KissanKulmasta

QE keskuspankin lahja Wall Streetille

Wall Streetin pankkiiri ja entinen Yhdysvaltain keskuspankin virkailija Andrew Huszar pyytää julkisesti anteeksi kvantitatiivisen keventämisen ohjelmaa. Huszar sanoo sen hyödyttävän vain Wall Streetia, ja vahingoittavan muita.   QE keskuspankin lahja Wall Streetille Huszar ei ole kuka tahansa virkailija, vaan hän oli päättämässä QE-ohjelmista. Huszarin mukaan velkakirjaosto-ohjelmalla oli määrä auttaa tavallisia ihmisiä, mutta siitä tulikin Wall Streetin juhlaa."Voin vain sanoa: Olen pahoillani, Amerikka. Entisenä keskuspankin virkailijana olin vastuussa kvantitatiivisena kevennyksenä tunnetun ohjelmakokeilun toimeenpanosta. Keskuspankki jatkaa QE:na tunnetun ohjelman pyörittämistä ´pääkadun´ auttamiseksi. Itse olen alkanut tunnistaa QE-ohjelman siksi mitä se on: kaikkien aikojen suurin takaoven kautta tehty pelastus Wall Streetille."

Ensimmäinen QE aloitettiin viisi vuotta sitten Mustana Perjantaina, Hiszar muistelee, ja FED aloitti ennen näkemättömän velkakirjojen ostelun. Sitä ennen kongressi oli jo hyväksynyt TARP-ohjelman (Troubled Assett Relief Program), jolla yritettiin pysäyttää Yhdysvaltain pankkisektorin vapaapudotus.

FED sanoi haluavansa auttaa - uuden massiivisen velkakirjojen osto-ohjelman kautta. Toissijaisiakin päämääriä oli, mutta FED:in pääjohtaja Ben Bernanke teki selväksi, että FED:in keskeisin motiivi on "vaikuttaa kotitalouksien ja yritysten luottotilanteeseen": ajaa alas luottokustannukset niin, että Yhdysvaltain taloudellisen tilanteen takia kärsivien amerikkalaisten selvitymismahdollisuudet paranisivat, Huszar kertoo, ja tämän takia Bernanke nimesi ohjelman alunperin luoton helpottamiseksi (credit easing). Toisin sanoen saada siis talous taas pyörimään.

Huszar kertoo työskennelleensä FED:issa seitsemän vuotta, ja siirtyneensä sitten Wall Streetille. Keväällä 2009 FED:ista soitettiin, ja pyydettiin häntä takaisin työhön tehtävänään hoitaa 1,25 biljoonan dollarin edestä kiinteistöluottoja 12 kuukaudessa - ajatus, joka oli QE:n ydintä - jotta taloutta saataisiin elvytettyä.

Huszar epäröi, vaikka kyse oli unelmatyöstä. Syynä epäröintiin Huszar sanoo olleen turhautumisen, jonka oli aiheuttanut sen seuraaminen, kuinka FED:in itsenäisyys instituutiona rapistui, ja se kallistui Wall Streetin suuntaan."Olin alkanut uskoa, että FED:in itsenäisyys rapautui. Kuitenkin moni FED:in vanhemmista virkailijoista julkisesti myönsi, että erehdyksiä oli tehty, ja useat heistä painottivat minulle olevansa omistautuneita Wall Streetin uudistamiseen. Näin myös, että he tarvitsivat epätoivoisesti vahvistuksia. Tein uskon hypyn."

Lähes satavuotisen historiansa aikana FED ei ollut koskaan aiemmin ostanut kiinteistöluottoja. Nyt tehtävänä oli ostaa ohjelman puitteissa päivän mittaan niin monia kuin mahdollista sillä riskillä että velkakirjojen hintojen nousu murskaisi globaalin luottamuksen rahoitusmarkkinoiden avainosiin.

"Yritimme kuumeisesti säilyttää sen vaikutelman, että FED tiesi, mitä oli tekemässä. Mutta ei kestänyt kauankaan, kun oma luottamukseni alkoi hiipua. Huolimatta FED:in retoriikasta, toteuttamani ohjelma ei tehnyt luoton saantia yhtään helpommaksi tavallisille amerikkalaisille.Pankit myönsivät yhä vähemmän ja vähemmän luottoja. Ja mitä hyvänsä luottoja pankit myönsivätkin, ne eivät olleet velallisille halvempia. QE saattoi alentaa pankkien kuluja lainojen myöntämisessä, mutta kaiken lisärahan ne panivat omiin taskuihinsa."

