KissanKulmasta

Korporaatioilla kulta-aika, tavallisilla tallaajilla taantuma

Innoituksen lähde: New York Times, Nelson D. Schwartz
Talousblogi: Riikka Söyring
Verkkomedia.org

"Korporaatioiden voittojen kultainen aikakausi" on Nelson D. Schwartzin artikkelin nimi, jonka New York Times julkaisi 3. maaliskuuta. Vaikka Schwartz kirjoittaa Yhdysvaltain tilanteesta, samat huomiot pätevät pääpiirteissään Euroopassa ja Suomessakin.

Dow Jones -indeksi osoittaa pörssikurssien nousua, mitä on tarjoiltu merkkinä talouden toipumisesta. Kun rinnakkain asetaan korporaatioiden voitto-osuuden kokoa bruttokansantulosta (GNI, Gross National Income) kuvaava käyrä ja henkilökohtaisen tulon (PI) kehitystä kuvaava käyrä, huomataan, että talouden toipumisesta puhuminen on joutavaa puhetta. kuva korporaatiovoittokäyristä verrattuna henkilökohtaiseen tuloon  http://itsoureconomy.us/2013/03/golden-age-of-corporate-profits/ Osakemarkkinoilla menee hyvin, koska muilla menee huonosti. "Kun miljoonat ovat vailla työtä, yrityksillä ei ole mitään paineita nostaa palkkoja; samalla tuottavuuden lisääntyminen on auttanut niitä kasvattamaan voittoa lisäämättä työntekijöiden määrää", kirjoittaa Schwartz.

Euroalueen virallinen työttömyysaste on viimeisen ilmoituksen mukaan ennätyskorkea 11,9 prosenttia. Työttömyysluvuissa ei kuitenkaan ole mukana työvoimapoliittisien palveluiden piirissä olevat eli työllistetyt, työharjoittelussa / työelämävalmennusksessa olevat, työ- ja eikä koulutuskokeiluissa, työvoimakoulutuksessa, vuorotteluvapaalla, kuntouttavassa työtoiminnassa, työnhaku- ja uravalmennuksessa olevat tai omaehtoisesti opiskelevat tai lomautetut.

Työllisyysluvuissa on mukana iso joukko epätyypillisissä työsuhteissa työskenteleviä so. määräaikais-, projekti- ja osa-aikatyössäkäyviä, joiden taloudellisen tulevaisuuden epävarmuus ei kaiketi kannusta kuluttamaan.

On siis olemassa melkoinen joukko, jolla ei ole taloudellisia resursseja ylläpitää kotimaan tai sisämarkkinoiden kysyntää, joka lisäisi työllistymisastetta.

Toisin sanoen  korporaatiot, eritoten mega-sellaiset, imuroivat varallisuudesta jättisuuren osan itselleen. Mitä korporaatioimuriin päätyneelle varallisuudelle tapahtuu?
Ainakaan sitä ei käytetä investointeihin, jotka lisäisivät tuotantoa. Tämän tiedämme siitä, että joka ainoa hallitus tuntuu ruikuttavan ulostuloissaan sitä, että "sijoittajia ei ole kyetty houkuttelemaan riittävästi" ja että investointien määrä on kääntynyt laskuun.
Epäsuorasti sen tietää myös siitä, että Euroopan ja Yhdysvaltain pankkikriiseissä valtiot pelastivat pankit veronmaksajien rahoilla myöntämällä niille laajoja tukipaketteja: pankrottipankeille ei ollut varoja tarjolla "markkinoilta". Myöskään ei kyetty järjestämään sellaisia osakeanteja, joita Suomessa järjestettiin 1990-luvun pankkikriisiä edeltäneenä aikana: ihmisillä ei ole säästöjä, joita sijoittaa.

Onkin jollain lailla surkuhupaisan loogista, että yritysten ei kannata tehdä investointeja, koska palkka"kehitys" on ollut sellainen, että kuluttajayhteiskunnan kuluttajilla ei ole varaa kuluttaa, edes velaksi. Ja siitäkin näppiin jääneestä ansiosta, joka palkansaajalle jää, inflaatio syö ostovoimaa so. rahan reaalinen ostovoima heikkenee samalla kun hinnat nousevat.
Kiertoon lähtee siis rahaa, joka ei enää jaksa tukea kulutusyhteiskunnan rattaiden pyörimistä.

