KissanKulmasta

Talouskuripolitiikka on pitkittänyt taantumaa

Onko rahaliitto EMU tuomittu ilman taloudellista ja poliittista liittoa?, kysyy Oxfordin yliopiston talousprofessori Simon Wren-Lewis.

Wren-Lewisin mukaan näyttää olevan yleinen näkemys tällä hetkellä, että ilman taloudellista ja poliittista liittoa rahaliitto EMU on tuhoon tuomittu: euroalueen tulee liikkua talous- ja veropoliittisen liiton suuntaan, mikä edellyttää jonkinasteista poliittista liittoa.

Tämä näkemys, toteaa Wren-Lewis, näyttää kumpuilevan pääasiassa kahdelta suunnalta. 1) Ne jotka työskentelevät Isona-Britanniana ja Yhdysvaltoina tunnetuissa poliittisissa liitoissa, tietävät, että yhdistetty rahataloudellinen (monetary) plus talous- ja veropoliittinen liitto (fiscal) voivat toimia. Tästä näkökulmasta tarkasteltuna euroalueen rahataloudellinen unioni oli vain ennen testaamaton kokeilu, joka näyttää olevan epäonnistumassa (kts. tarkemmin Acemoglu ja Robinson: Why Nations Fail? http://whynationsfail.com/blog/2012/9/20/is-europe-saved.html )

Acemoglun ja Robinsonin mukaan "kansakunnat epäonnistuvat koska niitä hallitsee kapea eliitti, joka järjestää asiat omaksi edukseen ja tekee sen enemmistön kustannuksella."

Euroopan väkilukuun suhteutettuna entistä kapeamman eurooppalaisen eliitin muodostuminen/muodostaminen ja laillistaminen ei vaikuta tavalle, jolla demokratian puuttuminen Euroopan unionista - tai mikään muukaan ongelma - ratkeaisi.

 

Toistan: liitto on epäonnistumassa, painottaa Wren-Lewis. "Markkinoiden jatkuva kriisi saattaa olla ohi (Euroopan keskuspankki EKP:n valtion velkakirjojen osto-ohjelma Outright Monetary Transactions) OMT:n seurauksena mutta todellinen kriisi onkin se, että työttömyys sen kun pahenee reuna-alueen maissa. Taloushistorian professori Kevin O´Rourke esittää sen tylysti ja täsmällisesti artikkelissa Eurozone Unemployment", kehaisee Wren-Lewis.

O´Rourke katsoo, että "Euroopan hyödytöntä poliittista eliittiä" ei näy hetkauttavan mikään muu kuin pelko markkinoiden pysähtymisestä; työttömyyden kaltainen syöpä saa levitä vapaasti ja hoitamatta. O´Rourke sanoo myös, että "on kustannuksia, joita ei kannata maksaa EMU-kokeilun säilyttämisestä: Euroopan demokraattisten perinteiden laimentaminen ja Espanjan sekä Kreikan kaltaiset työttömyyslukemat. Hintaa ei kannata maksaa, vaikka poliitikot kuinka vuodattaisivat krokotiilin kyyneliä halussaan säilyttää makroekomisen politiikan vallitseva tilanne."

 

2) Euroalueen sisäpuolella on aina ollut voimakas lobby ajamassa syvenevää integraatiota. Siksi ei olekaan yllättävää, että komissio näkee integraation syventämisen ratkaisuna ongelmiin pitkällä aikavälillä.

Wren-Lewis viittaa komission puheenjohtaja Jose Manuel Barroson marraskuussa 2012 esittelemään aikatauluun, jolla syvenevää integraatiota sekä komission vallan lisäystä toteutetaan. Suunnitelmaan kuuluu myös erillinen euroalueen budjetti sekä yhteiset "valtionvelkakirjat" eli eurobondit.

Eurobondien takana ei olisi vakuuksia vaan vakuudet syntyisivät eurooppalaisten veronmaksajien veroeuroista Lisäksi tähtäimessä on jäsenvaltioiden "suvereniteettien yhdistäminen" eli liittovaltio. Eurobondien käyttöönottaminen vaatisi sopimusmuutoksia, koska Maastrichtin sopimuksen mukaan jäsenvaltiot eivät vastaa toistensa veloista, eikä muutakaan tukivelvoitetta ole. Barroson suunnitelma ei mainittavasti eroa Euroopan neuvoston puheenjohtaja Herman van Rompuyn lokakuussa esittelemästä suunnitelmasta.