Huszar sanoo, että hänen ohellaan useat muut FED:in virkailijat yrittivät varoittaa, että QE ei toimi kuten oli suunniteltu, mutta heitä ei kuunneltu. Joskus aiemmin FED erehtyessään murehti minkä tahansa isomman toimeenpiteen kulujen ja hyödyn suhdetta lähes pakkomielteenomaisesti, mutta nyt "huolenaiheena oli vain rahoitusmarkkinoiden viimeisimmät odotukset tai kasvokkain joltain Wall Streetin pankkiirilta saatu palaute."

Kun QE:n ensimmäinen kierros loppui 31. maaliskuuta 2010, tulokset vahvistivat, että ohjelmasta oli ollut vain vähäistä hyötyä tavallisille ihmisille ja Wall Streetille se taas oli oikea kaappaus, tilittää Huszar.

Huszar sanoo pankkien hyötyneen monella tavalla QE:sta. Niiden kustannukset luotottamisessa laskivat; pankit saivat suunnattoman tuoton vakuuksien arvon noususta ja lihavat palkkiot FED:in QE-transaktioiden välittämisestä. Wall Streetille vuosi 2009 oli kaikkien aikojen tuottoisin, ja vuosi 2010 alkoi samoissa merkeissä.

Luulisi FED:in pysähtyneen kyseenalaistamaan QE:n hyötyä ja viisautta tässä vaiheessa, tuskailee Huszar, mutta ei: vain muutamaa kuukautta myöhemmin, kun Yhdysvaltain osamarkkinat laskivat 14 prosenttia ja pankkisektori heikkeni jälleen, FED ilmoitti uudesta kierroksesta QE:ta. Aloitettiin QE2."Tuolloin ymmärsin, että FED oli menettänyt kaiken kykynsä ajatella Wall Streetista riippumattomasti, ja palasin lannistuneena takaisin yksityissektorille."

Tällä hetkellä FED ostelee velkakirjoja $85 miljardin kuukausivauhtia. Kuluneiden yli viiden vuoden aikana se on ostanut velkakirjoja yli $4 biljoonalla. Yhdysvallat on edustavinaan vapaita markkinoita, ja kuitenkin QE on suurin minkään valtion koskaan historian aikana tekemä interventio rahoitusmarkkinoilla, Huszar huomauttaa.

Vaikutukset ovat kuitenkin olleet olemattomat, sanoo Huszar. Jopa FED:in aurinkoisimpien laskelmien mukaan aggressiivinen QE on vaikuttanut korkeintaan muutaman prosentin verran Yhdysvaltain talouskasvuun viiden vuoden aikana, toteaa Huszar.Pimco Investment -sijoitusyhtiön Mohamed El Erian on laskeskellut FED:n mahdollisesti luoneen ja kuluttaneen yli $4 biljoonaa kokonaistuoton tuolle summalle ollessa niinkin pieni kuin 0,25% bkt:sta.

Ainoa hyötyjä QE:sta ovat olleet Wall Streetin pankit, sanoo Huszar. Paitsi FED:in läpinäkymättömien antien kahmintaa, amerikkalaispankkien kollektiivinen osakearvo on kolminkertaistunut maaliskuun 2009 jälkeen. Isoimmista on muodostunut pankkikartelli: 0,2% pankeista kontrolloi yli 70 prosenttia amerikkalaisista omaisuuseristä.

"QE:sta on tullut Wall Streetin uusinta liian-suuria-kaatumaan -politiikkaa."

Kommentti:

Osakekurssit nousevat, kaikki hyvin... tosiasiassa Huszar kertoo epäsuorasti, että suuri osa talouteen pumpatuista dollareista on mennyt velkakirja- ja osakekuplien luomiseen. Se on nostanut Lontoossa, Washingtonissa ja Manhattanilla sijaitsevien kiinteistöjen hintoja keinotekoisesti.

Talouskasvun olemattomuus paitsi nostaa hintoja, hävittää keskiluokkaa ja sen veloilla hankitun varallisuuden arvoa, keskiluokka siirtyy köyhien ja kerjäläisten ryhmiin.Huszar sanoo suoraan, että tämä kaikki ei ole hyödyttänyt tavallista ihmistä.

Keskuspankin antolainaus pankeille on auttanut muodostamaan pankkikartellin, joka on entistä vahvemmassa asemassa pelottelemaan poliitikoita ja uhkailemaan romahduksella, jos rahantulo keskuspankilta loppuu.

Koska elämme globaalitaloudessa, tämä koskee myös Suomea.

