KissanKulmasta

Järkevän politiikan pahin este ovat poliitikot - Täystyöllisyyspolitiikan paluu

Varsinainen bloggaus taas ensimmäisessä kommentissa alla. US-toimitus ja ylläpito, tehkää jotain tälle alustalle joka virittelee omat kappalejaot ja korostukset vaikka vetäisin tekstin ties kuinka monta kertaa wp:n tai jonkin vastaavan läpi. Kiitos jo etukäteen.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (12 kommenttia)

Käyttäjän riikkasoyring kuva
Riikka Söyring

Järkevän politiikan pahin este ovat poliitikot – Täystyöllisyyspolitiikan paluu -seminaarin antia

Osallistuin maanantaina 3.12 2012 Foundation for European Progressive Studies -ajatushautomon (FEPS), Kalevi Sorsa -säätiön ja SAK:n järjestämään Täystyöllisyyspolitiikan paluu -seminaariin Helsingissä, Paasitornissa.

Puhujina oli kaksi suosikkieni joukkoon noussutta taloustieteilijää, professorit James K. Galbraith ja L.Randall Wray. Muina kiinnostavina alustajina tilaisuudessa oli taloushistorioitsija, Ruotsin parlamentin jäsen ja entinen ympäristöministeri Lena Sommestad, SAK:n pääekonomisti Olli Koski sekä valtiovarainministeriön Jukka Pekkarinen. Puheenjohtajana toimi Ville-Pekka Sorsa Helsingin yliopistosta. Alustajan osia toimittivat Ernst Stetter FEPS:istä sekä Kalevi Sorsa -säätiön johtaja Mikko Majander.

Saavuin paikalle tukka pystyssä herättyäni aamulla klo 05.00 ja singahdettuani pakkasaamussa Heinäveden asemalle. Samalla reissulla oli tilaisuus todeta, että joskohta VR yllättyy Helsingin päässä joka vuosi talven tulosta, Savossa talvi ei vaikuta junien kulkuun – elleivät Helsingin päästä tulevat junat ole myöhässä.

Olo oli yhtä innostunut kuin joskus nuorempana, kun matkaili Motörheadin tai Slayerin keikalle. Enkä pettynyt. Tilaisuudessa käsiteltiin tiiviisti sekä Yhdysvaltain että EU:n talousasioita sekä -politiikkaa.

PALKKOJEN LASKEMINEN EI TAKAA TALOUDEN ELPYMISTÄ

Suuren Taantuman alettua neljä vuotta sitten euroalue on yhä kriisissä. Bruttokansantuote sekä bkt per capita ovat laskeneet alle kriisiä edeltäneen tason. Työttömyysaste on historiallisen korkealla. Jokainen pelastustoimi on ollut fiasko, ja aiheuttanut entistä surkeamman tilanteen syntymisen. Poliitikot puhuvat suut vaahdossa tarpeesta vähentää
budjettialijäämää.

Koko euroalueen kärvistellessä taantumassa joka jäsenmaassa on suuri huoli työllisyydestä. Sisämarkkinat eivät vedä talouskurin jäljiltä, köyhyys (myös työssäkäyvien) lisääntyy ympäri Euroopan ja vientikin tökkii pahan kerran. Kreikassa on taloudellinen ja humanitaarinen kriisi “pelastustoimien jäljiltä”: Kokaisuudessaan siis kehityskulku, jollainen edelsi Jugoslavian hajoamista.

Rahaa on haaskattu valtamerellisen verran zombiepankkien pelastamiseen, jotka eivät ole sen arvoisia sekä kierrätetty verorahaa kriisimaiden kautta “ytimen” pankkien pelastamiseen.

Työllisyydelle on uhrattu sen verran, että vastuunkantajapoliitikot muistuttavat yksityissektoria velvollisuudesta perustaa työpaikkoja ja palkansaajia velvollisuudesta “joustaa” palkoissa – vaikka se vähentääkin ostovoimaa, ei suinkaan kasvata. Samalla luvataan kiristää veroja ja leikata menoja. Palkkasopeutukset tosiasiassa vähentävät yritysten investointihalukkuutta koska ne ymmärtävät, että pienellä palkalla ei ostella mitään ylimääräistä, millä taas on suora vaikutus yrityksen omaan tulevaisuuteen.
 

EUROALUEEN ONGELMAT

Professori Galbraithin mukaan ongelmia koituikin isossa mittakaavassa vasta, kun euroalue perustettiin. Toisin kuin Yhdysvalloissa, jossa on vahvat työllisyyttä tukevat instituutiot, jotka alkavat toimia automaattisesti kriisitilanteissa (vaikka vallassa olisi kuinka surkeat poliitikot tahansa) kun taas Euroopasta ne puuttuvat.

Työllisyyttä edistäviä instituutioita ei Euroopassa viety maanosan tasolle, vaan ne pysyivät edelleen kansallisina. Samalla kansallisten instituutioiden toimintamahdollisuuksia heikennettiin avaamalla rajat pääomalle, totesi Galbraith. Ideologisesti uusliberalismiin sitoutuneet tahot uskovat vastoin tosiasioita, vailla empiiristä todistusaineistoa tai perusteita, että “jousto” turvaa työpaikat, vaikka päinvastainen kehitys on ollut nähtävillä jo pitkään ja moniaalla.

