KissanKulmasta

Federalismi, nationalismi ja Lakota-siouxit (sekä Suomi)

ITSENÄISYYSJULISTUKSIA

 

Joulukuun 17. päivänä 2007 Lakota-heimo antoi itsenäisyysjulistuksen irtautuen Amerikan Yhdysvalloista. He kutsuivat sitä historiansa "pisimmäksi askeleeksi laillisuus-taistelussa."

"Se ei ole lakkauttaminen", Lakotat kertoivat, "se on unilateraali vetäytyminen" sopimuksista, Wienin vuoden 1969 konventin sopimuksia koskevan lain mukaisesti. Lakotat (Dahcotah) tunnetaan myös nimellä Sioux, joka merkitsee vihollista.

Amerikan intiaanien liikkeen, AIM:in (American Indian Movement) johtaja Russell Means sanoi tuolloin: "Emme enää ole Yhdysvaltain kansalaisia, ja kaikki, jotka elävät niissä viidessä osavaltiossa, joiden kanssa meillä on yhteistä maarajaa, ovat tervetulleita liittymään meihin."

"Tarjoamme kansalaisuutta heille, sillä edellytyksellä, että he hylkäävät Yhdysvaltain kansalaisuuden… kolonialismin aika on nyt osaltamme ohi."

Suomalaisille Russell Means on tutumpi elokuvista Natural Born Killers ja Viimeinen mohikaani, jossa hän näytteli Chingachgookin osan.

Asianmukaisesti allekirjoitetut itsenäisyysjulistus-paperit toimitettiin Yhdysvaltain ulkoministeriölle: Lakota -tasavalta oli syntynyt. Tasavallan rajat perustuvat vuoden 1851 Fort Laramien sopimukseen. Alue käsittää osan Pohjois-Nebraskaa, puolet Etelä-Dakotaa, neljänneksen Pohjois-Dakotaa, viidenneksen Montanaa ja noin 20 prosenttia Wyomingia.

Syyt Lakota-tasavallan perustamiseen ovat monet, suurin niistä kenties on se, ettei Yhdysvallat ole kunnioittanut ainoatakaan intiaanien kanssa tekemäänsä sopimusta.

 

VARASTETUT MAAT, RIKOTUT SOPIMUKSET

Vuoden 2007 itsenäisyysjulistuksella on oma, pitkä historiansa. Vuonna 1974 International Indian Treaty Council:in viisituhatta delegaattia, jotka edustivat 97:ää alkuperäisväestön kansakuntaa (North and South American Indigenous People) allekirjoittivat jatkuvan itsenäisyyden julistuksen (Declaration of Continuing Independence).

Indegenous People viittaa pääasiassa sellaisiin etnisiin ryhmiin, joilla on historialliset sidokset sellaisiin ryhmiin, jotka asuivat (usein kiistanalaisella) alueella ennen siirtomaa-ajan alkua ja/tai muodostaen kansakunnan.

Vuonna 1980 Yhdysvaltain korkeimmassa oikeudessa käsiteltiin tapausta United States v. Sioux Nation. Korkein oikeus päätti 105 miljoonan dollarin korvauksista kompensaationa laittomasti viedyistä maista kahdeksalle sioux-heimolle. Korkein oikeus ei kuitenkaan palauttanut laittomasti vietyjä maita, mikä oli se, mitä heimot halusivat. Oikeuden päätöksen takia heimot kieltäytyivät myös rahoista.

Yhdistyneiden kansakuntien (YK) julistus alkuperäiskansojen oikeuksista hyväksyttiin YK:n 62. yleiskokouksessa syyskuussa 2007.

Lakotojen oikeus heidän alkuperäiseen vapaan ja itsenäisen kansakunnan statukseen oli saanut virallisen tunnustuksen. Lakotat antoivat oman itsenäisyysjulistuksensa joulukuussa.

 

VIERAAN VALLAN ALLA ON ORPO OLLA

Yhdysvaltojen hallinnon alla Lakotoilla – kuten ei muillakaan heimoilla – ole mennyt liian hyvin. Olosuhteita monissa reservaateissa voisi nykyäänkin kuvata kansanmurhaksi, jota on kestänyt kauan, ja joka yhä jatkuu.