 

"Meidän tulisi olla hyvin varovaisia ja välttää yhden näkökulman perusteella tekemästä yleistyksiä. Kenties on hyvä muistuttaa itseämme siitä, miksi euroalue ei ole ollut reilu testi rahaliitosta ilman rahataloudellista liittoa."

 

1) Kilpailukykykriisi on osittain seurausta siitä markkinoiden virheellisestä uskomuksesta, että jokaisen jäsenvaltion maksukyvyttömyysriski oli verrannollinen Saksan maksukyvyttömyysriskiin; harhaluulo, joka tuskin enää toistuu vuosikymmeniin. Taantumaa edeltäneinä vuosina ei tehty yritystäkään käyttää talous- ja veropolitiikkaa (fiscal policy) reuna-alueen maiden ylikuumenemisen estämiseksi.

Wren-Lewis tarkoittaa jäsenmaiden välisen kaupan yli- ja alijäämän epätasapainoa, jonka sallittiin kasvaa hallitsemattomasti. Seuraukset - kriisisuma pankki-, velka- ja talouskriisin muodossa - on nyt tiedossa. Nykyinen kriisi on aiempia epäsymmetrisempi, esimerkiksi vuosien 1992-93 ja 2001-2003 kriisit.

Professori Fatas selittää hyvin, sanoo Wren-Lewis, miksi taloussyklejä pehmentävä politiikka (mm. elvyttäminen) on avain ongelmien ratkaisuun.

 

Kansainvälisen bisneskoulu INSEAD:in professorit Ilian Mihov sekä Antonio Fatas sanovat, että kysymystä siitä, voiko rahaliitto toimia ilman talous- ja veropoliittista liittoa, on pyöritelty EMU-projektin alkamisesta asti. Talous- ja veropoliittista liittoa (fiscal federation) on pidetty tapana jakaa riskit yhteisen (laajan) budjetin kautta.

Riskien jakaminen mahdollistaisi bisnessyklien pehmentämisen kansallisella tai alueellisella tasolla. Rahapolitiikan (monetary policy) ja valuuttakurssien (exchange rates) puuttuessa teoria sanoo, että sopeutuminen/sopeuttaminen täytyy toteuttaa joko hintasopeutuksella (sisäinen devalvaatio eli palkkojen, eläkkeiden ja etuisuuksien leikkaaminen), työvoiman liikkuvuudella (kohti alueita joilla menee paremmin) tai yhteisen budjetin kautta toteutetuilla varainsiirroilla.

Antonio Fatas käy läpi taloustieteilijä Paul Krugmanin Espanjan ja Floridan taloutta käsitteleviä ajatuksia todeten tulkintansa eroavan Krugmanin tavasta lukea lukuja. Moni ongelma jäisi syntymättä saati kasvamatta, jos kansallisten hallitusten sallittaisiin "ajaa alijäämällä" ja pehmentää taloussyklejä (countercyclical policy) itsenäisellä talouspolitiikalla.

"Valitettavasti vain Euroopassa tehdään päinvastoin. Käytössä on yhdistelmä uskonnollista talouskuria ja menettelyjä, joilla valtioilta estetään pääsy rahoitusmarkkinoille", sanoo Fatas.

Wren-Lewisin mukaan luultavasti ainoastaan Kreikan tapauksessa esiintyi selvästi tuhlailusta johtuva ongelma.

Sen sijaan, että olisi tunnistanut piilevän ongelman ja tarpeen maksukyvyttömyyden tunnustamiseen jo varhaisessa vaiheessa, hahmottelee Wren-Lewis, unioni teki haparoivan yrityksen korvata yksityinen velka valtioiden välisillä lainajärjestelyillä, mikä johti tuhoisiin seurauksiin, ja joka yhä jatkuu mm. Kreikan tappamisena talouskurilla.