Mutta mihin raha sitten menee? Raha jaetaan osinkoina osakkeenomistajille, joilta se ei tihku alaspäin riittävän suuressa mittakaavassa, että talous pyörisi.Siirtohinnoittelua käytetään verojen vähentämiseen, jopa siinä määrin, että Yhdysvalloissa nollaveroa maksavat yritykset saavat veronpalautuksia: niillä on siis negatiivinen veroprosentti.
Rahaa viedään myös makaamaan veroparatiiseihin, jossa se ei elvytä taloutta. Vastaavasti tämä taas aiheuttaa verotulot menettäneille valtioille painetta nostaa ansiotuloverotusta ja muuta verotusta - pyhään pääomaan ei verokarhun käpälillä voi koskea - sekä leikata menoja.

Menoleikkaukset kohdistetaan pitkän perinteen pyhittämänä julkisen sektorin tarjoamiin palveluihin so. palveluihin, joihin pienituloisilla on varaa sekä sosiaaliturvaan. Leikkausten seurauksena pienituloiselle kansanosalle jää yhä vähemmän rahaa, jolla ylläpitää kulutusyhteiskuntaa hankkimalla tavaraa ja palveluita, mikä taas tarkoittaa valtiolle vähemmän verotuloja - ja lisää veronkorotuspaineita.

Yhdysvaltain hallitus suunnittelee liittovaltion budjettiin niin sanottuja sequester-leikkauksia, joilla pyritään nipistämään liittovaltion menoista $85 miljardia vuonna 2013.
Sequester-leikkausten on arvioitu aiheuttavan jopa 700 000 työpaikan menetyksen.
Osittain työpaikkojen menetys johtuu sellaisistakin seikoista kuin automatisaation lisääntymisestä. Yritykset eivät tarvitse työntekijöitä tuotannon lisäämiseen tai ennallaan pitämiseen. Automatisaation lisääntyminen tulee vähentämään työpaikkoja entisestään. Valtiot eivät kuitenkaan ole tarttuneet mahdollisuuteen verottaa automatisointia.

Wall Streetiä sequester-leikkaukset eivät hetkauta, koska leikkaukset eivät vaikuta korporaatioiden voitto-odotuksiin.
"Sequester-leikkaukset aiheuttavat suurimpien yritysten voittoihin ehkä 1 prosentin menetyksen", arvioi investointipankki Merrill Lynchin strategi Savita Subramanian, ja lisää: "Markkinat haluavat lisää talouskuria."
Tarvitseeko vielä miettiä, mistä EU:n talouspoliittiset opit ovat peräisin?

"Markkinat" so. sijoittajat/pääoma/korporaatiot hyötyvät talouskurista päästessään ostamaan valtioiden, yritysten ja yksityisten kiinteää omaisuutta pakkohuutokauppahintaan.

Euromaiden taantumaa pitävät Paul de Grauwe ja Yuemei Ji osittain itseaiheutettina.
Talous supistui voimakkaasti maissa , joissa julkisen talouden sopeutus oli voimakasta, toisin sanoen talouskuria harjoitettiin raskaalla kädellä.
Prosenteissa esitettynä julkisen talouden sopeutus/bkt henkeä kohden 2011 oli: Kreikka noin 11%, Portugali noin 5% , Irlanti noin 3,8 %, Espanja noin 2,5% Italia noin 1,8% mistä seurasi, että talous supistui miinusmerkkiseksi talouskurin seurauksena:  Espanja reilut -1%, Italia n.-2%, Portugali yli -4% ja Kreikka yli -12%. Irlannin talous kääntyi plussalle (+2%).
Taulukot löytyvät lähdeviitelinkeistä, kts. tarkemmin de Grauwe & Ji.Etelä-Euroopan maissa liian nopeasti ja liian raskaalla kädellä toteutettu talouskuripolitiikka on johtanut vain siihen, että velan suhde bkt:n on kasvanut, ja siten heikentänyt maiden velanmaksukykyä. Yhteenvedossa de Grauwe ja Ji sanovat mahdollisimman nätisti, että "komissio on väärässä ajaessaan talouskuripolitiikkaa, ja että talouden alueen riskit ovat vain siirtyneet yhteiskunnalliselle puolelle" mikä näkyy esimerkiksi kriisimaissa vuodesta 2011 jatkuneissa mielenilmauksissa.
Yhdysvaltain keskuspankki Federal Reserve on "elvyttänyt" taloutta kvantitatiivisella kevennyksellä (QE). Kvantitatiivinen kevennys tarkoittaa valtionvelkakirjojen osto-ohjelmaa sekä rahamäärän tarjonnan kasvattamista, rahapohjan laajentamista. Meneillään on parhaillaan neljäs kierros keventämistä, QE4.
Euroopan keskuspankki EKP:lla on joukko tukiosto-ohjelmia, joiden kautta Euroopan eurokanta on laajentunut. Rahapohjaa ovat laajentaneet myös monet muut keskuspankit.Schwartzin arvion mukaan kvantitatiivinen kevennys ja nollakorkopolitiikka Yhdysvalloissa on lisännyt sijoittajien riskinottohaluja osakemarkkinoilla, mutta pörssin ulkopuolella taloudellinen aktiivisuus ei ole lisääntynyt.Yhdysvallat on todennäköisesti sukeltamassa uudelleen.