Suuri ja keskeinen ongelma on ollut myös Euroopan keskuspankin (EKP) tiukan monetaristinen tavoite pitää yllä ainoastaan hintavakautta.

Euromaiden väliset kilpailukykyerot ovat siirtäneet teollisuus- ja maataloustyöpaikkoja etelästä pohjoiseen kiihdyttäen eritahtista kehitystä, mikä puolestaan on johtanut euroalueen sisäiseen epätasapainoon viennin yli- ja alijäämän kanssa: ylijäämää ei voi olla jossain ilman että toisaalla on alijäämää.

Vastaava mekanismi toimii julkisen ja yksityisen sektorin kanssa.

JÄRKEVÄN POLITIIKAN PAHIN ESTE OVAT POLIITIKOT

Professori Wrayn mukaan rahapoliittisesti itsenäisen valtion velkasuhteen kasvu ei ole ongelma. Velkasuhde kasvaa vain niin pitkään, kun yksityinen sektori supistuu. Kun yksityinen sektori alkaa kasvaa, budjettialijäämät ja lopulta myös velat sulavat pois, Wray luonnehti.

Asian ydin on sanassa itsenäinen. Euroalueella ei ole itsenäisiä maita sanan varsinaisessa merkityksessä: maita, jotka kykenisivät itsenäisesti päättämään omasta raha-, talous-, työllisyys- ja sosiaalipolitiikastaan. Suomi ei ole itsenäinen ja suvereeni valtio minkä Wray sanoikin ääneen. Tässä kohtaa taputin innokkaasti sille, että joku sanoi asian ääneen eikä ollut virallisen “Suomi on itsenäisempi kuin koskaan!” poliittisen puheen termein liikkeellä.

Tämä on myös osasyynä siihen, miksi niin innokkaasti ajetaan liittovaltioitumista: valuutta tarvitsee valtion.

Aiheeseen voi tutustua esimerkiksi artikkelin “Näin se etenee – eurokraattien vallankaappaus” kautta http://www.taloussanomat.fi/jan-hurri/2012/12/02/n...

EU:n kasvu- ja vakaussopimus aiheuttaa vain epävakautta ja kasvun hyytymisen, totesivat professorit. Pikemmin Saksan tulisi tasapainottaa luopumalla osasta ylijäämäänsä muuttamalla politiikkaansa niin että maanosan sisäinen tasapaino alkaisi hakea uomiaan.

Euroalueella näin ei kuitenkaan tehdä. Sen sijaan tyrkyllä on Saksan voimakkaasti ajama “EU:n pakkopaita” eli uusi sopimus nimeltään “Hallituksen esitys eduskunnalle talous- ja rahaliiton vakaudesta, yhteensovittamisesta sekä ohjauksesta ja hallinnasta tehdyn sopimuksen hyväksymisestä sekä laiksi sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta ja sopimuksen soveltamisesta sekä julkisen talouden monivuotisia kehyksiä koskevista vaatimuksista” jolla ujutetaan talouden tappavaa talouskuria niihin maihin, joiden hallitukset ja parlamentit ovat kyllin typeriä (tai lahjottavia) hyväksymään sopimuksen.

Sopimuksen hyväksymisen seurauksena on todennäköisesti mahdotonta päästä kymmeniin vuosiin kasvu-uralle.

Ruotsia edustanut Lena Sommestad kertoi, että Ruotsin – joka tipahti 1990-luvulla Suomen lailla lamaan – talouden on pelastanut nimenomaan se, että Ruotsi kykeni devalvoimaan (laittoi valuutan kellumaan), ja että silloin ei tuijotettu kiinteästi ja tyhmänsitkeästi budjettialijäämään, vaan panostettiin voimakkaasti työllisyyteen. Seurauksena vientikin alkoi vetää, ja Ruotsi nousi nopeasti lamasta.

Sommestad nosti esiiin myös sen, että euroalueella on samaan aikaan pieni syntyvyys, maastamuuttoa, ikääntyvä väestö sekä käsiin räjähtänyt nuorisotyöttömyys. Kuitenkaan euroalueella ei keskitytä työllistämiseen – “mihin olisi nyt ihana mahdollisuus” – vaan vatkutetaan budjettialijäämistä, vaikka sekä Ruotsin kokemus että taloushistorian tarjoamat esimerkit osoittavat, että alijäämällä ei pitkässä juoksussa ole mainittavaa merkitystä – jos valtio on itsenäinen.

Edellisen laman aikana Ruotsi kehitti vanhustenhuoltojärjestelmiä ja erilaisia palveluita ikääntyville, mikä nosti työllistymisastetta nopeasti, kertoi Sommestad.

TALOUDEN TOSIASIAT HUKASSA

Kaikkien Suomen eduskuntapuolueiden työllisyyspolitiikka nojaa vanhanaikaiseen uusklassiseen makrotalousteoriaan, joka korostaa työvoiman tarjonnan merkitystä, toteavat Jussi Ahokas ja Lauri Holappa artikkelissaan “Luonnollisesta työttömyydestä täystyöllisyyteen”.