(Toim.huom. Toisin sanoen yhteisillä varoilla so. tukipaketeilla pelastettiin pankit ja sijoittajat, mikä johti "talouskurin" tarpeeseen aiheuttaessaan valtioiden lisääntyvän velkaantumisen)

 

Pahan kierre päällä

Kansainvälisen talouden professori Charles Wyploz listaa kymmenen havaintoa ja viisi seurausta sille, että euroalueen kriisi yleensä syntyi.

Wyploz toteaa, että "kuten jo kauan on tiedetty", talouskuri aiheuttaa tavoitteidensa vastaisia seurauksia, ja että velkojen vähentämiseen menee kymmeniä vuosia: se ei tapahdu ennen seuraavaa Troikan (EKP; IMF, EU-komissio) katsastusta. Wyploz sanoo myös, että Inflaatio saattaa näyttää helpoimmalle ratkaisulle (so. valtio inflatoi velkansa pienemmiksi ja tuhoaa samalla prosessissa väestön omaisuuden arvon) mutta kuten Japanin esimerkki osoittaa, rampa keskuspankki ei kykene inflatoimaan taloutta ulos deflaatioloukusta.

"Velan suhdetta bkt:n vähennetään parhaiten nimellisen bkt:n kasvun sääntelyllä", arvelee Wyploz. "Eurokriisi on saanut aikaan hämmästyttävän palkkojen joustavuuden ja työvoiman liikkuvuuden asteen" minkä takia "tarve purkaa euro ja palata kansallisiin valuuttoihin  hintaan mihin tahansa on kadonnut... mutta siitä huolimatta rakenteellisia uudistuksia tarvitaan", lausuu Wyploz.

(Toim.huom. työssäkäyvien ja työikäisen väestön osa on siis kurjistunut niin paljon, että kilpailukyky ja valtava työvoimareservi on "saavutettu".)

 

Pankeilla on kuitenkin taseissaan järkyttävät määrät valtioiden velkaa, koska kansalliset pankit olivat lähes ainoat, jotka ostivat valioiden velkaa, huomauttaa Wyploz, ja kun nuo valtionvelkakirjat menettävät arvoaan, pankeille koituu suuret tappiot, mistä taas seuraa se, että valtiot joutuvat ne pelastamaan - ja velkaantuvat siinä prosessissa lisää.

Wyploz sanoo, että hänen johtopäätöksensä on, että talouskuripolitiikka tulee lopettaa välittömästi ja että kestävän talouskasvun aikaansaamisen tulisi olla ensimmäinen huolenaihe. Ainoa järkevä vaihtoehto on valtioiden velkojen uudelleenjärjestely, mikä johtaa pankkien konkursseihin, ja että myös EKP:n on otettava taseeseensa negatiivista pääomaa.

Wyploz uskoo kuitenkin, että hallitukset ovat haluttomia näin jyrkkiin ratkaisuihin ennen kuin yhä syvenevä kriisi ne siihen pakottaa.

 

3) Euroalueen talouksien tilanne muuttui kriittiseksi, koska Euroopan keskuspankki EKP kieltäytyi ryhtymästä "viime hädän lainaajaksi", sanoo Wren-Lewis. "Jos EKP olisi esitellyt OMT-ohjelmansa kaksi vuotta aiemmin, koko kriisi olisi saattanut mennä nopeasti ohi.

Paul de Grauwe ja Yuemei Li osoittavat, että paniikin vallassa toteutettu talouskuri on todennäköisesti pahentanut asioita.

 

4) Nykyinen euroalueen tupladippi-taantuma johtuu pääasiassa kollektiivisesta epäonnistumisesta rahatalous- sekä talous- ja veropolitiikassa. Euroalueella menisi paremmin, jos EKP toimisi enemmän samaan tapaan kuin Yhdysvaltain keskuspankki FED, ja jos Saksa muiden vähemmän taloudellisissa ongelmissa piehtaroivien maiden kanssa suhtautuisi talouskuriin vähemmän pakkomielteisesti.

Kummallakaan asialla on hyvin vähän tekemistä talousunionin puuttumisen kanssa, Wren-Lewis toteaa. Ei ole järkevää käyttää yhtä huonosti suunniteltua koetta poliittista liittoa ilman olevasta rahaliitosta koko konseptin lyttäämiseen, arvelee Wren-Lewis.