kuva taantumasykleistä  http://www.globalresearch.ca/americas-fiscal-crisis-sequester-facts-on-us-policy-manipulations-you-should-know/5325431 Keskuspankit ovat pankkiirien pankkejaKvantitatiivista kevennystä voisi kuvata myös peitteleväksi nimitykseksi hyperinflaatiolle. Siitä voisi sanoa myös, että se on vaikutuksiltaan yhtenevä verojen korotuksen kanssa. Se vain menee viime kädessä pankeille rahareserviksi eikä kiertoon pk-yritystoiminnan luotottamisen tai infrastruktuurin rakentamisen kautta.

Professori Tim Canova selittää (pankkien omistamien) keskuspankkien itsenäisyyden merkitsevän nykyään sitä, että ne ovat itsenäisinä poliitikoista vapaita edistämään rahoitussektorin intressejä; keskuspankit eivät ole neutraaleja toimijoita. Ja kuitenkin niin vähän aikaa sitten kuin 1940-luvulla Yhdysvalloissa keskuspankin rahapoliittisesta toiminnasta määräsivät Valkoinen talo ja kongressi.

Kvantitatiivinen kevennys Yhdysvalloissa (TAF, TALF ja vastaavat ohjelmat) sekä Euroopassa (LTRO jne) palvelevat rahoitussektoria, ei reaalitaloutta, valtioita tai yhteiskuntaa. Tämän Canova tekee selväksi: "FED:in täytyy jatkaa tätä rahanpumppausta pankeille, jos se aikoo pitää yllä tätä osakekurssibuumia tai valetoipumista (false stockmarket boom or recovery). Eturistiriitanäkökulmasta motiivi on selvä: auttaa isoja pankkeja pitämään taseensa tasapainossa... FED:in entinen pääjohtaja Paul Volcker sanoi vuonna 2008 ennen Lehmanin romahdusta Wall Street Journalissa olevansa huolissaan siitä, että FED myönsi pankeille lainoja joiden vakuudeksi se kelpuutti (romahduksen aiheuttaneita, johdannaisiksi paketoituja) kiinteistöluottoja...FED ei ollut enää sosiaalisesti neutraali toimija vaan yhden entiteetin, yhden sektorin, rahoitussektorin edunvalvoja."

katso Canovan haastattelu .be">.be
Asiakokonaisuus voidaan esittää niinkin, että korporaatiot imevät rahaa reaalitaloudesta samalla kun ne kieltäytyvät "epäsuotuisien markkinanäkymien" vuoksi investoimasta, ja pankit kieltäytyvät luotottamasta pk-yrityksiä jolloin kuluttajayhteiskuntaruumis alkaa kuolla.Liian epätasainen tulonjako aiheuttaa ennen pitkää väistämättä myös talousjärjestelmän romahduksen:
Wealth inequality in America http://www.youtube.com/watch?feature=player_embedded&v=QPKKQnijnsMOn matemaattinen mahdottomuus, että reaalitalous voisi kasvaa tilanteessa, jossa taloudellinen toimeliaisuus on siirtynyt rahastosijoittamiseen ja pörssipelaamiseen.On matemaattinen mahdottomuus, että reaalitalous voisi kasvaa tilanteessa, jossa varallisuus keskittyy vain harvoihin käsiin.Tämän ymmärtää heti, kun ajattelee monopolipeliä: kun lähes kaikki rahat ja omaisuus on yhdellä pelaajalla, peli loppuu.

Valtionvelkakirjat eivät enää ole riskittömiä sijoittajien kannalta, joten keskuspankit ostavat niitä rahoittaakseen valtioita. Euroalueella tilanteen kinkkisyyttä lisää se, että euroalueen maat ovat yhteisvaluutta euron käyttäjiä, eivät sen liikkeelle laskijoita. Velkaannumme vieraassa valuutassa, mikä tuo mukaan valtioille vararikon mahdollisuuden.
Rahan hinta on korko. Raha luodaan järjestelmään velasta, jota ei voida maksaa takaisin ilman loputonta talouskasvua.

