KissanKulmasta

Jakomielitautista politiikkaa

Olen jo pitkään epäillyt harjoitetun politiikan takia, että päättäjät ovat jakomielitautisia - jos eivät syntyjään niin työperäisesti. Tämä epäilys senkun vahvistuu lehtiä selaamalla.

Jakomielitautista politiikkaa
 
Tämän viikon anti onkin oikein kattava sairaskertomus.

Maaseudun Tulevaisuus tiedottaa säästeliään ja hyveellisen Hollannin (se eräs ytimen vahvoista maista, tiedättehän) olevan syöksymässä kovaa vauhtia talouden alamäkeä. Helmikuussa työttömien absoluuttinen määrä nousi 613 000:n. Koskaan aikaisemmin ei Hollannissa ole ollut yhtä paljon työttömiä, vaikka pari vuotta sitten Hollannissa oli työttömiä vähemmän kuin Saksassa - ja väkilukuun suhteutettuna vähemmän kuin Suomessa.

Yrityksiä menee Hollannissa konkurssiin sellaiseen tahtiin, ettei yrityshistorian tilastoissa ole moista ennen nähty. Hollannin kotitalouksien velkaantuminen on 250 prosenttia bkt:sta eli tuplaten sen, mitä Kreikassa.

Hollannin kotitalouksien velkaantumisen takana on Suomesta 1990-luvulta tutut (lamaan päättyneet) halvan rahan markkinat. Ihmiset ottivat lainaa ja sijoittivat asuntoihin. Asuntojen hinnat kaksinkertaistuvat.  Nyt mennään toiseen suuntaan. Asuntojen hinnat ovat pudonneet viidessä vuodessa 16,5 prosenttia ja seitsemän prosentin alamäkeä odotetaan kuluvalle vuodelle.
Hollannin pankeissa piilotteleekin 650 miljardin edestä riskipitoisia asuntolainoja, enemmän kuin missään muussa euromaassa. Pääsemmekö piankin osoittamaan solidaarisuutta pankkituen muodossa myös hollantilaisille?

Verkkouutiset kertoo perintäfirma Instrum Justitian tekemään tutkimukseen perustuen luottoriskien ja luottotappioiden kasvavan ympäri Eurooppaa (paitsi ei tietenkään koske Suomea). Maksut viipyilevät ja alaskirjauksia tehdään. Perintäyrityksissä töitä riittää.

Onneksi Suomen ylpeys, talousviisauden Tonava Olli Rehn tietää keinot! Näillä euro (ja maailma) pelastuu!
Talouskomissaari Rehn patistaa euromaita etenemään vikkelästi pankkiunionin rakentamisessa. Pelkkää finanssisektoria ei pankkiunionilla remontoida, vaan sillä saadaan myös luottohanat auki, sanoo Rehn. Lisäluotoilla ne ylivelkaantumiset on EU:ssa ennenkin hoideltu - vaikka se ei auttanutkaan.
Pankkiunionin mukana tulisivat yhteisvastuulliset velat, pankkien sääntely (mikä on hyvä asia!), pankkitukivirasto sekä pankkien pelastusrahasto.
"Pankkiunionin luominen on yksi tärkeimmistä tehtävistä Euroopassa lähikuukausina ja -vuosina, jotta talouskasvulle ja uusille työpaikoille saadaan rakennettua pohjaa", sanoi Rehn.

Uusia työpaikkoja tarvitaankin, koska Euroopan suurin pankki HSBC aikoo vähentää 14 000 työpaikkaa. Voihan olla, että HSBC:n rahat ovat menneet erinäisten huumerahanpesu- ja Libor-korkohuijaus -skandaalien "sovittelumaksuina"?

Tosiasiassa luottohanojen avaamista tarvitaan, koska talousjärjestelmämme perustuu velkarahaan, ja jossa yhtälö kuuluu Velka = raha = ostovoima = työpaikka. Ongelma tulee korkojen kanssa, koska niitä ei luoda järjestelmään eli velkaa ei koskaan voida maksaa kokonaan pois.
Toinen juttu on sitten kokonaan se, että luotoilla ei ole kysyntää, mikä käy ilmi Euroopan keskuspankki EKP:n toimia seuraamalla. Pankeissa ei ole asiakkaita jonoksi asti luottoja kyselemässä.