Lakotoilla miesten elinajanodote on alle 44 vuotta. Teini-ikäisten itsemurhia tapahtuu 150% enemmän kuin on amerikkalainen keskiverto – mikä sekin on korkea.Tuberkuloosia esiintyy 800% enemmän kuin amerikkalaisilla yleensä. Syöpää on paljon. Ruokakuponki-ohjelma (Federal Food Commodity Program) tarjoaa kaikille – myös diabeetikoille – paljon sokeria sisältäviä tuotteita.

Köyhiä on 97% Lakotoista, keskitulo on 2600-3500 dollarin välillä per vuosi. Työttömyysprosentti on noin 80 prosenttia. Asunnoissa, jotka usein ovat homeessa, saattaa parissa kolmessa huoneessa asua jopa 17 henkilöä. Kieli ja kulttuuri ovat katoamassa. Äidinkielenään lakotaa puhuvan keski-ikä on 65 vuotta.

Historioitsija Ward Churchill katsoo alkuperäisväestön olleen systemaattisen hävittämisen kohteena vuodesta 1492 vuoteen 1892. Churchill arvioi noin sadan miljoonan alkuperäisväestöön kuuluneen henkilön kuolleen järjestelmällisen tuhoamisen seurauksena. "(Heitä) on hakattu kirveillä ja miekoilla kappaleiksi, poltettu elävältä, poljettu hevosten kavioiden alle, metsästetty kuin riistaa ja syötetty koirille. Ammuttu, puukotettu, skalpeerattu päänahkarahan takia, ripustettu lihakoukkuihin, heitetty mereen laivoista, käytetty orjatyövoimana, nälkiinnytetty tarkoituksella, palellutettu marsseilla ja leireillä, ja myös tahallaan altistettu tartuntataudeille."

Kansanmurhan ei tarvitse tapahtua massamurhalla yhdellä kertaa. Määritelmällisesti kansanmurha on koordinoitua toimintaa, jossa jokin kansanryhmä häivytetään tai sitä heikennetään tai sille aiheutetaan vahinkoa. Kansanmurhasuunnitelmiin kuuluu myös kyseisen yhteisön poliittisten ja sosiaalisten järjestelmien, kulttuurin, kielen, kansallistunteen, uskonnon, taloudellisen olemassaolon, henkilökohtaisen turvallisuuden, vapauden, terveyden, ja arvokkuuden tarkoituksellinen disintegraatio.

 

KANSANMURHA ON RIKOS

James Anaya,

YK:n erikoisraportoija alkuperäiskansojen oikeuksista, luovutti raporttinsa reservaattien tilanteesta 20. syyskuuta tänä vuonna YK:n ihmisoikeuksien komitealle (UNHRC).

Anaya sanoi puhuessaan neuvoston edessä alkuperäisväestön (Amerikan intiaanien) joutuvan yhä kohtaamaan "merkittäviä haasteita, jotka ovat kytköksissä laajalti tapahtuneisiin historiallisiin vääryyksiin mukaan lukien rikotut sopimukset ja sortotoimet, harhaanjoutuneet hallituspolitiikat, jotka tänään näyttäytyvät epäoikeudenmukaisuuteen viittaavina lukuisina indikaattoreina sekä heidän yksilöllisten ja kollektiivisten oikeuksiensa harjoittamisen tiellä olevina esteinä."'

Yhdysvaltain YK-edustusto on tarjonnut muodollisen vastauksen esiin nostettuihin huolenaiheisiin mm. viittaamalla 3 prosentin korotukseen intiaaneille osoitetun 19,4 miljardin dollarin budjettiin.

Yhdysvalloissa on 310 reservaattia, joissa elää noin 4,5 miljoonaa intiaania.

American Indians Rights and Resource Organization

:in John Gomez katsoo, että "erikoisraportoija ei tunnistanut ollenkaan ihmis- ja perusoikeuksien loukkausten muodostamaa kasvavaa ongelmaa, joiden kohteena ovat Yhdysvaltain alkuperäisväestöt." Gomez ei ole yllättynyt. "Jos näiden ongelmien olemassaolo myönnettäisiin, ja ettei Yhdysvallat ole tehnyt mitään sorron kohteena olevien oikeuksien suojelemiseksi, se paljastaisi Yhdysvaltain hallituksen ja hallinnon tekopyhyyden."