Uusklassisten teorioiden mukaan työttömyyttä ei voi esiintyä kuin tilapäisesti, koska talous tasapainottaa itsensä aina parhaaseen mahdolliseen tilaan.
Tällä on menty eteenpäin siitä huolimatta, että tosiasiat osoittavat toista.

Jokainen Verkkomedian lukija lienee nykyään jo jotenkin kärryillä siitä, että se, minkä miellämme rahana syntyy talouteen velkasopimusten solmimisen seurauksena, miksi on myös välttämätöntä, että kaikki lainattu raha kulutetaan.

Taloudessa täytyy olla jatkuva rahanvirtaus, tulovirtoja, joilla katetaan menoja. Kulutuksen ohella tulovirtoja syntyy myös investoinneista eli talouskasvu ja työttömyysaste ovat riippuvaiset investointiasteesta. Yritykset eivät kuitenkaan investoi eivätkä kuluttajat kuluta, jos talousnäkymät ovat heikot.

Korkea investointiaste näyttää Suomen taloushistoriassa yhdistyvän matalaan työttömyyasteeseen. Ahokas ja Holappa esittävätkin, että investointiasteen nostaminen tulisi jälleen nostaa työllisyyspolitiikan tavoitteeksi.

Kuvio 1: Työttömyysaste Suomessa vuosina 1960-2011
http://sorsafoundation.fi/files/2012/11/Ahokas-ja-Holappa-Luonnollisesta-työttömyydestä-täystyöllisyyteen.pdf (s. 13)

Investointien tekemisen ja tukemisen ohella tässä on valtion eräs rooli: valtio voi – ja sen pitäisikin – sovittaa budjettialijäämänsä vastaamaan yksityissektorin säästämistavoitteita, kirjoittavat Ahokas ja Holappa.

“Ainoastaan finanssipolitiikalla voidaan varmistaa uusien rahavirtojen syntyminen: alijäämäisellä budjetoinnilla valtio väistämättä lisää kokonaiskysyntää… rahapoliittinen elvytys tekee ainoastaan lainanottamisesta halvempaa” mutta “ei itsessään luo yhtään uutta rahavirtaa. Etenkin syvemmän taantuman oloissa yritykset ja kotitaloudet välttävät ottamasta lainaa, vaikka korkotaso olisikin laskettu alhaalle.”

“Velkarahalla tehtävät uudet investoinnit lisäävät talouden kokonaisrahamäärää. Tämän seurauksena syntyy uutta tuotantoa ja ihmisten kulutusmahdollisuudet lisääntyvät… Rahapoliittisesti suvereeni valtio voikin rahoittaa kysynnänsäätelynsä tarvittaessa suorilla keskuspankkiluotoilla.”

VAIHTOEHDOIKSI SIIS JÄÄ:

- Suomi eroaa EU:sta ja omaksuu itsenäisen raha-, talous- ja työllisyyspolitiikan

- EU liittovaltioituu ja Suomi sen osasena luopuu itsenäisyydestään lopullisesti

- Euroopan keskuspankki EKP:n rahapolitiikkaa koskevat säännöt kirjoitetaan uudelleen jolloin EKP voisi rahoittaa valtioita sekä investointiprojekteja suoraan: EU jatkaisi itsenäisten valtioiden yhteistyöelimenä, jolla on yhteinen pankki

Suomen Pankki rahoitti sotien jälkeen useaan otteeseen erilaisia investointiprojekteja, ja sen perusteella tiedetään malli toimivaksi.

Liittovaltioituminen on poliittisesti arka asia, koska suuri osa minkä
tahansa EU-maan kansalaisista vastustaa sitä, mikäli mielipidemittauksista on mitään päätteleminen.

EU:n ja euron hajottamien taas on poliittinen itsemurha: kukaan poliitikko ei halua myöntää olleensa itsepäisen kestotyperä ja aiheuttaneensa siten mittaamatonta taloustuhoa ja inhimillistä kärsimystä miljoonille ihmisille.

EU:n säilyminen löyhänä yhteistyöelimenä olisi mahdollista, jos luottamusta olisi. Sitä ei kuitenkaan ole.

Ahokas ja Holappa kirjoittavat: “Uusklassiseen työllisyysteoriaan nojaavalla talouspolitiikalla ei ole mahdollista saattaa taloutta täystyöllisyyteen… Täystyöllisyyden saavuttaminen rahatalousjärjestelmässä edellyttää välttämättä talouden julkista ohjausta, kokonaiskysynnän säätelyä ja investointien suunnittelua. Ilman näitä toimenpiteitä ei täystyöllisyyttä ei saavuteta. Jotta täystyöllisyyttä kannattavat poliittiset liikkeet tai puolueet voisivat saavuttaa haluamansa, niiden on alettava edistää nykyisestä huomattavasti poikkeavaa talouspolitiikkaa.”

Löytyykö Euroopasta korkeaa moraalia ja johtajuutta?