Taloussanomien analyysitoimittaja Jan Hurri kuvaa EU-päättäjien vastuullista toimintaa toteamalla: "Yksi torjuu pankkien liian ronskia luotonantoa, toinen torjuu luottolamaa. Niinpä pankkien olisi tarkoitus samaan aikaan kyetä laihduttamaan ja lihottamaan taseitaan.
Samat päättäjät haluavat sekä vahvistaa että heikentää pankkien ja eurovaltioiden keskinäistä riippuvuutta. Niinpä pankkien olisi tarkoitus samaan aikaan ostaa ja olla ostamatta entistä enemmän valtioiden velkakirjoja."

Pankkien ja valtioiden välistä kohtalonyhteyttä katkotaan pankkiunionilla siten, että pankkien vakavaraisuusvaatimuksia kasvatetaan, joten ne joutuvat sijoittamaan varojaan "kaikkein luotettavimpiin arvopapereihin" eli valtioiden velkakirjoihin. Tarina hölmöläisten peiton pidentämisestä jää varjoon pankkiunionin perusteluille.
Vakavaraisuusvaatimusten kasvattaminen taas vähentää luotonantoa, joka on eräs pankkiunionin päämääriä, ainakin Olli Rehnin mukaan.
Jan Hurrin selkokielinen analyysi kannattaa ehdottomasti lukea kokonaisuudessaan.

 
Vähän vastaavaa on EU:n veronkierron torjunta. Tuloksia ei helpolla synny, kun EU:n jäseninä ovat lukuisat veroparatiisit kuten Luxemburg, Hollanti, Irlanti, Lontoon City ja Ison-Britannian kautta Ison-Britannian veroparatiisisaaret. Britanniassa toimivat kansainvälisten konsernien osat maksavat voitostaan enää alle kuusi prosenttia veroja, mikäli niillä on verovähennyskelpoisia yrityslainoja konsernin sisällä.

–On vaikea käsittää, miten unioni hyväksyy yhden jäsenvaltionsa, eli Luxemburgin, vaurauden perustumisen toisten jäsenvaltioiden asukkaille markkinoitaviin veronkiertopalveluihin, sanoo harmaan talouden tutkija Markku Hirvonen.

Ja tietenkin samaan aikaan kun jäsenmailta on vaadittu talouskuria ja vyönkiristyksiä, on EU:n oma budjetti 11 miljardia alijäämäinen. Tee niin kuin sanon, äläkä niin kuin minä teen.

"Sosialistien ryhmäjohtaja Hannes Swoboda sanoi vakavissaan, että ainoa asia, mitä EU enää jäsenmaille ja niiden kansalaisille jakaa, on epätoivo", kertoo Jarmo Mäkelä Maaseudun Tulevaisuudessa.

Epätoivo tosiaan tulee EU:n vastuullista politiikkaa seuratessa. Karmii ajatellakin, että mielenterveysongelmista kärsivien päättäjien on ilmeisesti (säästösyistä) vaikea päästä hoitoon, kun tilanne on tämmöinen: vasemmistokäsi ei  tiedä mitä oikeistokäsi tekee, samalla kun keskeltä viiraa ja vihertää.

Euroopan unionin jäsenmaiden kansalaiset ovat joka tapauksessa vetäneet omat johtopäätöksensä 5 vuotta kestäneen ja 30 kertaa ratkaistun eurokriisin aikana. Kaksi erillistä tutkimusta - toinen EU:n oma eurobarometri ja toinen Washingtonissa sijaitsevan Pew-tutkimusinstituutin - antaa samansuuntaista tietoa EU-kansalaisten mietteistä.

Pew:n tutkimuksen mukaan EU:n kannatus on tipahtanut 60 prosentista 45 prosenttiin 12 viime kuukauden aikana. 15 prosentin pudotus vuodessa on paljon. Alle puolet jäsenmaiden kansalaisista kannattaa EU:ta. Miten mahtaa tässä vaiheessa olla EU:n legitiimiyden laita, koska se ei nauti väestön enemmistön kannatusta?
Ai niin, ei saa kysyä kun on se vähemmistön tyrannia.

