KissanKulmasta

Vaihtoehdottomuudelle on vaihtoehtoja

  • Deflaatiosykli
    Deflaatiosykli
  • Kaupoilla ei ole asiakkaita
    Kaupoilla ei ole asiakkaita
  • Nuorisotyöttömyys EU:ssa
    Nuorisotyöttömyys EU:ssa
  • Yhdysvaltain suurin "ammattiryhmä" on vangit
    Yhdysvaltain suurin "ammattiryhmä" on vangit
Saksalainen Friedrich Ebert Stiftung (FES) julkaisi hiljattain keskustelupaperin "Alternatives to Austerity - Progressive Growth Strategies for Europe" (Vaihtoehtoja talouskurille - Progressiivisia kasvustrategioita Euroopalle") käydään usean eri taloustieteilijän voimin läpi vaihtoehtoja harjoitetulle talouskuripolitiikalle. "Puheet eurooppalaisesta solidaarisuudesta tai toiveet ihmeestä eivät riitä", tarvitaan konkreettisia vaihtoehtoja uusliberaalille ideologialle.

Esipuheessa todetaan tähän asti harjoitettu deflatorinen politiikka epäonnistuneeksi: koska kestotaantumaan johtaneilla, toinen toistaan seuranneilla kriiseillä ei ollut vain yhtä syytä, ei niitä myöskään voi hoitaa sovittamalla yhden koon talouskuritakkia joka maalle. Epäonnistujia ovat olleet sekä eurooppalaiset päättäjät että markkinat.

Halvan rahan tulva euroalueen sisällä kiihdytti kriisisumaa ja paljasti kasvustrategioiden rajoitukset. Pankki- ja rahoitussektorin velkarahalla keinottelun kriisi mutatoitui, luottoriskien sosialisoimisen - yksityiset velat muuttuivat yhteisiksi - kautta kriisimaiden maksukyvyn epäilemiseksi ja sieltä valtioiden velkakriisiksi.

Markkinoiden esitettyä vaatimuksia talouskurista ja leikkauksista sosiaalisiin etuisuuksiin, poliitikot näkivät tässä tilaisuuden pakottaa läpi sellaisia toimia, jotka muutoin olisivat olleet mahdottomia, kirjoittavat FES:in keskustelupaperin laatineet ekonomistit. Kirjoittajat moittivatkin EU:n vaihtotaseeseen tuijottavaa "naapurin köyhdyttämispolitiikkaa" ja sosiaalisten ulottuvuuksien puuttumista.

Kaikille kriisimaille tarittu yhteinen lauluteema on tarjontapuolen uudistamisen välttämättömyys - "välttämättömyys" on seurausta euron joustamattomuudesta; sellaisia rahapoliittisia vaihtoehtoja joka esimerkiksi Japanilla tai Puolalla on, ei euroalueella ole käytettävissä. Yhteisvaluutta pakottaa alijäämämaat rakennesopeutuksiin, joiden vaikutukset talouteen ovat vahvasti deflatorisia, keskustelupaperissa todetaan. Sisäiset devalvaatiot, johon on turvauduttu koska ulkoiseen devalvoimiseen ei ole euron luonteen takia mahdollisuutta, ovat aiheuttaneet enemmän haittaa kuin hyötyä. Irtisanomissuojan heikentäminen on lisännyt työttömyyttä.

"Todellisuudessa käsillä ei ole vain yksi taloudellinen kriisi vaan monta kansallista kriisiä, joihin on erilaiset syyt ja erilaiset ratkaisut. Tämä tarkoittaa myös sitä, että eurooppalaisen kasvustrategian etsiminen on merkityksetöntä..."

 
Kilpailukykyjaaritus vailla perusteita

Työvoiman yksikkökustannusten kasvu reuna-alueen maissa nousi nopeammin kuin EU:ssa keskimäärin, mutta myös niiden vienti kasvoi vahvasti: kilpailukykyongelma tuskin on seurausta yksikkökustannusten noususta. Kauppatasevajeet näyttävät pikemminkin johtuvat kotimaisen kysynnän romahtamisesta.

Kirjoittajat katsovat, että myös euroalueen pankkien vaikeudet johtuvat osittain EU:ssa harjoitetusta politiikasta: pankeilla on taseissaan paitsi kotivaltioiden velkaa, myös yritysvelkaa ja kotitalouksien velkaa, jotka alkoivat hapantua talouden alkaessa supistua EU:n harjoittaman politiikan takia. Euroopan keskuspankki EKP:n vitkuttelun takia kierre pääsi syvenemään.

