KissanKulmasta

Taloussota ja psy-ops: syitä ja seurauksia

Lähi-Idän tilannetta seuranneet ovat saaneet lukea lännen tukemien Syyrian kapinallisten hyökkäyksistä Syyrian vaaleilla valittua hallitusta vastaan sekä milloin ketäkin vastaan tehdyistä false flag-iskuista, joista syytetään aina poliittisesti sopivinta tahoa.

Sota käydään myös toisilla aseilla: hitaammin tappavilla, mutta yhtä vaarallisilla, nimittäin taloussodankäynnillä - ja psykologisilla operaatioilla.

Media on viimepäivät pursunut tiedotteita siitä, kuinka Yhdysvaltain ja EU:n talouspakotteet purevat Iraniin. Eräiden lehtitietojen mukaan inflaatio laukkaa Iranissa jo 70 prosentissa.

Samat tiedotteet jättävät mainitsematta, että talouspakotteet purevat myös takaisin: öljyn tuonnin vaikeutumisen takia polttoöljyn, bensiinin, elintarvikkeiden ja liikenteen hinnat ovat kohonneet "pakottajamaissa".

Talouspakotteiden tähtäin on saada Iran alistumaan "sellaiseen demokratiaan, jollaisen länsi haluaa antaa", kuten Hillary Clinton asian määritteli.

Talouspakotteita ei pidä käsittää pelkästään kohdemaan taloudelliseen tilaan kohdistuvina poliittisena operaationa, vaikka se sellaisena esitetäänkin.

Kuten Washington Postin haastattelema anonyymi tiedusteluvirkailija sanoo suoraan: sanktioiden tarkoitus on "saada kadunmies vihaamaan hallitustaan, ja sitä kautta muuttaa hallituksen toimintatapoja". Tämä on se sanktioiden puoli, jota ei mainita: kansalaisten kurjuuden maksimointi, epävakauden ja sosiaalisten levottomuuksien lietsonta tuhoamalla ihmisten elinkeinot sekä elämän tekeminen sietämättömäksi, kun raha muuttuu arvottomaksi.

Toisin sanoen demokratian mallimaiksi itsensä nimenneet EU ja Yhdysvallat ovat aina valmiit nälkiinnyttämään iranilaiset työläiset saadakseen oman tahtonsa läpi: Iranin avaamaan taloutensa monikansallisten korporaatioiden ryöstettäväksi.

Talouspakotteiden moraalinen puoli ei liene kenellekään epäselvä verrattaessa sitä niihin "vapauden, demokratian ja onnen etsimisen arvoihin", joita sekä EU että Yhdysvallat virallisesti kertovat edustavansa.

 

Kommunistinen Kiina on toisaalta hyötynyt EU:n ja Yhdysvaltain Iraniin kohdistamista talouspakotteista, samoin kuin ovat Intia, Malesia, Japani, Pakistan ja Turkmenistan, jotka kaikki ovat solmineet kahdenkeskisiä kauppasopimuksia Teheranin kanssa eritoten energiasektoria koskien.

Kun puhutaan Iranista, on pakko puhua myös Syyriasta, joka on Naton suunnitelmissa portti Iraniin. Pepe Escobar kirjoittaa Asia Timesin artikkelissa "Why Qatar wants to invade Syria" ("Miksi Qatar haluaa hyökätä Syyriaan"): "Mikä sisääntulo ja avaus YK:n yleiskokouksessa New Yorkissa; Sheikki Hamad bin Khalifa al-Thani kehotti arabiliittoa vapaaehtoiseen hyökkäykseen Syyriaan, ei enempää eikä vähempää."

Emiiri esitti, että on parempi arabimaiden itsensä "sekaantua Syyrian asioihin kansallisista, humanitaarisista, poliittisista ja sotilaallisista velvoitteista, ja tehdä mitä täytyy verenvuodatuksen lopettamiseksi Syyriassa." Emiiri al-Thani painotti arabimailla olevan sotilaallinen velvollisuus sekaantua Syyrian asioihin.

"Mitä hän tarkoitti arabimailla, on Persianlahden petromonarkioiden vastavallankumousklubi (GCC), joka aiemmin tunnettiin nimellä Persianlahden yhteistyöneuvosto, Gulf Cooperation Council, Turkin avustuksella, jonka kanssa GCC:lla on laajalle ulottuva yhteistyösopimus", Escobar kirjoittaa.