Lue myös: Eurolojaalisuus maksetaan eurojohtajuuksilla - ja kansa maksaa viulut?
http://www.verkkomedia.org/news.asp?mode=2&id=2823
 
 
LÄHTEET:

IMK-OFCE-ECLM: independent Annual Growth Survey, First Report (IAGS 2013)
http://www.socialistsanddemocrats.eu/gpes/media3/d...
Palaan tähän IAGS 2013-koosteeseen, jahka olen saanut vertailtua sen sisältöä Robin Hahnelin teoksen "Poliittisen taloustieteen aakkoset" antiin.

Jussi Ahokas - Lauri Holappa: Luonnollisesta työttömyydestä täystyöllisyyteen
http://sorsafoundation.fi/files/2012/11/Ahokas-ja-Holappa-Luonnollisesta-työttömyydestä-täystyöllisyyteen.pdf

Seminaarin voi katsoa täällä http://bambuser.com/v/3197640

Lauri Niemi

Mitäköhän hemmettiä tuolla taas ajatellaan.

"Suuren Taantuman alettua neljä vuotta sitten euroalue on yhä kriisissä. Bruttokansantuote sekä bkt per capita ovat laskeneet alle kriisiä edeltäneen tason. Työttömyysaste on historiallisen korkealla. Jokainen pelastustoimi on ollut fiasko, ja aiheuttanut entistä surkeamman tilanteen syntymisen. Poliitikot puhuvat suut vaahdossa tarpeesta vähentää
budjettialijäämää."

Jokainen pelastustoimi on ollut fiasko kun niillä pidetään pystyssä epäkelpoja organisaatioita veronmaksajien rahoilla ja sähelletään absurdeilla velkasummilla jotka maksetaan ottamalla lisää velkaa. Markkinoilla on hauska mekanismi nimeltä konkurssi jonka funktio on juurikin korjata virheinvestointeja, sen voisi antaa kai tapahtuakin joskus. Mutta ei, poliitikko syytää lisää rahaa virheinvestointiin. Just.

Budjettialijäämän poistaminen on tehtyjen sopimusten valossa mahdotonta, kun on heitetty niin paljon rahaa kaivoon. En silti näe mikä siinä olisi pahasta.

"Työllisyyttä edistäviä instituutioita ei Euroopassa viety maanosan tasolle, vaan ne pysyivät edelleen kansallisina. Samalla kansallisten instituutioiden toimintamahdollisuuksia heikennettiin avaamalla rajat pääomalle, totesi Galbraith. Ideologisesti uusliberalismiin sitoutuneet tahot uskovat vastoin tosiasioita, vailla empiiristä todistusaineistoa tai perusteita, että “jousto” turvaa työpaikat, vaikka päinvastainen kehitys on ollut nähtävillä jo pitkään ja moniaalla.

Suuri ja keskeinen ongelma on ollut myös Euroopan keskuspankin (EKP) tiukan monetaristinen tavoite pitää yllä ainoastaan hintavakautta."

Kokonaisen mantereen keskushallinto on ihan määritelmällisesti hulluutta, jos allekirjoittaneelta kysytään, ellei se ole aivan tavattoman löyhä. Barroson ja van Rompuyn sekopääkööri ei sitä kriteeriä kyllä alkuunkaan täytä. Kontrollihullu byrokratia.

Hintavakaus ja fiat-rahalla sekoileva keskuspannkki kuulostaa hauskalta vitsiltä.

"Asian ydin on sanassa itsenäinen. Euroalueella ei ole itsenäisiä maita sanan varsinaisessa merkityksessä: maita, jotka kykenisivät itsenäisesti päättämään omasta raha-, talous-, työllisyys- ja sosiaalipolitiikastaan. Suomi ei ole itsenäinen ja suvereeni valtio minkä Wray sanoikin ääneen. Tässä kohtaa taputin innokkaasti sille, että joku sanoi asian ääneen eikä ollut virallisen 'Suomi on itsenäisempi kuin koskaan!' poliittisen puheen termein liikkeellä."

Jep. Ajatteli oikeasta hallintotavasta, talouspolitiikasta sun muusta mitä tahansa, ykkösprioriteetti olisi päästä irti eurokratiasta että asioista voitaisiin edes keskustella.

Hupaisana anekdoottina Skotlannissa on hiukan mielenvikainen itsenäisyyspuolue - ulos Westminsteristä, sisään Brysseliin. Missä järki, sitä en tiedä.

"Euroalueella näin ei kuitenkaan tehdä. Sen sijaan tyrkyllä on Saksan voimakkaasti ajama “EU:n pakkopaita” eli uusi sopimus nimeltään “Hallituksen esitys eduskunnalle talous- ja rahaliiton vakaudesta, yhteensovittamisesta sekä ohjauksesta ja hallinnasta tehdyn sopimuksen hyväksymisestä sekä laiksi sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta ja sopimuksen soveltamisesta sekä julkisen talouden monivuotisia kehyksiä koskevista vaatimuksista” jolla ujutetaan talouden tappavaa talouskuria niihin maihin, joiden hallitukset ja parlamentit ovat kyllin typeriä (tai lahjottavia) hyväksymään sopimuksen."