Yhdistyneiden kansakuntien yleiskokous hyväksyi vuonna 1948 yleissopimuksen kansanmurhana pidettävän rikoksen ehkäisemiseksi ja rankaisemiseksi (Convention on the Prevention and Punishment of the Crime of Genocide). Sopimus hyväksyttiin Suomessa vuonna 1959 annetulla lailla (557/59). Ensimmäiset rangaistussäännökset joukkotuhonnasta hyväksyttiin Suomen rikoslakiin 1974, ja ne ovat voimassa edelleen.

Kanadan intiaaneilla ei mene paljonkaan amerikkalaisia heimoveljiään paremmmin.

 

Kommentti:

 

 

Di awa’kam mi-ite’ky.

"Näen sinut, voin paremmin", sanoo Crow-heimo halutessaan osoittaa erityistä kunnioitusta. Opin sen, liikkuessani heimomailla Yhdysvalloissa ja Kanadassa 1990-luvulla, enkä tiedä parempaa tapaa ilmaista omaa kunnioitustani heimoille, jotka taistelevat olemassa olostaan: Näen teidät, ihmiset, ja voin paremmin.

Tunnetteko sydämessänne puristusta, myötätunnon kyyneleen silmäkulmassa ajatellessanne intiaanien kohtaloa? Uskotteko heillä olevan oikeuden omaan maahansa, kieleensä, uskontoonsa ja kulttuuriinsa?

Harkitkaa siis hetki seuraavaa:

Nationalismilla on monia määritelmiä – vain yhtä se ei ole: äärioikeistolaisuutta.

Nationalismin suuntauksia ovat humanitaarinen nationalismi (Rousseau, Bolingbroke, Herder), kulttuurinen nationalismi, traditionaalinen nationalismi, liberaali nationalismi, primordiaali-nationalismi, integraalinen nationalismi, taloudellinen nationalismi ja internationaali-nationalismi (jonka edustajaksi voisi tulkita esimerkiksi EU:n aivan kuten edeltäjänsä Stalinin Neuvostoliitto edusti internationaali-nationalismia; sosialistista maailmanvaltio -ideologiaa).

Valtio-nationalismi pyrkii herättämään kansallistunnetta lipuin, hymnein, symbolein, yhteisvaluutoin – ja usein myös historiaa väärentämällä.

Nationalismi on määritelty ajattelu- ja puhetavaksi, ideologiaksi ja poliittisen yhteisön ohjeistukseksi, joka jakaa ihmiskunnan kansoihin ja maapallon kansallisvaltioihin sekä muovaa identiteettiä ja käytöstä kansallisuuden kautta.

Toisin sanoen ihmiset, joilla on yhteinen kieli, uskonto ja kansanluonne, muodostavat kansallisen kokonaisuuden.

Nationalismia on myös halu kuulua johonkin tiettyyn ryhmään, kuten vaikkapa "olla amerikkalainen".

Nationalistinen ajattelu on sitä, että vain sellainen kansa, jolla on oikeus osallistua itseään koskevien päätösten tekoon, on vapaa kansa (Elie Kedourie 1960, 1993).

"Kansallisvaltio on absoluuttisen maailmanhengen toteutuma ja ihmiskunnan historiallisen kehityksen huipentuma", mietti G.W.F. Hegel (1770-1831).

J.G. von Herder (1744-1803) piti kieliyhteisöä ihmisen olemassaolon kannalta merkityksellisenä, toisin sanoen kieli on enemmän kuin kommunikaation väline: se on ajattelun synonyymi, jonka vuoksi joka kansalla/kielellä on oma ajattelutapansa, ja jokainen kansakunta on uniikki, elävä organismi globaalissa puutarhassa.

Kansakunta voi koostua myös useammasta kieliyhteisöstä ja olla silti orgaaninen kokonaisuus, mutta sellaista ei voi synnyttää väkisin.

Nationalismi yksinkertaisimmillaan sanoo, ettei voi olla vapaata kansakuntaa, jos ei ole sisäisen moraalisäännöstön hyvään ohjaavaa yksilönvapautta; jos ei ole itsemääräämisoikeutta, ei ole todellista tasa-arvoa. Vapaudettomat yksilöt eivät muodosta – eivät voi muodostaa – vapaata kansakuntaa.