Pew teki kyselynsä kahdeksassa EU-maassa: Saksassa, Ranskassa, Isossa-Britanniassa, Italiassa, Espanjassa, Puolassa, Kreikassa ja Tsekin tasavallassa.

kuva http://www.guardian.co.uk/business/2013/may/14/europeans-disillusioned-d...
tai http://www.pewglobal.org/2013/05/13/the-new-sick-man-of-europe-the-europ...

Eurobarometri kertoo ihmisten menettävän luottamustaan EU:n vauhdikkaasti. Kaksi kolmasosaa EU-kansalaisista ei luota EU:n toimintaan.
Italiassa epäluottamusta tuntee 53%, Ranskassa 56%, Saksassa 59%, Isossa-Britanniassa 69% ja Espanjassa 72 prosenttia.

Komission puheenjohtaja Jose Manuel Barroso sanoi 23. huhtikuuta EU:n kannatuksen katoamisen olevan lähinnä kommunikaatio-ongelma: eliitti ei ole kyennyt selittämään, mikä kaikki on vaakalaudalla eikä rakentamaan tarvittavaa kannatusta.

Saksalaisen DGB:n puheenjohtaja Michael Sommer katsoo, että kyseessä ei ole pelkkä kerronnallinen ongelma, vaikka Barroso niin kuvitteleekin. Euroopassa on sosiaalisia ja demokraattisia ongelmia, jotka ovat aivan todellisia: köyhyys ja eriarvoisuus lisääntyvät, alueelliset erot kasvavat ja työntekijöiden oikeudet ovat hyökkäysten kohteena. "Rikkaimman kymmenen prosentin omaisuus kasvaa samalla kun valtiot köyhtyvät" pelastaessaan sijoittajien sijoituksia ja omaisuutta pankkitukipaketeilla ja muulla vastaavalla.

 
Kommentti:

Miksi EU ei toimi? Osasyy velkavetoisen raha- ja talousjärjestelmän ohella lienee EU:nkin totauttama uusliberalismi ja globalisaatio. Manfred B. Steger listaa kirjassa "Globalization: A very short introduction" kymmenen konkreettista uusliberalistista toimenpidettä.

Ne ovat:

1.     Julkisen sektorin yksityistäminen
2.     Talouden sääntelyn purkaminen
3.     Kaupan ja teollisuuden liberalisaatio
4.     Massiiviset veroleikkaukset
5.     Rahataloudelliset toimenpiteet inflaation kurissa pitämiseksi - silläkin uhalla että se lisää
        työttömyyttä
6.     Organisoituneen työväestön (ay-liike) tiukka kontrolli
7.     Julkisen kulutuksen supistaminen, erityisesti sosiaalimenojen
8.    "Pieni hallitus" eli hallinnon koon pienentäminen
9.     Kansainvälisten markkinoiden laajentaminen
10.   Globaalien rahoitusvirtojen kontrollien poistaminen

Toisin sanoen uusliberalismi = talouskuri = pohjautuu verojen alentamiseen. Uusliberalismi ja hyvinvointivaltio ideoina kumoavat toisensa.

Ei siis ihme, että esimerkiksi Suomen hallituksen hallitusohjelmaa lukiessa ensimmäinen ajatus oli: Ei tule onnistumaan keskenään näin ristiriitaisilla tavoitteilla. EU:ssa ja itse asiassa koko maailmassa samaa toteutetaan suuremmassa mittakaavassa.

Uusliberalismille valtio on työkalu, jolla kansakunnan ryöstö laillistetaan.