Ei se talouskuri siellä tapa, vaan se Brysselin keskushallinto. Teksti ei ole vieläkään kertonut minulle miksi valtion budjetin pistäminen ruotuun on niin kamala asia.

"Uusklassisten teorioiden mukaan työttömyyttä ei voi esiintyä kuin tilapäisesti, koska talous tasapainottaa itsensä aina parhaaseen mahdolliseen tilaan.
Tällä on menty eteenpäin siitä huolimatta, että tosiasiat osoittavat toista."

Talouden itsesäätelevyydestä on aika turha paasata nykyisissä sääntelyhulluissa valtioissa. Markkinat voivat haluta lisää lääkäreitä tai taksikuskeja, mutta minkäs teet kun joku on päättänyt että niitä saa kouluttaa / olla työssä vain X kappaletta.

Työttömyydestä ja kurjuudesta on kanssa kiva puhua kun nykyinen politiikka aiheuttaa "kaikki tai ei mitään"-ongelman. Tahtoo sanoa, että määritetään esim. minimitaso joka asunnon tulee täyttää*. Kodittomalle simppeli erämökki olisi järkyttävä elintason parannus, mutta ei sellaista saa rakentaa kun pykälät kieltävät. Näin ollen elää joko hyvin tai kadulla, asteittaisia välitiloja ei sallita.

Nuorisotyöttömyydessä ja työttömyydessä ylipäänsä on vastaavanlaisia ongelmia. Minimipalkka meinaa että jos en saa maksaa jollekulle kolmea tai kuutta euroa vaan pitää maksaa vähintään kymmenen, en voi palkata henkilöä joka ei tuota minulle vähintään kymmentä euroa tunnilta. Muuten teen tappiota. Ilmaiseksi saa kyllä olla työharjoittelussa. Mutta jotenkin se kolme euroa on kamala asia.

*(totta kai on hyvä jos kaikki asuvat "ihmisarvoisesti", miksi emme siis säätäisi lakia joka vaatii näin? Loogista, eikö?)

“Ainoastaan finanssipolitiikalla voidaan varmistaa uusien rahavirtojen syntyminen: alijäämäisellä budjetoinnilla valtio väistämättä lisää kokonaiskysyntää… rahapoliittinen elvytys tekee ainoastaan lainanottamisesta halvempaa” mutta “ei itsessään luo yhtään uutta rahavirtaa. Etenkin syvemmän taantuman oloissa yritykset ja kotitaloudet välttävät ottamasta lainaa, vaikka korkotaso olisikin laskettu alhaalle.”

Ja mitäköhän hemmettiä tämäkin tosiaan on. Niin perus-Keynesiläistä rahavirtoihin keskittymistä että itkettää. Mutta ennenkaikkea väite, että vain finanssipolitiikalla voitaisiin saada rahaa liikkelle on suoralta kädeltä täyttä potaskaa. Jos fiat-inflaatio ei syö ihmisten säästöjä, säästäminen kannattaa. Säästämällä saa hiljalleen varaa hankkia kaikenlaista elämänlaatua tai omaa tehokkuutta parantavaa, mikä sitten pistää markkinoita liikkeelle. Tosin silloinkin pääasiana lisääntynyt hyvinvointi, ei se että rahan täytyy liikkua.

Käyttäjän riikkasoyring kuva
Riikka Söyring

Ahokas - Holappa "Luonnollisesta työttömyydestä täystyöllisyyteen" linkki toimisiko eri kommentissa? http://sorsafoundation.fi/files/2012/11/Ahokas-ja-Holappa-Luonnollisesta-työttömyydestä-täystyöllisyyteen.pdf

Käyttäjän teemukammonen kuva
Teemu Kammonen

Hei. Harmi, että tekstin taitto tuottaa ongelmia.

Oletko käyttänyt tekstiä lisätessäsi työkalupalkin Liitä Wordista -toimintoä? Se putsaa pois mahdolliset muotoilut ja tekee tekstistä Drupalille sopivaa julkaistavaa.

Käyttäjän perttupulkkinen kuva
Perttu Pulkkinen

Kommenttina alustoihin.

1) Kyllä korostukset(ihavoinnit, alleviivaukset) kannattanee yleensä tehdä vasta blogin alustalla, tosin voi olla silloin hankalaa, jos blogiin editorissa tarjolla olevat eivät jostain syystä riitä. Parempi on pyrkiä tyytymään niihin, niin tuskaansa säästää. Blogi on blogi. Ainoa mitä olen kaivannut on väliotsikko esm h3 ja numeroitu (ja jopa monitasoinen) lista, niitä muistaakseni ei ole.

2) Jos pitkät linkit ovat ongelma, niin www.tinyurl.com autttaa lyhentämään ne.

Käyttäjän TimoKalliokoski kuva
Timo Kalliokoski

Kiitos. Taas kerran.. Ihan kymppijuttu.