"Euroalueen epäonnistumisesta saatu opetus on enemmänkin läksy huonosta suunnittelusta kuin todiste konseptin kehnoudesta. Jos kokeilun epäonnistuminen johtaa rahataloudellisen (monetary) sekä talous- ja veropoliittisen (fiscal) liiton pakottamiseen vastahakoiselle äänestäjäkunnalle ylhäältä toteutettuna sanelupolitiikkana, sen eliitin taholta, joka näytteli niin suurta osaa nykyisen kriisin synnyttämisessä, saatamme tulla huomaamaan, että huonosti suunnitellulla poliittisella liitolla on vielä tuhoisammat seuraukset kuin huonosti suunnitellulla rahaliitolla."

 

Toisessa artikkelissaan, "Where austerity really rules", Wren-Lewis huomauttaa, että on typerää tuijottaa rakenteelliseen alijäämään tai budjettialijäämään tilanteessa, jossa talous on pysähtynyt (stagnaatio) tai taantumassa, jollainen euroalueella nyt vallitsee - ja joka on syventynyt sekä pitkittynyt talouskuripolitiikan takia.

 

 

Kommentti: Eräs mahdollinen skenaario on, että nyky-EU:n hajoaminen kuuluisikin välivaiheena isompaan suunnitelmaan. Eteläiset, entiset euroalueen jäsenet muodostavat oman liittonsa oman valuuttansa kanssa. Mahdollisesti uusi ryhmä ympätään Välimeren Unioniin. Silloin euroalueen "ytimillä" Saksalla ja Ranskalla sekä angloamerikkalaisilla yhteistyökumppaneilla on omat koloniaaliset periferiansa mutta sisäistä kauppaa käydään sen verran että pankkiireille riittää korkoja lypsettäviksi molempien ytimien kautta samalla kun euroalueen ennen itsenäisten valtioiden kansallisomaisuus yksityistetään ostajan sanelemaan hintaan korporaatioille.

Jean-Christophe Rufin kuvasi vuonna 2004 ilmestyneessä romaanissaan Globalia maailmaa, joka oli jaettu vyöhykkeisiin ja jossa todellista valtaa piti muutama globaali korporaatio. Globalia oli pitkän prosessin tulos, joka oli toteutettu velkaannuttamalla kansallisvaltiot pankeille, erilaisten unionien kautta ja lavastamalla hyväuskoisille ihmisille terroristi-iskuja yhteisen vihollisen luomiseksi.

Globalian luomisen tarkoitus oli säilyttää valta korporatokratialla.

 

 

Lähteet: Mainly Macro - Simon Wren-Lewis: Is a monetary union without fiscal/political union doomed? http://mainlymacro.blogspot.fi/2013/02/is-monetary-union-without.html

Mainly Macro - Simon Wren-Lewis: Where austerity really rules http://mainlymacro.blogspot.fi/2013/03/where-austerity-really-rules.html

 

Liitteet:

Kevin O´Rourke, The Irish Economy: Eurozone unemployment http://www.irisheconomy.ie/index.php/2013/01/08/eurozone-unemployment/

BBC News: EU Commission´s Barroso unveils plan for euro´s future http://www.bbc.co.uk/news/world-europe-20538505

Taloussanomat - Jan Hurri: Näin se etenee - eurokraattien vallankaappaus http://www.taloussanomat.fi/jan-hurri/2012/12/02/nain-se-etenee-eurokraattien-vallankaappaus/201243071/170

Mainly Macro, Simon Wren-Lewis: The other eurozone crisis http://mainlymacro.blogspot.co.uk/2012/03/other-eurozone-crisis.html

Antonio Fatas, Ilian Mihov on the Global Economy: Fiscal Federation or Fiscal Policy http://fatasmihov.blogspot.co.uk/2012/06/fiscal-federation-or-fiscal-policy.html

VoxEU - Paul de Grauwe, Yuemei Li: Panic driven austerity in the eurozone and it´s implications http://www.voxeu.org/article/panic-driven-austerity-eurozone-and-its-implications

Taloussanomat - Jan Hurri: Eurokraattien vallankaappaus päättyy vielä kyyneliin http://www.taloussanomat.fi/jan-hurri/2011/11/13/eurokraattien-vallankaappaus-paattyy-viela-kyyneliin/201116675/170