Suomessa valtionlainojen korkoihin meni vuonna 2012 euroja 2 185 miljoonaa. Katsokaa Tilastokeskuksen taulukkoa lähdeviitteistä ja verratkaa valtion muihin menoihin!

Valtionvelkakirjakuplan, varallisuuskuplan ja osakemarkkinoiden romahdusta odotellessa on kenties lohdullista tietää, että Isossa-Britanniassa, EU:ssa ja Yhdysvalloissa luotto-osuuskunnat (cooperatives, credit unions) ovat kasvattaneet suosiotaan. Yhdysvalloissa niillä on lähes yhtä paljon pääomaa/varallisuutta kuin isoilla pankeilla. kuva http://itsoureconomy.us/2013/03/credit-unions-on-the-rise/Luotto-osuuskunnat ovat keskittyneet yhteiskunta- ja aluekehittämiseen rahoittaen yleishyödyllisiä projekteja. Kulujen jälkeen korkotuotto käytetään uusiin, reaalitalouteen tehtäviin investointeihin. Liiketoimintaideana on asettaa ihmiset voiton tavoittelun edelle. Tallettajat ovat siirtäneet pennosiaan pois suurista pankeista kyllästyttyään niiden vähemmän valoa kestäviin toimintamalleihin, ja siirtyneet luotto-osuuskuntien asiakkaiksi.

Eräs mahdollisuus on valtio-omisteinen keskuspankki, joka rahoittaa valtion projekteja ja luotottaa samalla asunnonostajia, opiskelijoita, maataloutta ja pk-yrityksiä matalakorkoisin luotoin. Tällöin korkotuotto jää valtiolle investoitavaksi uusiin projekteihin tai uusien luottojen myöntämiseen.
Keskuspankki voisi myös palkata suoraan työntekijöitä yleishyödyllisiin projekteihin, ehdottaa lakiprofessori Tom Campbell, eikä se lisäisi valtion alijäämää yhtään.

Liitteet:
Rahan synnystä http://www.talousdemokratia.fi/tiedostot/tdflyer3simplified2.pdf

Rahan synnystä IMF-ekonomistien selittämänä (kts. toimittajan kommentti)
http://www.verkkomedia.org/news.asp?mode=8&id=4299

"Siirtohinnoittelu on taikuutta" http://formin.finland.fi/public/default.aspx?contentid=251875

 
Lähteet:

New York Times - Norman D. Schwartz: Recovery in U.S. is lifting profits, but not adding jobs
http://www.nytimes.com/2013/03/04/business/economy/corporate-profits-soa...

Tilastokeskus: Julkinen talous http://www.stat.fi/tup/suoluk/suoluk_valtiontalous.html

STM: Sosiaalimenot ja niiden rahoitus
http://www.stm.fi/stm/toiminta_ja_talous/sosiaalimenot

Paul de Grauwe, Yuemei Ji: Panicdriven austerity in the Eurozone and it´s implications
http://www.voxeu.org/article/panic-driven-austerity-eurozone-and-its-imp...

M3 - Eurozone
http://www.ecb.int/home/html/index.en.html
http://www.esta-cash.eu/en/newsletters/newsletter-no.-68.html  (taulukot)

CBR: Federal Reserve Reform: Tim Canova
.be

It´s Our Economy: Credit Unions on the rise
http://itsoureconomy.us/2013/03/credit-unions-on-the-rise/

Financial Times - Izabella Kaminska: The base money confusion
http://ftalphaville.ft.com/2012/07/03/1067591/the-base-money-confusion/?...

Scott Fullwiler: QE3, Treasury Style: Go around, not over the debt ceiling limit
http://www.nakedcapitalism.com/2011/07/scott-fullwiller-qe3-treasury-sty...

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

6Suosittele

6 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (4 kommenttia)

Käyttäjän riikkasoyring kuva
Riikka Söyring

Ja tältä se näytti omalla kappalejaolla esikatselussa ennen tallennusta:

Innoituksen lähde: New York Times, Nelson D. Schwartz
Talousblogi: Riikka Söyring
Verkkomedia.org

"Korporaatioiden voittojen kultainen aikakausi" on Nelson D. Schwartzin artikkelin nimi, jonka New York Times julkaisi 3. maaliskuuta. Vaikka Schwartz kirjoittaa Yhdysvaltain tilanteesta, samat huomiot pätevät pääpiirteissään Euroopassa ja Suomessakin.