Jari Jakonen

”Järkevän politiikan pahin este ovat poliitikot - Täystyöllisyyspolitiikan paluu”

Tähän liittyen kommenttini Ville Iivarisen ”IMF tutki: mitä jos pankit eivät loisikaan enää meidän rahaamme?” Uuden Suomen Puheenvuorosta, http://rahanvalhe.puheenvuoro.uusisuomi.fi/122196-...

---

Meidän tarttee kulkaa ny tehä semmonen homma, että kaikille oman kylän pojille ja tytöille on aina oltava töitä tarjolla vähintäänkin oman valtiomme toimesta jossei hommaa muuten järjesty - oikein työtakuulla tämä taaten.

Nyt kun tuo tuleva talvikin tuo tullessaan liukkaat kelit, niin ihmiset rupeavat kaatumaan lonkkiaan hajalle, ranteitakin murtuu runsaasti. Paljon turhaa kärsimystä ja karmean huikeita kustannuksia synnyttää tämä nykymuotimme mukainen mukasäästämisen vitsaus ja hullutus.

Ei kun vaan porukalla luomaan lunta, hakkaamaan jäätä ja hiekoittamaan asiallista korvausta vastaan. Ja kun kotipoluilta on lumet luotu ja pimeä saapuu nopeasti, tarvitaan paljon paljon palkattuja taiteen tekijöitä ja tuottajia, ettemme vaipuisi kaamosmasennukseen.

Jne. jne. jne. ...

-

Nää hommat ovat nimittäin haluistamme ja tahdostamme kii: nyt haluamme esimerkiksi uskoa, että Espanjan kuningaskunnan maakuntasatraappien säästöpankkien toilailujen ja korruption villaan painaminen ja palkitseminen avokätisellä keskuspankkirahoituksella on se tie, joka johdattaa meidät tulevaisuuteen, koska "yksin emme pärjää".

Minusta vieraan vallan maakuntamafiosojen tukemisen ja takaamisen sijaan Suomen Pankin on mitä pikimmiten ryhdyttävä toiminnallisesti takaamaan ja rahoittamaan täkäläistä työtä, taidetta ja tiedettä.

http://rahanvalhe.puheenvuoro.uusisuomi.fi/122196-...

Jari Jakonen

Juhani Huopaisen Facebook-vinkin perusteella lainaan tähän vielä 'Komission suunnitelma: Euromaiden itsenäisyydelle loppu' tekstiä (Tyhmyri's Blog), http://tyhmyri.wordpress.com/2012/12/07/komission-... tämän hyvän kirjoituksen levittämiseksi.

-

Komission suunnitelma: Euromaiden itsenäisyydelle loppu

The Telegraph kirjoittaa hyvin mielenkiintoisesta asiasta. Herman Van Rompuy alaisineen on laatinut seuraavaan Euroalueen huippukokousta varten suunnitelman, jonka mukaan euroa käyttävät maat luovuttaisivat budjettivaltansa komissiolle. Taloudellisen itsenäisyyden loppu.

Suora lainaus The Telegraph –lehden jutusta, http://www.telegraph.co.uk/finance/financialcrisis... :

”In the final stage, all eurozone countries will essentially surrender fiscal sovereignty with an increasing degree of common decision-making on national budgets and an enhanced co-ordination of economic policies”.

Toisin sanoen komissiolla olisi tuon jälkeen yksiselitteinen valta päättää siitä käytetäänkö Suomen verorahoja Suomessa vaikkapa tieverkon ylläpitoon ja vanhustenhoitoon vai uuden Europalatsin rakentamiseksi Brysseliin. Suunnitelman mukaan Suomesta kerättyjen verorahojen käyttö olisi EU:n toimielimien asia, ei niinkään suomalaisten asia.

Sen lisäksi, että kiinnostukseni maksaa veroja Brysseliin on hyvin vähäinen muutenkin, niin intoa ei ainakaan lisää tietoisuus siitä, että EU:n toimielimet ovat suorastaa legendaarisia huonosta taloudenpidosta, korruptiosta ja sukulaisten suosimisesta. Kuvaavaa on se, että EU:n tilintarkastuksia ei ole saatu hyväksytysti toteutettua koska rahoja katoaa jäljettömiin eikä varojen käytölle useinkaan ole mitään perusteita suunnitelmista puhumattakaan.

Tuntuu hyvin ”luotettavalta” antaa Suomesta kerättyjen verorahojen käyttöä koskeva valta taholle, joka on malliesimerkki huonosta taloudenpidosta ja toimintatavoista, joista normaalisti joutuisi vankilaan.

Käyttäjän riikkasoyring kuva
Riikka Söyring

Tuo mainittu asiakirja olikin mulla jo työn alla, ja nyt esilläkin :D

Minulle ehdotettiin, että kerätään kansalaiskeräyksellä lahjoitusvaroja ja painetaan oma lehti, jossa selitetään kaikki tällaiset asiat selkokielellä, ja vapaaehtoiset jakavat sitten ko. aviisin jokaiseen suomalaiseen kotiin ja työpaikkaan.

Ajatus on hyvä, mutta itse en ehdi sitä alkaa organisoimaan. Prkl!

