric Zuesse: Retiring White House prosecutor says the SEC is corrupt http://www.counterpunch.org/2014/04/09/65578/

Corporate Europe Observatory: The Fire power of the financial lobby - A survey of the size of the financial lobby at the EU level http://corporateeurope.org/sites/default/files/att...

Edward Fullbrook: The political economy of bubbles http://www.paecon.net/PAEReview/issue59/Fullbrook5...

Käyttäjän riikkasoyring kuva
Riikka Söyring

Ajatellaan hetki tätä senaatin tiedustelukomitean CIA-kidutusraporttia.
EU ja Yhdysvallat mainostavat itseään sivistysvaltioina, oikeina sivistysvalioina. Demokratioina ja vapauden linnakkeina.

Mikä on todellisuus? Kidutus, kidnappaukset ja salaiset vankileirit.

Millaista keskustelua paljastuksista syntyi? Keskustellaan siitä, mikä on sopiva, hyväksyttävä, laillinen määrä kidutusta. Millainen kidutus voidaan sallia.

Onko tämä sivistystä ja vapautta? Minusta ei. Minusta tämä on rivoa, irvokasta ja rienaavaa. Ei voi olla olemassa hyväksyttävää määrää kidutusta. Eikä pidä olla.

Ei saa olla.

Toimituksen poiminnat