VoxEU - Charles Wyploz: Happy 2013? http://www.voxeu.org/article/happy-2013

Mainly Macro - Simon Wren-Lewis: Should eurozones fiscal rules be abolished? http://mainlymacro.blogspot.co.uk/2012/11/should-eurozones-fiscal-rules-be.html

Bloomberg Business Week - Megan Greene: Miscontruing Germany will prove to be the death of euro http://www.bloomberg.com/news/2012-11-19/misconstruing-germany-will-prove-to-be-death-of-the-euro.html

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

6Suosittele

6 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (12 kommenttia)

Käyttäjän riikkasoyring kuva
Riikka Söyring

Lähde: The New York Times, Paul Krugman

Toimittaja: Riikka Söyring

Verkkomedia.org

Torakka talouskomissaarina

Tutkimustyöstään palkittu taloustieteen professori ja kirjailija, talousnobelisti Paul Krugman puhkoo komission yleisölle tarkoitettuja uskonkappaleita New York Times -lehden kolumnissaan.

Krugman on kirjoittanut useita kolumneja "torakkaideoista" - ajatusmalleista, joita yrittää huuhdella pois, mutta jotka aina sitkeästi palaavat. Krugmanin mukaan torakka-ajatusmalli ei ole sama kuin zombi-idea. Torakka-ajatusmalleja ovat väärinymmärrykset, joita ihmiset hellivät koska eivät tunne perusfaktoja kun taas zombi-ideoita hellivät ihmiset, jotka kieltäytyvät tunnustamasta todistusaineistoa, joka todentaa vastakkaisen käsityksen enemmän todellisuuteen perustuvaksi.

Krugman siteeraa The Telegraphin Ambrose Evans-Pritchardia, joka on saanut talouskomissaari "Olli Rehnin kiinni torakoinnista".

Evans-Pritchard kirjoittaa: "Vaikka sävy onkin muuttumassa, vielä ei näy mitään merkkiä siitä, että talouden vyönkiristys-politiikasta peräännyttäisiin", ja jatkaa siteeraamalla Olli Rehniä, joka lausui: "Ottaen huomioon, että velan suhde bkt:n keskimäärin ylittää 90 prosenttia bkt:sta Euroopan unionissa, en usko, että budjettien konsolidaation sallivalle manööverille jää tilaa."

Konsilidaatiolla tarkoitetaan vakauttamista, lujittamista, yhteensovittamista ja vahvistamista.

"Emme ratkaise kasvuongelmiamme", lausui komissaari Rehn, "pinoamalla uutta velkaa vanhan velan päälle."

Evans-Pritchard jatkaa: "Uhmaten häntä arvostelleita, hra Rehn sanoi, että John Maynard Keynes ei itsekään olisi keynesilainen nykyisen kaltaisissa olosuhteissa."

Niinpä niin, puuskahtaa Krugman: "Vanha kunnon Keynes kirjoitti teoksensa 1930 -luvulla, jolloin valtiot eivät olleet niin syvällä velassa kuin nykyään."

Paitsi että olivat, ja pinosivat uutta velkaa vanhan velan päälle, sanoo Krugman.

kuva http://krugman.blogs.nytimes.com/2013/03/04/cockro...

"On ihmeteltävä asia, kun henkilöt, jotka eivät tunne teoriaa tahi aiempien kriisien historiaa, ovat täydellisen vakuuttuneita siitä, että he tietävät miten toimia nykyisen kriisin kanssa!", huudahtaa Krugman, ja jatkaa :"(On ihmeteltävä asia) kuinka heidän luottamuksensa omiin resepteihinsä ei ole yhtään horjunut huolimatta siitä tosiasiasta, että he ovat olleet täysin väärässä tähän asti joka asiassa. Vielä ihmeteltävämpää, tietenkin, on se, että nämä henkilöt saavat hoitaa asioita."

Lähde:

New York Times - Paul Krugman: Cockroaches at the European Commission

http://krugman.blogs.nytimes.com/2013/03/04/cockro...