Hallitusmuodon voi muuttaa tai vaihtaa, milloin se ei enää turvaa ihmisen luovuttamattomia oikeuksia – elämä, vapaus, onnen tavoittelu ja niin edelleen. Hallituksen tulee toimia sellaisin valtuuksin ja sellaisten periaatteiden varassa, jotka parhaiten näitä luovuttamattomia oikeuksia toteuttavat.

"Kansanmurhan ei tarvitse tapahtua massamurhalla yhdellä kertaa. Määritelmällisesti kansanmurha on koordinoitua toimintaa, jossa jokin kansanryhmä häivytetään tai sitä heikennetään tai sille aiheutetaan vahinkoa. Kansanmurhasuunnitelmiin kuuluu myös kyseisen yhteisön poliittisten ja sosiaalisten järjestelmien, kulttuurin, kielen, kansallistunteen, uskonnon, taloudellisen olemassaolon, henkilökohtaisen turvallisuuden, vapauden, terveyden, ja arvokkuuden tarkoituksellinen disintegraatio."

Ajatelkaa nyt nationalismia, ja verratkaa sitten pakkoliittovaltioimiseen tai federalistien toimintaan.

 

Lähteet:

 

Republic of Lakotah (Mitakuye Oyasin) website

http://www.republicoflakotah.com/

Le Voz de Atzlan: Lakota Nation secedes from the USA - Tohono O´Odham Nation and 19 others may follow

http://www.aztlan.net/lakota_nation_secedes.htm

Liberty.com: Secession! Lakota Sioux Nation leaves The Union! (Again)

http://liberty.com/content/secession-lakota-sioux-nation-leaves-union-again

Ward Churchill: A little matter of Genocide - Holocaust and denial in the Americas 1492 to 1892 , s. 275 (löytyy google-books´ ista)

UN General Assembly, Human Rights Council, 21st session - James Anaya: Report of the special rapporteur on the rights of the indigenous peoples, James Anaya

http://unsr.jamesanaya.org/docs/countries/2012-report-usa-a-hrc-21-47-add1_en.pdf

IPS - Carey L. Biron: U.N, Report Chastises U.S. For Status of Native Population

http://www.ipsnews.net/2012/09/u-n-report-chastises-u-s-for-status-of-native-population/

Hidden from History: The Canadian Holocaust - The Untold story of the Genocide of the Aboriginal Peoples http://hiddenfromhistory.org/

Nationalismit (toim. Jussi Pakkasvirta ja Pasi Saukkonen), WSOY 2004

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

5Suosittele

5 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (8 kommenttia)

Käyttäjän riikkasoyring kuva
Riikka Söyring

Henkilökohtaisia muisteluita:

Tapasin Russell Meansin ensimmäisen kerran Hardinissa, Montanassa syyskesällä 1993.
Yhdysvalloissa Means on tunnetumpi AIM:in johtajana kuin elokuvaurastaan.
Means, joka on sitä mieltä, että “kaikki valkoiset tulisi ajaa Amerikan mantereelta sinne, mistä tulivatkin”, tuskin olisi puhunut minulle niin ystävällisesti, jos olisi heti kuullut minun olevan Suomesta.

Muistutan ulkonäöltäni huomattavasti intiaania, lähinnä cheyennea, kuten huomasin oleillessani eräässä Cheyenne-reservaatissa Wyomingin puolella. Jopa siinä määrin, että istuessani naukkailemassa punaisesta maissista tehtyä viskiä eräässä Montanan reservaattialueen ulkopuolella sijaitsevassa saluunassa, muuan intiaanirouva sanoi minulle: “Sinua en ole ennen nähnytkään. Mihinkäs heimoon sinä kuulut?”
Vastasin hänelle olevani Suomesta. Hetken ällistyneen hiljaisuuden jälkeen rouva purskahti hervottomaan nauruun, ja kun hän jälleen kykeni puhumaan, hän läähätti: “Sinä se vasta leikinlaskija olet! Hei pojat, kuulitteko, tämä tyttö sanoi olevansa Suomesta!”
“Pojat” sitten vahvistivat minun todella olevan Suomesta, jolloin rouva tokaisi kylkiään pidellen: “No minua kyllä olisit hämännyt milloin tahansa!”