Rahoitussektorin nopeiden ja mahdollisimman suurien voittojen tavoittelu on sekin ollut merkittävä tekijä talouden heikentymiselle. Yhteenliittyneenä tämän kanssa on kotitalouksien suuri velkaantumisaste, joka taas kriisin jälkeen vaikutti sen, että kulutushalut häipyivät - mistä taas seurasi pankkisektorin epävakautta ja uudelleenpääomittamisen tarvetta.

Talousmiehet siis katsovat, että euroalueen surkea tilanne on itseaiheutettu: tasetaantumaa ja deflatorista kierrettä ei voi hoitaa leikkauksilla.
Kirjoittajat ehdottavat pankkien tervehdyttämiseksi velkojen alaskirjauksia ja tarvittaessa uudelleenpääomittamista (osittaisella kansallistamisella), sekä spekuloinnin hillitsemistä.

Maille, joilla on oma valuutta - kuten Japani ja Yhdysvallat - alijäämä ei ole sellainen ongelma kuin euromaille. Japani on lisäksi pääasiassa velkaa kotimaahan, ei ulkomaisille sijoittajille.

 
Ehdotuksia

Eräänä ratkaisumallina tarjotaan pankkiunionia, yhteisine talletussuojineen (kaikkien maiden veronmaksajat takaavat kaikkien maiden talletukset), likviditeettitarjontoineen, maksukyvyttömyysmenettelyineen ja sääntelyineen.
Pankit tulee velvoittaa hoitamaan tehtäväänsä: kanavoimaan rahaa yrityksille ja kotitalouksille; reaalitalouteen.
Euroopan keskuspankki EKP:n tulisi perustaa ohjelmia pk-yritysten suoraksi rahoittamiseksi.

Pankkiunionin lisäksi kaivataan tulonsiirtounionia (rahamaat siirtävät rahaansa rahattomille) , fiskaaliunionia (yhteisvelat esimerkiksi eurobondien muodossa) ja europarlamentin vallan lisäämistä.

Tuontia pitäisi pyrkiä korvaamaan kotimaisella tuotannolla, esimerkiksi energiasektorilla,  ja suuntaamaan siten sekä kulutusta että tuotantoa uudelleen.
Eurooppa ei yksinkertaisesti voi keskittyä vientiylijäämän tavoittamiseen ainoana kasvutekijänä, vaan sisämarkkinoiden kysynnästä tulee myös huolehtia.
Nykyinen "vastuunkanto" on johtanut siihen, että osa EU:n jäsemaista on deflaatiossa, ollut jo vuosia, ja osa stagnaatiossa, siirtymässä deflaatioon. Se, että yhteismarkkina-alueen maista osa on lamassa, lisää alueen fragmentaatiota.

Politiikan seurauksena syntynyt verotaakan epätasainen jakautuminen pitää korjata kohdentamalla verotusta varakkaampaan väestönosaan: perintövero, varallisuusvero, korkeampi kiinteistövero, vero saastutuksesta sekä jämäkämpi progressio ovat ehdotussa keinovalikoimassa. Yritysverotus tulee harmonisoida koko EU:n alueella, niin että jäsenmaiden keskinäinen typerä verokilpailu loppuu.

Julkisten palvelujen saatavuus ja laatu ovat heikentyneet; niiden parantamiseen tulee satsata.

Uusliberaali versio vapaakaupasta on korvattava reilulla kaupalla, joka perustuu sosiaalisten oikeuksien, ihmisoikeuksien, demokratian ja ympäristön kunnioittamiseen.

Kohtuuhintaisen vuokra-asuntokannan kasvattaminen helpottaisi työvoiman liikkuvuutta. Yritysten mahdollisuuksien tasoittamiseksi ja kilpailukyvyn parantamiseksi sähkön hintaa pitää laskea samalla harmonisoimalla hinta koko Euroopassa.

Ihmelääkettä, jotain yhtä ja ainoaa pelastavaa innovaatiota ei pidä odotella, vaan pyrkiä saamaan nousujohteinen kierre aikaan kaikilla sektoreilla. Oikeistopuolueilta, jotka ovat hallitsevina Euroopassa, ja joiden politiikalla kriiseihin päädyttiin, ei kannata niiltäkään odottaa ihmettä - tai edes järkevää politiikkaa, FES:iläiset arvioivat. Jos poliitkkojen annetaan institutionalisoida uusliberaali politiikka, Eurooppa ei toivu koskaan.
FES viittaa institutionalisoimisella erilaisiin pakkopaitasopimuksiin kuten SixPack, TwoPack, Euro Plus, vakaussopimus, Euroopan vakausmekanismi EVM ja Euroopan rahoitusvakausväline ERVV:

Euroopan ammattiliittojen kattojärjestön (ETUC) avustuksella laadittu eurooppalainen sosiaalinen sopimus, joka suojaa työläisten oikeudet sekä sosiaaliset oikeudet, saattaisi auttaa siinä epäluottamuspulassa, jota Euroopassa EU:n instituutioita ja johtamiskykyä kohtaan tunnetaan.
Politiikan onnistumista tulee arvioida sosiaalisilla mittareilla, ei talouden kautta.