Käyttäjän suvituuli952 kuva
Juha Lehtinen

Jos unohdetaan kirjoituksen lopun globaliat - varmasti paljon työtä vaatinut, ansiokas kirjoitus!

kati sinenmaa

Riikka: "Acemoglun ja Robisonin mukaan "kansakunnat epäonnistuvat koska niitä hallitsee kapea eliitti, joka järjestää asiat omaksi edukseen ja tekee sen enemmistön kustannuksella.""
.

Tätä aivan samaa olen tolkuttanut netissä jo yli 20 vuotta.
Valtio on rikkaiden yksityinen rahantekokone, jonka viritinosana toimii lainsäädäntä, jolla valtio optimoidaan rikkaille:
http://sinenmaa.blogspot.fi/2011/02/varokaa-heikko...
http://sinenmaa.puheenvuoro.uusisuomi.fi/94814-val...
http://sinenmaa.puheenvuoro.uusisuomi.fi/89983-mak...
http://sinenmaa.blogspot.fi/2013/01/taloushuuhaata...
Jne....

Käyttäjän riikkasoyring kuva
Riikka Söyring

Kati,

mieheni kysyi tänään minulta, mikä on valtionvelkakirjojen merkitys.
Selitin hänelle miten esim. BoE ja Fed toimivat, ja yhteenvetona sanoin, että valtio on mekanismi, jonka avulla rahaa siirretään niille joilla sitä on ennestäänkin, ja että työkaluna tässä käytetään lainsäädäntöä :D

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Taantuman pituus ei ole merkityksellinen jos tavoite saavutetaan.

kati sinenmaa

Syynä taantumiin ja lamoihin on yksinomaan eliitin ahneus. Tavoite saavutetaan välittömästi, kun poliitikot alkavat poliitikoiksi, eli yhteisten asioiden hoitajiksi, joka tarkoittaa käytännössä sitä, että säädetään maksimipalkka, ja bonukset ja kaikki etuisisuudet ja etuoikeudet pois kaikilta.

Mitään muuta ei tarvita, koska syy kaikkeen pahuuteen ja kurjuuteen on yksinomaan eliitissä. Jos eliittiä ei saada kuriin, mniin tämä meno ei tule loppumaan, vaikka keksittäisiin kapitalismi sata kertaa uudestaan tai keksitään kommunisti tai mikä tahansa talousjärjestelmä, koska joka ikinen talousjärjestelmä johtaa aina eliittiin -- niin kauan, kun eliitillä ei ole minkäänlaisia rajoituksia. Kommunismilla ei ollut mitään eroa tähän kapitalismiin.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Vaan milläpä poistat lihavilta ruokahalun?

kati sinenmaa Vastaus kommenttiin #6

Valitkaa mut diktaattoriksi, niin homma on hoidossa.

Toisaalta; ei sen väliä, kuka valitaan diktaattoriksi, koska vain diktaattorit voivat ratkaista ongelmia; Nyt kukaan poliitikko tai puolue ei voi päättää mitään, koska konsensus - ja suvaitsevaisuus. Johtajana pitää olla persoonallisuus, ei mikään ryhmä.
Etelä-Amerikan jossakin maasssa on joku intiaani diktaattorina, ja se on tehnyt ihmeitä maalleen, koska yksilön ei tarvitse välittää mitään konsensuksesta. Haluan iKekkosen tänne.

Kari Ahlava

Vuosi 2008 on jo kaukana takana ja sen vuoden tapahtumat vaikuttavat vieläkin.

Nyt on kuitenkin nyt. Velaksi elvyttäminen ei Paul Achleitnerin mukaan enää ole mahdollista. Ei valtioiden eikä yksityisten ihmisten ole enää mahdollista kiihdyttää taloutta vauhtiin velkaantumalla lisää.

Rahaa on suurissa talouden tekijöissä, korporaatioissa. Se on kasaantunut sinne, kun talous junnaa. Ja talous junnaa, koska kuluttajilla ei ole rahaa. Kuluttajilla ei ole rahaa, kun palkat on suhteessa liian pieniä. Talouden elvytyksen tulee tulla sieltä, missä rahaa on, eli palkankorotuksina.

Edit tähän lisäys: Siis koko maailman talous on paisunut velkaantumiskuplan kautta ja tuossa kuplassa olevat rahat on nyt otettava käyttöön sieltä, missä ne ovat: korporaatioiden taseissa.