Ossi Onni

Tämähän olisi taloudellinen katastrofi. EU ja EKP ylistivät vuosikausia sellaisten maiden taloudenpitoa, kuten Irlanti, Espanja ja Latvia, ja toivoivat kaikkien ottavan heistä mallia. EU:n budjettivallalla meillä olisi nyt maanosa täynnä Irlanteja. Suhdannepolitiikkana olisi sitten kreikan malli, eli täysi vandalismi.

Käyttäjän riikkasoyring kuva
Riikka Söyring

Tässä Sippo Kähmin Tiedonantajalle kirjoittama mainio juttu samasta seminaarista:

Täystyöllisyys vaatisi itsenäisen talouden
Sippo Kähmi – 07.12.2012

Maanantai-iltana ilmassa oli kielletyn hedelmän tuoksua, kun kaksi yhdysvaltalaista talousgurua, professorit James K. Galbraith ja L. Randall Wray päästettiin haastamaan valtavirran taloustieteen väittämiä. Jälkikeynesiläiseen koulukuntaan kuuluvilla professoreilla oli esittää nykypäivänä suorastaan vallankumoukselliselta kuulostava tavoite - paluu täystyöllisyyteen.

Mielenkiintoinen aihe oli kerännyt Helsingin Paasitornissa järjestettyyn sosialidemokraattisen Kalevi Sorsa-säätiön seminaariin laajan yleisön. Saako moisesta edes puhua?

Teksasin Austinin yliopiston professori James K. Galbraith varoittaa nykypolitiikalla Euroopan unionin olevan Jugoslavian tiellä. Velkakriisin syövästä on päästävä, mutta talouskuri ei siihen ole ratkaisu. / Veikko Koivusalo

Takana lupaava menneisyys

Täystyöllisyys ei suinkaan ole uusi idea. 1930-luvun suurlaman jälkimainingeissa John Maynard Keynesin valtion investointien roolia korostavat talousteoriat nousivat arvovaltaiseen asemaan niin Yhdysvalloissa kuin Euroopassakin.

James Galbraithin mukaan 30-luvun keynesiläinen New Deal oli ensimmäinen kerta kun Yhdysvalloissa kurottiin kiinni jakolinjaa, joka oli ollut olemassa jo sisällissodan aikana. Presidentti Rooseveltin talouden uusjaon projekti tasapainotti eroja teollistuneen pohjoisen ja taantuvan maatalouden etelän välillä projekteilla, jotka samalla loivat miljoonia työpaikkoja.

Toisen maailmansodan jälkeen New Dealin hengenperintöä jatkettiin USA:ssa erilaisilla terveydenhuollon ja sosiaaliturvan uudistuksilla. Maksimityöllisyyden tavoite säilyi talouden keskiössä. Vielä 70-luvun lopulla Galbraith itse oli mukana kirjoittamassa Humphrey-Hawkins-lakia, joka säätää keskuspankki Federal Reserven toimivan kaksoismandaatilla - sekä työllisyyden turvaajana että hintojen säätelijänä. Se oli kuitenkin keynesiläisyyden aikakauden loppua.

Presidentti Reaganin tuotua Thatcherin uusliberalismin opit maahan Yhdysvalloista tuli vapaan markkinatalouden ideologinen johtotähti. Alkoi armoton hyökkäys sosiaaliturvaa ja valtio-ohjausta vastaan.

Eurooppa repii itseään hajalle

– Miksi näistä äärimmäisen taantumuksellisista talousideoista huolimatta Yhdysvallat sitten selvisi suuresta finanssikriisistä, mutta Eurooppa ei, kysyy Galbraith.

Taloustieteilijän mukaan syy on yksinkertaisesti se, että keskeisimpiä New Dealin instituutiota eivät uskaltaneet purkaa edes USA:n pahimmat uusliberalistit. Toisaalta taustalla oli kommunismin pelko, toisaalta se, että näiden mekanismien rooli yhteiskunnan tasapainottajana oli kiistaton.

Yhdysvalloista levinnyt velkakriisi teki Euroopassa pahempaa jälkeä, koska vastaavat talouden ja yhteiskunnan tasapainottajat puuttuivat. Euroopan unionia oli rakennettu thatcherilaisen ajan hengessä ja sen keskuspankki perustettiin alusta lähtien monetaristiselle logiikalle, jonka mukaan markkinat tasapainottavat itsensä.

Kun euro syntyi, perusongelmat kärjistyivät. Vahvojen maiden kuten Saksan talouksista tuli keskeisiä koko Euroopan taloudelle ja pohjoisen ja etelän välinen epäsuhta repesi entistä suuremmaksi.

– Eurooppalainen illuusio oli, että työttömyys oli poistettavissa työmarkkinoiden joustojen avulla. Yhdysvaltoja esiteltiin esimerkkinä joustavuuden toimivuudesta, mikä oli täysin perusteetonta, taloustieteilijä muistelee.

– Jos joustavuusteesi pitäisi paikkansa, juuri eteläisten maiden pitäisi olla Euroopan parhaiten toimeen tulevia ja pohjoismaiden suurimmassa kriisissä. Pohjoismaisten hyvinvointivaltioiden kokemus on näyttänyt juuri päinvastaisen olevan totta.