Ettei teksti päättyisi synkästi, kerron tilanteeseen sopivan anekdootin musiikkimaailmasta: aloitteleva bändi kysyi uransa jatkoa ajatellen neuvoa Metallican kitaristi James Hetfieldilta. Hetfield vastasi "Quit!".
- Enkä edes väitä, että juttu Hetfieldin vastauksesta on totta :D 



Pääasialliset lähteet:

Verkkouutiset: Hälyttävät luvut: "Pitäisi soittaa hälytyskelloja joka puolella Eurooppaa"
http://www.verkkouutiset.fi/talous/luottotappiot%20pienentyneet%20pohjoi...

Maaseudun Tulevaisuus - Jorma Mattila: Onko Hollanti seuraava kriisimaa? (15.5 2013)

Taloussanomat - Rehn: pankkiunioni vauhdittaisi luotonantoa
http://www.taloussanomat.fi/kansantalous/2013/05/14/rehn-pankkiunioni-va...

Taloussanomat: Euroopan suurin pankki aikoo vähentää 14 000 työpaikkaa
http://www.taloussanomat.fi/porssi/2013/05/15/euroopan-suurin-pankki-aik...

Taloussanomat - Jan Hurri: Mitä vielä -pankkien pitäisi lihottaa ja laihduttaa
http://www.taloussanomat.fi/jan-hurri/2013/05/15/mita-viela-pankkien-pit...

Uusi Suomi - Teppo Ovastkainen: EU:n kaksinaamaisuus hämmästyttää: "Tämä on absurdia"
http://www.uusisuomi.fi/raha/59054-euroopan-kaksinaamaisuus-hammastyttaa...

The Guardian - Graeme Wearden: Europeans disillusioned and divided by debt crisis, survey finds
http://www.guardian.co.uk/business/2013/may/14/europeans-disillusioned-d...

Pew Research Global Attitudes Project
http://www.pewglobal.org/2013/05/13/the-new-sick-man-of-europe-the-europ...

Social Europe Journal - Michael Sommer: Europe needs a change of course
http://www.social-europe.eu/2013/05/europe-needs-a-change-of-course/

Maaseudun Tulevaisuus - Jarmo Mäkelä: Perimmäisten kysymysten äärellä
(13.5 2013)

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

16Suosittele

16 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (6 kommenttia)

Käyttäjän riikkasoyring kuva
Riikka Söyring

Kasvimaalla pitää kiirettä, koska istutukset on tehtävä kasvavalla kuulla.

Pitäisikö ehdottaa (vihreille, Rehnille?) että sovellettaisiin tällaista luomu-menetelmää myös talousasioissa: pankit eivät saisi myöntää lainoja kuin kasvavan kuun aikana eikä taloutta koskevia poliittisia päätöksiäkään saisi tehdä muissa kuun kierron vaiheissa?

Käyttäjän tampere515 kuva
Jarmo Makkonen

Urpilainen eduskunnassa: "Ylpeys käy lankeemuksen edellä".

Käyttäjän arirusila kuva
Ari Rusila

Aivan oikeita ja ajantasaisia havaintoja vaan entä sitten? Nyt osa kehityksen sivuraiteella olevista on noussut vastustamaan nykymenoa. Kehityssuunnan muutosta vaativat eri ryhmät eri syistä: Britanniassa yhä useampi merkittävä konservatiivi haluaa EU:n vaikutusvallan pienentämistä (mm säilyttääkseen Lontoon City rahanpesun paratiisina), Britannian ja Euroopan populisteilla on omat motiivinsa (mm pitää köyhät siirtolaiset ulkona maistaan,rikkaille tietty punainen matto on aina levitetty) ja vasemmistolaiset ruohonjuuriliikkeet sekä suuri osa kansoista puolestaan on saanut tarpeekseen EU eliitin (ja sitä ohjailevien tahojen) kurjistavasta leikkauspolitiikasta.

Omasta puolestani vaihtoehtoiseksi politiikaksi keskittävälle ja EU:ta vahvistavalle federalismille – ja EU:n alasajoksi verrokkinsa ”Soviet Unionin” tapaan - olen esittänyt konfederaation alhaalta ylöspäin tapahtuvaa uudelleenrakentamista lopputulemanaan ehkä ns EU:n kevytversio (EU lite). Tätä puolta koskettelin enemmän bittiavaruuteen välittämässäni vappupuheessa My 1st May Manifesto - http://arirusila.wordpress.com/2013/05/01/my-1st-m....