Dow Jones -indeksi osoittaa pörssikurssien nousua, mitä on tarjoiltu merkkinä talouden toipumisesta. Kun rinnakkain asetaan korporaatioiden voitto-osuuden kokoa bruttokansantulosta (GNI, Gross National Income) kuvaava käyrä ja henkilökohtaisen tulon (PI) kehitystä kuvaava käyrä, huomataan, että talouden toipumisesta puhuminen on joutavaa puhetta.

kuva korporaatiovoittokäyristä verrattuna henkilökohtaiseen tuloon http://itsoureconomy.us/2013/03/golden-age-of-corp...

Osakemarkkinoilla menee hyvin, koska muilla menee huonosti. "Kun miljoonat ovat vailla työtä, yrityksillä ei ole mitään paineita nostaa palkkoja; samalla tuottavuuden lisääntyminen on auttanut niitä kasvattamaan voittoa lisäämättä työntekijöiden määrää", kirjoittaa Schwartz.

Euroalueen virallinen työttömyysaste on viimeisen ilmoituksen mukaan ennätyskorkea 11,9 prosenttia. Työttömyysluvuissa ei kuitenkaan ole mukana työvoimapoliittisien palveluiden piirissä olevat eli työllistetyt, työharjoittelussa / työelämävalmennusksessa olevat, työ- ja eikä koulutuskokeiluissa, työvoimakoulutuksessa, vuorotteluvapaalla, kuntouttavassa työtoiminnassa, työnhaku- ja uravalmennuksessa olevat tai omaehtoisesti opiskelevat tai lomautetut.

Työllisyysluvuissa on mukana iso joukko epätyypillisissä työsuhteissa työskenteleviä so. määräaikais-, projekti- ja osa-aikatyössäkäyviä, joiden taloudellisen tulevaisuuden epävarmuus ei kaiketi kannusta kuluttamaan.

On siis olemassa melkoinen joukko, jolla ei ole taloudellisia resursseja ylläpitää kotimaan tai sisämarkkinoiden kysyntää, joka lisäisi työllistymisastetta.

Toisin sanoen korporaatiot, eritoten mega-sellaiset, imuroivat varallisuudesta jättisuuren osan itselleen. Mitä korporaatioimuriin päätyneelle varallisuudelle tapahtuu?

Ainakaan sitä ei käytetä investointeihin, jotka lisäisivät tuotantoa. Tämän tiedämme siitä, että joka ainoa hallitus tuntuu ruikuttavan ulostuloissaan sitä, että "sijoittajia ei ole kyetty houkuttelemaan riittävästi" ja että investointien määrä on kääntynyt laskuun.

Epäsuorasti sen tietää myös siitä, että Euroopan ja Yhdysvaltain pankkikriiseissä valtiot pelastivat pankit veronmaksajien rahoilla myöntämällä niille laajoja tukipaketteja: pankrottipankeille ei ollut varoja tarjolla "markkinoilta". Myöskään ei kyetty järjestämään sellaisia osakeanteja, joita Suomessa järjestettiin 1990-luvun pankkikriisiä edeltäneenä aikana: ihmisillä ei ole säästöjä, joita sijoittaa.

Onkin jollain lailla surkuhupaisan loogista, että yritysten ei kannata tehdä investointeja, koska palkka"kehitys" on ollut sellainen, että kuluttajayhteiskunnan kuluttajilla ei ole varaa kuluttaa, edes velaksi. Ja siitäkin näppiin jääneestä ansiosta, joka palkansaajalle jää, inflaatio syö ostovoimaa so. rahan reaalinen ostovoima heikkenee samalla kun hinnat nousevat.
Kiertoon lähtee siis rahaa, joka ei enää jaksa tukea kulutusyhteiskunnan rattaiden pyörimistä.

Mutta mihin raha sitten menee? Raha jaetaan osinkoina osakkeenomistajille, joilta se ei tihku alaspäin riittävän suuressa mittakaavassa, että talous pyörisi.Siirtohinnoittelua käytetään verojen vähentämiseen, jopa siinä määrin, että Yhdysvalloissa nollaveroa maksavat yritykset saavat veronpalautuksia: niillä on siis negatiivinen veroprosentti.

Rahaa viedään myös makaamaan veroparatiiseihin, jossa se ei elvytä taloutta. Vastaavasti tämä taas aiheuttaa verotulot menettäneille valtioille painetta nostaa ansiotuloverotusta ja muuta verotusta - pyhään pääomaan ei verokarhun käpälillä voi koskea - sekä leikata menoja.