Galbraithin mukaan uusien vyönkiristysten ja uhrauksien vaatiminen onkin täysin turhaa. Velkoja joita ei voi maksaa ei tulla maksamaan.

– Seminaarin alussa meitä varoitettiin talouskriisin mahdollisesti johtavan sosiaaliseen kriisiin. Kuka tahansa Kreikassa käynyt tietää niin jo tapahtuneen, ja on selvää että loppupeli näyttää paljon synkemmältä. Kreikassa alkaneet prosessit ovat samankaltaisia kuin ne, jotka aikoinaan johtivat Jugoslavian hajoamiseen.

– Jos Eurooppa haluaa selvitä, se tarvitsee oman New Dealinsä. Kuten Yhdysvalloissa, sen on alettava vauraasta pohjoisesta.

Mikä maa, mikä valuutta?

Jälkikeynesiläisyyden kummisedän Hyman P. Minskyn ajatuksia kanavoivan L. Randall Wrayn arvio Yhdysvaltain tilanteesta ei ole aivan yhtä optimistinen. Wrayn mukaan New Dealin ideaaleista ei ole paljoa jäljellä ja maan ns. sota köyhyyttä vastaan on epäonnistunut, sillä luokkaerot ovat räjähtäneet käsiin.

– Maksimityöllisyyden tavoittelun sijaan nyt ajatellaan uusklassisesti, että tietty määrä työttömyyttä on itse asiassa hyvä asia, sillä se hillitsee inflaatiota. Tosiasiassa tällä on katastrofaalisia vaikutuksia niin taloudelle kuin ihmisten arkielämällekin. Tyhjän panttina pitämisen sijaan pystyttäisiin samalla vaivalla tarjoamaan ihmisille tuottavia töitä.

Minskyn esittämässä täystyöllisyysohjelmassa valtio takaa viime kädessä työpaikan jokaiselle, joka sellaisen haluaa. Työpaikat eivät olisi tempputyöllistämistä näön vuoksi vaan yhteiskunnalle tärkeiden tehtävien hoitamista, josta maksettaisiin yleisen hintatason mukaista minimipalkkaa. Sen säätely pitäisi samalla inflaation kurissa.

Täystyöllisyyden edellytyksiä kuvaillessaan Wray teki samalla huomioita, joita kaikki seminaariyleisössä eivät varmaankaan olisi halunneet kuulla.

– Suomen oloissa tällaisen projektin toteuttaminen ei onnistu, koska Suomi on nykyisellään enemmänkin EU:n osavaltio, ei itsenäinen valtio. Sillä ei ole omaa rahaa ja budjettivaltakin on jo osin Euroopan kasvu- ja vakaussopimuksen myötä menetetty.

Wray veistelee kysymyksessä olevan pikemminkin taantuma- ja epävakaussopimus, sillä budjettikuri perustuu täysin mielivaltaisiin rajoitteisiin. Rahoitus ei keynesiläisten mukaan koskaan ole ongelma omaa valuuttaansa oman pankkinsa kautta liikkeelle laskevalle julkiselle vallalle, vaikka se tarkoittaisikin alijäämäistä budjettia.

– Samaan tapaan kuin pallopelissä pisteidenlaskijalta ei voi loppua pisteet, ei myöskään valtiolta voi loppua valuutta. Alijäämä tarkoittaa vain, että jossain on vastaava ylijäämä.

Miten tästä eteenpäin?

Tiedonantaja kysyi alustusten jälkeisessä paneelikeskustelussa, mitä käytännön näköaloja täystyöllisyydelle jää Suomessa, jos yhtäältä omaan valuuttaan ei haluta palata ja toisaalta EU ei osoita mitään merkkejä pesäeron tekemisestä uusliberalismin kanssa. Aloite kansanpankistakin tyrmättiin komissiossa EU:n "perusarvojen vastaisena".

– Tämä on poliittinen kysymys, jota taloustieteilijöinä me emme ole kovin hyviä ratkomaan. Lyhyesti sanottuna teillä ei ole nyt taloudellista itsenäisyyttä, ja sitä te tarvitsisitte, Wray vastaa.

Sekä Galbraith että Wray pitävät ainoana todennäköisenä ratkaisuna radikaalimpaa liittovaltiokehitystä, jossa Brysselistä tehdään Euroopan yhdysvaltojen Washington ja EKP:lle annetaan valta ottaa valtioiden velat harteilleen. Galbraithin tulevaisuuden Euroopalla olisi yhteinen eläkejärjestelmä ja jopa puolustusbudjetti.

Professorien tyly viesti itsenäisyyspäivän alla lienee noloa kuultavaa euromyönteisten sosiaalidemokraattien ja ay-liikkeen johdolle. – Te maalaatte mörön seinälle ja joudutte sitä vielä sieltä itse pyyhkimään, uhkaili Paavo Lipponen aikanaan liittovaltiosta huolestunutta oppositiota. Tänään tuo mörkö näyttää muuttuvan seinäkuvasta yhä todellisemmaksi.

Toimituksen poiminnat