Talouskasvu on tärkeää. Mutta vain silloin, kun se kasvattaa ja jakaa hyvinvointia. Itsessään se ei ole mitään, toteaa brittiekonomisti Jonathan Porter.

Kommentti:

FES:in keskustelupaperi on tarkoitettu keskustelunavaukseksi; paperi lähtee EU:n ja euron säilyttämisestä. Siinä esitetään kuitenkin ajattelemisen arvoisia ideoita, joille olisi käyttöä vaikka EU hajoaisikin.

Euroopan kriisit ovat osa globaalia kriisiä, sekä seurauksena että syynä. Euroopan yhdentyminen liittovaltioksi nähdään moniaalla yhtenä selviytymiskeinona uusliberalistisen globalisaation ja sääntelemättömien "vapaiden markkinoiden" seurauksista: epävakaudesta, eriarvoisuuden kasvusta sekä vallan ja vaurauden keskittymisestä harvoille.

Mutta onko keskittäminen todella vastaus keskittymisen tuomiin ongelmiin?
Eikö pikemminkin kaiken hajauttaminen - internetin, tuotantoyksiköiden, asutuksen, vallan - globaalisti keskenään verkottuneille, ilman välikäsiä toimiville pienille yksiköille, takaisi vakaamman talouden ja vakaamman maailmanrauhan?

 
Lue myös:
Talousjärjestelmä osa järjestelmäkriisiä
http://riikkasoyring.puheenvuoro.uusisuomi.fi/159742-talousjarjestelma-o...

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (5 kommenttia)

Käyttäjän riikkasoyring kuva
Riikka Söyring

Nyt työllistän itseni yläkerrassa maalisuti kädessä. Heips iltaan asti.

Käyttäjän KajRisberg kuva
Kaj Risberg

"Kohtuuhintaisen vuokra-asuntokannan kasvattaminen helpottaisi työvoiman liikkuvuutta."

Täysin hölmö ajatus. 'Työväenluokka' sidotaan sukupolvien köyhyyteen oligarkkien ilmaisten lounaiden maksajiksi.

Tämä ehdotus ei ole 'vaihtoehto,' vaan juuri sitä samaa, mitä uusliberaalit märissä unissaan haaveilevat. Todellinen vaihtoehto on se, että kaikki kansalaiset saavat omaisuutta, ei se, että se otetaan heiltä pois.

Käyttäjän riikkasoyring kuva
Riikka Söyring

En nyt sanoisi, että kohtuuhintaisen vuokra-asuntokannan kasvattamisella sidotaan työväenluokka ikuiseen köyhyyteen.

Tarjoaisihan se vaihtoehdon omistusasumiselle. Itse en nuorempana - edes ajanjaksona jolloin minulla oli rahaa käytössä - halunnut omistusasuntoa, koska en suunnitellut jääväni mihinkään niin pitkäksi aikaa, että asunnon ostaminen olisi ollut järkevää.

Vuokra-asuntojen saatavuus ja hintataso kuitenkin vaikuttavat esim. päätöksiin lähteä ulkomaille töihin.

Käyttäjän janikorhonen kuva
Jani Korhonen

- "Esipuheessa todetaan tähän asti harjoitettu deflatorinen politiikka epäonnistuneeksi"

Täh!? Tähän asti harjoitettu politiikka on ollut kaikkea muuta kuin deflatorista. Vuoden 1997 jälkeen euroalueen inflaatio on käväissyt negatiivisena eli deflaation puolella vain muutaman kuukauden ajan syksyllä 2009. Koko muun euroajan olemme eläneet inflaatiossa.

Käyttäjän riikkasoyring kuva
Riikka Söyring

Euroalue koostuu yksittäisistä maista. Osa näistä maista (kriisimaat) ovat olleet lamassa tai taantumassa vuosia, deflatorinen sykli on jyllännyt. Osa on stagnaatiossa, matkalla deflaatioon.

Euroalue ja EU ovat niin keinotekoisia kokonaisuuksia, että taitavat olla pysyvästi epäsynkronissa. Yhteistä taitaa olla vain finanssi-inflaatio.

Toimituksen poiminnat