Heimoneuvostojen päätöksellä joillain reservaattialueilla ei saa myydä, säilyttää eikä käyttää alkoholia, joten viinanjuonti hoidetaan reservaattialueen ulkopuolella, ja niiden reunalla onkin yleensä useita “Last Resort” -kapakoita. En voi suositella valkoisille vierailua niissä, ainakaan yksin.
Heimoneuvoston antamasta alkoholi-kiellosta huolimatta alkoholismi on paha ongelma reservaateissa: sillä lievitetään muiden ongelmien – työttömyys, sairaudet, turhautuminen, köyhyys jne – aiheuttamaa tuskaa edes hetkeksi.
Kanadasta olisin kyllä halunnut matkamuistoksi erään saluunan seinällä näkemäni vanhan kyltin! Kyltissä luki “Emme tarjoile alkoholia suomalaisille emmekä
intiaaneille”.

Intiaaneilla on hyvä huumorintaju, ja keskenään ollessaan he vitsailevat lähinnä jatkuvasti, mutta heti kun valkoisia ilmaantuu näköpiiriin, suut sulkeutuvat ja kaikki muuttuvat kuuromykiksi puupatsaiksi. Turistien häivyttyä ilonpito alkaa taas, varsinkin turistien kustannuksella, jos nämä sattuivat olemaan pukeutuneita “kahdensadan dollarin intiaanirihkamaan” ja “neljän gallonan cowboy-hattuihin”, joiden alle voisi vaikka leiriytyä.

Reservaattialueissa on isoja eroja. Crow-reservaatti Montanassa on rikas, ja siellä on paremmat koulut, terveydenhuolto ja sosiaalietuudet kuin läheisissä valkoisten yhdyskunnissa. Heimo on vuokrannut maillaan sijaitsevien luonnonrikkauksien (öljy, metsä jne) hyödyntämisen yhtiöille. Tuottoa hallinnoi heimoneuvosto, joka käyttää rahaa heimon sosiaalisen hyvinvoinnin edistämiseen.
Cheyenne-reservaatti Montana-Wyomingissa taas on hyvin köyhä. Alueella ei ole (hyödynnettyjä) rikkauksia, rahaa tulee lähinnä turismista.
Turisteista ei pidetä, asenne on lähinnä käytännöllinen. “Me intiaanit tulemme muotiin aina suunnilleen kymmenen vuoden välein, joten siitä täytyy ottaa silloin kaikki irti”, selitti minulle eräs heimolainen.

Yleisesti ottaen vanhemmat intiaaniherrat tiesivät ällistyttävän paljon Suomen talvisodasta(!). Useampikin mainitsi ihailevansa suuresti suomalaisten kaukopartiomiesten sissitaktiikkaa venäläisiä vastaan. Eräs selitti minulle pitkät rimpsut Raatteen tiestä, Kollaasta ja muista vastaavista sotapahtumista, sekä mainitsi, että “Teillä suomalaisilla oli venäläisten kanssa sodassa sama tilanne kuin meillä amerikkalaisten. Eroa on siinä, että te voititte sodan mutta me väsyimme ja lähdimme kotiin. Se oli tyhmästi tehty meiltä.”

Suomalaiset (ja norjalaiset) saivat intiaaneilta hyvän arvosanan myös siinä, että vaikka tulivat uudisasukkaina, he pitivät huolen vain omista asioistaan ja auttoivat naapureita – väriin katsomatta – aina tarvittaessa.

Joka haluaa tutustua intiaanien elämään muulta kuin Hollywood-katsantokantilta, katsokoon elokuvan nimeltä Smoke Signals. Netissä se löytyy vimeolta http://vimeo.com/14496893 ja suomenkielisellä tekstityksellä kirjastoista.
Se autolla ajaminenkaan peruuttamalla ei ole liioittelua. Sellaista siellä oli: pääasia, että pääsee liikkeelle.

Nähdään toisemme, ihmisinä. Di awa’kam mi-ite’ky.

Käyttäjän jlinjama kuva
Jussi Linjama

Ei rouva kovin väärässä ollut, kun luuli suomalaista intiaaniksi:

"In northeren Minnesota, the cultures of the Finnish and Indian are similar, so we call them Findian"

Käyttäjän MarkkuPerttula kuva
Markku Perttula

Kaameaa tuhoa tekee alkoholi myös Alaskan intiaanien parissa.