Käyttäjän riikkasoyring kuva
Riikka Söyring

Voisin sulattaa EU:n itsenäisten valtioiden löyhänä yhteistyöliittona, jolla olisi selvät säännöt ja sellaiset sanktiot rikkomuksista, että yhteistyösopimusten rikkominen ei tulisi mieleen kenellekään.

Ylhäältä päin sellaisen rakentamista ei tule tapahtumaan, se on selvä joten se täytyy tehdä alhaalta käsin.

Tärkeänä pidän

1) veroparatiisien suitsimista
2) pääoman liikkeiden rajoittamista (kuuman rahan liikkumisen rajoittamista)koska pääongelmat näyttävät olevan spekulaatio ja suhdanneherkkyys
3) pankkien pilkkomista sellaiseen kokoon, että ne eivät toimillaan voi vaarantaa koko maailman taloutta
4) julkisen pankkitoiminnan (esim. postipankit, kuntien omat pankit ja vastaavat) kehittämistä yksityispankkien rinnalle. Rahan pitää oleman vaihdonväline, ei hallitsija
5) omavaraisuusasteen kasvattamista
6) perusmonopolien (energia, vesi jne) pitämistä valtion hallussa julkisena palveluna

Kokeilla voisi myös kansainvälisen työjärjestö ILO:n ehdottamaa palkkavetoista talouskasvua.

Eräs idea olisi osakkeisiin lisättävä transaktiovero, joka pienenee vuosittain niin että esim. 10 vuoden päästä transsktiovero olisi nolla. Tämä hillitsisi osakekeinottelua.

Lisäksi tarvittaisiin tehokas ja lahjomaton kansainvälisin sopimuksin perustettava kansainvälinen oikeuslaitos, joka varmistaisi että suurkonnayritysten toimitusjohtajat joutuvat ilmiselvistä rikoksista pitkäksi aikaa kalterien taa (vrt. megapankit, Monsanto ja vastaavat).

Olen kanssasi nii-iiin samaa mieltä noista listaamistasi bottom line-kohdista. Tarvitsemme nimenomaan paikallisuuteen perustuvan globaalin demokatian verkoston, jossa paikalliset asiat päätetään paikallistasolla ja isoille asioille on oma suoran demokratian fooruminsa.

Nykymalli, jossa vaaleilla valitsemattomat yritysten edunvalvojat hääräävät poliitikoiksi naamioituneina siirtämässä verorahoja keinottelijoille, ei kelpaa minulle.

Käyttäjän PetriLariSalo kuva
Petri Salo

Kiitos Söyringin Riikalle ja kommentoijille mielenkiintoisista näkemyksistä sekä tiedoista. Ja eipä olisi uskonut Hollannista!?

Itse en on paljoa noista isoista kuvioista ymmärrä, mutta voisiko olla niin, että EU:n ja Euroopan tasolla ajetaan sisään korporativismin/korporatismin kehittyneempää ja kovempaa versiota?

Tosin vieläkään emme ole onnistuneet saamaan, edes omaa kansallista, korporatismiamme läpivalaisuun ja avoimeen julkiseen keskusteluun

Suomihan on edelleen yksi maailman korporativistimmista maista. Viime syksyn Ryhmäteatterin Eduskunta 2 - dokumenttinäytelmä avasi rautaesirippua vähäsen, mutta kirjoittelu mediassa padottiin kulttuuritoimitusten sisään. Joten rautaesirippu kolahti taas paikalleen.

Vielä 1990-luvun alkupuolella Helsingin Sanomatkin sai/uskalsi/osasi kirjoittaa asioista niiden oikeilla nimillä:

Poliitikkojen kadonnut valta – Erkki Pennanen
HS – Pääkirjoitus – 5.4.1993

“Tosiasiassa koko poliittinen järjestelmämme on vinoutunut sellaiseksi, että hallituksella ja eduskunnalla, poliitikoilla yleensä, on kovin vähän sananvaltaa talouspolitiikassa. Valta on luisunut virkamiehille ja eturyhmille.