Palkakorotukset aiheuttavat kysyntää, kysyntä aiheuttaa investointeja tuotantoon, tämä tuo työpaikkoja, palkkaa kuluttajille ja myös lisää verokertymiä valtioille tarvitsematta nostaa veroja.

Olen vakaasti sitä mieltä, että Krugman on väärässä. Eivät valtiot voi enempää velkaantua joutumatta maksukriisiin.

Olli Rehn on oikeassa, mitä suvereenien valtioiden rahankäyttöön tulee. Krugman on väärässä sen puoleen, että valtioilla ei ole varaa elvyttää, kun niillä ei ole rahaa. Rahaa ei voi enempää kasauttaa korporaatioihin, niiden on tehtävä investointi asiakkaisiin, eli palkansaajiin. Niin Kiinassa kuin muuallakin.

Käyttäjän riikkasoyring kuva
Riikka Söyring

Kari Ahlava,

olen itse asiassa samaa mieltä kanssasi tästä: "Rahaa on suurissa talouden tekijöissä, korporaatioissa. Se on kasaantunut sinne, kun talous junnaa. Ja talous junnaa, koska kuluttajilla ei ole rahaa. Kuluttajilla ei ole rahaa, kun palkat on suhteessa liian pieniä. Talouden elvytyksen tulee tulla sieltä, missä rahaa on, eli palkankorotuksina.

Edit tähän lisäys: Siis koko maailman talous on paisunut velkaantumiskuplan kautta ja tuossa kuplassa olevat rahat on nyt otettava käyttöön sieltä, missä ne ovat: korporaatioiden taseissa.

Palkakorotukset aiheuttavat kysyntää, kysyntä aiheuttaa investointeja tuotantoon, tämä tuo työpaikkoja, palkkaa kuluttajille ja myös lisää verokertymiä valtioille tarvitsematta nostaa veroja..."

ja siksikin vetäisin tuon bloggauksen loppuun tuon kommentin.

kati sinenmaa

Riikka: "Edit tähän lisäys: Siis koko maailman talous on paisunut velkaantumiskuplan kautta ja tuossa kuplassa olevat rahat on nyt otettava käyttöön sieltä, missä ne ovat: korporaatioiden taseissa."
.

Ja jos todella halutaan päästä kestävään taloudelliseen maailmaan, niin meidän tulee estää kuplien synty, joka käytännössä on mahdollista vain siten, että meidän tulee asettaa palkkakatto ja poistaa kaikenlaiset etuisuudet ja etuoikeudet.

Poliitikoille ei tule antaa kuin minimipalkan verran palkkaa, jolloin he saisivat omakohtaisen kokemuksen, voiko sillä elää onnellista elämää, mitä he ovat ehdoitta vaatimassa muilta!

Rikkaat vollottavat aina, että raha pitää saada hereille. Mutta he eivät koskaan puhu siitä rahasta, jota he itse makuuttavat, ja jonka määrä miljardikertainen palkansaajien talletuksiin verrattuna.

Nyt rikkaat vaativat jopa palkansaajien asuntoja kiinnitettäväksi sijoituksia varten, koska itse rikkaat eivät pysty luopumaan rahojensa makuuttamisesta. Mutta. Miksi pysähtyä vain asunnoissa kiinni olevan varallisuuden herättämiseen;
Jospa samantien rikkaat vaatisivat omakseen palkansaajien kalsaritkin; nekin ovat varmaan jonkin arvoisia - ja niitä on tosi paljon. Hmmm. Paitsi mulla. En pidä minkäänlaisia alushousuja juuri siksi, että multa ei voi viedä kaikkea sellaista, mitä nuo hullut koirat vaativat muilta.

Kari Ahlava Vastaus kommenttiin #11

"Rikkaat vollottavat aina, että raha pitää saada hereille. Mutta he eivät koskaan puhu siitä rahasta, jota he itse makuuttavat, ja jonka määrä miljardikertainen palkansaajien talletuksiin verrattuna."

Ja kuinka naurettavaa niiden numeroiden katseleminen on. Omaksi edukseen korporaatiot maailman talouden nykäisisivät liikkeelle. Omatkin numerot voisivat taas liikkua ja käyrät ylöspäin.

Toimituksen poiminnat