 Lähde:

Wall Street Journal - Andrew Huszar: Confessions of a Quantitative Easer"http://online.wsj.com/news/articles/SB10001424052702303763804579183680751473884

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (6 kommenttia)

Käyttäjän riikkasoyring kuva
Riikka Söyring

Hauska homma, että välilyöntiä käyttämällä saa US-alustalla vedettyä wp:lle kirjoitettua tekstiä yhteen, eikä erilleen niin kuin yleensä.

Siinä oma antini talouskeskusteluun tältä päivältä.

Käyttäjän Mikko-VilleMtt kuva
Mikko-Ville Määttä

Kriittinen näkemys Huszarin huolista:
http://andolfatto.blogspot.fi/2013/11/andrew-husza...

Mihin perustuu väite talouskasvun olemattomuudesta?

Toivoisin todella että USA-tyyppinen talouskasvun "olemattomuus" koskisi myös Suomea. Valitettavasti olemme kuitenkin eurossa, eikä mikään hyvä ikinä koske meitä :)

Käyttäjän riikkasoyring kuva
Riikka Söyring

Siihen, ettei reaalitalous siellä kasva, ja ettei uusia työpaikkoja synny. Tarkoitan uusilla työpaikoilla vakinaisia, kokopäiväisiä duuneja, en osa-aikaisia tai kausiapulaisen hommia.

Yhdysvaltain työttömyystilastot ovat kuin Thatcherin ajan Britannian tilastoja. Laskutapoja muutettiin Thatcherin aikana about 30 kertaa niin saatiin tilastot nätimmiksi.

Yhdysvalloissa lasketaan nykyään esim. yhden palkallisen työtunnin viikon aikana tehneet työllisiksi.

Käyttäjän Mikko-VilleMtt kuva
Mikko-Ville Määttä

http://www.bls.gov/data/#employment

Oletko siis sitä mieltä, että tuolla näkyvä positiivinen trendi on "väärennetty"? RGDP:n kehitys on myös ollut viime aikoina ihan kohtuullista, ainakin euroalueeseen verrattuna.

Käyttäjän riikkasoyring kuva
Riikka Söyring Vastaus kommenttiin #5

Positiivinen trendi on suhteellinen asia.

Olen viettänyt jonkin aikaa parin viime viikon kuluessa vertailemalla liutaa tilastoja. Muutama seikka näyttää selvälle

1) Tuotannon kasvulla ei ole enää mitään tekemistä työllisyyden kanssa; tuotannon kasvu johtuu työpaikkoja syövän automatisaation lisääntymisestä

2) Tuotannon kasvu tuottaa talouskasvua, mutta se ei tarkoita, että verotulot lisääntyisivät (verojen kiertäminen)

3) Talouskasvun hedelmät eivät jakaannu riittävän tasaisesti; teho ei riitä ylläpitämään nykyjärjestelmää

4) Talous "kasvaa" osakemarkkinoilla, ei reaalisesti so. uusia tuotantolaitoksia ei rakenneta

Verkkomediassa on Tauno Auerin suomennosta prof. Wolfgang Streeckin mietteistä http://www.verkkomedia.org/news.asp?mode=8&id=9227
Teksti avaa hienolla tavalla kokonaiskuvaa ja historiallista perspektiiviä

Käyttäjän MatiasKapanen kuva
Matias Kapanen

Wall Street Occupy -liikkeen maine jättimäisten pankkien vastapoolina republikaanien teeliikkeen valtaville hallituksille saa Huszarin tunnustuksista pontta. QE2 hylättynä laivana (Hollisterin Redmondina?) taitaa jäädä David Cuomon liberaalin kuvernööriyden suojelukseen Medicin ankkavaakunoiden alle. Minua kiinnostaa tämän QE2 mahdolliset yhteydet FED ja liittovaltion tutkimusten myötä lainvalvonta sekä poliisipolitiikkaan. Tuskin on lainkaan virheellistä olettaa jonkinlaisia kätten sheikkauksia yms. tapahtuneen Navy Bluen siimeksissä.

David Graeberin Occupy -teokset käsittelevät kreikan kontekstin vuoksi Wall Streetin muita esim. Le Havre yhteyksiä Euroopan tärkeimpänä öljynsäännöstelijänä Lontoon pankkiirien suojeleman sirkus- ja klubikulttuurin pukarina.

Mitä Carl Paladino olisi voinut tehdä rajoittaakseen suuren Amerikan ulkopuolisen rahan dominointia NY:ssa? David Cuomon republikaaniäänestäjät sallivat äänillään Wall Streetin pankkimonopolin. Jan Fleischhauerin Die Schwarze Kanal Die Spiegelin kolumnikimppana tuntuu syyttävän pankkeja mustaksi kaiken nieleväksi kuiluksi ihmisten liikennettä rajoittavana kaivoksena tms.

Toimituksen poiminnat