Menoleikkaukset kohdistetaan pitkän perinteen pyhittämänä julkisen sektorin tarjoamiin palveluihin so. palveluihin, joihin pienituloisilla on varaa sekä sosiaaliturvaan. Leikkausten seurauksena pienituloiselle kansanosalle jää yhä vähemmän rahaa, jolla ylläpitää kulutusyhteiskuntaa hankkimalla tavaraa ja palveluita, mikä taas tarkoittaa valtiolle vähemmän verotuloja - ja lisää veronkorotuspaineita.

Yhdysvaltain hallitus suunnittelee liittovaltion budjettiin niin sanottuja sequester-leikkauksia, joilla pyritään nipistämään liittovaltion menoista $85 miljardia vuonna 2013.
Sequester-leikkausten on arvioitu aiheuttavan jopa 700 000 työpaikan menetyksen.

Osittain työpaikkojen menetys johtuu sellaisistakin seikoista kuin automatisaation lisääntymisestä. Yritykset eivät tarvitse työntekijöitä tuotannon lisäämiseen tai ennallaan pitämiseen. Automatisaation lisääntyminen tulee vähentämään työpaikkoja entisestään. Valtiot eivät kuitenkaan ole tarttuneet mahdollisuuteen verottaa automatisointia.

Wall Streetiä sequester-leikkaukset eivät hetkauta, koska leikkaukset eivät vaikuta korporaatioiden voitto-odotuksiin.
"Sequester-leikkaukset aiheuttavat suurimpien yritysten voittoihin ehkä 1 prosentin menetyksen", arvioi investointipankki Merrill Lynchin strategi Savita Subramanian, ja lisää: "Markkinat haluavat lisää talouskuria."
Tarvitseeko vielä miettiä, mistä EU:n talouspoliittiset opit ovat peräisin?

"Markkinat" so. sijoittajat/pääoma/korporaatiot hyötyvät talouskurista päästessään ostamaan valtioiden, yritysten ja yksityisten kiinteää omaisuutta pakkohuutokauppahintaan.

Euromaiden taantumaa pitävät Paul de Grauwe ja Yuemei Ji osittain itseaiheutettina.
Talous supistui voimakkaasti maissa , joissa julkisen talouden sopeutus oli voimakasta, toisin sanoen talouskuria harjoitettiin raskaalla kädellä.

Prosenteissa esitettynä julkisen talouden sopeutus/bkt henkeä kohden 2011 oli: Kreikka noin 11%, Portugali noin 5% , Irlanti noin 3,8 %, Espanja noin 2,5% Italia noin 1,8% mistä seurasi, että talous supistui miinusmerkkiseksi talouskurin seurauksena: Espanja reilut -1%, Italia n.-2%, Portugali yli -4% ja Kreikka yli -12%. Irlannin talous kääntyi plussalle (+2%).

Taulukot löytyvät lähdeviitelinkeistä, kts. tarkemmin de Grauwe & Ji.

Etelä-Euroopan maissa liian nopeasti ja liian raskaalla kädellä toteutettu talouskuripolitiikka on johtanut vain siihen, että velan suhde bkt:n on kasvanut, ja siten heikentänyt maiden velanmaksukykyä.

Yhteenvedossa de Grauwe ja Ji sanovat mahdollisimman nätisti, että "komissio on väärässä ajaessaan talouskuripolitiikkaa, ja että talouden alueen riskit ovat vain siirtyneet yhteiskunnalliselle puolelle" mikä näkyy esimerkiksi kriisimaissa vuodesta 2011 jatkuneissa mielenilmauksissa.

Yhdysvaltain keskuspankki Federal Reserve on "elvyttänyt" taloutta kvantitatiivisella kevennyksellä (QE). Kvantitatiivinen kevennys tarkoittaa valtionvelkakirjojen osto-ohjelmaa sekä rahamäärän tarjonnan kasvattamista, rahapohjan laajentamista. Meneillään on parhaillaan neljäs kierros keventämistä, QE4.
Euroopan keskuspankki EKP:lla on joukko tukiosto-ohjelmia, joiden kautta Euroopan eurokanta on laajentunut. Rahapohjaa ovat laajentaneet myös monet muut keskuspankit.

Schwartzin arvion mukaan kvantitatiivinen kevennys ja nollakorkopolitiikka Yhdysvalloissa on lisännyt sijoittajien riskinottohaluja osakemarkkinoilla, mutta pörssin ulkopuolella taloudellinen aktiivisuus ei ole lisääntynyt.
Yhdysvallat on todennäköisesti sukeltamassa uudelleen.

kuva http://www.globalresearch.ca/americas-fiscal-crisi...