Käyttäjän MarkkuPerttula kuva
Markku Perttula

1600-luvun alussa Delewaren siirtokunnan suomalaiset tulivat sopuisasti toimeen intiaanien kanssa.
Intiaanit kutsuivat suomalaisia nimellä:"Ihmiset, jotka elävät kuin me."

Henry Hammar

Tietääkseni intiaanit ja suomalaiset jopa saunoivatkin porukoissa.

Käyttäjän MarkkuPerttula kuva
Markku Perttula

Niin taisivat saunoa. Amerikan hirsimökkikin on suomalaisten keksintö.
Myöhemmin tulleet hollantilaiset ja britit alkoivat vasta kärhämöimään intiaanien kanssa.

Käyttäjän AOBrusi kuva
Antti Brusi

Nationalismin evoluutio, lienee yksi pohdinnan arvoinen asia. Pakko näin pikaisesti heittää muutama ajatuksen poikanen. Pitkässä juoksussa, historiallisesti ajatellen kansallinen identiteeti ei välttämättä ole pysyvä olotila. Aikajana on kuitenkin ihmisen eliajan mittapuulla, sanoisinko riittävä. Usein tuhansia vuosia. Tästä vanha manner on hyvä esimerkki. Maanosamme kulttuurit, kansalliset identtiteetit ovat tietyisä maissa vuosituhansia vanhat. Tosin ne ovat välillä olleet enemmän tai vähemmän "pirstaleisia". Saksan ja Italian ruhtinaskunnat esim. Genovan ja Venetsian kaupunkivaltiot, jotka veripäissään kilpailivat parhaista kauppa paikoista. Tilanne on elänyt.

Eurooppa on kansallisen nationalismin, evoluution "norjalainen rotta". Nykyisin maanosassamme on enemmän itsenäisiä valtioita ja myös alueita jotka millä tahalla mittapuulla täyttävät itsenäisen valtion tunnusmerkit. Ongelmana on se, eikä viimetapauksesta niin kauaa ole, että tietyt kansallisuudet ovat aina pyrkineet satojen, jopa tuhansien vuosien saatossa fuusioimaan toisia itseensä. Mikä mistäkin syystä. Lopputuloksena on mikäs muu kuin se että kansallinen nationalismi on vain vahvistunut pakon alla.

Näinollen, kun ottaa huomioon maanosamme pitkät perinteet, on turha kuvitella, että ne saataisiin sulautettua yhteisen sateenvarjon alle tosta vain. Esim. taloudellisesti kansalliset valtiomme ovat aina kilpailleet keskenään.

USA on eri juttu. Se on muodostunut ajassa mitaten vain "muutama minuutti" sitten. Lähtökohtana tietysti siirtomaa perinne, joka alkoi euroopasta käsin ja joka nyt jatkuu siirtolaisuutena muista maanosista. Hyvin voisi kuvitella, että jenkkien kansallinen nationalismi ja sen evoluutio on vielä hakusessa. Meinaan vaan, että onko se saavuttanut stabiilin olotilan ajatellen natinolistisen identiteetin suhteen?

Perhana kun ei ehdi. Jatkan illemmalla. Riikka ohessa linkki eräänlaisesta nationalismista tai siitä, miten ainakaan nimenperusteela ei välttämäät kuulu siihen mitä on:) http://blog.kansanperinne.net/2011/11/viikinkien-s...

Käyttäjän MarkkuPerttula kuva
Markku Perttula

No johan. Olipa mielenkintoinen Antti Brusin sivulinkitys. Tästähän saisi vaikka millaisen elokuvan.

Viikinkit valloittivat suuria alueita Englannista, Irlannista ja Ranskasta, mutta piskuista Suomea ei vain saatu valloitettua.

Intiaaneista puheenollen. He voittivat useimmat valkoisia vastaan käydyt taistelut. Esimerkkinä olkoon Punaisen Pilven sota. Ainoa sota, jonka Yhdysvallat on hävinnyt.

Intiaanit vain sietivät huonosti omia tappioita. Yleensä muutaman kymmenen soturia menetettyään. He useimmiten pyysivät itse rauhaa.
Näin muistan lukeneeni.

Toimituksen poiminnat