……

Sorsan haastajaksi ilmaantunut Martti Ahtisaari sen sijaan arvosteli ensimmäisessä vaalipuheessaan silmäänpistävästi korporatismia. Hän asetti sen vaihtoehdoksi kansanvallan ja politiikan, joka nojaa toimivaan parlamentarismiin.

On mielenkiintoista nähdä, miten Sorsa ottaa vastaan Ahtisaaren haasteen korporatismista. Sosiaalidemokraateille jos keille ay-liikkeen vallan ja valtaelkeiden kritiikki taitaa olla vähintäänkin kaksipiippuinen kysymys.

Ahtisaari saattaa joutua vielä selittelemään, mitä hän itse asiassa tarkoitti.

Korporatismilla on saavutuksensa. Muuttuneissa oloissa poliitikkojen olisi kuitenkin korkea aika ryhtyä peräämään kadonnutta valtaansa ja puolustamaan sitä.”

Yritin aikanaan saada tuota Ahtisaaren Oulussa pitämää puhetta haltuuni, koska nyt jo edesmenneen Kalevi Sorsa kerrottiin vetäneen siitä ison herneen nokkaansa. Ahtisaaren puhetta en onnistuneet aikanaan saamaan käyttööni Helsingin Sanomien pääkirjoitustoimittaja Pennaselta kun en myöskään sanomalehti Kalevasta, Oulusta.

Julkisen sanan neuvoston (JNS) nykyinen puheenjohtaja Risto Uimosen päätoimittajakaudella; arkistoon kuin päätoimittajalle osoitettuun sähköpostitiedusteluun en saanut mitään vastausta.

Jostakin sain sitten avoimen internetnatsionaalin kautta vinkin, että tuon historiallisen, mutta vaietun puheen olisi kirjoittanut Alpo Rusi?

Toivotaan, että tuo Martti Ahtisaaren presidentinvaalikampanjan avauspuhe korporativismista pompsahtaa vielä täysimittaisena julkisuuteen. Vaikka sitten Jussi Lähteen ja Lasse Lehtisen journalistisella otteella ajankuvakehykseen asemoituna. Hehän olivat mukana Ahtisaaren voitokkaassa tiimissä.

Jatkokeskustelut sitten vaikka tulevan kesän SuomiAreenalla Porissa.

Kera Martti Ahtisaaren toisen pitämän kohupuheen. Niin kutsutussa ystävänkirjeessä presidentti Ahtisaari piirsi jo kaksikymmentä (20) vuotta sitten ajankuvaa valtakoneistostamme, joka pitää järkyttävän hyvin edelleen paikkansa. Sen kirjoittajaksi paljastui vasta pitkän ajan kuluttua Kalevi Suomela, vasemmistolainen osuustoimintajohtaja. Lähteenä edelliselle sivu 234 kirjasta - Matkalla, Martti Ahtisaaren tarina. Katri Merikallio ja Tapani Ruokanen.

Eikä tässä vielä ihan kaikki.

Olli Rehnillä Suomen EU-komissaarilla on korporatismista vankkaa tietoa, mutta kenen joukoissa hänkin lopulta toimii on jäänyt itselleni epäselväksi. Hänhän ajaa isoa keskitettyä valtamallia useille alueille. Lisääntyvää lakipykälähelvettiä, jota ei taida kukaan enää pystyä hallitsemaan.

Noh, ihailihan keskustan pääministeri Matti Vanhanenkin Kiinan mallia.

HS – Kotimaa – 27.7.1996
Euroedustaja Olli Rehnistä Oxfordin tohtori
Väitöksen aiheena korporatismi Suomessa, Ruotsissa ja Itävallassa
PAAVO RAUTIO

“Selittäessään tätä Rehn kertoo, että toimiakseen edulliseen suuntaan korporatismi edellytti kansallisvaltiota, joka ei toiminut avoimessa integroituneessa kansainvälisessä ympäristössä ja jossa vallitsi jonkinlainen sääntely- ja neuvottelutalous.