Keskuspankit ovat pankkiirien pankkeja

Kvantitatiivista kevennystä voisi kuvata myös peitteleväksi nimitykseksi hyperinflaatiolle. Siitä voisi sanoa myös, että se on vaikutuksiltaan yhtenevä verojen korotuksen kanssa. Se vain menee viime kädessä pankeille rahareserviksi eikä kiertoon pk-yritystoiminnan luotottamisen tai infrastruktuurin rakentamisen kautta.

Professori Tim Canova selittää (pankkien omistamien) keskuspankkien itsenäisyyden merkitsevän nykyään sitä, että ne ovat itsenäisinä poliitikoista vapaita edistämään rahoitussektorin intressejä; keskuspankit eivät ole neutraaleja toimijoita. Ja kuitenkin niin vähän aikaa sitten kuin 1940-luvulla Yhdysvalloissa keskuspankin rahapoliittisesta toiminnasta määräsivät Valkoinen talo ja kongressi.

Kvantitatiivinen kevennys Yhdysvalloissa (TAF, TALF ja vastaavat ohjelmat) sekä Euroopassa (LTRO jne) palvelevat rahoitussektoria, ei reaalitaloutta, valtioita tai yhteiskuntaa. Tämän Canova tekee selväksi: "FED:in täytyy jatkaa tätä rahanpumppausta pankeille, jos se aikoo pitää yllä tätä osakekurssibuumia tai valetoipumista (false stockmarket boom or recovery).

Eturistiriitanäkökulmasta motiivi on selvä: auttaa isoja pankkeja pitämään taseensa tasapainossa... FED:in entinen pääjohtaja Paul Volcker sanoi vuonna 2008 ennen Lehmanin romahdusta Wall Street Journalissa olevansa huolissaan siitä, että FED myönsi pankeille lainoja joiden vakuudeksi se kelpuutti (romahduksen aiheuttaneita, johdannaisiksi paketoituja) kiinteistöluottoja...FED ei ollut enää sosiaalisesti neutraali toimija vaan yhden entiteetin, yhden sektorin, rahoitussektorin edunvalvoja."

katso Canovan haastattelu http://www.youtube.com/watch?v=sv-UUjF0tnM&feature...

Asiakokonaisuus voidaan esittää niinkin, että korporaatiot imevät rahaa reaalitaloudesta samalla kun ne kieltäytyvät "epäsuotuisien markkinanäkymien" vuoksi investoimasta, ja pankit kieltäytyvät luotottamasta pk-yrityksiä jolloin kuluttajayhteiskuntaruumis alkaa kuolla.

Liian epätasainen tulonjako aiheuttaa ennen pitkää väistämättä myös talousjärjestelmän romahduksen:
Wealth inequality in America
http://www.youtube.com/watch?feature=player_embedd...

On matemaattinen mahdottomuus, että reaalitalous voisi kasvaa tilanteessa, jossa taloudellinen toimeliaisuus on siirtynyt rahastosijoittamiseen ja pörssipelaamiseen.
On matemaattinen mahdottomuus, että reaalitalous voisi kasvaa tilanteessa, jossa varallisuus keskittyy vain harvoihin käsiin.

Tämän ymmärtää heti, kun ajattelee monopolipeliä: kun lähes kaikki rahat ja omaisuus on yhdellä pelaajalla, peli loppuu.

Valtionvelkakirjat eivät enää ole riskittömiä sijoittajien kannalta, joten keskuspankit ostavat niitä rahoittaakseen valtioita. Euroalueella tilanteen kinkkisyyttä lisää se, että euroalueen maat ovat yhteisvaluutta euron käyttäjiä, eivät sen liikkeelle laskijoita. Velkaannumme vieraassa valuutassa, mikä tuo mukaan valtioille vararikon mahdollisuuden.

Rahan hinta on korko. Raha luodaan järjestelmään velasta, jota ei voida maksaa takaisin ilman loputonta talouskasvua.

Suomessa valtionlainojen korkoihin meni vuonna 2012 euroja 2 185 miljoonaa. Katsokaa Tilastokeskuksen taulukkoa lähdeviitteistä ja verratkaa valtion muihin menoihin!

Valtionvelkakirjakuplan, varallisuuskuplan ja osakemarkkinoiden romahdusta odotellessa on kenties lohdullista tietää, että Isossa-Britanniassa, EU:ssa ja Yhdysvalloissa luotto-osuuskunnat (cooperatives, credit unions) ovat kasvattaneet suosiotaan. Yhdysvalloissa niillä on lähes yhtä paljon pääomaa/varallisuutta kuin isoilla pankeilla.

kuva http://itsoureconomy.us/2013/03/credit-unions-on-t...