Escobar pitää tätä makaaberin huvittavana, koska lähes kaikki Lähi-Idässä tietävät, että Doha, Riad ja Ankara ovat aseistaneet, rahoittaneet ja tarjonneet logistista apua niille monille eri "kapinallis"ryhmille, jotka taistelevat kaataakseen Syyrian laillisen hallituksen.

Escobar muistuttaa myös 1970-luvusta, jolloin vastaava "humanitaarinen interventio" Libanoniin Arab Deterrent Force:n 20 000 sotilaan voimalla "sisällissodan taltuttamiseksi" johti siihen, että Syyrian joukot miehittivät Libanonin seitsemäksi vuodeksi, kunnes lähtivät vuonna 1982 - ja sisällissota jatkui yhä.

Yhdysvallat, joka on ollut innokas "demokratisoimaan" öljy-, maakaasu- ja mineraalirikkaita maita, ei tunnu häiriintyvän siitä, että sen liittolainen Qatar on diktatuuri, joka ei "uudistu merkittävästi" ja jossa ei ole "tapahtunut isoa liikettä kohti demokratiaa".

 

Miksi Qatar sitten haluaa sekaantua Syyrian sisäisiin asioihin?

Vijay Prashadin arvion mukaan syynä todennäköisesti on Qatarin aikeet vetää öljy- ja maakaasuputket Eurooppaan; näiden reitti kulkisi pakosta Irakin ja Turkin läpi, Escobar kirjoittaa, samalla kun Qatar saisi "tapettua 10 miljardin dollarin Iran-Irak-Syyria -kaasuputken", josta on jo sovittu.

Qatar siis kilpailee Iranin (tuottaja), Syyrian (päämäärä) ja Irakin (kauttakulkumaa) kanssa, minkä vuoksi Teheran ja Bagdad vastustavat kiivaasti hallituksenvaihdosta Damaskoksessa.

Kaasu tulisi Etelä-Parsin alueelta, jossa on maailman suurin maakaasualue, jonka Iran ja Qatar jakavat. Iran-Irak-Syyria -putki vahvistaisi shiia-muslimien taloutta. Qatar taas haluaa rakentaa putken ei-shiialaiselle alueelle Agaban lahden kautta Suezin kanavalle, päätesatamana Jordania, mikä taas sopisi Washingtonille ja EU:lle paremmin kuin hyvin.

Jos taas Syyrian hallitus kaatuu, tilalle tulee todennäköisesti lännen tukeman muslimiveljeskunnan (MB) muodostama hallitus, mikä sekin sopii Washingtonille ja EU:lle.

Myös Turkki hyötyisi, koska se haluaa olla kaikkein suurin transit-satama energialle.

 

Arabimediaa kontrolloi pääasiassa Saudien kuningashuone, vaikkakin Qatarilla on oma uutiskanavansa Al Jazeera.

Länsimediaa taas kontrolloivat pääasiassa erilaiset pankit, vakuutus- ja energiayhtiöt omistajaosakkuuksien kautta; jokainen ryhmä on hyötymässä tavalla tai toisella, mikäli tiukasti kansallisomaisuudesta kiinnipitävien Lähi-Idän valtioiden hallitukset kaatuilevat.

Omistusten ja tarkoitushakuisen poliittisen sumutuksen takia länsimedia kuvaa lännen aseistamia "kapinallisia" aktivisteina, vapaustaistelijoina, opposition joukkoina tai muuna vastaavana vaikka "rahoittamamme palkkasotilaat" ja "tukemamme uskonnolliset kiihkoilijat" olisivat rehellisempää kerrontaa.

Al Jazeeran toimituksellisen linjan puolueettomuus on kyseenalaistettu julkisestikin sen jälkeen kun sen uutispäällikkö vaati toimitusta varmistamaan, että Qatarin emiirin YK:ssa pitämä puhe Syyriaan tehtävästä interventiosta uutisoidaan Al Jazeeran englanninkielisessä lähetyksessä. Toimituksen vastalauseista huolimatta lähetys uudelleentoimitettiin. Al Jazeeraa johtaa tällä hetkellä Qatarin emiirin perheen jäsen, sheikki Ahmed bin Jassim al-Thani, jolla ei ole yhtään journalistista taustaa.

 

Joten mitä me saamme raavittua kasaan tästäkin pienestä tietomäärästä?