Kun markkinat ja pääoman liikkeet vapautuivat näissä kolmessa maassa kymmenkunta vuotta sitten, korporatismi ajautui markkinoiden paineessa hiljalleen vaikeuksiin ja samalla siitä itsestään tuli haitta taloudelliselle kehitykselle, Rehn väittää.”

Niin kuin useat euron pelastamiseksi tehdyt pankkitukipäätökset eri vaiheineen selkeästi osoittavat, niin mielestäni korporatismin kehittyneempi, isompi ja kovempi versio on Euroopan unionissakin toiminnassa.

Kannattaahan muun muassa SAK Euroopan tasoisen roskapankin perustamista. HS 3.9.2011 - "SAK tukee Euroopan roskapankin perustamista"

Toimivaa pankkivalvontaa sen sijaan ei Euroopan unionissa tunnuta saatavan aikaiseksi. Vaikkakin uutistietojen mukaan EU-tason pankkivalvonta on perustettu nyt kahteen kertaan. Eli vuonna 2009 ja vuonna 2012. Toivottavasti edes Suomen finanssivalvonta on varmuudella kunnossa. Sisältäen myös vakuutusyhtiöt.

Lisätietoa tuosta Rehnin koulukunnan ajamasta nykymallista internetistä:
HE LJL 3/2011 toimivalta koplaus
EU-pankkivalvonta 2009

Valtiosihteeri Raimo Sailas on yksi niitä harvoja sdp:n leiristä, jotka ovat uskaltaneet tuoda esiin korporativismin ongelmia. Muun muassa yhteiskunnalliseen keskusteluun erikoistuneen Kanava-lehden palstoilla.

Käyttäjän arirusila kuva
Ari Rusila

Muutama vuosi sitten paljastunut salainen raportti EU:n synnytyksestä elokuussa 1944 – siis 9.5.1950 sijaan tuo selkeästi esiin sen keiden tarpeista ja välineeksi EU on luotu. Raportti (Ns ”Red House Report”) kuvaa saksalaisten yritysjohtajien suunnitelmaa neljännestä valtakunnasta hävityn sodan jatkamiseksi taloudellisin keinoin. Ironista asiassa on ylikansallisen organisaation suunnittelu kansallismielisten, natsien, johdolla.

Raportti kuvaa kuinka valloitetuilta alueilta ryöstetyt varat ja sotateollisuuden voitot suunniteltiin siirrettäviksi Sveitsin kautta ulkomaille käytettäväksi Saksan uuteen nousuun ja sen hegemonian turvaamiseksi Euroopan taloudellisella ja poliittisella integraatiolla. Suunnitelmaa lobbasi menestyksellä jo vuonna 1946 perustettu ”The European League for Economic Co-operation”.

(Asiasta tarkemmin artikkelissa Europe Day For EU Decline - http://arirusila.wordpress.com/2013/05/11/europe-d...).

Nykypäivä aiempaa selvemmin näyttää suunnitelman toteutuneen johdonmukaisesti. Hiiliunionin moottorit Ranska ja Saksa ovat juurtuneet edelleen päätöksenteon ytimeen, komissio ja EU byrokratia vie päätökset täytäntöön. Demokraattista harhakuvaa ylläpitämään luotu nukkeparlamentti on menettänyt olematonta merkitystään kun kova finanssipolitiikka seurannaisvaikutuksineen siirretään sen ja kansallisten parlamenttien ulottumattomiin.

Mielestäni on selvää ettei ns läheisyysperiaatteella (tai demokratialla) ole mitään roolia EU:ssa - ei sen nykyisessä politiikassa kuin tulevassakaan johtuen systeemin laajuudesta/rakenteesta/luonteesta/perustamismotivaatiosta. Näkisin mielelläni demokratian palautettavan edes kansallisten parlamenttien tasolle, näitä edustajia saattaa tulla tavistakin vastaan kadulla ja he ovat myös helpommin vaihdettavissa. Luonnollisesti tilanne paranisi vielä enemmän jos päätösvaltaa useissa asioissa saataisiin laskettua tätäkin alemmaksi lähelle suoran demokratian tasoa.

Toimituksen poiminnat