Luotto-osuuskunnat ovat keskittyneet yhteiskunta- ja aluekehittämiseen rahoittaen yleishyödyllisiä projekteja. Kulujen jälkeen korkotuotto käytetään uusiin, reaalitalouteen tehtäviin investointeihin. Liiketoimintaideana on asettaa ihmiset voiton tavoittelun edelle. Tallettajat ovat siirtäneet pennosiaan pois suurista pankeista kyllästyttyään niiden vähemmän valoa kestäviin toimintamalleihin, ja siirtyneet luotto-osuuskuntien asiakkaiksi.

Eräs mahdollisuus on valtio-omisteinen keskuspankki, joka rahoittaa valtion projekteja ja luotottaa samalla asunnonostajia, opiskelijoita, maataloutta ja pk-yrityksiä matalakorkoisin luotoin. Tällöin korkotuotto jää valtiolle investoitavaksi uusiin projekteihin tai uusien luottojen myöntämiseen.
Keskuspankki voisi myös palkata suoraan työntekijöitä yleishyödyllisiin projekteihin, ehdottaa lakiprofessori Tom Campbell, eikä se lisäisi valtion alijäämää yhtään.

Liitteet:
Rahan synnystä http://www.talousdemokratia.fi/tiedostot/tdflyer3s...

Rahan synnystä IMF-ekonomistien selittämänä (kts. toimittajan kommentti)
http://www.verkkomedia.org/news.asp?mode=8&id=4299

"Siirtohinnoittelu on taikuutta" http://formin.finland.fi/public/default.aspx?conte...

Lähteet:

New York Times - Norman D. Schwartz: Recovery in U.S. is lifting profits, but not adding jobs
http://www.nytimes.com/2013/03/04/business/economy...

Tilastokeskus: Julkinen talous http://www.stat.fi/tup/suoluk/suoluk_valtiontalous...

STM: Sosiaalimenot ja niiden rahoitus
http://www.stm.fi/stm/toiminta_ja_talous/sosiaalim...

Paul de Grauwe, Yuemei Ji: Panicdriven austerity in the Eurozone and it´s implications
http://www.voxeu.org/article/panic-driven-austerit...

M3 - Eurozone
http://www.ecb.int/home/html/index.en.html
http://www.esta-cash.eu/en/newsletters/newsletter-... (taulukot)

CBR: Federal Reserve Reform: Tim Canova
http://www.youtube.com/watch?v=sv-UUjF0tnM&feature...

It´s Our Economy: Credit Unions on the rise
http://itsoureconomy.us/2013/03/credit-unions-on-t...

Financial Times - Izabella Kaminska: The base money confusion
http://ftalphaville.ft.com/2012/07/03/1067591/the-...

Scott Fullwiler: QE3, Treasury Style: Go around, not over the debt ceiling limit
http://www.nakedcapitalism.com/2011/07/scott-fullw...

kati sinenmaa

Kiitos taasen hyvin seikkaperäisestä selvityksestä.

Peter Hallberg

Englannin kielen sana corporation ei käänny suomeksi korporaatioksi. Korporaatioita ovat suomeksi esim. opiskelija- tai ammattiyhdistykset. Tässä tapauksessa sanalla corporation tarkoitetaan yritystä.

Jaakko Paavilainen

Eli jo useampi blogi on pyörinyt saman aiheen ympärillä.

Tarvitaan:

1) oma, itsenäinen keskuspankki

2) oma rahayksikkö

3) oma, itsenäinen finanssipolitiikka

Rahan historiasta ei koskaan puhuta suurelle yleisölle tarkoitetuissa historiankirjoissa, kouluopetuksessa, tahi massamediassa.

Sodille keksitään aina jokin muu tekosyy, kuin se sodan todellinen alkamissyy...

Mistä johtuivat Amerikan itsenäisyyssota, keisari Napoleonin sodat, bolshewikkivallankumous, Hitlerin sota yms-jne..?

Vastaus:

Rahan painamisen oikeuksista; siitä, maksaako (siirto)maa hamaan tulevaisuuteen KORKOA käyttämästään rahasta emomaalle, eli siis itsenäisten valtioiden keskuspankkien oikeutuksista ja olemassaoloista.

Ja sitten, 1990-luvulla maanpetturit antavat kansallisvaltion rahanpainamisoikeuden vapaaehtoisesti ja petoksella EU:n huijareille: EKP:lle ja siitä mutkan kautta kansainvälisille yksityispankeille...

Toimituksen poiminnat