- Mediatila (lehdet, radio, tv) on hyvin hallinnassa. Siihen vaikuttaa median omistus, mutta myös se, että mediatalot irtisanovat valokuvaajia, kirjeenvaihtajia ja erikoistoimittajia "kustannustehokkuussyistä" (=parempi tuotto osakkeenomistajille); ei ole ketään, joka tutkisi, etsisi, tarkistaisi, kertoisi, dokumentoisi. Sen sijaan uutiset ostetaan valmiina uutistoimistoilta tai käytetään valtioiden ja viranomaistahojen tiedotteita, jotka lapioidaan lähes sellaisenaan verkkolehtiin ja paperilehtiin.

Rivitoimittajia on turha syyttää lehden sisällöstä. He eivät päätä siitä, mitä julkaistaan.

Heillä ei ole aikaa tehdä juttuja kunnolla: joukkoirtisanomisten takia väki on vähentynyt, mutta työmäärä ei.

- Länsimaisen lukevan yleisön käsitys Lähi-Idässä käytävän sodan syistä ja käytetyistä keinoista sekä tieto taustalla vaikuttavista tekijöistä on heikoissa kantimissa, mikäli henkilö on tiedonsaannissaan riippuvainen päivittäismediasta.

- Psykologiset operaatiot kohdistetaan sekä "vihollismaan kansalaisiin" että omiin kansalaisiin.

- Sota, jota nyt käydään ilman konventionaalisia aseita, talouspakottein, ei ole niin näkyvää suurelle yleisölle kuin olisi ilmisota pommituksineen. Näkyvää ei myöskään ole sodan syyt; demokratian tuominen "vaikka väkisin" Lähi-Itään ei ole se syy, miksi talouspakotteet on otettu käyttöön. Syitä ovat energiavarantojen hallinta sekä niistä hyötyminen "vihollismaan" kansalaisten ja "omien" kansalaisten kustannuksella: se, jolla on, määrää hinnan. Eräs syy todennäköisesti on ulkoisen uhkan ylläpitäminen: se siirtää huomion toisaalle kotoisista ongelmista - joita on paljon - ja antaa sen mielikuvan, että poliitikkoja tarvitaan johonkin.

- Sodan uhri on aina ensi ja viime kädessä tavallinen ihminen. Niin talouspakotteiden kohdemaissa kuin "pakottajamaissa".

 

Lähteet:

Washington Post: Public ire one goal of Iran sanctions, U.S. official says

http://www.washingtonpost.com/world/national-security/goal-of-iran-sanct...

Global Research - Nile Bowie: Financial warfare destabilizing Iran´s monetary system

http://www.globalresearch.ca/financial-warfare-destabilizing-irans-monet...

Asia Times online - Pepe Escobar: Why Qatar wants to invade Syria

http://atimes.com/atimes/Middle_East/NI28Ak03.html

CBS News: Obama on the Emir of Qatar´s view of democracy

Xinhua News (People´s Daily Online): 235 rebels killed in Syria´s Aleppo: media

http://english.peopledaily.com.cn/90777/7966635.html

The Guardian: Al-Jazeera´s political independence questioned amid Qatar intervention

http://www.guardian.co.uk/media/2012/sep/30/al-jazeera-independence-ques...

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (2 kommenttia)

Käyttäjän riikkasoyring kuva
Riikka Söyring

ja tästä voi vilkaista, millaisia "sosiaalisen ohjailun" keinoja media on käyttänyt http://www.verkkomedia.org/news.asp?mode=5&id=5143

Veikko Vitikainen

"Syitä ja seurauksia" on muitakin kuin nuo edellä mainitut. Vakavimman uhan maailmanrauhalle on rakentanut Iran ydinaseuhallaan. Epäilen että melko pian USA:n presidentin valinnan jälkeen Israel saa luvan eliminoida Iranin ydienergialaitokset. Heti Israelin iskun jälkeen Venäjä astuu ystäviensä Syyrian ja Iranin rinnalle puolustamaan etujaan lähi-idässä.
Tuossa vaiheessa Lähi-idän ruutitynnyri räjähtää ja Iran iskee Israeliin tuhoisin seurauksin. Myöskin monet muutkin valtiot liittyvat sotkuun etujaan ajamaan
Tuossa vaiheessa Hormuzin salmi tulee olemaan sotatoimien strategisin kohde, koska Iran yrittää sulkea sen kaikin keinoin. Tuosta taas seuraa öljytoimitusten loppuminen maailmalle lähi-idästä. Siitä eteenpäin tapahtumat vyöryvät ennustamattomalla tavalla.

Toimituksen poiminnat